Vauvakuumeilua

Vauvakuumeeni alkoi vuonna 2009, kun olin yhdysvalloissa vaihto-oppilaana. Tänä aikana monet lukiolaiset tytöt tulivat raskaaksi. Vauvoja sateli joka puolelta. Sain pitää vauvoja sylissä. Ne olivat niin pikkuisia ja suloisia. Vuoden 2010 kesällä menin vapaaehtoistyöhön Ugandaan orpokotiin. Orpokodissa oli kymmeniä ihan vastasyntyneitä hylättyjä vauvoja ja kymmeniä juuri kävelemään oppineita taaperoita. Olin osa-aikaisesti töissä myös toisessa orpokodissa, jossa oli vanhempia lapsia. Lapset kaipasivat läheisyyttä. Eihän orpokodin työntekijöillä ollut mitään mahdollisuutta ottaa kaikkia lapsia samaan aikaan syliin. Sylipaikka oli aina varattu. Enimmillään minulla saattoi olla kaksi taaperoa sylissäni, yksi sylivauva tuhisemassa käsivarrellani ja kaksi leikki-ikäistä lasta molemmilla puolilla istumassa kylkiäni vasten. Nykyään tuntuu hassulta, jos olen menossa hoitamaan taapero- tai vauvakaksosia ja minulta kysytään, että pärjäänkö varmasti yksin heidän kanssaan.

Olen hoitanut lapsia pitkään ja hoidan edelleen. Vauvakuume pysyy edes jollain konstein hallussa, kun pääsee hoitamaan lapsia. Rakastan myös lukea vauvablogeja. Lempi perheblogejani ovat mutsis on, but im a human not a sandwich sekä korinna.

Monet vain nauravat tai luulevat vauvakuumeeni olevan vitsi. Tosiasiassa se on yksi tällä hetkellä minua piinaavimmista asioista. Omaa vauvaa ei valitettavasti voi vain ostaa tai ostaa ja palauttaa. Minun elämäntilanteeseeni ei tällä hetkellä järkevästi ajateltuna lapsi sovi. En ole vakituisessa parisuhteessa, minulla on koulu kesken ja kaipaan vielä jännityksen täyttämiä seikkailuita ympäri maailman.

Synnytyspelko minulta on lähtenyt kokonaan pois. Vielä puoli vuotta sitten mieleni oli täynnä ristiriitaisia ajatuksia siitä, miten ikinä uskaltaisin synnyttää. Helmikuussa Keniaan lähdettyäni ja synnytyssalin elämää todistettuani voin sanoa, että meillä on Suomessa asiat aivan helvetin hyvin synnyttämisen suhteen. Afrikassa äidit eivät saaneet mitään kivunlievitystä. Suomessa tarjolla on kivunlievitysmenetelmiä pilvin pimein. On epiduraalia, spinaalipuudutusta, aquarakkuloita, ilokaasua ja kaikenmaailman tippaskonsteja.

Afrikassa saatettiin vain nauraa synnyttävän kivuille. Synnyttäjän ainut toivo oli Jumala. Jumalaa sai rukoilla. Ponnistusvaiheessa olevaa naista saatettiin läpsiä poskille, vetää tukasta ja haukkua maan rakoon, jos tämä ei saanut työnnettyä vauvaa tarpeeksi nopeasti tähän maailmaan. Koskaan ei kehuttu tai kannustettu. Niinkin pieni teko kuin kannustaminen voi olla monelle todella tärkeä asia. Injektiota annettaessa ei sanottu mitään. Neula vain työnnettiin lihakseen sanaakaan sanomatta. Vauvan synnyttyä laitettiin se huiviin käärittynä aivan eri paikkaan missä äiti oli. Vauvan laittaminen äidin syliin auttaisi myös kivunlievityksessä. Vauvan kuoltua äitiä ei lohdutettu. Äiti jätettiin vain omilleen.

Minulla ei kuitenkaan omakohtaista kokemusta synnyttämisestä ole, vaikka kätilön roolissa Afrikassa pääsin toimimaan ja synnytyskertomuksia olen ahkerasti lukenut sekä synnytysohjelmia televisiosta katsonut. Afrikkalaisen rääkkäyksen jälkeen olen tajunnut, että synnyttäminen Suomessa on kuin majoittuminen Johnny Deppin tai Channing Tatumin sängyssä.

Minulla on kokemusta niin vastasyntyneen nyytin hoidosta kuin yhden sanan (vittu) taituri teineistäkin. Lasten kanssa on vaan niin helppo olla. Vauvakuumeeni saattaa hetkellisesti laantua, jos esimerkiksi hoidan monta päivää putkeen koliikkivauvaa tai jos olen yötä lasten kotona ja nukuttamisessa menee hurjan kauan. Tällaisten työpäivien jälkeen olen helpottunut, että saan vain lötsähtää omaan sänkyyni, eikä tarvitse stressata siitä, milloin Ville-Petteri tai Ulla-Maija taas herää.

Olen aina halunnut tulla nuorena äidiksi sen takia, että ymmärtäisin lapsiani paremmin. Mitä vanhempana lapset saa, sitä enemmän vanhemmilla ja lapsilla on ikäeroa. Teini-ikäistä on hyvin vaikea ymmärtää, jos oman teini-iän on elänyt kivikaudella. Ymmärryksen kautta osaa asettaa realistiset rajat lapselle. Esimerkiksi seksikäyttäytyminen ja seksuaalisuuteen liittyvät arvot ovat muuttuneet suuresti kahdenkymmenen vuoden aikana. Tämän hetken nuorisolla on ollut keskimäärin paljon enemmän seksikumppaneita kuin heidän vanhemmillaan. Parisuhdetta ei muodosteta enää niin nopeasti, vaan aluksi on vain "juttua". Monesti parisuhteet alkavat myös yhden illan jutulla. Ennen vanhaan tutustumista seurasi seksi, kun nykyään seksiä seuraa tutustuminen.

Vauvakuume aiheuttaa minulle tunteen, että jotain tärkeää elämästäni puuttuu. Ihmettelen vain miksi minulle on tullut vauvakuume näin aikaisin, vaikka kenelläkään ystävistäni ei tunnu vauvakuumetta koskaan vielä olleen. Lets get started on the baby making!

Kaikki kuvat ovat otettu Ugandan reissultani.