WEMBULA: Viikonlopun märät unet

Minun viikonloppuni meni pohjoisterritoriossa Darwinin ulkopuolella ulkoillessa. Lauantaina suuntasimme Aaronin kanssa kohti Berry Springsiä, jossa oli Aaronin tutun järjestämät kotibileet. Itse en ehkä niitä kotibileiksi kuitenkaan kutsuisi. Olimme kokoajan ulkona ja koti oli ennemminkin lato kuin tavallinen talo. Piha oli suuri ja keskelle pihaa oli pystytetty nuotio. Talon asukkaat olivat käyneet metsästämässä kaksi possua ja possun lihaa vedettiinkin pitkin iltaa. Porukkaa oli vajaa sata paikalla. Ihmettelin kun ei ollut ketään muuta tuttua paikalla, kun oli kuitenkin niinkin isot kekkerit.

Jatkoimme matkaa keskiyöllä kohti Dundee beachiä ja beach partyjä. Täällä lähes kaikki ajavat humalassa, koska välimatkat ovat pitkät eikä busseja kulje. Olen aina ollut humalassa ajamista vastaan, joten minulle tämä tuli suurena shokkina. Itse en aio koskaan humalassa ratin taakse astua, mutta olen ollut useamman kerran humalaisen kuskin kyydissä. Se on kyllä iso miinus Australialle. Ei sille kuitenkaan mitään mahda, kun ei tosiaan muita kulkupelejä mene eikä aina joku halua olla selvinpäin kuskina toimiessa. Matkalla Dundee-beachille Aaron huomasi käärmeen ja halusi tietysti napata sen. Aussimiehet ovat ihan hulluja, kun he eivät pelkää mitään näitä otuksia. Aina käärmeen nähdessä pitää mennä koskettamaan ja katsomaan mikä laji on kyseessä. Tämä käärme oli kuitenkin suhteellisen pieni ja vaaraton. Täällä tosiaan on näkynyt sellaisia rullakebabinkin paksuisia käärmeitä.

Yövyimme Aaronin kanssa tämän lava-auton lavalla, johon Aaron oli järkännyt meille kotoisan pedin. Oli ihana ilma nukkua ulkona eikä hyttysiäkään pahemmin kuulunut. Valvoimme vielä muutaman tunnin patjalla loikoillessamme ja jutellessamme. Lopulta nukahdimme söpösti kauniin tähtitaivaan alle. Aamulla heräsimme jo seitsemältä ja luulin tokkuraisena vielä pienessä humalassa pissanneeni housuun. Koko patja oli ihan litimärkä, enkä aluksi tajunnut sen olevan vain aamukastetta hahah. Heräilimme, kävimme suihkussa ja söimme valtavan hiilihydraattipainoitteisen aamupalan. Kuulemma hiilaripitoinen ruoka estää merisairaaksi tuloa. Mihinköhän sellainenkin teoria oikein perustuu. Luulisi täydellä vatsalla tulevan vain helpommin merisairaaksi. Otin jokatapauksessa varmuudeksi vielä merisairauden ehkäisy pillerin, koska minulla oli jo valmiiksi huono olo krapulasta enkä tiennyt tulisinko merellä merisairaaksi.

Minulla nousi hymy korviin poikien veneen nähtyäni. Veneen kylkiin oli maalattu Angry Birdsit. Pojat eivät tienneet Angry Birdsien olevan Suomesta. Oli aika siistiä löytää jotain niinkin Suomalaista täältä Australian perukoilta. Tuli jollain tavalla kotoisa olo, mutta samalla pieni ikävä Suomen kesää. Haluaisin niin kovasti hypätä mereen pulikoimaan, mutta kun ei halua ottaa sitä riskiä, että tulee pelkkänä torsona pois vedestä. Suomessa ei minun tietääkseni haita tai krokotiilejä ole ja siksi merellä tulikin kaipuu Suomen kesään. Toisaalta säät eivät kuulemma ole kovin kesäiset Suomessa olleet, joten tuskin sitä olisi tultua edes paljon uitua.

Merisairaaksi en onneksi koko päivän kestäneellä veneretkellämme tullut. Ilmeisesti hiilihydraattipommi ja pilleri tekivät tehtävänsä. Olin kuitenkin melko varma, että krapulassa saattaisi laatta lentää. Päivällä oli todella kuuma ja aurinkorasvaa piti lisätä jatkuvasti. Merellä kun palaa vielä herkemmin kuin maissa. Pojat laittoivat naamaan zinkkiä, joka kuulemma on vielä tehokkaampaa kuin aurinkorasva. Ei siis ole pinkit huulet ja pinkki nenä mikään uusi meikkivillitys miehillä Australiassa, vaikka joku ehkä ehtikin sitä jo epäillä. Yhdessä vaiheessa pojat hyppäsivät keskellä merta uimaan, kun oli niin tukalan kuuma. Itse en siihen pystynyt kalastamani hain jälkeen. Olen katsonut liikaa hai-kauhuelokuvia ja saisin varmaan jonkun kohtauksen, vaikka vain joku minihai uisi minua vastaan keskellä Intian valtamerta.

Näin ensimmäistä kertaa elämässäni merellä kaksi jättikilpikonnaa. Ne olivat niin suloisia otuksia. Valitettavasti niistä en ehtinyt kuvaa räpsäisemään. Ne kun kerran tulevat pintaan, ei samaista yksilöä enää helposti löydä. Tällä kertaa kilpparit olivat nopeampia kuin minä ja kamerani. Kalasaldomme oli poikien mielestä erittäin heikko. Minä taas olin ihan ihmeissäni jokaisesta kalastamastamme kalasta. Ne olivat niin värikkäitä ja eksoottisia. Enhän minä ole aikaisemmin muuta saanut kuin Suomessa jonkun ahvenen. Afrikassa olin kalastamassa, mutta kalat olivat tylsän värisiä eivätkä edes kovin isoja. Pojat saavat yleensä yli metrin kokoisia kaloja ja olivatkin vähän pettyneitä, kun minä en päässyt näkemään näitä. Itse olin kuitenkin ihan intoa piukassa. Harvemmin sitä pääsee haita tai kivikaloja kalastamaan!

Olin läpällä sanonut kavereille ennen kalastamaan lähtemistä, että tavoitteenani on kalastaa ainakin yksi hai. Hahahah sain kun sainkin kalastettua puolimetrisen hain. Hai vaan veti niin pirun kovaa, että jouduin pyytämään pojat apuun. Eihän sitä pystynyt ilman toisia käsipareja saamaan ylös. En edes tiedä, miten minun olisi pitänyt haista ottaa kiinni, jotta sormeni olisivat pysyneet kokonaisina. Pojat päästivät hain takaisin mereen, kun se ei kuulemma ollut herkullisen makuinen hai. Hetken päästä minun hain jälkeen Aaronin virveliin nappasi hai. Aaron meinasi lentää virveli mukanaan mereen, kun hai veti niin lujaa. Aaronilla kyllä habaa riittää, mutta hän oli aivan poikki hain kanssa taistelun jälkeen. Hai vain veti ja veti eikä virvelin vapaa saanut pyöritettyä, vaikka kuinka lujaa yritti. Aaron sai hain pintaan ja se näyttikin kaksi-metriseltä, joten ei ollut mikään ihme, ettei voimamieskään saanut sitä virvelin kanssa vedettyä maihin.

Aaronin hyvä tuuri jatkui, kun hän kalasti vahingossa kivikalan. Kivikalat ovat kuulemma yksiä maailman vaarallisimmista kaloista. En siis todellakaan suosittele kalastamaan lähtemistä yksinään, koska täällä ei voi tietää, jos joku myrkkypommi vahingossa tarttuukin syöttiin. Pojilla oli hieman hankaluuksia saada kivikalaa pois koukusta, kun kalaan ei saanut sen myrkyn takia käsin koskea. Onneksi heillä oli sopivia työkaluja mukana ja saivat kalan vielä hengissä irti ja päästivät sen takaisin mereen. Lähdimme takaisin Dundee beachille päin vasta myöhään illalla, kun oli jo hämärää. Aallot olivat tässä vaiheessa jo suuria ja merivesi roiskui meidän päälle. Perille päästyämme olimme aivan litimärkiä ja suolavesi tuntui karhealta iholla. Kalojen lisäksi reissusta jäivät mukaan rusketusraidat, paljon valokuvia sekä hyvä mieli! Kalastaminen hyvässä seurassa ei ole lainkaan niin tylsää mitä olisi voinut kuvitella. Voisin tehdä samanlaisen kalastusreissun koska vain uudestaan!