Voiko exän kanssa pysyä ystävinä, entä puhua seksistä tai rakastaa häntä ystävänä?

Minulla on kolme exää, joista kahden kanssa olen kaveri. Ensimmäinen rakkauteni oli Amerikkalainen palkkasotilas ja logistiikan opiskelija. Tapasin hänet jenkeissä vaihto-oppilaana ollessani. Olimme on-off suhteessa pari vuotta. En edes tarkalleen muista, mihin suhde lopulta kaatui, mutta olisi ollut lähes mahdotonta jatkaa suhdetta jenkkien hankalien oleskelulupa-asioiden vuoksi.  Rakastan häntä edelleen hyvänä ystävänä, mutta en voisi kuvitellakaan meitä enää pariksi. Olemme vain ja ainoastaan kavereita. Juttelemme kuukausittain facebookissa; jaamme ilot ja surut. Ikävöin häntä silloin tällöin. Olisi ihanaa, jos hän asuisi lähempänä, jotta voisimme konkreettisesti viettää aikaa yhdessä ilman jatkuvaa tietokoneen ruudun tuijottamista. Minusta on ihan ok rakastaa exäänsä vielä eron jälkeen. Rakastanhan minä kaikkia läheisiä ystäviänikin. Miten exä eroaa heistä? Meillä on intiimi menneisyys ja poikaystävä-tyttöystävä rakkaussuhde takana, mutta nykyään olemme samalla tavalla läheisiä ystäviä kuin muidenkin ystävien kanssa.

Juttelemme myös uusista tyttö-/ poikaystävistämme, mutta emme kuitenkaan jaa seksimme yksityiskohtia toisillemme, ellei nyt ole jotain todella hupaisaa tapahtunut. Se minua jollain tavalla harmittaa, sillä kukapa ymmärtäisi paremmin omia seksiasioitaan kuin oma exä. Olisi ihana pystyä juttelemaan seksin yksityiskohdista hänelle aivan kuin parhaalle ystävälle. Meidän välille on vain jostain syystä kasvanut tämän asian suhteen jonkinlainen muuri, jonka yli on mahdotonta päästä. Toiset pitävät tätä ihan normaalina, mutta itseäni se hieman harmittaa. Seksistä on kuitenkin kiva jutella ystävien kanssa ja exäni lukeutuu ystäviini. Ehkä pitää jossain kohtaa vain nostaa kissa pöydälle ja tokaista, että nyt jutellaan seksistä! Erostamme on nyt kuitenkin jo reilusti yli kolme vuotta aikaa, eikä kumpikaan enää haikaile menneisyyteen.

Viimeisimmän exäni kanssa nähtiin ensimmäisen kerran neljään kuukauteen pari viikkoa takaperin. Aluksi oli jollain tapaa vähän jännittynyt fiilis ainakin itselläni, mutta nopeasti jännitys vaihtui rennoksi jutusteluksi ja seitsemäntoista tuntia rekassa meni Frankin seurassa nopeasti. En voi sanoa, että olisin ihan täysin Frankin yli vielä päässyt, mutta en minä meidän yhteenpaluustakaan haaveile. Minulla on toinen mies, jota rakastan. Frankkia rakastan ainoastaan ystävänä. Erostamme on kuitenkin vasta neljä kuukautta aikaa ja olimme melkein kaksi vuotta yhdessä, joten eiköhän jonkinlaiset tunteet toista kohtaan ole tässä vaiheessa vielä ihan normaalia. Oli muuten aika huvittavaa, kun Frankin lähes ensimmäiset sanat minulle olivat: "Sun naama on leventynyt. Oot vissiin lihonut." Hahah. Kiitti kaveri.

Frank ja minä elimme avoimessa suhteessa, eli saimme käydä kahden vuoden aikana vieraissa ja kerroimme toisillemme aina lähes kaiken yksityiskohtia myöden. Frankin kanssa on siis ollut luonnollista jutella omista seksielämistämme myös eron jälkeen. Olimmehan me jo tottuneet kuulemaan toistemme seksijuttuja toisten kanssa. Minusta on aivan mahtavaa, että exän kanssa pystyy jakamaan kaikkein intiimimpiäkin asioita. Toki jotkut asiat pysyvät visusti makuuhuoneen ovien takana eikä niitä edes parhaalle kaverille kerrota, mutta yleisesti ottaen seksikokemusten jakamiseen suhtaudutaan nykymaailmassa avoimin mielin. Onhan niitäkin ihmisiä olemassa, jotka juttelevat seksiasioistaan ainoastaan oman kumppaninsa kanssa. Minusta seksiin voi kuitenkin saada lisää ulottuvuuksia, kun siitä saa jutella vapaasti muidenkin kanssa.

Uskon tuntevani jonkinlaista mustasukkaisuutta, jos Frank alkaisi nyt seurustelemaan. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että Frank jonkun naisen löytää. Onhan Frankilla aina noita naisia pyörinyt paljon ympärillä -komea nuori herrasmies kun on kyseessä. Tuntuisi hassulta ajatella Frankin seurustelevan toisen naisen kanssa, kun vasta puoli vuotta sitten minä haaveilin lapsista Frankin kanssa. Ajatukseen silti varmasti tottuisi nopeasti. Onhan minullakin jo uusi mies ja uudet tulevaisuudensuunnitelmat hänen kanssaan. Eiköhän pieni mustasukkaisuus tee vain hyvää! Olisihan se vähän hassua, jos ei tuntisi yhtään mitään, vaikka erosta nyt on kulunutkin jo melkein puoli vuotta.

Kaiken kaikkiaan exien kanssa kaveeraaminen tulee ainakin minulle ihan luonnostaan. Kaikille se ei sovi erinäisten ristiriitojen tai liian suuren mustasukkaisuuden takia. Kaverisuhteen aloittaminen voi kuitenkin olla järkevämpää aloittaa vasta useamman kuukauden jälkeen erosta. Suhteen läpikäyminen ja irtautuminen usein hankaloituvat, jos ystävyyssuhteen aloittaa liian aikaisin. Siksi etäisyyden ottaminen exään onkin järkevää. Ei ole mitään tiettyä aikaa, kuinka kauan erosta on täytynyt kulua ennen kuin voi olla taas kavereita. Toiset pääsevät kumppaninsa yli nopeammin kuin toiset. Toisille ylipääsemiseen voi mennä vuosia; toisille kuukausia. Kaikki tunteet eivät välttämättä kuitenkaan sammu koskaan. Esimerkiksi lievä mustasukkaisuus vielä pidemmänkin ajan jälkeen erosta on täysin normaalia.

Jos ennen seurustelua on oltu jo ystäviä, voi olla todennäköisempää että ystävyyssuhde voi toimia samalla tavalla kuin ennen parisuhdetta. Ystävyyssuhteen solmiminen on aikalailla myös siitä kiinni, miten parisuhde on päättynyt. Mikäli toisen kuulumiset tai onnellisuus eivät kiinnosta tai haikailee ja kaipaa entiseen, kannattaa ystävyyssuhteen jatkamista harkita uudestaan. Jos suhde on päättynyt kivuliaasti tai epäkorrektisti, ei ystävyys välttämättä ole ensimmäisenä mielessä. Ystävyyssuhdetta ei yleensä synny silloinkaan, jos toinen osapuolista ei yksinkertaisesti pääse toisen yli, vaikka yleensä aika parantaa haavat ja tilanteen voi nähdä kauempaa uudesta näkökulmasta. Toivon, että Frankin ja minun sekä amerikkalaisen exäni ystävyyssuhteet säilyvät läheisenä niin pitkään kuin me tällä planeetalla eletään.

Millaisia mielipiteitä muilla on exien kanssa kaveeraamisesta? Meneekö intiimien asioiden juttelu exän kanssa jo hieman yli hilseen?