Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

WEMBULA

torstai 13. elokuuta 2015

Kesän noloimmat

Olin tilaamassa ravintolasta ruokaa. Halusin tilata "T-bone" -pihvin, mutta jostain syystä tilatessani sanoin vahingossa "I would like to have the boner". Hahaha voi nolous. Aaron vielä lisäsi tähän: "And how would you like it to be cooked girl?"


Olin puistossa koiran ja taaperoni kanssa. Päästin koiran vapaaksi ja annoin tämän juoksennella vapaana puistossa. Kakallehan se halusi mennä. Hyviin tapoihin kuuluu kerätä kakka pussiin. Niinpä lähdin pyydystämään kakkaa. Se oli sen verran kaukana, että en tarkkaa kohtaa nähnyt. Katsoin kauemmas ympärilleni etsien kasaa, kunnes astuin kasan päälle. Minulla ei tietenkään juuri tällä kertaa ollut kenkiä ollenkaan jalassa. Ei ole pitkään aikaan ällöttänyt mikään niin paljoa. Yritin pyyhkiä jalkaa nurmikkoon, mutta eihän se haju siitä mihinkään irronnut. Maistoin oksennuksen  suussani koko kotimatkan ajan. Kotona odotti kunnon jalkakylpy.


Menin aivan sekaisin, kun täällä on alkoholi-autokaista. Samalla tavalla tehdään tilaukset kuin jossain MacDonaldsin autokaistalla. Menimme alkoholi-autokaistan jälkeen hakemaan McDonaldsis-autokaistalta hamppareita. Tilauksemme jälkeen nouto-luukulta meitä pyydettiin siirtymään eteenpäin. En ymmärtänyt, miksi meidän piti siirtyä eteenpäin. Aaron parkkeerasi metallisen hökkelin (=roskiksen) viereen. Roskis ei näyttänyt ollenkaan roskikselta, vaan enemmänkin postiluukulta. Ajattelin, että tämäkin olisi joku uusi jännä juttu niin kuin alkoholi-autokaistakin. Kysyin Aaronilta, että tulevatko ruuat tuosta luukusta. Aaronilla piti pokka ja hän vastasi myöntävästi. Hän myös lisäsi tähän, että kannattaa varoa, sillä joskus ruuat tulevat todella kovalla voimalla, etteivät ne lennä sinua päin. Refleksinomaisesti nojauduin taaksepäin penkilläni, mutta samalla myös tajusin, että minua on jäynäytetty.


Tykkään olla Aaronin luona alasti kun ketään ei ole kotona. Alasti oleminen on kuitenkin luonnollista ja antaa ihon hengittää. Aaronin kämppisten piti tulla vasta parin tunnin päästä kotiin. Olin kokkaamassa minulle ja Aaronille illallista alasti, kun toinen Aaronin kämppiksistä tuli kotiin uuden naisensa kanssa. Refleksinomaisesti laitoin kädet privaattieni päälle ja sanoin hölmösti "Oh hey!". Sitten huusin Aaronille, että tuo minulle pyyhkeen. Pojat ovat kotona. Hahahah voi nolous. Hyvän ensivaikutelman annoin taas itsestäni.


Täällä flipfloppeja kutsutaan "thongs"-nimellä, mikä taas Amerikassa viittaa stringeihin. En tietystikään alussa tiennyt tätä ja Amerikan englantia puhuvana luulin thongsien olevan stringit. Heti toisella viikolla Australiaan saavuttuani esimmäisillä treffeilläni aloimme jutella Darwinin baari-pukeutumisesta. Minusta oli jännää, miten pikkuisiin vetimiin naiset pukeutuivat baareissa. Jossain kohtaa deittini totesi, että "Did you know that youre not allowed to wear thongs in the bar?" Luulin tätä läpäksi ja sanoin, että älä kuseta, miten he muka näkevät onko sinulla stringit päällä. Deittini sanoi, että ei ole vitsi. Thongsit eivät vain ole soveliaat baarikulttuuriin. Olin ihan hämmästyksissäni, että miten stringit muka eivät olisi soveliaat baariin ja miten muka kukaan tarkistaa onko sinulla stringit päällä vai ei. Deittini kertoi, että hänellä oli ensimmäisellä kerralla thongsit baariin mennessä päällä eikä päässyt baariin sisälle. Aloin nauraa hysteerisesti ja olin suu ammollani, että mitäs helvettiä käyttävätkö miehetkin täällä stringejä. Deittini sanoi, että "tottakai, käytämme niitä lähes päivittäin, ne ovat niin mukavat päällä. I have them on now too, see?" Hitaasti aivoni alkoivat raksuttaa ja pikkuhiljaa minulle alkoi valjeta, että thongsit ovatkin flipflopit. Minun oli pakko kertoa deitilleni, että luulin thongsien olleen stringit. Hahah vähän taas nolotti.


Lupauduin mennä tulostamaan muutamat tärkeät paperit tytön äidille kirjastosta. Tytöllä on tällä hetkellä meno-vaihe päällä eikä haluaisi sekuntiakaan olla paikoillaan. Ensin en saanut nettiä toimimaan ja piti hakea apua. Seuraavaksi sähköpostin salasana toitotti väärää ja jouduin viestittelemään äidin kanssa, mikä sähköpostissa mättäsi. Seuraavaksi tulostin ei antanut minulle vaihtorahoja takaisin ja piti taas odottaa apua. Enhän minä osannut tulostinta edes käyttää ja piti taas odottaa apua. Oikein tekniikan ihmelapsi. Koko hommaan meni yhteensä noin puoli tuntia ja minua valmiiksi jo ärsytti koko homma, kun ei mikään toiminut. Tämän lisäksi koko tämän ajan tyttö huusi ja rääkyi suoraa kurkkua, vaikka mitä yritin tehdä. Annoin välipalaa, tuttipulloa, tuttia, kirjaa, palloa, avaimia ja kaikkea mahdollista krääsää mitä laukustani löysin. Yritin laittaa tyttöä nukkumaan vaunuihin, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Tyttö rääkyi niin, että koko kirjasto kaikui ja kaikki varmasti tiesivät, kuka oli kyseessä. Muutenhan kirjastossa oli ihan hiiren hiljaista, joten meidän taistelun kuuli varmasti aivan kaikki. Olisin vain halunnut hautautua maan alle.


Nukahdin autoon viikonlopun road-tripiltä takaisin kaupunkiin päin ajaessamme. Olimme retkellä pusikossa keskellä ei mitään villieläimien joukossa. Heräsin kamalaan kiljuntaan ja huutoon. Kuski teki äkkijarrutuksen ja auto näytti suistuvan pusikkoon. Kiljuin kuin pikkutyttö ja laitoin kädet silmien eteen. Muutaman pitkän sekunnin päästä pojat alkoivat nauraa hysteerisesti. He olivat suunnitelleet säikäyttävänsä minut. He ottivat minusta myös videon ja näyttää ihan siltä kuin alkaisin itkemään. Hahaha. Voi pojat pojat. Samalla reissulla onneksi annoin Aaronille takaisin. Olin  kaatanut raakaa vodkaa vesipulloon. Kysyin Aaronilta oliko tällä jano ja hän vastasi myöntävästi. Annoin vodka-vesipulloni Aaronille ja hän otti kunnon kulauksen ilman mitään epäilyksiä jäynäytyksestä. Saman tien Aaron purskautti vodkan ulos suusta ja huusi "WTF IS THAT BRRBRBRBRRRR!?! You trying to poison me?!".


Tytön isä on toiselta ammatiltaan mekaanikko ja tykkääkin rakennella kaikennäköisiä kulkupelejä. Nyt hän oli rakentanut potkulautaa muistuttavan menopelin, jota koirat pystyvät vetämään. Minä päätin mennä testikierrokselle koirien kanssa. Otin molemmat koirat mukaan, mikä osoittautui lopulta virheeksi. Miespuolinen koira kuuntelee minua aina, mutta tuo narttu ei ota sanojani kuuleviin korviinsa. Koirat vetivät ihan helevetinmoisen kovaa potkulautaa ja minä en saanut jarrua toimimaan. Huusin kuin pikkutyttö enkä saanut koiria pysähtymään. Olin kauhuissani vauhdista ja luulin loppuni tulleen. Pian sain onneksi poikakoiraan puheyhteyden ja hän pysähtyi, jonka jälkeen narttukin totteli. Hahahah. Voi nolous mikä näky. Tämän jälkeen en ole enää toista kertaa uskaltautunut potkulaudan kyytiin.

Tunnisteet: , ,

2 kommenttia:

13. elokuuta 2015 klo 12.54 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtava postaus! Koitin lukea nauramatta ääneen, ettei mies ja poika herää, mutta ei siitä mitään tullut. Vedet valuen silmistä räkätän sängyssä :'D

 
25. elokuuta 2015 klo 3.44 , Blogger Venla Maria kirjoitti...

Mua edelleen vaan nolottaa, kun luen tän postauksen uudestaan. :D

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu