Venla ja Aaron minilomalla

Viime viikonloppuna oli taas pidennetty viikonloppu. Tuntuu, että pidennettyjä viikonloppuja on tyyliin joka toinen viikonloppu. Lucky me! Ajoimme Aaronin ja tämän kämppisten kanssa viiden tunnin ajomatkan päähän Darwinista. Paikan nimi on Kakadu, yksi Australian luonnonpuistoista ja yksi world heritage nähtävyyksistä. Matka meni nopeasti, sillä pidimme bileet autossa ja pysähdyimme puolessa välissä matkaa pubiin juomaan ja uimaan. Humalassa ajaminen saa edelleen ihoni kananlihalle, mutta minkäs sille mahtaa, kun on kerran kulttuurieroista kyse. Järki on silti hyvä olla matkassa mukana.

Matkasta oli kaksi tuntia pelkkää metsätietä in the middle of nowhere. Oli myös säkkipimeää eikä puhelimissa ollut yhteyttä. Olimme juuri katsoneet Aaronin kanssa Teksasin moottorisahamurhaaja-elokuvan ja pojilla oli moottorisaha reissussa mukana. Hieman alkoi pelottaa, kun pojat alkoivat pelottelemaan kauhutarinoillaan. En edes meinannut uskaltaa yksin käydä puskassa pissalla kauhujuttujen jälkeen. Piti ottaa Aaron pissalle mukaan ja melkein pitää tämän kädestä kiinni hahah. Perille päästyämme pystytimme teltat ja sytytimme nuotion. Paistoimme iltapalaksi possun kyljyksiä ja istuimme Aaronin kanssa söpösti sylikkäin nuotion äärellä. Me kyyhkyläiset hihii. Oli taas niin ihanan romanttista nukkua Aaronin vieressä Australian kauniin tähtitaivaan alla.

Seuraavana aamuna lähdimme rannalle kalastamaan. Tällä kertaa meillä ei ollut venettä mukana, koska sitä olisi ollut lähes mahdotonta kuljettaa keskelle metsää huonoja teitä pitkin. Rantaa pitkin kävellessämme löysimme jättikilpikonnan jalanjäljet ja ne veivätkin läheiseen pusikkoon, johon tämä oli haudannut munansa. Aika cool! Näimme myös muita meren eläviä, joista olin kaikista enemmän kuin innoissani. Kalastimme koko aamupäivän ja saimmekin muutaman suuren lohen ja minihain. Iltapäivästä laskuveden aikaan lähdimme kalastamaan laskuveden jättämään mutaikkoon. Muta upotti välillä melkein polviin asti. Oli kyllä hienoa nähdä merenpohjaa niin laajasti "kuivalla maalla". Nappasimme myös muutamat mutaravut mukaamme. Tökimme kepeillä kiven koloja, joissa ravut majailivat. No joo ehkä vähän liioittelin. Pojat ne ravut nappasivat ja minä vain katsoin vierestä. Eihän minulla ole harmainta aavistusta, mihin minun olisi pitänyt kepillä sörkkiä.

Viimeisenä päivänä lähdimme metsästämään. Kakadu, kun on luonnonsuojelualue metsästäminen on laitonta ja olisimmekin saaneet mojovat sakot, jos olisimme jääneet siitä kiinni. Lähdimme jo aikaisin aamulla metsään, kun eläimet kerääntyvät suon äärelle ennen auringon nousua. En saanut laittaa hyttysmyrkkyä, kun eläimet vierastaisivat sen hajua. Tällä hetkellä sääriäni ja pyllyäni koristaakin sellaiset kuusikymmentä hyttysenpuremaa. Nämä hyttyset kaikenlisäksi levittävät vielä kaikennäköisiä kuumetauteja. Jännittää jo valmiiksi, jos sitä joutuukin sairaalaan heti Suomeen päästyäni trooppisen kuumeen vuoksi. Fuck. Toivotaan parasta!

Ehdimme väijyä pusikossa vain muutaman minuutin, kunnes löysimme jo yhden villisian suolta. Aaron ampui jousipyssyn nuolen possun keuhkoista läpi, jonka jälkeen possu käveli vielä muutaman metrin ja lysähti maahan. En ole koskaan aikaisemmin ollut metsästämässä, joten en tiennyt yhtään miltä minusta tuntuisi suuren eläimen tappaminen. Luonto ja eläimet ovat kuitenkin lähellä sydäntäni. Ei se onneksi tuntunut pahalta ja pitäähän sitä syödä tai tulee muuten itse syödyksi, vaikka tässä tapauksessa me emme possua syöneetkään. Niillä on kuulemma suurimmalla osalla tuberkuloosi. Possun tappamisen jälkeen pojat leikkasivat possun nahan ja pään irti. Tekevät siitä kuulemma jonkun koristeen?

Suolla käveleminen oli yllättävän jännittävää. Jo pelkästään se jännitti, että jos jalkani jäisivät suohon jumiin. Vaarallisinta siinä kuitenkin oli suolla elävät maailman myrkyllisimmät käärmeet. Sellaisen iskiessä, ei olisi mitään saumaa pelastua. Puhelimet eivät toimi ja lähimpään sairaalaan on useamman tunnin ajomatka. Villisiat ovat myös vaarallisia ja niiden hyökätessä päälle tulisi kiivetä mahdollisimman nopeasti puuhun. Näimme myös krokotiilien jalanjälkiä mudassa ja pojat epäilivätkin niiden piileskelevän syvemmällä suolla. Välillä minusta tuntuu, että olen ihan hullu! Tykkään niin paljon kaikesta vaarallisesta ja uhkarohkeasta. Maailman paras tunne on pelko. Tykkään pelätä ja tykkään adrenaliinista. Mitäköhän kunnon kreisiä sitä keksisi seuraavaksi? 

Tänään on luvassa seksibileet, johon olen menossa apukädeksi! Ensimmäinen yö aikoihin ilman Aaronia... Hui. Hauskaa loppuviikkoa kaikille! :)