Rakkaan taaperoni elämää

Heippa! Minä olen Venlan neljätoistakuukautinen hoitolapsi. Olemme nyt viettäneet Venlan kanssa kaksi ja puoli  kuukautta yhdessä ja olemme jo kuin erottamattomat. Rakastan pusutella ja halailla. Märät pusut ovat parhaita ja tykkäänkin siitä, kun koirat nuolevat mun naamaa. Kikatan ihan kippurassa, kun koirien kuola valuu mun naamaa ja käsivarsia pitkin. Siitä puheen ollen, olen aikamoinen sottapytty. Rakastan sotkea ja haluaisinkin elää mahdollisimman isossa sotkukasassa. Alan monesti itkemään, kun ruokailun jälkeen pitäisi siivota mun tekemät kauniit sotkut. Tykkään ottaa jauhelihan käteen ja maalata vatsan oranssiksi. Hiuksetkin on kiva koristella jauhelihalla ja makaronilla.

Opin kävelemään viikko sitten. Tällä hetkellä näytän edelleen humalaiselta oliolta kävellessäni ja yritän vielä etsiä tasapainoani. Vanhempani ja Venla salaa kikattavat kävelylleni, mutta ovat minusta erittäin ylpeitä. Tykkään edelleen laittaa kaiken mahdollisen suuhun. Venlan pitääkin olla kokoajan tarkkana, mitä milloinkin olen laittamassa suuhuni. Minut saa kuitenkin aina nopeasti kiinni, kun olen syömässä jotain syömisääni-refleksini ansiosta. Aina kun laitan jotain suuhuni, alan automaattisesti pitämään "jamjamjam" ääntä, vaikka söisinkin vain pahvia. 

Tykkään kaikenmaailman onkaloista, koloista ja rei'istä. Reikiin on kivaa laittaa tavaroita. Minun ruokapöydälläni on kolo juomamukia varten. Ruokaillessani otan mukin kolosta pois ja kaadan lautaselta kaikki ruuat koloon. Kerran onnistuin huijaamaan Venlaa kaadettuani ruuat koloon ja laitettuani juomamukin kolon päälle. Venla luuli, että olin syönyt kaikki ruuat. Hähähää osaan olla ovela! Tykkään maistella kaikkea, mutta en ole kovin hyvä syömään. Ruokaa on kuitenkin kiva heittää lattialle ja huutaa perään "tadaa" samalla taputtaen käsiäni yhteen!

Tykkään ihmisistä ja vilkuttelenkin aina innoissani kaikille kaupassa tai ulkona ollessamme. Välillä lähetän söpöjä lentopusuja vieraille ihmisille ja vilkutan päälle. Tykkään höpötellä, vaikka kukaan ei  oikein minua vielä ymmärrä. Osaan sanoa "hey", "no" "mum", "jayyy", "tadaa", "jamjam", "dog" ja "nana" ="nanny". Osaan sanoa "no", mutta en osaa vielä sanoa "yes". Sanonkin aina "no", vaikka tarkoittaisinkin "yes". Muiden mielestä on huvittavaa, kun vastaan "no" ja heilutan päätä, mutta olen silti ihan innoissani kädet ojossa ottamassa jotakin tavaraa vastaan. Sanon myös välillä itselleni "no", jos olen tekemässä jotakin kiellettyä. Lempisanani on "kotkot", jota käytän lähes jokaisessa tilanteessa. Kukaan muu paitsi minä ei tiedä mitä se tarkoittaa. Venlaa naurattaa, kun kuulostaa siltä, että esittäisin jatkuvasti suomalaista kanaa. 

Lempi juttujani ovat pallon heitto, uiminen, hampaiden pesu, koirien kanssa leikkiminen, kirjojen katselu, laulaminen ja tanssiminen. Musiikin alkaessa soida, alan automaattisesti tanssimaan ja heiluttamaan pyllyä puolelta toiselle. Venlan kanssa on ihan mahtavaa tanssia! Minä nauraa räkätän, kun Venla tanssittaa mua. Toinen ihan huippujuttu on, kun Venla käyttää minua kahvakuulana treeneissään. Näkisittepä minun naamani, kun Venla nostelee mua musiikin tahtiin. Mun hymy ulottuu korviin asti ja nauran niin hysteerisesti, että välillä Venlaa pelottaa, että tukehdun mun omaan nauruuni. 

Olen kunnon vesipeto ja olenkin yksi-vuotiaaksi tosi hyvä uimaan. Otetaankin Venlan kanssa aika usein uintikilpailuja meidän altaassa. Voisin uida, vaikka koko päivän! Välillä on kuitenkin kiva rauhoittua ja selailla kirjoja. Minut saa aina rauhoittumaan, kun minulle annetaan kirja käteen. Vaikka olisin kuinka kiukkuinen tai surullinen, kirja piristää minut aina. Venlan laukusta löytyykin nykyään aina kirja minua varten. Minut saa myös rauhoittumaan laulamalla "tuiki tuiki tähtöstä". Minua alkaa hymyilyttää, kun minulle lauletaan. Osaan laulaa "tuiki tuiki tähtösen" melodian, mutta en osaa vielä sanoja. Laulankin melodiaa "kotkotkot"-sanoituksillani.

Viime viikon torstaina päätin tehdä Venlalle pienet kepposet. Venla ei käytä minulla vaippaa meidän omassa uima-altaassa ja torstaina päätinkin töräyttää kivat yllärit. Venla alkoi ihmettelemään mitä tein uima-altaan reunassa, kun olin niin hiiren hiljaa. Venlan tullessa luokseni, mun kakkapallot uivat sitä vastaan. Minä vain hihittelin ja jatkoin kakkaamista. Venla ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Minä vain nauroin.

Olen aika vekkuli tyttö. Tykkään ihmeellisistä asioista. Tällä hetkellä lempipuuhaani on sukkien metsästys. Isin lenkin jälkeiset sukat ovat parasta, mitä tiedän! Tykkään ottaa sukat molempiin käsiin ja kävellä ympäri taloa niiden kanssa söpö virne kasvoillani. Tykkään heilutella niitä ilmassa ja levittää hajut ympäri kotia. Minua harvemmin enää näkee ilman sukkia käsissäni. Vaanin kuin tiikeri, kun joku on ottamassa sukkiaan pois. Omille hölmöilyilleni on kivaa nauraa. Yleensä saan muutkin nauramaan, kun nauran omille hupsuille jutuilleni. Olen niin suloinen tyttö, että minua on vaikea olla rakastamatta!