Rakkautta ilmassa

Ennen suhdettamme sovimme, että olisimme yhdessä vain tämän kesän ja eroaisimme minun lähdettyäni takaisin Suomeen. Nyt olemme kuitenkin molemmat korvia myöten rakastuneita toisiimme emmekä millään olisi valmiita päättämään juttuamme tähän. Minun on kuitenkin pakko palata Suomeen muutamaksi kuukaudeksi, jotta saan sairaanhoitajan tutkintoni päätökseen. Sen jälkeen olisi tietysti mahdollista palata Australiaan tekemään sairaanhoitajan töitä tai mennä yliopistoon suorittamaan maisterin tutkintoa sairaanhoitajan opintojen päälle. Etäsuhteessa en kuitenkaan ole valmis elämään. Sen kokeneena voin sanoa elämän olleen todella yksitoikkoista.  Nukut, heräät, teet päivän askareet ja skypetät. Etäsuhteen aikana elää niin sanottua "sitku-elämää". "Sitten kun nähdään olen taas onnellinen." En pystynyt elämään hetkessä, vaikka kuinka yritin. Ero on siis ainut vaihtoehto tällä hetkellä.

Aaron on mies, jollaisesta olen haaveillut teinitytöstä asti. Hänessä on kaikki ne piirteet, joita olen miehestä unelmoinut. Hän on tatuoitu, hän on urheilullinen, hänellä on koulutus, hänen sisällään asuu mihihippi, hän räppää, hän kuuntelee räppiä, on överisosiaalinen, hän on hassu ja huumorintajuinen.  Aaron on luotettava, kohtelias ja iloinen. Hänellä on laaja ystäväpiiri ja tuleekin toimeen kaikkien kanssa. Hän on hyvä sängyssä ja on kunnon flirtti. Hänellä on hyvä sydän, mutta on kuitenkin luonteeltaan hardcore. Hän on avoin ja tykkää jutella asiasta kuin asiasta. Hän tykkää kaikesta hullusta ja on valmis mihin vain. Hän ei pelkää eikä häpeä mitään. Meillä on samanlaiset tulevaisuudenhaaveet. Molemmat haluaisivat asua reissun päällä. Kumpikaan ei halua asuntoa ja molemmat haluaisivat elää pelkän rinkan kanssa jossain karavaanissa. Molemmat ovat kiinnostuneita ihmisten auttamisesta ja vapaaehtoistyöstä. Olemme kuin tehdyt toisillemme.

Aaronin isä on Irlantilainen, joten Aaronilla on Australian passin lisäksi Euroopan passi. Hänen olisi siis helppo tulla Suomeen töihin ilman, että pitäisi hakea sen kummemmin mitään viisumeita tai muita lupia. Aaronilla on paljon työkokemusta. Hän on tehnyt pääasiassa raksamiehen hommia ja ajanut rekkaa. Hassua, kun Frank oli myös raksamies ja rekkakuski. Ilmeisesti raksamiehet ja rekkakuskit ovat minun juttuni hahah. Aaronilla on tällä hetkellä niin hyvä työpaikka, että ei olisi mitään järkeä ottaa lopputiliä ja tulla Suomeen töihin. Työpaikka on niin arvostettu ja hyväpalkkainen, että Aaron saa turvattua tulevaisuutensa tällä työllä, kunhan nyt hetken aikaa malttaa tässä firmassa tehdä duunia. Kerrankin rikas mies hahah. Sanoin Aaronille, että lahjoittaisi osan palkastaan hyväntekeväisyyteen ja Aaron sanoi YES! Ah mikä mies! I am in love!

Viikonloppuna olimme suurissa kotibileissä keskellä metsää. Bileet olivat hieman erilaiset kuin yleensä eivätkä mitkään crazy-partyt. Suurin osa oli mämmeissä tai pilvessä. Rakkautta oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi. Tunnelma on aina erilainen kuin alkoholivaltaisissa bileissä. Humalassa ihmiset käyttäytyvät aggressiivisemmin kuin esimerkiksi pilvessä. Bileissä on aina jonkinnäköisiä riitoja tai tappeluita, kun alkoholi on päänautintoaineena. Välillä tällaiset rauhalliset bileet ovat ihan kivoja, vaikka en mikään huumausaineiden puolestapuhuja olekaan. Kaikki päihteet ovat jokatapauksessa pahasta. Täällä ekstaasin ja pilven käyttö vaan on paljon avoimempaa ja sopiikin yksi yhteen Darwinin hippikulttuurin kanssa. Ulos oltiin tuotu patjoja ja retkituolia, joissa loikoilimme nuotion läheisyydessä. Puolessa välissä iltaa sammuimme Aaronin kanssa sylikkäin nuotion ääreen retkituolille. Nukuimme tunnin, kunnes heräsimme vieressämme olevaan orgiaan. Kolme tyttöä olivat toistensa kimpussa ja me vain tuijotimme silmät pyöreinä ilmaista pornoa Aaronin kanssa. Olipas kiva tapa herätä! 

Sunnuntaina menimme Litchfieldiin, toiseen pohjoisterritorion kansallispuistoon. Maisemat olivat aivan huikeat ja oli ihanaa päästä uimaan oikein kunnolla, kun täällä ei meressä ole päässyt uimaan. Vesi oli sopivan viileää, mikä virkistikin krapulaisen päivää kivasti. Vesialtaissa ui pieniä kaloja, jotka välillä tulivat näykkimään jalkoja. Näimme myös muutaman vilauksen kilpikonnista. Litchfieldissä oli upeita vesiputouksia ja puroja, joissa pystyi uimaan. Rohkeimmat hyppivät vesiputousten päältä veteen. Pudotus saattoi olla jopa kymmenen metriä. Näytti hurjalta, kun ihmiset kiipesivät kallionseinämää pitkin vesiputouksen päälle. Näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni suuria lepakoita. Allaolevasta kuvasta näkyy, kuinka lepakot nukkuivat puissa suurissa kasoissa. Päivä oli kaikinpuolin rentouttava enkä olisi voinut parempaa toivoa.

Viimeinen viikko vierähti käyntiin nyt! Yhtään ei huvittaisi palata Suomeen. Kuusi vuotta sitten vaihto-oppilasvuonna jo tajusin, että Suomi ei ole tehty minua varten, mutta edelleen minä siellä asun. Wtf? No ehkä on ihan hyvä kantaa koulutusta taskussaan ennen kuin lähtee maailmalle. P.S. Joko Aaronilla on tosi iso pää tai sitten mulla vaan on pieni pää. Jäätävä pääero.