Neljän miehen kanssa

Kaksiossa asuminen neljän miehen kanssa kuulostaa monen korvaan varmasti aika erikoiselta. Onneksi kämpän ainoan ovellisen huoneen on saanut Frank. Pojat tajusivat heti alkuun, että on järkevintä antaa ainoalle varatulle miehelle oma huone. Me kun emme Frankin kanssa ole mitään hiljaisia puuhastelijoita. Ehkä ihan hyvä muiden poikien psyykkeelle, ettei tarvitse katsella meitä työn touhussa keskellä olohuonetta. Meillä Frankin kanssa on siis luksusta. Sen sijaan muilla pojilla on vähän ahtaammat olosuhteet. Yksi nukkuu sängyssä olohuoneen nurkassa, yksi olohuoneen sohvalla ja yksi patjalla vaatehuoneessa tai eteisessä.

Kämppä on sisustettu aasialaiseen tyyliin. Seinillä on seinävaatteita ja poikien kavereiden itsetekemiä tauluja. Vessan ovessa lukee: "Shit happens". Aika osuva kyltti. Paska-teemaan sopiva juliste löytyy olohuoneen ikkunan edestä. Siinä kerrotaan, kuinka "shit" on englanninkielen käytännöllisin sana. Keittiötä koristaa ainainen tiskivuori ja muutama kaljatölkeistä koottu torni. Eteisestä löytyy jääkiekkomailavarasto ja olohuoneesta jääkiekkoteemaan sopivia faniviirejä. Kaapista löytyy aina vitamiineja ja ainakin kaksikymmentä erilaista luomuteetä. Poikien majatalo on siis oiva paikka sairastaa. Löytyy aina oloa helpottavia ainesosia.

Minä en ole kertaakaan virallisesti asunut Frankin kanssa yhdessä. Olen ollut kokoajan kirjoilla omassa yksiössäni. Me kuitenkin normaalisti nukumme joka yön yhdessä, joten epävirallisesti olemme periaatteessa nämä kaksi vuotta asuneet yhdessä. Meillä on avaimet toistemme kämppiin ja molemmilla on tavaroita toistemme luona. Oma aika on minulle kuitenkin aivan välttämätöntä. Tarvitsen omaa rauhaa ja tilaa, jotta voin taas sosialisoida normaalisti. Kaksiossa neljän miehen kanssa omaa tilaa on lähes mahdotonta saada, joten omaan kämppään meno tuntuu välillä todelliselta luksukselta.

Pojat ovat tietokonepelihulluja. He pelaisivat cs: ää varmaan 24/7, jos ei tarvitsisi käydä töissä. Poikien kämpässä on ollut korkeimmillaan viisi tietokoneruutua vierekkäin ahdettuna olohuoneessa ja pojat ovat pelanneet toisiaan vastaan. Sitten kun pelit joskus kahdentoista aikaan yöllä loppuvat, pojat päättävät tilata pizzaa kotiinkuljetuksella. Ihme laiskoja tietokonenörttejä hahah. Välillä on haastavaa saada huomiota pelibuumin ollessa päällä. Vaikka menisin pyörähtelemään alasti olohuoneeseen, ei kukaan huomaisi minua. Joskus täytyy ihan tehdä töitä sen eteen, että saa taas Frankylovea. Mustasukkaiseksihan siinä on tullut cs: stä. Taatana.

Parasta poikien kanssa asumisessa on asumisen rentous. Ei tarvitse välittää, jos vahingossa tiputtaa ruokaa lattialle tai kaataa roskiksen. Pojat tykkäävät elää sikaelämää. Kahdessa vuodessa minä olen ehtinyt tottua siihen, vaikka edelleen suosinkin siistiä ja puhdasta elinympäristöä. Ei minua kuitenkaan hirvitä poikien sikailu. Pojat on poikii! Poikien kämpän siivoamisen suhteen olen jo luovuttanut, sillä ei ehdi edes silmiä räpäyttää ennen kuin kämppä on taas samassa kunnossa kuin ennen siivoamista. Olen pohjimmiltani kuitenkin todella järjestelmällinen ihminen, että hulluksi sitä tulisi, jos minun pitäisi jatkuvasti elää sikoläjässä. Sen takia oma kämppä onkin aivan ehdoton! En tiedä miten pystyisin koskaan luopumaan omasta kämpästäni ja muuttamaan miehen kanssa yhteen hahah. No onneksi sillä ei ole vielä kiirettä.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille! 

P.S. Tajusin vasta muutama kuukausi sitten, että tuosta meidän makuuhuoneen ikkunasta näkee aika selvästi sisälle, kun ulkona on pimeää ja sisällä valot päällä. Ties kuinka monta kertaa olen seissyt tuon ikkunan edessä alasti ja levitellyt rasvaa suihkun jälkeen. Hups.