Onko poikaystäväni aivopessyt minut?

Viime sunnuntaina päätin mennä äänestämään ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole aikaisemmin äänestänyt, sillä olen kokenut kaikkien asioiden olevan hyvin. Minun ei ole tarvinnut valittaa mistään muusta kuin siitä, että Afrikassa lapset näkevät nälkää. Olen kokenut, että Suomessa asiat ovat olleet vähän liiankin hyvin. Nyt viimeisen vuoden aikana paskaa on kuitenkin alkanut tippua niskaan. Terveydenhuolto ei pelaa, vanhukset kärsivät, lähihoitajat paiskivat töitä monen ihmisen töiden edestä,  Suomi velkaantuu, koulutus kusee, opiskelijoita syrjitään, ilmastonmuutos etenee jne. 

Olen aikaisemmin kertonut, miten maailmankatsomuksemme Frankin kanssa eroavat suuresti toisistaan. Emme pysty puhumaan politiikasta ilman jäätävää sanasotaa. Politiikka ja maailmankatsomuksiemme erot ovat saaneet meidät lähes eron partaalle. Minä en tiedä politiikasta hölkäsen pöläystä eikä se edes minua kiinnosta ja Frank taas tykittää politiikkaa sellaista kyytiä, että koko politiikka-sana saa minut kiehumaan. Frankin ajatukset politiikasta ovat kuulostaneet utopistisilta ja ovat selvästi valtavirrasta poikkeavia. Yleensä jutut ovat olleet niin pimeitä ja kuulostaneet täydeltä shaishelta, että en ole edes vaivautunut kuuntelemaan. Pahoittelut tästä.

Nyt kuitenkin on tapahtunut jotain erikoista. Tein viime lauantaina Ylen vaalikoneen siinä toivossa, että löytäisin jonkun, jolle ääneni uhraisin. Olin lähes sata varma, että minulle tulisi vaalikoneesta kokoomus, koska "kaikki muutkin sitä äänestivät". Toisin kuitenkin kävi. Kolme ensimmäistä vaihtoehtoa olivat itsenäisyyspuolueesta ja seuraavana oli piraattipuolue sekä vihreät. Olin niin hämmentynyt. Frank kannattaa itsenäisyyspuoluetta ja monia itsenäisyyspuolueen ajatuksia. Ajatuksia, jotka poikkeavat selvästi valtavirran ajattelumaailmasta.

Ihan omana itsenäni vaalikoneeseen vastasin enkä ainakaan tietoisesti ole omaksunut Frankin poliittisia ajatuksia. Ihmettelempä vaan, miten meidän ajatukset politiikasta eivät sittenkään eroa paljoa toisistaan, vaikka olemme niin jo kohta kaksi vuotta luulleet. Se on kuitenkin vielä epäselvää olenko aina ajatellut samoin vai onko Frank saanut minut käännytettyä tähän valtavirrasta poikkeavaan ajattelutapaan. Lauantaina oli nimittäin ensimmäinen kerta aikoihin, kun oikeasti pysähdyin miettimään, mitä mieltä poliittisista asioista olen. Kukaan ei ollut korvani juuressa tuputtamassa omia poliittisia kannanottojaan tai tyrmäämässä minun ajatuksiani.

Politiikka itseasiassa onkin ihan mielenkiintoista, kun siihen kunnolla perehtyy ja paneutuu. Jatkossa toivoisinkin, että pyrkisimme Frankin kanssa parhaamme mukaan ymmärtämään toistemme poliittisia ajatuksia. Emme ole koskaan pystyneet kunnolla politiikasta keskustelemaan, kun siitä on automaattisesti tullut sanasotaa. Keskustelussa ei ole muutenkaan ollut mitään järkeä, kun tietopohjamme ovat olleet aivan epätasapainossa. Minä en ole osannut perustella omia mielipiteitäni kunnolla ja olen vain keskittynyt Frankin kannanottojen tyrmäämiseen. Nyt ainakin tiedämme olevamme jollain tapaa samalla aaltopituudella ajatuksiemme kanssa, kiitos vaalikoneen. Toivonmukaan me vielä joskus tulemme toistemme poliittiset näkemykset hyväksymään.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!