Sairaanhoitajana Keniassa osa 1. Ei herkille.

Kokosin kaikki viime vuoden facebook päivitykseni Keniasta yhteen, jotta muutkin kuin facebook-kaverini pääsevät lukemaan kokemuksistani. Osa päivityksistä on englanniksi, sillä yli puolet facebook kavereistani ovat englanninkielisiä. Muutamissa päivityksissäni olen kuvaillut kurjuutta todella suoraan eivätkä kaikki tekstit näin ollen sovellu herkimmille. Joissakin päivityksissä on myös paljon sairaalasanastoa ja asioita, joita ei ehkä muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä. Sairaanhoitajille ja lääkäreille päivitykset voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

25.02.2014
Mistä tiedän olevani afrikassa? Suihkusta ja vesihanasta tulee ruskeaa vettä, kotimme on homeessa ja lähes joka nurkasta löytyy uusi ötökkälaji, siivous tarkoittaa sitä, että jätetään imuroimatta, pyyhkimättä pölyt ja viemättä täysinäiset roskikset, sanaa "aika" tai "stressi" ei tunneta, ulkona on 33 astetta lämmintä, iho on ruskettunut liasta, vessa ei vedä (ripulitautia odotellessa) ja nukkumaanmentäessä nukut prinsessaverhon alla ja nukahdat yössä kaikuviin eksoottisiin ääniin. Some people call it africa, I call it home.

02.03.2014
Oltiin tänään eläinten orpokodissa. Tuli nähtyä pahkasikoja, apinoita, strutseja, papukaijoja, leijonia, gepardeja, girahveja, leopardeja, seeproja ja antilooppeja. Yksi työntekijä suostutteli meidät gepardien häkkiin silittämään niitä maksamalla euron/henkilö. Jälkeenpäin hän sanoi, että älkää missään nimessä kertoko kenellekään, että pääsitte sinne. Näillä miehillä oli siis pimeä bisnes. Ihmisiä ei olisi oikeasti saanut päästää gepardien häkkiin. Ihan kiva, kun meille kerrottiin tästä jälkeenpäin... Nämä miehet olivat myös todella hermostuneita, kun me olimme häkissä. No eipä ihme. Jos meille olisi sattunut jotain tai jos joku olisi huomannut meidät, he olisivat joutuneet vankilaan. No halvalla kuitenkin saatiin tällainenkin uusi kokemus. Ja pakkohan ihmisten täällä Afrikassa on jotain pimeää bisnestä tehdä, jotta heillä on varaa elää.

03.03.2014
Tänään orpokotiin tuli uusi vauva. Hänet löydettiin tien vierestä käärittynä paperipussiin. Hänen arvioitu ikänsä oli neljä päivää, eli aivan vastasyntynyt. Onneksi hänet löydettiin ajoissa, sillä paperipussissa näin kuumalla säällä ei kovin montaa tuntia voi elää. Otettiin vauvalta HIV-testi sekä vastasyntyneen perusmittaukset. Vauvalle keksittiin nimi Julian ja syntymäpäivä arvioitiin vauvan arvioidun iän mukaan. On se vaan surullista ajatella, että jatkuvasti vauvoja hylätään kadulle, ojaan ja kuiluihin. Suurin syy lasten hylkäämiseen on se, että äideillä ei ole varaa elättää lasta. Meille kerrottiin, että monet äidit myös pyrkivät syömään huonosti raskaana ollessaan, jotta vauva syntyisi kuolleena. Onneksi Julian kuitenkin selviytyi ja toivottavasti elää myös hyvän elämän, vaikka hänellä ei äitiä olekaan. 

06.03.2014
Tällä viikolla ollaan leikitty pikkulääkäreitä. Ollaan menty savimajoista savimajoihin köyhässä kylässä. Tehtävä on ollut haastava, koska emme ole lääkäreitä emmekä voi sanoa varmaksi tekemiämme ”diagnooseja”. Suureksi ongelmaksi on koitunut myös köyhyys. Vaikka olemmekin valkoihoisia, emme voi muuttua ruuaksi tai rahaksi. Ongelmia on ollut laidasta laitaan: osteoporoosia, nivelkipuja, murtumia, kehitysvammaisuutta, epilepsiaa, aliravitsemusta, HIV:tä, iho-ongelmia, lihaskipuja, ihon liiallista kuoriutumista, anemiaa, ripulia, veristä oksennusta, inkontinenssia, jalkojen turvotusta, jalkojen tunnottomuutta sekä näön hämärtymistä. Olemme pyrkineet selvittämään mahdollisen diagnoosin potilaan kertoman ja kliinisen arvioinnin perusteella sekä ohjaamaan potilaita näiden diagnoosien pohjalta terveellisempiin elämäntapoihin. Ohjauksessa on pitänyt ottaa huomioon keskeisenä osana ihmisten varallisuus. Lapsiperheissä saattoi olla käytettävissä vain 9 euroa kuukaudessa. Sillä rahalla ei saa edes yhtä ateriaa päivässä. Meidän on siis pitänyt soveltaa sairauksien hoitokeinoja ihmisten varallisuuteen nähden, mikä on ollut todella haastavaa. Maailmanpelastajiksi emme voi ryhtyä, mutta yritämme tehdä parhaamme näiden ihmisten hyväksi.

08.03.2014
Naistenpäivän vietimme naisvankilassa. Oli aivan uskomaton kokemus! Naiset olivat vankilassa useista eri syistä, esimerkiksi murhaamisesta tai huumerikoksista. Murhasta saa aina elinkautisen. Vangit ottivat meidät vastaan hyvin. Täällä vangeilla on päällä mustavalkoraidalliset vaatteet. Aivan kuten piirretyissä. Oli kyllä aika pelottavaa, kun vangit olivat vain meidän ympärillämme ja vartijat olivat suht kaukana. Vangit lauloivat ja tanssivat. Me tanssimme myös aivan lähekkäin ja käsikkäin vankien kanssa. Välillä jopa unohtui, että olimme vankilassa. Ainut mikä muistutti siitä, että olimme vankilassa olivat vankien raidalliset vaatteet. Lauloimme vangeille Suomeksi kolme laulua ja he tuntuivat olevan siitä innoissaan. Monella vangilla oli myös lapsi. Lapset asuvat äitien kanssa vankilassa. Juuri kun olimme lähdössä pois joku vanki alkoi synnyttää. Aiomme mennä jatkossakin käymään vankilassa. Minun toivomuksena olisi harjoitella psykiatrista hoitotyötä ja pitää hoidollisia keskusteluja vankien kanssa. Naisvankilan vieressä on miesvankila. Sielläkin olisi kiva mennä käymään, jos vain uskaltaa.

12.03.2014
Eilen kävimme noin 30-vuotiaan naisen luona, jolla oli hurjan näköisiä haavaumia jaloissa. Jalat näyttivät osittain nekroottisilta ja ne olivat turvoksissa ja täynnä tumman vihreää limaa ja katetta. Nainen oli käynyt sairaalassa, mutta hänet oltiin potkittu ulos, kun tällä ei enää riittänyt rahat sairaalamaksun maksamiseen. Nainen kertoi meille sairastavansa tautia, jota me emme tienneet, mitä se on suomeksi. Nainen oli itse leikannut kuolioon menossa oleviaan varpaitaan partaveitsen terällä pois, kun tällä ei enää ollut varaa mennä sairaalaan. Illalla kotiin päästyämme katsoimme naisen sairauden netistä ja leukamme loksahtivat auki. Nainen sairasti lepraa eli spitaalia. Minulla oli hämärä mielikuva sairaudesta historiankirjoista. Sitä oli ollut joskus kymmeniä vuosia sitten. Emme tienneet mitään muuta tästä sairaudesta, koska siitä ei enää opeteta koulussa. Kauhuksemme luimme, että spitaali tarttuu pisaratartuntana hengitettäessä. Olimme aivan varmoja, että nyt mekin olisimme spitaaleita. Alkoi kova Suomen ja Kenian lääkärien konsultointi. Onneksemme kaikki lääkärit olivat sitä mieltä, että lepra ei tartu noin herkästi ja länsimaalaisilla on entuudestaan tautia vastaan immuniteettiä. Huh, selvisimme siis vain säikähdyksellä. En olisi koskaan uskonut hoitavani joskus spitaalia potilasta. Oli aivan kuin olisimme hypänneet historiankirjoihin ja ajassa taaksepäin.

17.03.2014

Ensimmäinen päivä synnytysosastolla takana. Synnytysosastolla on kolme huonetta: yksi avautumisvaiheessa oleville äideille, yksi synnyttäneille äideille ja heidän lapsilleen sekä synnytyssali. Tänään tutustuin jokaisen huoneen toimintaan. Yhdessä sängyssä voi parhaimmillaan olla kolme raskaana olevaa naista. Sängyt olivat ruosteisia, vanhoja ja jotkut niistä olivat vinossa. Ne olivat myös tupaten täynnä äitejä ja vauvoja äitien vierellä. Synnytyssalissakaan ei ole verhoja synnyttäjien välissä. Äideille ei anneta kipulääkkeitä. Oksitosiinia annetaan jokaiselle synnytyksen käynnistämistä varten. Suuri osa on HIV-positiivisia, joten äideille annetaan antiretroviraalista lääkettä. Yksityisyyttä ei ole. Raportti pidetään potilashuoneissa, jossa kaikki potilaat ovat ja raportoija ”huutaa” kovaan ääneen raportin, jotta kaikki hoitajat, lääkärit ja avustajat varmasti kuulevat. Hoitajien työote on selvästi kovakouraisempaa kuin Suomessa. Naisten kivusta ei välitetä eikä sitä huomioida. Se on suorastaan häpäisevää, jos nainen tuo kipunsa esille. Ensisynnyttäjä on keskimäärin 18-vuotias. Potilaskansioita tutkiessani 14- ja 15-vuotiaitakin oli kohtuullisen paljon synnyttämässä.

19.03.2014

Tämän päivän aseptiikasta: -Käsidesistä ei ole kuultukaan. Bakteerit siirtyvät potilaasta toiseen. -Hoitajilla pitää olla kello kädessä vitaalielintoimintojen mittaamista varten, kynsilakkaa saa olla ja kynnet saavat olla pitkät. -Episiotomia tehtiin epästeriilillä instrumentilla eikä puudutusta käytetty. -Steriili perifeerinen kanyyli laitettiin pöydälle ilman neulansuojusta ja seuraavaksi se laitettiinkin kontaminoituneena potilaan suoneen. -Steriilit käsineet laitettiin käteen siten, että alla olevilla tehdaspuhtailla hanskoilla sai koskea steriilin hanskan steriilinä pidettäviin osiin. -Hoitaja, jolla oli steriilit hanskat ei saanut ottaa laatikosta tehdaspuhtaita taitoksia, mutta sai kuitenkin ottaa taitokset ”steriiliin” käteen toisen hoitajan ojentamana. -Steriili liina osui hoitajan hihoihin ja sängyn reunoihin, joten kaikki siihen asetetut instrumentit olivat myös kontaminoituneita. Steriilille liinalle laitettiin myös sekaisin tehdaspuhtaita ja steriilejä välineitä. -Hoitaja ompeli steriileillä hanskoilla, mutta neula oli jo kontaminoitunut useaan kertaan, esimerkiksi hoitajan laskiessa neulan liinalle, jossa oli myös tehdaspuhtaita välineitä. -Ennen injektion antamista intramuskulaarisesti pistopaikka pyyhittiin kuivalla taitoksella, jossa oli kaiken lisäksi kuivunutta verta. -Samalla neulalla vedetään lääke ruiskuun ja pistetään. -On sallittua ottaa lääke ruiskuun muoviampullin kyljestä, joka ei ole edes tehdaspuhdas. -Lääkepurkit täytetään aina uudestaan uusilla lääkkeillä. Oikeat lääkkeet eivät usein edes ole oikeassa purkissa. Kanteen vain kirjoitetaan lääkepurkissa olevan lääkkeen lyhenne. -Kanyylin korkki pyöri likaisella lattialla, mutta silti se laitettiin takaisin kanyyliin.