Sairaanhoitajana Keniassa osa 3. Ei herkille.

Kokosin kaikki viime vuoden facebook päivitykseni Keniasta yhteen, jotta muutkin kuin facebook-kaverini pääsevät lukemaan kokemuksistani. Osa päivityksistä on englanniksi, sillä yli puolet facebook kavereistani ovat englanninkielisiä. Muutamissa päivityksissäni olen kuvaillut kurjuutta todella suoraan eivätkä kaikki tekstit näin ollen sovellu herkimmille. Joissakin päivityksissä on myös paljon sairaalasanastoa ja asioita, joita ei ehkä muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä. Sairaanhoitajille ja lääkäreille päivitykset voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

28.04.2014

It is not rude to call somebody fat here. Actually it seems like a good thing. Today in the operating theatre the surgeon was saying right next to the patient that he only came to operate this patient because she is so fat. “I only came to do this surgery because the patient is so fat. I have never seen such a fat patient. She is this (demonstrating with his hands how huge she is) big.” The patient was just fine. She didn’t mind being called fat. There has also been many times when African people have called some of us in the group fat. “You need to exercise because you are already big and you will be this (demonstrating with hands) big when you are older.” “I can see you’re having your baby soon.” “You’re tired because you are as fat as me.” “Where is the fat one?” “The fat one can sit there.”

01.05.2014
Sairaalassa improvisointikyky on kaiken a ja o. Välineitä ei ole riittävästi, joten hoitovälineitä joutuu itse kehittelemään tarjolla olevista materiaaleista. Esimerkiksi staaseja ei ole, joten staasina käytetään hanskoista irti otettua kuminauhaa. Dreeni leikataan tippaletkusta ja dreenivuoto valuu tippaletkun päähän kiinnitettyyn kumihanskaan.

Afrikkalainen staasi.

05.05.2014
Tyttöjen piti matkustaa tänään Mombasaan, mutta Mombasassa oli kaksoispommi-isku lauantaina. Toinen pommeista osui hotelliin, joka oli tyttöjen varaaman hotellin melkein vieressä. Nairobiinkaan ei enää uskalla mennä, kun sielläkin räjähti kaksi pommia eilen. Kisumu on kolmanneksi suurin kaupunki heti Mombasan ja Nairobin jälkeen. On tosiaan vähän vainoharhainen olo, kun odottaa, että täällä varmaan räjähtää seuraavaksi.

06.05.2014

Today we went to visit the school of medicine and saw the human autopsy. There were ten bodies in the class that students had already started dissecting. In the cold room there were new bodies that were still dirty and not yet been washed. They were on top of each other. It looked like the bodies had just been thrown in there. How nicely they treat the dead over here. There are so many bodies in Africa. These bodies have been found somewhere and no relatives have come to pick them up. The bodies have not been identified. If they are not identified then they go straight to the universities were they are being dissected. We were told that most of the bodies are thiefs that some citizens have killed. On friday I will go join the dissection.

09.05.2014
Huhhuh mikä päivä! Menin töihin aamu kahdeksaksi ja lähdin töistä ilta yhdeksältä. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut vuoroin teho-osastolla ja leikkaussalissa. Tänään olin leikkaussalissa. Neljän aikoihin sairaanhoitajat olivat taas kadonneet jonnekin ja minä olin ainoana hoitajana leikkaussalissa, joten pakko sitä oli vielä mennä instrumentteihin. Potilaana oli 19-vuotias vatsakipuinen mies. Minulle sanottiin leikkauksen kestävän vajaa tunnin. Kuinkas sitten kävikään. Leikkaus kesti puoli kahdeksaan asti. Potilaan paineet tippuivat kokoajan alaspäin. Alhaisimmillaan ne olivat 44/9. Leikkauksen valmistuttua lähdimme viemään potilasta paareilla teho-osastolle. Sairaalassa ei ole hissiä, joten potilaan kuljettaminen on todella hankalaa ja pitää mennä useiden eri osastojen läpi teho-osastolle mentäessä sängyn kanssa. Juoksimme pitkin käytäviä. Työnsin toisella kädellä paareja ja toisella kädellä ventiloin potilasta. Osastoilla potilaat tuijottivat ja huusivat valkoihoisen perään. Tutut hoitajat moikkasivat ja ihmettelivät kiirettämme. Tästä illasta ei kyllä adrenaliinivirtausta puuttunut. Vihdoin kotona ja saa hengähtää. Huomenna takaisin teho-osastolle. Nyt olen kyllä löytänyt oman paikkani. Tämä on juuri sellaista työtä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. 

13.05.2014
Nyt se sitten tuli: Kulttuurishokki. Mombasan ja Nairobin matka peruuntui pommi-iskujen takia. Lauantaina lähdin iltapäivällä muutaman lääkärin kanssa reissuun. Tarkoituksena oli mennä Samburun kautta pohjoiskeniaan. Nyahuruun saavuttuamme kuulimme, että siellä oli ollut pommi-isku viimeviikolla. Lähdimme ripeästi kaupungista pois kohti Samburua. Samburuun päin ajaessamme poliisit pysäyttivät meidät ja kertoivat, että heitä päin oltiin juuri ammuttu Samburussa. Heidän autossa oli reikiä luodeista. He oikeastaan kielsivät meitä ajamasta enää eteenpäin. Poliisit käskivät minun tulla ulos autosta. He halusivat tarkistaa, että en ole Samantha Lewtwaite, valkoihoinen terroristi, joka on esimerkiksi Nairobin ostoskeskus terroristi-iskujen takana. Hän kuulemma piileskelee jossain itä-Afrikassa. Valkoihoinen kun olen, tietysti poliisit alkoivat heti pyytää minulta rahaa siitä, että he olivat varoittaneet meitä ammuskelusta. Poliisit yrittivät tulla minua lähemmäs, mutta ystäväni tarkkailivat kokoajan heidän liikkeitä. He kertoivat, että poliiseilla on tapana lavastaa syyttömiä syyllisiksi. He epäilivät, että poliisit yrittivät laittaa jotain huumausaineita minun taskuun ja voisivat siten saada minulta rahaa, jotta en joutuisi vankilaan. Miten voikaan olla niin korruptoitunut maa! Saman tien alkoi ärsyttää kaikki asiat. Se, että Keniassa olisi ruokaa tarpeeksi kaikille, mutta varallisuus jakautuu aivan liian suuresti. Rikkaat ovat saaneet rahansa jotenkin korruption kautta. Se, että poliiseja pitää pelätä. Se, että kukaan ei välitä, jos potilas kokee kipua. Se, että tuhansia vauvoja hylätään tien viereen tai vessakuiluun. Se, että tietää miten voisi auttaa potilasta, mutta ei ole oikeanlaisia välineitä. Se, kun pienetkin lapset joutuvat tekemään ruuan ja huolehtimaan perheen pienimmistä. Se, kun lapsi huutaa kivusta, mutta kipulääkettä ei ole saatavilla. Se, että lapsilla ei ole mitään oikeuksia. Se, että potilaita herää kesken leikkauksen. Se, että pienimpiäkin katulapsia raiskataan eikä kukaan välitä. Se, että yrittää parhaansa pitääkseen potilaan hengissä, mutta seuraavalle hoitajalle potilaan luovuttaessa, hoitaja ei edes yritä pitää potilasta hengissä. Se, että asiat pitää selvittää väkivallalla. Se, että raha pitää sinut hengissä. Se, että potilaita kuolee kuin liukuhihnalla. Se, että potilaiden kärsimykselle nauretaan. Se tunne, kun en enää tunne mitään potilaan kuollessa. Pahinta tässä on se, että tämä kaikki on totta. Ei voi ymmärtää. On se vaan niin väärin.

15.05.2014
Maanantaina ja tiistaina vien loputkin lahjoitukset orpokotiin, kylään ja sairaalaan. Jos haluat lahjoittaa jotain, voit maksaa tililleni haluamasi summan. Rahan pitäisi olla maanantaina viimeistään Nordean tililläni. Kirjoita viestikenttään mihin haluat lahjoituksesi menevän ja mitä haluat, että rahallasi ostan. Huom! En lahjoita rahaa suoraan minnekään korruption vuoksi, vaan ostan sillä esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai saippuaa. Orpokotiin olen vienyt leluja ja vaatteita. Kyliin vein jauhoja, lasten vaatteita ja saippuaa sekä muutamille vanhuksille nivelkipuihin käytettävää geeliä. Kouluun vein kyniä ja vihkoja. Sairaalaan vein lapsille hedelmiä ja maitoa. Yhdelle lapsipalovammapotilaalle ostin antibioottikuurin, jota hänellä ei olisi ollut muuten varaa ostaa. Länsimaalaisiin hintoihin verrattuna täällä on halpaa. Jo kymmenellä eurolla saa ostettua 20kg jauhoja. Kymmenellä eurolla saa ostettua kahdeksan paria lasten kenkiä tai kymmenen lasten T-paitaa. Itse olen ajatellut lahjoittaa kondomeja ja uudelleen käytettäviä kuukautissuojia nuorille. Monet nuoret tytöt, joiden kuukautiset ovat jo alkaneet lopettavat koulun kesken, sillä heillä ei ole varaa ostaa kuukautissuojia. Kuukautisten tullessa he käyttävät lakanaa tai jotain paksua vaatetta kuukautissuojana. Tästä aiheutuu myös helposti erilaisia emätintulehduksia. Kondomit ovat kaiken A ja O. Ehkäisee HIV:n leviämistä ja turhia raskauksia. Abortti kun on laiton nuoret tytöt joutuvat synnyttämään lapsen ja hylkäävät sen sitten jonnekin, josta lapsi ehkä löydetään. Yksistään Keniassa on kolme miljoonaa orpoa lasta. Lapsiluvut ovat suuret ja monissa perheissä lapset näkevät nälkää. Silti perheisiin syntyy lisää lapsia ja näin lapset saavat vieläkin vähemmän ruokaa. Kondomeja ja ehkäisyvalistusta siis maanantaina!

17.05.2014
Ennen leikkaussaliin menoa olin kuullut kauhukertomuksia Afrikkalaisesta leikkaussalityöskentelystä. Minun yllätyksekseni leikkaussalielämä ei ollut läheskään niin paha mitä olin kuvitellut. Suomessa olin ollut vain viikon leikkaussalissa ennen Afrikkaan tuloa. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että olen vain hoitajien tiellä kun en osannut tehdä mitään. Ohjausta täällä ei siis saa. Opiskelijoiden oletetaan osaavan kaiken, varsinkin minun, valkoisen ihonvärini takia. Muutama päivä meni sivusta seuraillessa ja heräämössä lasten rauhoittelusta. Tavoitteenani oli oppia anestesiapotilaan hoitoa, joten olin osan aikaa myös teho-osastolla. Teho-osastolla ollessani kaikki sinne tuodut potilaat kuolivat. KAIKKI. Ihan uskomatonta. 

Leikkaussalissa toiset osasivat pitää steriiliyden, toiset eivät. Joku koski paljailla sormilla steriiliä hanskaa, toinen taas korjasi steriilillä hanskalla suu-nenäsuojustaan. Jos instrumentti kontaminoitui sitä piti silti käyttää sillä ylimääräisiä instrumentteja ei ollut saatavilla. Anestesiahoitajan työstä opin paljon uutta. Pääsin kokeilemaan intubointia, sillä se kuuluu anestesiasairaanhoitajan tehtävään Afrikassa. Anestesialääkkeet olivat samoja mitä Suomessa käytetään. Tosin anestesia on paljon heikompi mitä Suomessa. TOF-mittaria ei myöskään käytetä. Lähes kaikki potilaat olivat nuoria. Monet kirurgin veitset olivat tylsistyneitä ja kirurgi joutui "sahaamaan" ihoa moneen kertaan, että sai viillon aikaiseksi. Polttolaite ei välillä toiminut lainkaan. Välillä taas kirurgi tai instrumenttihoitaja sai polttolaitteesta sähköiskun. 

Potilaat heräsivät välittömästi tikkaamisen jälkeen. Sitä ahdistuksen määrää, kun pienet lapsipotilaat heräsivät liian aikaisin. Heräämöön vietäessä lapsi on ihan pyörällä päästään ja voi pahoin. Lapsi yrittää nousta sängyssä istumaan, mutta kaatuu ja kolhii itseään sängyn reunoihin. Hoitajat eivät välitä eivätkä omaiset saa tulla heräämöön. Viha, vääryys ja ahdistus. Se on tullut selväksi, että hoitajien motiivi tehdä työtä on raha. Heitä ei kiinnosta lainkaan potilaiden hyvinvointi. Tärkeintä on se, että tulee töihin ja tekee edes jotain, jotta saa palkan. Hoitajat itse kertoivat minulle tämän. 

Yleisin leikkaus oli herniotomia. Vastaan tuli kuitenkin paljon väkivallan ja onnettomuuksien uhreja. Yhdeltä oltiin miekalla leikattu naama halki. Potilas selvisi hengissä. Yhden miehen peräsuoleen oltiin tungettu kaljapullo. Vatsa jouduttiin avaamaan, jotta pullo saatiin suolesta ulos. Vastaan tuli myös matoja suolessa, jousipyssyn nuoli kyljessä, rintasyöpää, sektioita, amputaatioita, vatsakalvon tulehduksia, umpilisäkkeen tulehduksia ja auki leikattu kurkku. Liikenneonnettomuuksien uhreja oli todella paljon. 

Yhden päivän olin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri sanoi, että tykkää seurastani ja haluaa minut vastaanotollensa töihin. Minun tehtävänä oli haastatella potilaita ja selvittää, miksi he olivat tulleet vastaanotolle. Vastaanotolle tuli kirurgisia potilaita mm. rintasyöpää, herniaa ja suurentunutta eturauhasta. Lääkäri halusi minun tutkivan potilaat samalla tavoin hänen tutkimuksiensa jälkeen. Opin siis paljon uutta kirurgisista sairauksista ja niiden diagnosoimisesta. Tahti oli nopea. Heti edellisen potilaan lähdettyä vastaanotolta, vastaanotolle pyydettiin seuraava potilas. Kirjaamiseen käytettiin aikaa alle puoli minuuttia.

Steriilit pakkaukset.

Matoleikkauksen jälkeen ei olekaan jostain syystä enää tehnyt mieli syödä spagettia.

21.05.2014
Its time to leave Kenya behind and head back home. I will miss so many things from here. This place will always stay in my heart. Time went too fast and I would have still stayed longer. I saw lots of lovely people and different ways of life but I also saw poverty and cruelty. One of the biggest problems I met was that the gap between rich and poor keeps on widening. As the rich become richer the poor become more poor. I saw it with my own eyes. I went on dates with surgians and a member of the parliament. The politician had his own bodyguard, driver and an "African limousine". He wasted his money like it grew on the trees. The next morning I went to the orphanage and saw the little children with hardly anyone with unbroken clothes and the older children having to act like adults taking care of the younger ones and doing the housework. Overall the experience was rewarding and I grew up mentally. The journey enriched my worldview and opened my eyes. I learned to understand different cultures and I got a skill to communicate without a common language. These months have made me appreciate the little things in life. I have a roof on top of my head, enough food to eat, clean water to drink, clothes to wear and a loving family. However Africa has many things that we in Europe are lacking of. Most of all the relaxed and stress-free way of life. Hakuna matata. Asante sana Kenya.

Sairaanhoitajana Keniassa osa 1. Ei herkille.

Kokosin kaikki viime vuoden facebook päivitykseni Keniasta yhteen, jotta muutkin kuin facebook-kaverini pääsevät lukemaan kokemuksistani. Osa päivityksistä on englanniksi, sillä yli puolet facebook kavereistani ovat englanninkielisiä. Muutamissa päivityksissäni olen kuvaillut kurjuutta todella suoraan eivätkä kaikki tekstit näin ollen sovellu herkimmille. Joissakin päivityksissä on myös paljon sairaalasanastoa ja asioita, joita ei ehkä muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä. Sairaanhoitajille ja lääkäreille päivitykset voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

25.02.2014
Mistä tiedän olevani afrikassa? Suihkusta ja vesihanasta tulee ruskeaa vettä, kotimme on homeessa ja lähes joka nurkasta löytyy uusi ötökkälaji, siivous tarkoittaa sitä, että jätetään imuroimatta, pyyhkimättä pölyt ja viemättä täysinäiset roskikset, sanaa "aika" tai "stressi" ei tunneta, ulkona on 33 astetta lämmintä, iho on ruskettunut liasta, vessa ei vedä (ripulitautia odotellessa) ja nukkumaanmentäessä nukut prinsessaverhon alla ja nukahdat yössä kaikuviin eksoottisiin ääniin. Some people call it africa, I call it home.

02.03.2014
Oltiin tänään eläinten orpokodissa. Tuli nähtyä pahkasikoja, apinoita, strutseja, papukaijoja, leijonia, gepardeja, girahveja, leopardeja, seeproja ja antilooppeja. Yksi työntekijä suostutteli meidät gepardien häkkiin silittämään niitä maksamalla euron/henkilö. Jälkeenpäin hän sanoi, että älkää missään nimessä kertoko kenellekään, että pääsitte sinne. Näillä miehillä oli siis pimeä bisnes. Ihmisiä ei olisi oikeasti saanut päästää gepardien häkkiin. Ihan kiva, kun meille kerrottiin tästä jälkeenpäin... Nämä miehet olivat myös todella hermostuneita, kun me olimme häkissä. No eipä ihme. Jos meille olisi sattunut jotain tai jos joku olisi huomannut meidät, he olisivat joutuneet vankilaan. No halvalla kuitenkin saatiin tällainenkin uusi kokemus. Ja pakkohan ihmisten täällä Afrikassa on jotain pimeää bisnestä tehdä, jotta heillä on varaa elää.

03.03.2014
Tänään orpokotiin tuli uusi vauva. Hänet löydettiin tien vierestä käärittynä paperipussiin. Hänen arvioitu ikänsä oli neljä päivää, eli aivan vastasyntynyt. Onneksi hänet löydettiin ajoissa, sillä paperipussissa näin kuumalla säällä ei kovin montaa tuntia voi elää. Otettiin vauvalta HIV-testi sekä vastasyntyneen perusmittaukset. Vauvalle keksittiin nimi Julian ja syntymäpäivä arvioitiin vauvan arvioidun iän mukaan. On se vaan surullista ajatella, että jatkuvasti vauvoja hylätään kadulle, ojaan ja kuiluihin. Suurin syy lasten hylkäämiseen on se, että äideillä ei ole varaa elättää lasta. Meille kerrottiin, että monet äidit myös pyrkivät syömään huonosti raskaana ollessaan, jotta vauva syntyisi kuolleena. Onneksi Julian kuitenkin selviytyi ja toivottavasti elää myös hyvän elämän, vaikka hänellä ei äitiä olekaan. 

06.03.2014
Tällä viikolla ollaan leikitty pikkulääkäreitä. Ollaan menty savimajoista savimajoihin köyhässä kylässä. Tehtävä on ollut haastava, koska emme ole lääkäreitä emmekä voi sanoa varmaksi tekemiämme ”diagnooseja”. Suureksi ongelmaksi on koitunut myös köyhyys. Vaikka olemmekin valkoihoisia, emme voi muuttua ruuaksi tai rahaksi. Ongelmia on ollut laidasta laitaan: osteoporoosia, nivelkipuja, murtumia, kehitysvammaisuutta, epilepsiaa, aliravitsemusta, HIV:tä, iho-ongelmia, lihaskipuja, ihon liiallista kuoriutumista, anemiaa, ripulia, veristä oksennusta, inkontinenssia, jalkojen turvotusta, jalkojen tunnottomuutta sekä näön hämärtymistä. Olemme pyrkineet selvittämään mahdollisen diagnoosin potilaan kertoman ja kliinisen arvioinnin perusteella sekä ohjaamaan potilaita näiden diagnoosien pohjalta terveellisempiin elämäntapoihin. Ohjauksessa on pitänyt ottaa huomioon keskeisenä osana ihmisten varallisuus. Lapsiperheissä saattoi olla käytettävissä vain 9 euroa kuukaudessa. Sillä rahalla ei saa edes yhtä ateriaa päivässä. Meidän on siis pitänyt soveltaa sairauksien hoitokeinoja ihmisten varallisuuteen nähden, mikä on ollut todella haastavaa. Maailmanpelastajiksi emme voi ryhtyä, mutta yritämme tehdä parhaamme näiden ihmisten hyväksi.

08.03.2014
Naistenpäivän vietimme naisvankilassa. Oli aivan uskomaton kokemus! Naiset olivat vankilassa useista eri syistä, esimerkiksi murhaamisesta tai huumerikoksista. Murhasta saa aina elinkautisen. Vangit ottivat meidät vastaan hyvin. Täällä vangeilla on päällä mustavalkoraidalliset vaatteet. Aivan kuten piirretyissä. Oli kyllä aika pelottavaa, kun vangit olivat vain meidän ympärillämme ja vartijat olivat suht kaukana. Vangit lauloivat ja tanssivat. Me tanssimme myös aivan lähekkäin ja käsikkäin vankien kanssa. Välillä jopa unohtui, että olimme vankilassa. Ainut mikä muistutti siitä, että olimme vankilassa olivat vankien raidalliset vaatteet. Lauloimme vangeille Suomeksi kolme laulua ja he tuntuivat olevan siitä innoissaan. Monella vangilla oli myös lapsi. Lapset asuvat äitien kanssa vankilassa. Juuri kun olimme lähdössä pois joku vanki alkoi synnyttää. Aiomme mennä jatkossakin käymään vankilassa. Minun toivomuksena olisi harjoitella psykiatrista hoitotyötä ja pitää hoidollisia keskusteluja vankien kanssa. Naisvankilan vieressä on miesvankila. Sielläkin olisi kiva mennä käymään, jos vain uskaltaa.

12.03.2014
Eilen kävimme noin 30-vuotiaan naisen luona, jolla oli hurjan näköisiä haavaumia jaloissa. Jalat näyttivät osittain nekroottisilta ja ne olivat turvoksissa ja täynnä tumman vihreää limaa ja katetta. Nainen oli käynyt sairaalassa, mutta hänet oltiin potkittu ulos, kun tällä ei enää riittänyt rahat sairaalamaksun maksamiseen. Nainen kertoi meille sairastavansa tautia, jota me emme tienneet, mitä se on suomeksi. Nainen oli itse leikannut kuolioon menossa oleviaan varpaitaan partaveitsen terällä pois, kun tällä ei enää ollut varaa mennä sairaalaan. Illalla kotiin päästyämme katsoimme naisen sairauden netistä ja leukamme loksahtivat auki. Nainen sairasti lepraa eli spitaalia. Minulla oli hämärä mielikuva sairaudesta historiankirjoista. Sitä oli ollut joskus kymmeniä vuosia sitten. Emme tienneet mitään muuta tästä sairaudesta, koska siitä ei enää opeteta koulussa. Kauhuksemme luimme, että spitaali tarttuu pisaratartuntana hengitettäessä. Olimme aivan varmoja, että nyt mekin olisimme spitaaleita. Alkoi kova Suomen ja Kenian lääkärien konsultointi. Onneksemme kaikki lääkärit olivat sitä mieltä, että lepra ei tartu noin herkästi ja länsimaalaisilla on entuudestaan tautia vastaan immuniteettiä. Huh, selvisimme siis vain säikähdyksellä. En olisi koskaan uskonut hoitavani joskus spitaalia potilasta. Oli aivan kuin olisimme hypänneet historiankirjoihin ja ajassa taaksepäin.

17.03.2014

Ensimmäinen päivä synnytysosastolla takana. Synnytysosastolla on kolme huonetta: yksi avautumisvaiheessa oleville äideille, yksi synnyttäneille äideille ja heidän lapsilleen sekä synnytyssali. Tänään tutustuin jokaisen huoneen toimintaan. Yhdessä sängyssä voi parhaimmillaan olla kolme raskaana olevaa naista. Sängyt olivat ruosteisia, vanhoja ja jotkut niistä olivat vinossa. Ne olivat myös tupaten täynnä äitejä ja vauvoja äitien vierellä. Synnytyssalissakaan ei ole verhoja synnyttäjien välissä. Äideille ei anneta kipulääkkeitä. Oksitosiinia annetaan jokaiselle synnytyksen käynnistämistä varten. Suuri osa on HIV-positiivisia, joten äideille annetaan antiretroviraalista lääkettä. Yksityisyyttä ei ole. Raportti pidetään potilashuoneissa, jossa kaikki potilaat ovat ja raportoija ”huutaa” kovaan ääneen raportin, jotta kaikki hoitajat, lääkärit ja avustajat varmasti kuulevat. Hoitajien työote on selvästi kovakouraisempaa kuin Suomessa. Naisten kivusta ei välitetä eikä sitä huomioida. Se on suorastaan häpäisevää, jos nainen tuo kipunsa esille. Ensisynnyttäjä on keskimäärin 18-vuotias. Potilaskansioita tutkiessani 14- ja 15-vuotiaitakin oli kohtuullisen paljon synnyttämässä.

19.03.2014

Tämän päivän aseptiikasta: -Käsidesistä ei ole kuultukaan. Bakteerit siirtyvät potilaasta toiseen. -Hoitajilla pitää olla kello kädessä vitaalielintoimintojen mittaamista varten, kynsilakkaa saa olla ja kynnet saavat olla pitkät. -Episiotomia tehtiin epästeriilillä instrumentilla eikä puudutusta käytetty. -Steriili perifeerinen kanyyli laitettiin pöydälle ilman neulansuojusta ja seuraavaksi se laitettiinkin kontaminoituneena potilaan suoneen. -Steriilit käsineet laitettiin käteen siten, että alla olevilla tehdaspuhtailla hanskoilla sai koskea steriilin hanskan steriilinä pidettäviin osiin. -Hoitaja, jolla oli steriilit hanskat ei saanut ottaa laatikosta tehdaspuhtaita taitoksia, mutta sai kuitenkin ottaa taitokset ”steriiliin” käteen toisen hoitajan ojentamana. -Steriili liina osui hoitajan hihoihin ja sängyn reunoihin, joten kaikki siihen asetetut instrumentit olivat myös kontaminoituneita. Steriilille liinalle laitettiin myös sekaisin tehdaspuhtaita ja steriilejä välineitä. -Hoitaja ompeli steriileillä hanskoilla, mutta neula oli jo kontaminoitunut useaan kertaan, esimerkiksi hoitajan laskiessa neulan liinalle, jossa oli myös tehdaspuhtaita välineitä. -Ennen injektion antamista intramuskulaarisesti pistopaikka pyyhittiin kuivalla taitoksella, jossa oli kaiken lisäksi kuivunutta verta. -Samalla neulalla vedetään lääke ruiskuun ja pistetään. -On sallittua ottaa lääke ruiskuun muoviampullin kyljestä, joka ei ole edes tehdaspuhdas. -Lääkepurkit täytetään aina uudestaan uusilla lääkkeillä. Oikeat lääkkeet eivät usein edes ole oikeassa purkissa. Kanteen vain kirjoitetaan lääkepurkissa olevan lääkkeen lyhenne. -Kanyylin korkki pyöri likaisella lattialla, mutta silti se laitettiin takaisin kanyyliin.