Sairaanhoitajaksi Australiaan osa 1

Muuttoprosessi Australiaan alkaa perusasioiden hoitamisella Suomen päässä. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä monien asioiden hoitamiseen voikin mennä odotettua pidempi aika. Minä aloitin koko prosessin neljä kuukautta ennen suunniteltua lähtöpäivääni ja tällä hetkellä varaamani neljä kuukautta näyttäisi riittävän hyvin kaikkien asioiden hoitamiseen.

Tavaroiden ja huonekalujen myynti
Ensimmäiseksi pitäisi päättää, mitä aikoo tehdä nykyiselle asunnolleen ja tavaroilleen. Minä asun vuokra-asunnossa, joten vuokrasopimus on onneksi helppo purkaa jouluun mennessä. Kaikki huonekaluni olen jo laittanut myyntiin Tori.fi-sivustolle. Kannattaa olla aikaisin liikkeellä, jotta saa huonekalut myytyä edes kohtuuhinnalla. Ylimääräisiä vaatteita ja turhia tavaroita minulla on kertynyt vuosien varrella isot pinot, joista olen jo alkanut luopua. Ensimmäisen satsin vein kirpputorille ja loput viisi roskasäkillistä ajattelin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Itse aion ottaa ainoastaan yhden matkalaukun Australiaan mukaan, joten tavaraa kannattaa heittää pois oikein suurella kädellä.

Pankkiasiat
Ennen Australiaan muuttoa tulee selvittää omat pankkiasiat. Pankille on hyvä ilmoittaa ulkomaille muutosta. Visa Electron -kortin pitäisi Australiassa toimia, mutta tilasin vielä varmuudeksi Visa Matercard-luottokortin, jos jostain syystä Visa Electron ei kaikkialla toimikaan. Pankin kanssa pitää myös keskustella siitä, miten saa seuraavat verkkopankin tunnuslukukortit. Paikan päällä on hyvä myös tehdä paikallinen pankkitili.

Kelaan ilmoitus
Kelaan tulee ilmoittaa muutosta ulkomaille, sillä yli vuoden pituisissa reissuissa oikeus Suomen sosiaaliturvaan päättyy useimmissa tapauksissa muuttoajankohtaan.

Kansainvälinen ajokortti
Australiassa on hyvä olla ajokortti mukana, sillä syrjimmillä alueilla välimatkat ovat pitkät eikä julkista liikennettä välttämättä ole. Esimerkiksi pohjois-territoriossa auton omistaminen on lähes välttämätöntä huonon julkisen liikenteen vuoksi. Kansainvälisen ajokortin pystyy tilaamaan helposti netistä tai hakemaan Australiasta paikan päältä. Suomalainen ajokortti saatetaan hyväksyä joissain paikoissa sellaisenaan, mutta itse en tätä riskiä suosittelisi ottamaan. Jos joskus joutuu tukalaan tilanteeseen poliisien kanssa, voi aina koittaa päästä pälkähästä pienellä flirtillä ja suomalaisella aksentilla. Terveisin kokemusta on.

Hankittavat asiakirjat
Ulkomaille muutettaessa passin on hyvä olla voimassa vielä useamman vuoden, jotta ei tarvitse alkaa stressata heti alussa uuden passin metsästämisestä. Suomalainen rikosrekisteriote englanninkielellä on hyvä hankkia sekä syntymätodistus. Sairaanhoitajilla on hyvä myös olla mukana rokotustodistus. Jos ei ole muistanut pyytää työtodistuksia vanhoilta työpaikoilta, niin nyt on sopiva aika niitä alkaa metsästää! Suosittelukirjeet ovat myös plussaa!

Vakuutusasiat

Suomalaiset saavat Australiasta Medicare kortin viisumin voimassaoloajaksi, jolla pääsee  käyttämään Australian julkisen terveydenhuollon palveluita. Medicare ei kuitenkaan kata kaikkia kuluja ja esimerkiksi hammashuolto on Australiassa hyvin kallista. Sairaanhoitajan oikeusturvavakuutuksesta en ole vielä ottanut selvää, mutta se selviää varmasti paikan päällä sitten, kun ihan oikeasti alkaa etsiä sitä ensimmäistä työpaikkaansa.

Lääkärikäynnit pois alta
Ennen Australiaan muuttoa kannattaa käydä hoidattamassa hampaat Suomen päässä, sillä Australiassa hampaiden hoito on yllättävän kallista. Naisten on hyvä käydä myös gynekologisessa perustarkastuksessa ja ottamassa papa-näyte. Mahdollisista omista lääkityksistä kannattaa käydä juttelemassa lääkärin kanssa ja pyytää lääkäriä kirjoittamaan resepti useamman kuukauden ajaksi. Vaikka paikan päällä on helppo päästä lääkäriin, Suomessa lääkärikäynnit ovat silti aina halvempia. Ei ole myöskään kivaa heti joutua menemään lääkärin vastaanotoille uuteen maahan muutettua. On kiva lähteä reissuun terveen paperit kourassa!

Laina sairaanhoitajan täydennyskoulutukseen
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä Australian päässä sairaanhoitajaksi rekisteröinti evätään ja joutuu käydä täydennyskurssin yliopistossa. Täydennyskurssin kesto on yliopistokohtainen, mutta hinnat pyörivät aikalailla samoissa eli noin 10 000 euroa tulee tähän kurssiin varata. Itseäni oikein pisti rinnasta hinnan kuultuani, mutta alkoi yllättävän nopeasti helpottaa, kun kuulin ystäväni joutuvan maksamaan lähes saman verran maskeeraajan koulutuksesta Suomessa. Asiaa kannattaa myös ajatella siltä kannalta, että Australiassa sairaanhoitajan palkka on huomattavasti korkeampi, joten 10 000 voikin olla sijoitus. Kätevin laina on tietysti opintolaina. Opintolainaa kannattaa nostaa jokaiselta opiskelukuukaudelta, jos jo opintojen alkuvaiheessa tietää hakevansa Australiaan töihin. Opintolaina on valtion takaamaa eikä sitä edes tarvitse alkaa maksamaan takaisin, kun vasta kahden vuoden jälkeen valmistumisesta. Itse olin tyhmä enkä ole opintolainaa nostanut, joten joudun turvautumaan korkeakorkoiseen lainaan, jonka toivottavasti vanhempani minulle takaavat. Kela ei myönnä opintotukea tai opintolainaa sairaanhoitajan täydennyskoulutukseen Australiassa.

Vuokranantajalta suositus

Australiassa useisiin vuokrakämppiin pyydetään suosittelijaa vanhalta vuokranantajalta. Muista siis hankkia englanninkielinen suosituskirje vanhalta vuokranantajaltasi, jos haluat päästä helpolla vuokra-asunnon etsimisessä.

Viikko ilman Aaronia

Viikko on vierähtänyt Suomen kamaralla. Fiilikset ovat yllättävän hyvät. Luulin masentuvani lopullisesti, mutta on ollut huippua nähdä läheisiä ystäviä ja päästä nauttimaan Suomen kesästä.  Aika menee nopeasti, sillä koulua on enää vajaa kolme kuukautta jäljellä. Opiskeluinnostuksenikin on yllättävän korkealla. Opinnäytetyötä kirjoitan mielelläni ja on ihana nähdä, miten paljon opinnäytetyötä tehdessäkin on uusia asioita oppinut.

Sovimme eroavamme Aaronin kanssa lähdettyäni takaisin Suomeen. Tämä viikko on kuitenkin saanut molemmat miettimään ja päätimmekin olla epävirallisessa avoimessa suhteessa. En ole ihan varma, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta välillämme on kuitenkin jonkinlainen sidos. Saamme toki olla muiden kanssa intiimisti ja käydä treffeillä, mutta silti me odotamme toisiamme tämän kolmen kuukauden ajan. Turhaa heittää rakkautta noin vain pois, kun se kerran omalle kohdalleen tulee. Ei sitä rakastumaan kuitenkaan ihan päivittäin pääse.

Olemme jutelleet lähes päivittäin skypessä ja tämä ikävästi muistuttaakin minua etäsuhteesta. Etäsuhde oli juuri se, mitä en halunnut, koska elämä tuntuu pysähtyvän paikoilleen. Nukut, heräät, syöt, käyt koulussa, käyt treeneissä ja skypetät. Tämän takia en ole ihan varma tästä meidän avoimesta etäsuhteesta. Haluaisin nauttia näistä kolmesta kuukaudesta Suomessa vielä, kun ehdin. Kuka tietää, vaikka en tulisikaan enää koskaan takaisin Suomeen muuttamaan. Ulkomaat ovat kuitenkin vieneet sydämeni jo useita vuosia sitten. 

Tänään aloitin Australiaan sairaanhoitajaksi rekisteröinnin prosessin. Tulen siitäkin kirjoittamaan blogiin lisää prosessin jatkuessa. Prosessihan on yllättävän raskas ja työläs. Paljon on paperihommia tehtävänä ja odotusaikakin saattaa olla pitkä. Olen kuitenkin päättänyt heti koulun loputtua lähteä takaisin Australiaan. Ennen kuin saan sairaanhoitajan rekisteröintipaperit käteen, teen jotain muita töitä. Tarjottiinhan minulle jo tanssijan ja tarjoilijankin töitä. Seksikaupasta saan myös keikkatöitä. Ei se lastenhoitajankaan työ ole poissuljettua, mutta useimmat perheet hakevat ainoastaan huonosti palkattuja au-paireja. 

Joka tapauksessa olen enemmän kuin innoissani valmistumisestani. Käyn jossain vaiheessa ensi kuussa vielä pankissa juttelemassa laina-asioista. Olen apulaislääkärin koulutusta miettinyt nyt ihan kunnolla, mutta koulu on tietysti kallista ja pitäisi näin ollen ottaa pankista lainaa. Nämä kolme kuukautta menevät varmasti nopeasti asioita selvitellessä ja paperihommia tehdessä. En jaksa odottaa, että näen taas tuon ihanan hömelöni! Kuvat ja videot on otettu meidän road tripiltä. Aaronilla on aina hyvät setit, oli kyseessä sitten Britney Spears tai jokin harcore mother fucker. Mun oma pikkuinen räppäri. <3

Suorat linkit videoihin TÄSSÄ ja TÄSSÄ.

Neljä viikkoa ihan oikeaa sinkkuelämää

Neljä viikkoa harjoittelua tuli ja meni. Tuntuu, että en kauheasti ole mitään vapaa ajalla tehnyt muuta kuin nukkunut. Sen verran raskasta tuo opiskelijana oleminen leikkaussalissa on. Leikkaussali toimintaympäristönä on yllättävän haastava paikka niin lääkäri- kuin sairaanhoitajaopiskelijallekin. Jatkuvasti pitää olla hereillä eikä ajatukset saa karata muualle. Työ on nopeatempoista ja koko ajan pitäisi tietää missä mennään. Välillä hereillä pysyminen on tuottanut vaikeuksia, varsinkin jos on edellisenä iltana ollut iltavuorossa ja tullut heti seuraavana päivänä aamuvuoroon. Ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä hidas olo kuin leikkaussalissa.

Ensimmäisen viikon kohokohta oli ehdottomasti TPS-Tappara matsi! En muista milloin viimeksi olisin Tepsin pelissä ollut. En niinkään välitä penkkiurheilusta, mutta jääkiekon seuraaminen livenä on aika kivaa varsinkin kun Tepsin vastassa oli Tampereelta tullut Tappara! Vaikka Tampereella nykyään asunkin, tulen silti aina olemaan Tepsin puolella!

Nyt olen takaisin Tampereella kahden viikon ansaitulla lomalla, jonka jälkeen harjoittelu Turussa taas jatkuu. Tosin ei näitä kahta väliviikkoa kyllä lomaksi voi laskea, sillä joka päivä on joko töitä tai koulua. Toisaalta ihanaa vaihtelua päästä taas hoitamaan lapsia! Välillä sitä miettii, että miksi ihmeessä edes opiskelen sairaanhoitajaksi, kun haluan mielummin hoitaa lapsia. Ehkä tämä on väliaikaista ja kestää vain siihen asti kunnes saan oman lapsen hahah.

Neljä viikkoa ilman Frankkia meni yllättävän hyvin. Tuntuihan ne ensimmäiset illat vähän tyhjiltä, kun joutui mennä yksin nukkumaan. Olimme kuitenkin nukkuneet lähes joka yön yhdessä siihen asti. Onneksi yksin nukkumiseen tottui nopeasti eikä sitä ikävää edes kerennyt ajattelemaan, kun oli niin väsynyt harjoittelupäivien jälkeen. Sitä paitsi emme edes olleet koko neljää viikkoa ilman toisiamme, sillä minä kävin Tampereella treeneissä ja esiintymässä. Nämä käynnit olivat alle vuorokauden pituisia, mutta kyllä siinä ajassa ehti pusutella ja halailla useamman päivän edestä. Jo muutamassa tehokkaassa tunnissa saa tankattua viikon hellyyttely-varastot täyteen!

Kyllähän sitä toisella paikkakunnalla katsoo baarissa miehiä ihan eri silmällä kuin sillä paikkakunnalla missä oma ydinkumppani asuu. Tampereella sitä välillä epäröi, että mitäs sitten, jos vahingossa nusasee jotain Frankin tuttua. Eikä minulla yleensä Tampereella edes ole minkäänlaista tarvetta toiselle miehelle. Onhan Frank kuitenkin paras kaikista tähän astisista! Parempaa etsiessä saa etsiä pitkään. Turun miestarjonta oli kyllä erittäin heikko verrattuna Tampereen apajiin. Kyllähän siellä sellaisia kiltin näköisiä miehiä löytyy, mutta valitettavasti kiltit naapurinpojat eivät aivan täysin lukeudu miesmakuuni. Onneksi edelleen on olemassa niitä vanhoja luottomiehiä hihii.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla takaisin Tampereella Frankin luona. Huomaa, että ikävä on ollut suuri. Toista voisi vain katsella kokoajan ja ihmetellä sitä tunneta, jonka toinen toisessa herättää. Jokainen kumppanin kehon osa tuntuu taas uudelta, mutta silti niin tutulta. Kaikki tuntuu jännittävältä ja uudella tavalla kiehtovalta. Toisen pienikin hipaisu tuntuu säkenöivänä koko kehossa. Toisen kosketus luo lämpöä, luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Onnellisuuden tunne syrjäyttää kaikki muut sen hetkiset ajatukset ja keskittyy vain siihen mitä juuri sillä hetkellä tuntee. Pystyy elämään hetkessä ja tuntee itsensä tärkeäksi ja välitetyksi. Toisen lähellä on niin hyvä olla. Rakastan sinua Frank.

Mukavaa huhtikuun alkua kaikille! Ehkä se kesäkin sieltä pikkuhiljaa saapuu!

Sairaanhoitajana Keniassa osa 3. Ei herkille.

Kokosin kaikki viime vuoden facebook päivitykseni Keniasta yhteen, jotta muutkin kuin facebook-kaverini pääsevät lukemaan kokemuksistani. Osa päivityksistä on englanniksi, sillä yli puolet facebook kavereistani ovat englanninkielisiä. Muutamissa päivityksissäni olen kuvaillut kurjuutta todella suoraan eivätkä kaikki tekstit näin ollen sovellu herkimmille. Joissakin päivityksissä on myös paljon sairaalasanastoa ja asioita, joita ei ehkä muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä. Sairaanhoitajille ja lääkäreille päivitykset voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

28.04.2014

It is not rude to call somebody fat here. Actually it seems like a good thing. Today in the operating theatre the surgeon was saying right next to the patient that he only came to operate this patient because she is so fat. “I only came to do this surgery because the patient is so fat. I have never seen such a fat patient. She is this (demonstrating with his hands how huge she is) big.” The patient was just fine. She didn’t mind being called fat. There has also been many times when African people have called some of us in the group fat. “You need to exercise because you are already big and you will be this (demonstrating with hands) big when you are older.” “I can see you’re having your baby soon.” “You’re tired because you are as fat as me.” “Where is the fat one?” “The fat one can sit there.”

01.05.2014
Sairaalassa improvisointikyky on kaiken a ja o. Välineitä ei ole riittävästi, joten hoitovälineitä joutuu itse kehittelemään tarjolla olevista materiaaleista. Esimerkiksi staaseja ei ole, joten staasina käytetään hanskoista irti otettua kuminauhaa. Dreeni leikataan tippaletkusta ja dreenivuoto valuu tippaletkun päähän kiinnitettyyn kumihanskaan.

Afrikkalainen staasi.

05.05.2014
Tyttöjen piti matkustaa tänään Mombasaan, mutta Mombasassa oli kaksoispommi-isku lauantaina. Toinen pommeista osui hotelliin, joka oli tyttöjen varaaman hotellin melkein vieressä. Nairobiinkaan ei enää uskalla mennä, kun sielläkin räjähti kaksi pommia eilen. Kisumu on kolmanneksi suurin kaupunki heti Mombasan ja Nairobin jälkeen. On tosiaan vähän vainoharhainen olo, kun odottaa, että täällä varmaan räjähtää seuraavaksi.

06.05.2014

Today we went to visit the school of medicine and saw the human autopsy. There were ten bodies in the class that students had already started dissecting. In the cold room there were new bodies that were still dirty and not yet been washed. They were on top of each other. It looked like the bodies had just been thrown in there. How nicely they treat the dead over here. There are so many bodies in Africa. These bodies have been found somewhere and no relatives have come to pick them up. The bodies have not been identified. If they are not identified then they go straight to the universities were they are being dissected. We were told that most of the bodies are thiefs that some citizens have killed. On friday I will go join the dissection.

09.05.2014
Huhhuh mikä päivä! Menin töihin aamu kahdeksaksi ja lähdin töistä ilta yhdeksältä. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut vuoroin teho-osastolla ja leikkaussalissa. Tänään olin leikkaussalissa. Neljän aikoihin sairaanhoitajat olivat taas kadonneet jonnekin ja minä olin ainoana hoitajana leikkaussalissa, joten pakko sitä oli vielä mennä instrumentteihin. Potilaana oli 19-vuotias vatsakipuinen mies. Minulle sanottiin leikkauksen kestävän vajaa tunnin. Kuinkas sitten kävikään. Leikkaus kesti puoli kahdeksaan asti. Potilaan paineet tippuivat kokoajan alaspäin. Alhaisimmillaan ne olivat 44/9. Leikkauksen valmistuttua lähdimme viemään potilasta paareilla teho-osastolle. Sairaalassa ei ole hissiä, joten potilaan kuljettaminen on todella hankalaa ja pitää mennä useiden eri osastojen läpi teho-osastolle mentäessä sängyn kanssa. Juoksimme pitkin käytäviä. Työnsin toisella kädellä paareja ja toisella kädellä ventiloin potilasta. Osastoilla potilaat tuijottivat ja huusivat valkoihoisen perään. Tutut hoitajat moikkasivat ja ihmettelivät kiirettämme. Tästä illasta ei kyllä adrenaliinivirtausta puuttunut. Vihdoin kotona ja saa hengähtää. Huomenna takaisin teho-osastolle. Nyt olen kyllä löytänyt oman paikkani. Tämä on juuri sellaista työtä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. 

13.05.2014
Nyt se sitten tuli: Kulttuurishokki. Mombasan ja Nairobin matka peruuntui pommi-iskujen takia. Lauantaina lähdin iltapäivällä muutaman lääkärin kanssa reissuun. Tarkoituksena oli mennä Samburun kautta pohjoiskeniaan. Nyahuruun saavuttuamme kuulimme, että siellä oli ollut pommi-isku viimeviikolla. Lähdimme ripeästi kaupungista pois kohti Samburua. Samburuun päin ajaessamme poliisit pysäyttivät meidät ja kertoivat, että heitä päin oltiin juuri ammuttu Samburussa. Heidän autossa oli reikiä luodeista. He oikeastaan kielsivät meitä ajamasta enää eteenpäin. Poliisit käskivät minun tulla ulos autosta. He halusivat tarkistaa, että en ole Samantha Lewtwaite, valkoihoinen terroristi, joka on esimerkiksi Nairobin ostoskeskus terroristi-iskujen takana. Hän kuulemma piileskelee jossain itä-Afrikassa. Valkoihoinen kun olen, tietysti poliisit alkoivat heti pyytää minulta rahaa siitä, että he olivat varoittaneet meitä ammuskelusta. Poliisit yrittivät tulla minua lähemmäs, mutta ystäväni tarkkailivat kokoajan heidän liikkeitä. He kertoivat, että poliiseilla on tapana lavastaa syyttömiä syyllisiksi. He epäilivät, että poliisit yrittivät laittaa jotain huumausaineita minun taskuun ja voisivat siten saada minulta rahaa, jotta en joutuisi vankilaan. Miten voikaan olla niin korruptoitunut maa! Saman tien alkoi ärsyttää kaikki asiat. Se, että Keniassa olisi ruokaa tarpeeksi kaikille, mutta varallisuus jakautuu aivan liian suuresti. Rikkaat ovat saaneet rahansa jotenkin korruption kautta. Se, että poliiseja pitää pelätä. Se, että kukaan ei välitä, jos potilas kokee kipua. Se, että tuhansia vauvoja hylätään tien viereen tai vessakuiluun. Se, että tietää miten voisi auttaa potilasta, mutta ei ole oikeanlaisia välineitä. Se, kun pienetkin lapset joutuvat tekemään ruuan ja huolehtimaan perheen pienimmistä. Se, kun lapsi huutaa kivusta, mutta kipulääkettä ei ole saatavilla. Se, että lapsilla ei ole mitään oikeuksia. Se, että potilaita herää kesken leikkauksen. Se, että pienimpiäkin katulapsia raiskataan eikä kukaan välitä. Se, että yrittää parhaansa pitääkseen potilaan hengissä, mutta seuraavalle hoitajalle potilaan luovuttaessa, hoitaja ei edes yritä pitää potilasta hengissä. Se, että asiat pitää selvittää väkivallalla. Se, että raha pitää sinut hengissä. Se, että potilaita kuolee kuin liukuhihnalla. Se, että potilaiden kärsimykselle nauretaan. Se tunne, kun en enää tunne mitään potilaan kuollessa. Pahinta tässä on se, että tämä kaikki on totta. Ei voi ymmärtää. On se vaan niin väärin.

15.05.2014
Maanantaina ja tiistaina vien loputkin lahjoitukset orpokotiin, kylään ja sairaalaan. Jos haluat lahjoittaa jotain, voit maksaa tililleni haluamasi summan. Rahan pitäisi olla maanantaina viimeistään Nordean tililläni. Kirjoita viestikenttään mihin haluat lahjoituksesi menevän ja mitä haluat, että rahallasi ostan. Huom! En lahjoita rahaa suoraan minnekään korruption vuoksi, vaan ostan sillä esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai saippuaa. Orpokotiin olen vienyt leluja ja vaatteita. Kyliin vein jauhoja, lasten vaatteita ja saippuaa sekä muutamille vanhuksille nivelkipuihin käytettävää geeliä. Kouluun vein kyniä ja vihkoja. Sairaalaan vein lapsille hedelmiä ja maitoa. Yhdelle lapsipalovammapotilaalle ostin antibioottikuurin, jota hänellä ei olisi ollut muuten varaa ostaa. Länsimaalaisiin hintoihin verrattuna täällä on halpaa. Jo kymmenellä eurolla saa ostettua 20kg jauhoja. Kymmenellä eurolla saa ostettua kahdeksan paria lasten kenkiä tai kymmenen lasten T-paitaa. Itse olen ajatellut lahjoittaa kondomeja ja uudelleen käytettäviä kuukautissuojia nuorille. Monet nuoret tytöt, joiden kuukautiset ovat jo alkaneet lopettavat koulun kesken, sillä heillä ei ole varaa ostaa kuukautissuojia. Kuukautisten tullessa he käyttävät lakanaa tai jotain paksua vaatetta kuukautissuojana. Tästä aiheutuu myös helposti erilaisia emätintulehduksia. Kondomit ovat kaiken A ja O. Ehkäisee HIV:n leviämistä ja turhia raskauksia. Abortti kun on laiton nuoret tytöt joutuvat synnyttämään lapsen ja hylkäävät sen sitten jonnekin, josta lapsi ehkä löydetään. Yksistään Keniassa on kolme miljoonaa orpoa lasta. Lapsiluvut ovat suuret ja monissa perheissä lapset näkevät nälkää. Silti perheisiin syntyy lisää lapsia ja näin lapset saavat vieläkin vähemmän ruokaa. Kondomeja ja ehkäisyvalistusta siis maanantaina!

17.05.2014
Ennen leikkaussaliin menoa olin kuullut kauhukertomuksia Afrikkalaisesta leikkaussalityöskentelystä. Minun yllätyksekseni leikkaussalielämä ei ollut läheskään niin paha mitä olin kuvitellut. Suomessa olin ollut vain viikon leikkaussalissa ennen Afrikkaan tuloa. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että olen vain hoitajien tiellä kun en osannut tehdä mitään. Ohjausta täällä ei siis saa. Opiskelijoiden oletetaan osaavan kaiken, varsinkin minun, valkoisen ihonvärini takia. Muutama päivä meni sivusta seuraillessa ja heräämössä lasten rauhoittelusta. Tavoitteenani oli oppia anestesiapotilaan hoitoa, joten olin osan aikaa myös teho-osastolla. Teho-osastolla ollessani kaikki sinne tuodut potilaat kuolivat. KAIKKI. Ihan uskomatonta. 

Leikkaussalissa toiset osasivat pitää steriiliyden, toiset eivät. Joku koski paljailla sormilla steriiliä hanskaa, toinen taas korjasi steriilillä hanskalla suu-nenäsuojustaan. Jos instrumentti kontaminoitui sitä piti silti käyttää sillä ylimääräisiä instrumentteja ei ollut saatavilla. Anestesiahoitajan työstä opin paljon uutta. Pääsin kokeilemaan intubointia, sillä se kuuluu anestesiasairaanhoitajan tehtävään Afrikassa. Anestesialääkkeet olivat samoja mitä Suomessa käytetään. Tosin anestesia on paljon heikompi mitä Suomessa. TOF-mittaria ei myöskään käytetä. Lähes kaikki potilaat olivat nuoria. Monet kirurgin veitset olivat tylsistyneitä ja kirurgi joutui "sahaamaan" ihoa moneen kertaan, että sai viillon aikaiseksi. Polttolaite ei välillä toiminut lainkaan. Välillä taas kirurgi tai instrumenttihoitaja sai polttolaitteesta sähköiskun. 

Potilaat heräsivät välittömästi tikkaamisen jälkeen. Sitä ahdistuksen määrää, kun pienet lapsipotilaat heräsivät liian aikaisin. Heräämöön vietäessä lapsi on ihan pyörällä päästään ja voi pahoin. Lapsi yrittää nousta sängyssä istumaan, mutta kaatuu ja kolhii itseään sängyn reunoihin. Hoitajat eivät välitä eivätkä omaiset saa tulla heräämöön. Viha, vääryys ja ahdistus. Se on tullut selväksi, että hoitajien motiivi tehdä työtä on raha. Heitä ei kiinnosta lainkaan potilaiden hyvinvointi. Tärkeintä on se, että tulee töihin ja tekee edes jotain, jotta saa palkan. Hoitajat itse kertoivat minulle tämän. 

Yleisin leikkaus oli herniotomia. Vastaan tuli kuitenkin paljon väkivallan ja onnettomuuksien uhreja. Yhdeltä oltiin miekalla leikattu naama halki. Potilas selvisi hengissä. Yhden miehen peräsuoleen oltiin tungettu kaljapullo. Vatsa jouduttiin avaamaan, jotta pullo saatiin suolesta ulos. Vastaan tuli myös matoja suolessa, jousipyssyn nuoli kyljessä, rintasyöpää, sektioita, amputaatioita, vatsakalvon tulehduksia, umpilisäkkeen tulehduksia ja auki leikattu kurkku. Liikenneonnettomuuksien uhreja oli todella paljon. 

Yhden päivän olin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri sanoi, että tykkää seurastani ja haluaa minut vastaanotollensa töihin. Minun tehtävänä oli haastatella potilaita ja selvittää, miksi he olivat tulleet vastaanotolle. Vastaanotolle tuli kirurgisia potilaita mm. rintasyöpää, herniaa ja suurentunutta eturauhasta. Lääkäri halusi minun tutkivan potilaat samalla tavoin hänen tutkimuksiensa jälkeen. Opin siis paljon uutta kirurgisista sairauksista ja niiden diagnosoimisesta. Tahti oli nopea. Heti edellisen potilaan lähdettyä vastaanotolta, vastaanotolle pyydettiin seuraava potilas. Kirjaamiseen käytettiin aikaa alle puoli minuuttia.

Steriilit pakkaukset.

Matoleikkauksen jälkeen ei olekaan jostain syystä enää tehnyt mieli syödä spagettia.

21.05.2014
Its time to leave Kenya behind and head back home. I will miss so many things from here. This place will always stay in my heart. Time went too fast and I would have still stayed longer. I saw lots of lovely people and different ways of life but I also saw poverty and cruelty. One of the biggest problems I met was that the gap between rich and poor keeps on widening. As the rich become richer the poor become more poor. I saw it with my own eyes. I went on dates with surgians and a member of the parliament. The politician had his own bodyguard, driver and an "African limousine". He wasted his money like it grew on the trees. The next morning I went to the orphanage and saw the little children with hardly anyone with unbroken clothes and the older children having to act like adults taking care of the younger ones and doing the housework. Overall the experience was rewarding and I grew up mentally. The journey enriched my worldview and opened my eyes. I learned to understand different cultures and I got a skill to communicate without a common language. These months have made me appreciate the little things in life. I have a roof on top of my head, enough food to eat, clean water to drink, clothes to wear and a loving family. However Africa has many things that we in Europe are lacking of. Most of all the relaxed and stress-free way of life. Hakuna matata. Asante sana Kenya.

Sairaanhoitajana Keniassa osa 2. Ei herkille.

Kokosin kaikki viime vuoden facebook päivitykseni Keniasta yhteen, jotta muutkin kuin facebook-kaverini pääsevät lukemaan kokemuksistani. Osa päivityksistä on englanniksi, sillä yli puolet facebook kavereistani ovat englanninkielisiä. Muutamissa päivityksissäni olen kuvaillut kurjuutta todella suoraan eivätkä kaikki tekstit näin ollen sovellu herkimmille. Joissakin päivityksissä on myös paljon sairaalasanastoa ja asioita, joita ei ehkä muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä. Sairaanhoitajille ja lääkäreille päivitykset voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

21.03.2014
So at the moment Im working in the delivery room conducting labors. Childbirth is such an amazing thing that I am starting to think weather I should continue my studies to be a midwife also in Finland. The delivering mothers don't receive any pain medications so they all have to go through natural birth weather or not they want it. Today was a hectic day. Four women were on the second stage of labor at the same time while on the ward there are only three available delivery beds. One woman screaming from the top of her heart on the floor while nurses trying to deliver an other woman's baby and resuscitating an other one. It was a chaos. Two babies died. One due to too much meconium in the amniotic fluid and the suction unit wasn't working. The reason for the death of the other baby was unsure. He was born earlier than expected. 

Sikiön sydänäänet kuunnellaan vanhanaikaisella kuulotorvella äidin vatsan päältä.

Synnärin henkilökunnan pukuhuone ja potilaiden ruuanvalmistuspaikka samassa komerossa.

26.03.2014

Eilen ja tänään olin psykiatrisella osastolla. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin Afrikasta löytyy ainakin yksi psykiatrinen osasto. Osastolla on psykoosi, skitsofrenia ja epilepsia potilaita. Koko osasto on erillinen rakennus ja sen ympärillä on kalterit. Potilailla ei ole mitään mahdollisuutta päästä osastolta ulos. Osastolla on kaksi huonetta; toinen miehille ja toinen naisille. Osastolla on torakoita ja kärpäsiä. Joidenkin sängyt ovat pissassa ja ulosteessa. Haju on mitä karmivin. Potilaita on tällä hetkellä 42. Sänkyjä oli molemmilla puolilla kolme. Sänkyjen viereen on laitettu betonilattialle sängyn kokoisia kuluneita ja reikäisiä pyyhkeitä, joissa loput potilaat nukkuvat. Jokaisessa ”sängyssä” nukkuu jopa kolme potilasta. Osastolla on myös pieni sisäpiha, jossa potilaat viettävät päivällä aikaa. Potilailla on päällä resuiset, likaiset ja vanhat sairaalan vaatteet. Joillakin on pelkkä paita eikä alaosaa lainkaan. Potilaita makaa levällään pitkin sisäpihaa, jotkut ovat alasti. Hoitajat eivät välitä. 

Potilaat olivat hyvin innoissaan minut nähdessään. Monet tulivat kättelemään, juttelemaan tai koskettamaan minua. Osastolla on yksi sairaanhoitaja aina yhdessä vuorossa sekä opiskelijoita. Osastolla ei ole minkäännäköisiä terapiamuotoja, ainoastaan lääkehoito. Osastoa kutsutaankin hullujen huoneeksi. Osastolla ei ole lainkaan vartijoita. Jos joku potilas koski hoitajaa jotenkin väärin, saivat muut potilaat rauhassa hakata hänet. Yksi psykoosiin vaipunut potilas tuli maassa ryömien luokseni ja takertui jalkaani kiinni. Heti kaksi muuta potilasta tulivat irrottamaan hänet ja löivät sekä potkivat tämän aivan lyttyyn maahan. Sairaanhoitajaopiskelijat vain nauroivat, kun potilas oli lyyhistyneenä maassa. Kaksi potilasta vetivät yhtä toista langanlaihaa ja mustelmaista potilasta käsistä raahaten sisälle pimeään huoneeseen potilaan huutaessa kurkku suorana. 

Psykiatrinen osasto on erillään muista osastoista ja sen seinässä on kasipallon kuva.

31.03.2014
Today I had the first tear in my eye in Kenya. I worked in the pediatric ward. There were many children with malnutrition. Hospital costs so they won’t even afford food in the hospital without any sponsors. And what happens when their weight has gone up a little bit and they are send back home? They are going to starve again until they can get back to the hospital and find sponsors or in the worst case scenario starve to death. I started taking the vital observations of a child that felt just skin and bones. There was nothing but emptiness in his eyes. There was a moment that I almost didnt know if the body was dead or alive. That’s when a tear shed down my cheek. Even if I sponsored this child and bought him food there would still be thousands of children without food suffering from hunger. 

02.04.2014
There were 45 patients, one nurse, a student and me on the morning shift in the pediatric ward. Five patients were in intensive care, which meant that we had to take their vital observations regularly. We were also suppossed to give out medications to all the other patients. We lost one 3-year-old girl that was on intensive care. I know she could have survived, but there just wasn’t enough of staff. The nurse confirmed the death of the little girl and just left the body there lying on the bed next to an other patient. After half an hour her eyes were still open and nobody had covered her up. People were walking past the body and the crying mother but nobody cared. I can still see the pretty face and the innocent eyes of her and feel her breathing. She should have had the same right to live as the children of the developed countries. ”Some people believe in angels. I held one in my arms.” Rest in peace princess.

07.04.2014
Afrikassa sairaanhoitajan työnkuva on erilainen kuin Suomessa. Täällä sairaanhoitaja ei tee mitään ”likaisia töitä”. Nämä työt kuuluvat omaisille. Omaiset auttavat potilasta ruokailussa, auttavat potilasta käymään vessassa ja pesulla ja vaihtavat lakanat, jos potilaalle on käynyt vessavahinko. Pahimmassa tapauksessa huonokuntoinen potilas, jolla ei ole lainkaan omaisia joutuu olemaan koko sairaalassaolojakson samoissa ulosteisissa ja pissasissa lakanoissa. 

Sairaanhoitajilta puuttuu empatiakyky. Sairaanhoitajat eivät arvosta potilaita. Synnytyssalissa synnyttäjää vedettiin hiuksista, lyötiin poskille, ja haukuttiin laiskaksi, jos tämä ei saanut ponnistettua vauvaa ulos. Synnytyssalin ovetkin olivat välillä sepposen selällään auki, jotta varmasti viereisessä vastaanottohuoneessa jokainen potilas ja omainen näkisivät synnyttäjän alapään. Potilaille myös naurettiin, jos he olivat surullisia ja itkivät. 

Sairaanhoitajat tulevat töihin ”silloin kun huvittaa”. Aamuvuoro alkaa puoli kahdeksalta, mutta hoitajia alkaa tulla töihin vasta 7.50. Jotkut tulevat jopa muutaman tunnin myöhässä eikä tämä ole mitenkään ihmeellistä. Hakuna matata.

Sairaanhoitajan pukeutuminenkin on erilaista. Hoitaja saa itse päättää pitääkö hametta vai housuja. Kello pitää olla kädessä. Sormuksia saa olla, mutta isoja kaulakoruja tai korvakoruja ei mielellään. Suomalaiset työkengät eivät kelpaa. Kenkien tulee olla mustat ballerinat tai mustat avokkaat. Jotkut hoitajat käyttävät korkokenkiä. Sairaanhoitajan ulkonäöstä tulee enemmän mieleen lentoemäntä kuin sairaanhoitaja.

Välillä osastolla oli tarjolla vain yhdet hanskat jokaiselle työntekijälle päivässä. Samoilla hanskoilla hoidat jokaista potilasta. Auts.

09.04.2014
Death is starting to seem like a normal everyday life. A one-year-old girl died today due to lack of oxygen. The oxygen machine worked but there was no small enough oxygen hose found in the ward so the nurses improvised and put a intravenous tube instead of the oxygen tube. The tube was falsing and the patient died. The mother was sent home with the dead baby. Nobody asked if she was going to be alright. 

Now Im working in the children’s surgical ward. Most of the patients are burn victims. It is so heartbreaking to see these little children with third degree burns all over the body. The children were screaming when we were treating the burns. They don’t even get any pain medicine before the treatment. There were two patients, a 2-year-old and a 4-year-old who had been trapped in their home when a fire had started from a candle. They were both burnt from the head to the stomach. Half of their arms had burnt away and they didn’t have any fingers anymore. They had no skin left. Just bones, muscles and blood. And they still ask me why I don’t believe in God. If there was a God, why would he let this happen to these innocent children.

Palaneet lapset asustelevat tällaisten "telttojen" sisällä.

20.04.2014
My time in the childrens surgical ward has come to an end. I experienced so much and learnt even more. Hopefully the nurses also learnt something from me. On the last day I brought food and candy to the children. They were so happy. It felt really good to see them smile. The worst thing in the ward are the burnt children. They don’t get any pain medicine and the burns are washed with salt and water every day. The water is still very hot when it is being used. The screaming breaks your heart. And the sight is just horrible with the flies all around the wounds. The girl that was trapped in the house that was on fire died this week. The cause of the death was dehydration and imbalance of the electrolytes. She wasn't on any i.v. fluids, because the mother didn't have enough money to buy them. She would have probably survived if they had had money. She lived for a week after the accident. Im happy that she doesn’t have to suffer and feel pain anymore. Her brother is still alive. I hope he is going to make it. So many children die because of poverty. I wish the wealth of the world divided equally.

Lasten vanhemmat olivat osastolla jatkuvasti lastensa kanssa, sillä sairaanhoitajille ei kuulu lasten perushoito ja huolenpito.

Sängyissä saattoi nukkua useampikin perhe yhdessä, kun potilaita on osastolla niin hurjan paljon.

22.04.2014
Olen nyt muutaman päivän miesten kirurgisella osastolla. Orientoituminen tapahtui nopeasti ja minut otettiin vastaan hyvin. Potilaat sen sijaan ottivat minut vastaan vähän liiankin hyvin. Kadulla pääsee helposti miehiä karkuun, jotka lähes kaikki huutelevat perään, mutta osastolla se on hieman vaikeampaa. Miehillä on "once in a lifetime" tilaisuus jutella valkoihoisen naisen kanssa. Kymmenet miehet pyytelevät numeroani ja pyytävät minua treffeille eivätkä millään meinaa jättää rauhaan. Nuorten miesten katetroimiset olenkin jättänyt suosiolla väliin. 

Osastolla on 80 miespotilasta. Lähes kaikki ovat traumatologia potilaita. Monet ovat olleet liikenneonnettomuudessa tai puukotuksen uhreja. Ampumahaavojakin on jonkin verran. Osastolla on myös kaksi mies potilasta, jotka olivat varastamisen seurauksena tulleet poltetuiksi elävältä kansalaisten toimesta. Täällä ihmiset ottavat yleensä oikeuden omiin käsiin eli ei tosiaan kannata huutaa taskuvarkaan perään, sillä varas tulee helposti tapetuksi. Osastolla on myös kolme vankia, jotka joutuvat olemaan 24/7 käsiraudoista kiinni sängyssä. Raajamurtumat, jotka vaatisivat leikkausta yleensä amputoidaan, sillä amputaatio tulee paljon halvemmaksi. Lonkkamurtumapotilaiden jalkaan kiinnitetään naru, jonka toisessa päässä sängyn ulkopuolella roikkuu tiiliskivi tai jokin muu painava lasti. Tiiliskivi pitää jalan paikoillaan. Tiiliskivihoidon tepsiessä amputaatiota ei tarvita.

23.04.2014

On se vaan ihmeellistä miten niin pienistä teoista voi saada itselleen ja toisille niin hyvän mielen. Aikaisemmin olenkin jo kertonut, että sairaanhoitajat eivät tee mitään likaisia töitä. Tänään miesten kirurgisella osastolla minulla kävi kovasti sääliksi yhtä vanhaa pappaa, jolla ei ollut omaisia hoitamassa tätä. Pappa oli ulosteisissa ja pissasissa lakanoissa jo ties kuinka monetta päivää. Papalle oli tullut painehaavakin sääreen. Minä päätin vaihtaa hänen lakanat ja tein samalla vuodepesut. Pappa oli hyvin kiitollinen ja muutkin huoneessa olevat kehuivat, kuinka ammattitaitoinen ja suurisydäminen olen. Tuli kyllä ihan uskomattoman hyvä mieli. Muut sairaanhoitajat katsoivat minua ihmeissään, että miten minä tuollaista halusin ja jaksoin tehdä. 

Samanlaisia tilanteita on tullut vastaan lastenosastolla. Jos vauvan huoltaja on lähtenyt käymään jossain, jättänyt vauvan yksin sänkyyn ja lapsi on alkanut itkeä, olen usein ottanut vauvan syliin ja yrittänyt rauhoitella tätä. Äidit ovat olleet siitä hyvin kiitollisia. Sairaanhoitajat taas ovat katsoneet toimintaani aivan ihmeissään, sillä ei vauvankaan perushoito kuulu sairaanhoitajille.

Afrikkalainen "deko". Ei hyvää päivää.

Potilasvaatekomero.