Sairaanhoitajana Keniassa osa 2. Ei herkille.

Kokosin kaikki viime vuoden facebook päivitykseni Keniasta yhteen, jotta muutkin kuin facebook-kaverini pääsevät lukemaan kokemuksistani. Osa päivityksistä on englanniksi, sillä yli puolet facebook kavereistani ovat englanninkielisiä. Muutamissa päivityksissäni olen kuvaillut kurjuutta todella suoraan eivätkä kaikki tekstit näin ollen sovellu herkimmille. Joissakin päivityksissä on myös paljon sairaalasanastoa ja asioita, joita ei ehkä muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä. Sairaanhoitajille ja lääkäreille päivitykset voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

21.03.2014
So at the moment Im working in the delivery room conducting labors. Childbirth is such an amazing thing that I am starting to think weather I should continue my studies to be a midwife also in Finland. The delivering mothers don't receive any pain medications so they all have to go through natural birth weather or not they want it. Today was a hectic day. Four women were on the second stage of labor at the same time while on the ward there are only three available delivery beds. One woman screaming from the top of her heart on the floor while nurses trying to deliver an other woman's baby and resuscitating an other one. It was a chaos. Two babies died. One due to too much meconium in the amniotic fluid and the suction unit wasn't working. The reason for the death of the other baby was unsure. He was born earlier than expected. 

Sikiön sydänäänet kuunnellaan vanhanaikaisella kuulotorvella äidin vatsan päältä.

Synnärin henkilökunnan pukuhuone ja potilaiden ruuanvalmistuspaikka samassa komerossa.

26.03.2014

Eilen ja tänään olin psykiatrisella osastolla. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin Afrikasta löytyy ainakin yksi psykiatrinen osasto. Osastolla on psykoosi, skitsofrenia ja epilepsia potilaita. Koko osasto on erillinen rakennus ja sen ympärillä on kalterit. Potilailla ei ole mitään mahdollisuutta päästä osastolta ulos. Osastolla on kaksi huonetta; toinen miehille ja toinen naisille. Osastolla on torakoita ja kärpäsiä. Joidenkin sängyt ovat pissassa ja ulosteessa. Haju on mitä karmivin. Potilaita on tällä hetkellä 42. Sänkyjä oli molemmilla puolilla kolme. Sänkyjen viereen on laitettu betonilattialle sängyn kokoisia kuluneita ja reikäisiä pyyhkeitä, joissa loput potilaat nukkuvat. Jokaisessa ”sängyssä” nukkuu jopa kolme potilasta. Osastolla on myös pieni sisäpiha, jossa potilaat viettävät päivällä aikaa. Potilailla on päällä resuiset, likaiset ja vanhat sairaalan vaatteet. Joillakin on pelkkä paita eikä alaosaa lainkaan. Potilaita makaa levällään pitkin sisäpihaa, jotkut ovat alasti. Hoitajat eivät välitä. 

Potilaat olivat hyvin innoissaan minut nähdessään. Monet tulivat kättelemään, juttelemaan tai koskettamaan minua. Osastolla on yksi sairaanhoitaja aina yhdessä vuorossa sekä opiskelijoita. Osastolla ei ole minkäännäköisiä terapiamuotoja, ainoastaan lääkehoito. Osastoa kutsutaankin hullujen huoneeksi. Osastolla ei ole lainkaan vartijoita. Jos joku potilas koski hoitajaa jotenkin väärin, saivat muut potilaat rauhassa hakata hänet. Yksi psykoosiin vaipunut potilas tuli maassa ryömien luokseni ja takertui jalkaani kiinni. Heti kaksi muuta potilasta tulivat irrottamaan hänet ja löivät sekä potkivat tämän aivan lyttyyn maahan. Sairaanhoitajaopiskelijat vain nauroivat, kun potilas oli lyyhistyneenä maassa. Kaksi potilasta vetivät yhtä toista langanlaihaa ja mustelmaista potilasta käsistä raahaten sisälle pimeään huoneeseen potilaan huutaessa kurkku suorana. 

Psykiatrinen osasto on erillään muista osastoista ja sen seinässä on kasipallon kuva.

31.03.2014
Today I had the first tear in my eye in Kenya. I worked in the pediatric ward. There were many children with malnutrition. Hospital costs so they won’t even afford food in the hospital without any sponsors. And what happens when their weight has gone up a little bit and they are send back home? They are going to starve again until they can get back to the hospital and find sponsors or in the worst case scenario starve to death. I started taking the vital observations of a child that felt just skin and bones. There was nothing but emptiness in his eyes. There was a moment that I almost didnt know if the body was dead or alive. That’s when a tear shed down my cheek. Even if I sponsored this child and bought him food there would still be thousands of children without food suffering from hunger. 

02.04.2014
There were 45 patients, one nurse, a student and me on the morning shift in the pediatric ward. Five patients were in intensive care, which meant that we had to take their vital observations regularly. We were also suppossed to give out medications to all the other patients. We lost one 3-year-old girl that was on intensive care. I know she could have survived, but there just wasn’t enough of staff. The nurse confirmed the death of the little girl and just left the body there lying on the bed next to an other patient. After half an hour her eyes were still open and nobody had covered her up. People were walking past the body and the crying mother but nobody cared. I can still see the pretty face and the innocent eyes of her and feel her breathing. She should have had the same right to live as the children of the developed countries. ”Some people believe in angels. I held one in my arms.” Rest in peace princess.

07.04.2014
Afrikassa sairaanhoitajan työnkuva on erilainen kuin Suomessa. Täällä sairaanhoitaja ei tee mitään ”likaisia töitä”. Nämä työt kuuluvat omaisille. Omaiset auttavat potilasta ruokailussa, auttavat potilasta käymään vessassa ja pesulla ja vaihtavat lakanat, jos potilaalle on käynyt vessavahinko. Pahimmassa tapauksessa huonokuntoinen potilas, jolla ei ole lainkaan omaisia joutuu olemaan koko sairaalassaolojakson samoissa ulosteisissa ja pissasissa lakanoissa. 

Sairaanhoitajilta puuttuu empatiakyky. Sairaanhoitajat eivät arvosta potilaita. Synnytyssalissa synnyttäjää vedettiin hiuksista, lyötiin poskille, ja haukuttiin laiskaksi, jos tämä ei saanut ponnistettua vauvaa ulos. Synnytyssalin ovetkin olivat välillä sepposen selällään auki, jotta varmasti viereisessä vastaanottohuoneessa jokainen potilas ja omainen näkisivät synnyttäjän alapään. Potilaille myös naurettiin, jos he olivat surullisia ja itkivät. 

Sairaanhoitajat tulevat töihin ”silloin kun huvittaa”. Aamuvuoro alkaa puoli kahdeksalta, mutta hoitajia alkaa tulla töihin vasta 7.50. Jotkut tulevat jopa muutaman tunnin myöhässä eikä tämä ole mitenkään ihmeellistä. Hakuna matata.

Sairaanhoitajan pukeutuminenkin on erilaista. Hoitaja saa itse päättää pitääkö hametta vai housuja. Kello pitää olla kädessä. Sormuksia saa olla, mutta isoja kaulakoruja tai korvakoruja ei mielellään. Suomalaiset työkengät eivät kelpaa. Kenkien tulee olla mustat ballerinat tai mustat avokkaat. Jotkut hoitajat käyttävät korkokenkiä. Sairaanhoitajan ulkonäöstä tulee enemmän mieleen lentoemäntä kuin sairaanhoitaja.

Välillä osastolla oli tarjolla vain yhdet hanskat jokaiselle työntekijälle päivässä. Samoilla hanskoilla hoidat jokaista potilasta. Auts.

09.04.2014
Death is starting to seem like a normal everyday life. A one-year-old girl died today due to lack of oxygen. The oxygen machine worked but there was no small enough oxygen hose found in the ward so the nurses improvised and put a intravenous tube instead of the oxygen tube. The tube was falsing and the patient died. The mother was sent home with the dead baby. Nobody asked if she was going to be alright. 

Now Im working in the children’s surgical ward. Most of the patients are burn victims. It is so heartbreaking to see these little children with third degree burns all over the body. The children were screaming when we were treating the burns. They don’t even get any pain medicine before the treatment. There were two patients, a 2-year-old and a 4-year-old who had been trapped in their home when a fire had started from a candle. They were both burnt from the head to the stomach. Half of their arms had burnt away and they didn’t have any fingers anymore. They had no skin left. Just bones, muscles and blood. And they still ask me why I don’t believe in God. If there was a God, why would he let this happen to these innocent children.

Palaneet lapset asustelevat tällaisten "telttojen" sisällä.

20.04.2014
My time in the childrens surgical ward has come to an end. I experienced so much and learnt even more. Hopefully the nurses also learnt something from me. On the last day I brought food and candy to the children. They were so happy. It felt really good to see them smile. The worst thing in the ward are the burnt children. They don’t get any pain medicine and the burns are washed with salt and water every day. The water is still very hot when it is being used. The screaming breaks your heart. And the sight is just horrible with the flies all around the wounds. The girl that was trapped in the house that was on fire died this week. The cause of the death was dehydration and imbalance of the electrolytes. She wasn't on any i.v. fluids, because the mother didn't have enough money to buy them. She would have probably survived if they had had money. She lived for a week after the accident. Im happy that she doesn’t have to suffer and feel pain anymore. Her brother is still alive. I hope he is going to make it. So many children die because of poverty. I wish the wealth of the world divided equally.

Lasten vanhemmat olivat osastolla jatkuvasti lastensa kanssa, sillä sairaanhoitajille ei kuulu lasten perushoito ja huolenpito.

Sängyissä saattoi nukkua useampikin perhe yhdessä, kun potilaita on osastolla niin hurjan paljon.

22.04.2014
Olen nyt muutaman päivän miesten kirurgisella osastolla. Orientoituminen tapahtui nopeasti ja minut otettiin vastaan hyvin. Potilaat sen sijaan ottivat minut vastaan vähän liiankin hyvin. Kadulla pääsee helposti miehiä karkuun, jotka lähes kaikki huutelevat perään, mutta osastolla se on hieman vaikeampaa. Miehillä on "once in a lifetime" tilaisuus jutella valkoihoisen naisen kanssa. Kymmenet miehet pyytelevät numeroani ja pyytävät minua treffeille eivätkä millään meinaa jättää rauhaan. Nuorten miesten katetroimiset olenkin jättänyt suosiolla väliin. 

Osastolla on 80 miespotilasta. Lähes kaikki ovat traumatologia potilaita. Monet ovat olleet liikenneonnettomuudessa tai puukotuksen uhreja. Ampumahaavojakin on jonkin verran. Osastolla on myös kaksi mies potilasta, jotka olivat varastamisen seurauksena tulleet poltetuiksi elävältä kansalaisten toimesta. Täällä ihmiset ottavat yleensä oikeuden omiin käsiin eli ei tosiaan kannata huutaa taskuvarkaan perään, sillä varas tulee helposti tapetuksi. Osastolla on myös kolme vankia, jotka joutuvat olemaan 24/7 käsiraudoista kiinni sängyssä. Raajamurtumat, jotka vaatisivat leikkausta yleensä amputoidaan, sillä amputaatio tulee paljon halvemmaksi. Lonkkamurtumapotilaiden jalkaan kiinnitetään naru, jonka toisessa päässä sängyn ulkopuolella roikkuu tiiliskivi tai jokin muu painava lasti. Tiiliskivi pitää jalan paikoillaan. Tiiliskivihoidon tepsiessä amputaatiota ei tarvita.

23.04.2014

On se vaan ihmeellistä miten niin pienistä teoista voi saada itselleen ja toisille niin hyvän mielen. Aikaisemmin olenkin jo kertonut, että sairaanhoitajat eivät tee mitään likaisia töitä. Tänään miesten kirurgisella osastolla minulla kävi kovasti sääliksi yhtä vanhaa pappaa, jolla ei ollut omaisia hoitamassa tätä. Pappa oli ulosteisissa ja pissasissa lakanoissa jo ties kuinka monetta päivää. Papalle oli tullut painehaavakin sääreen. Minä päätin vaihtaa hänen lakanat ja tein samalla vuodepesut. Pappa oli hyvin kiitollinen ja muutkin huoneessa olevat kehuivat, kuinka ammattitaitoinen ja suurisydäminen olen. Tuli kyllä ihan uskomattoman hyvä mieli. Muut sairaanhoitajat katsoivat minua ihmeissään, että miten minä tuollaista halusin ja jaksoin tehdä. 

Samanlaisia tilanteita on tullut vastaan lastenosastolla. Jos vauvan huoltaja on lähtenyt käymään jossain, jättänyt vauvan yksin sänkyyn ja lapsi on alkanut itkeä, olen usein ottanut vauvan syliin ja yrittänyt rauhoitella tätä. Äidit ovat olleet siitä hyvin kiitollisia. Sairaanhoitajat taas ovat katsoneet toimintaani aivan ihmeissään, sillä ei vauvankaan perushoito kuulu sairaanhoitajille.

Afrikkalainen "deko". Ei hyvää päivää.

Potilasvaatekomero.