Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

WEMBULA

torstai 29. tammikuuta 2015

So smooth

I am back to business. Puolitoista viikkoa ilman tietokonetta oli jotain todella tuskaista. Nettiin pääsee puhelimella, mutta en saa mitään word-tiedostoja puhelimella auki. Olisi pitänyt opinnäytetyötä ja muita koulujuttuja tehdä. Oli jotenkin todella tyhjä olo ilman tietokonetta. Aivan kuin jotain todella oleellista olisi puuttunut elämästäni, vaikka tekeehän se ihan hyvää olla välillä ilman tietokonetta. Ajattelin palautua takaisin blogimaailmaan smoothisti, vaikka postauksia luonnoksissa onkin 58. Tiedän, kuulostaa ihan hullulta! Uusia aiheita vain tulee jatkuvasti lisää mieleen ja itseään kiinnostavista aiheista kirjoittaminen on mukavaa puuhaa.

Sain joululahjaksi OBH Nordican smoothiekoneen. Olen siitä lähtien tehnyt lähes joka aamu ja päivä smoothieita. Smoothie on helppo tehdä ja se on itsetehtynä todella hyvää! Sörsseliin voi laittaa mukaan lähes mitä vain. Lempparini ovat banaani-kiivi-ananas-viinirypäle-jogurtti-smoothie sekä mansikka-proteiinijauhe-jogurtti-smoothie. Itse en tykkää mansikka herajauheen mausta, mutta mansikkasmoothien läpi se ei maistu juuri lainkaan. Sitä onkin kätevä piilottaa smoothieen. Sama pätee Maca-jauheen kanssa. Sitä paitsi smoothiet ovat terveellisiä! Tai no saahan niistäkin tehtyä epäterveellisen, jos sokeria vähän lipsahtaa isommalla kädellä. Minulla on ainakin vähentynyt suklaanhimo smoothie-välipalan myötä. Ehkä tässä muutaman kilonkin voi saada tippumaan. Let's see. Suosittelen todellakin kaikille, varsinkin laihduttajille, treenaajille sekä raikkaista ja nopeista välipaloista pitäville!





Maailman paskin postaus, mutta oli aivan pakko. Eiköhän jokaisen bloggaajan kuulu edes kerran ottaa aamupalastaan kuva blogiin. Kyllä tämäkin oli taas uusi kokemus! :D Herkullisia smoothiehetkiä kaikille!

Tunnisteet: ,

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Vauvahaaveilua

Maanantain gynekologikäynnillä lääkäri otti tietysti myös puheeksi käyttämäni ehkäisymenetelmän. Minun ehkäisymenetelmäni nyt on mitä on, vaikka onkin toiminut jo pidemmän aikaa. "Jossain vaiheessa sitä oikeasti tulee raskaaksi, vaikka ovulaationsa tuntisi miten tarkasti." Nämä sanat jäivät kolkuttamaan takaraivooni. Ei siksi, että pelkäisin raskaaksi tuloa, vaan siksi, että sisimmässäni halusin jo tulla raskaaksi. En kuitenkaan kertonut lääkärille vauvakuumeestani. Sanoin vain, että mahdollinen vahinkoraskaus ehkäisymenetelmäni takia ei minua pelota ja olisin valmis pitämään lapsen. Enkä muutenkaan halua sekoittaa luonnollista kehoni hormoonitasapainoa keinotekoisten aineiden takia.

Minulla on ollut jo vauvakuume kuusitoista-vuotiaasta asti. Välillä vauvakuume tuntuu turhauttavalta ja suorastaan pelottavalta. Kaupungille mentäessä katseeni kiinnittyy aina ihaniin raskausmahoihin ja äiteihin vaunujen kanssa. Edes lasten itkupotkuraivareiden näkeminen ei vie vauvakuumettani mennessään. Lastenhoitotyöni on jotain ihan parasta. Nautin lasten kanssa olemisesta niin paljon, että tekisin lastenhoitotyötä ihan palkattakin. Palkka kuitenkin on plussaa. Eihän sitä opiskelijana voi koskaan olla liikaa rahaa. Ihme, että vauvakuumeeseen ei ole medikalisaation myötä vielä keksitty minkäänlaista lääkitystä. Nykyään lähes jokaiseen vaivaan on saatavilla jokin pilleri. Pitäisiköhän minun sittenkin alkaa syödä niitä e-pillereitä. Lievä e-pillereiden aiheuttama masennus voisi ehkä auttaa vauvakuumeen selättämisessä hetkellisesti heheh.

Helpoin ratkaisu tähän valittamiseen olisi tietysti vain hankkia itsensä paksuksi. Mitä sitä turhaan valittaa vauvakuumeesta, kun vauvakuumeeseen on helppo ratkaisu hedelmällisessä iässä olevalla naisella. Minulla on kuitenkin sen verran suuria ulkomaan haaveita valmistumisen jälkeen, että vauvan kanssa haaveet eivät ehkä koskaan toteutuisi. En olisi koskaan valmis vaarantamaan lapseni henkeä epävakaalle tai terrorismiuhka-alueelle matkustettaessa. En myöskään ole valmis riskeeraamaan minun ja Frankin suhdetta vauvan takia. Frank kyllä haluaa lapsia, mutta vasta muutaman vuoden päästä. Haluaisin myös kunnon parisuhteen ennen vauvan hankkimista. Hieman on siis ristiriitaisia tuntemuksia ilmassa. Whaatwhaaat.

Olen myös vihjaillut 18-vuotiaille pikkuveljilleni, että mites olisi vauvan hankkiminen tyttöystävien kanssa. Sekin helpottaisi jo osittain omaan vauvakuumeeseeni. Veljeni eivät valitettavasti ole lämmenneet idealleni, vaikka heillä vakituiset tyttöystävät jo on. Harmi. Olisin meinaan ollut täysin valmis pikkuveljieni lasten lastenvahdiksi vaikka joka viikko. Minusta tulisi se rento täti, jolle vanhempana uskaltaa kertoa kaiken senkin, mitä vanhemmillensa ei halua kertoa. No ehkä annan pikkuveljilleni luvan ensin hoitaa opinnot loppuun ja sitten vasta laittaa pullat uuniin. Kaikkein eniten kuitenkin haluaisin sen oman pikkuisen palleron. Saisin jo oikeasti ostaa vauvanvaatteita, eikä tarvitsisi vain tyytyä potkupukujen hipelöimiseen vauvavaateosastolla. Onneksi ystävälleni syntyy ihan kohta vaaveli. Ehkä pääsen hoitamaan hänen pikkuista batmania.

Lukiosta asti olen pitänyt kirjaa jokaisessa kalenterissani lempi lastennimistä. Tällä hetkellä lemppari nimet pojalle ovat Hugo, Damian, Lucas, Eemil, Trevor, Noah, Elmeri, Noel sekä Oliver. Lempparit tytölle ovat Nevaeh, Lilyan, Fiona, Ellen, Isla, Valeria, Delanay ja Nelli. Olin 18-vuotiaana Ugandassa orpokodissa vapaaehtosityössä. Tutustuin pieneen kaksi-vuotiaaseen Trevor poikaan, joka oltiin hylätty vastasyntyneenä ojaan. Kahden kuukauden aikana meidän välille syntyi kiintymyssuhde. Oli kurjaa jättää hänet lähtiessäni takaisin Suomeen ilman mitään tietämystä siitä, mitä tälle tulevaisuudessa tulisi tapahtumaan. Olisin halunnut adoptoida Trevorin, mutta harmikseni 18-vuotiailla ei vielä ole adoptiolupaa. Toivon sydämeni pohjasta, että hänellä olisi asiat hyvin eikä mitään pahaa olisi tapahtunut. Sattuu kun mietin, että en ehkä koskaan enää kuule hänestä. Little Trevor, you´ll always be in my heart. <3



Onko lukijoissani muita vauvakuumeilijoita? Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
P.S. Tänään tuun back to Tampere ja saan mun ihanan karvaperseen viereeni nukkumaan. Frank mulla on ihan jäätävä ikävä sua. Puspus rakastan sua rakas höppelö pöppelö hömpytipöm. <3

Tunnisteet: , ,

torstai 22. tammikuuta 2015

Hauskat hakusanat

Minulla on tietokone huollossa enkä jaksa mitään pitkää postausta alkaa puhelimella näpyttelemään, joten päätin tehdä vähän erilaisen postauksen tänään. Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa Frankin eilisestä kommelluksesta, mutta siihen en saanut Frankilta lupaa. Täytyy tänään vielä vähän yrittää lämmitellä sitä, jospa se vihdoista viimein antaisi minulle postausluvan hahahah. Kaipaan vertaistuki-naurajia rinnalleni. Olen jo pitkän aikaa halunnut koota yhteen postaukseen kaikkein ihmeellisimmät hakusanat, joilla blogiini on eksytty. Yleisimpiä hakusanoja ovat olleet avoin suhde, kukapelkaapallinaamaa ja seksi. Välillä saa kyllä kunnon naurut, kun ihmisiä tulee mitä ihmeellisimmillä hakusanoilla blogiini. Kaksi postausta olen kakasta kirjoittanut ja silti tuntuu, että suurin osa hakusanoista liittyy jollain tavalla siihen. Olen ilmeisesti virallisesti kakka-bloggaaja. Millaisilla hauskoilla hakusanoilla teidän blogeihinne on eksytty? Tunnustaako joku käyttäneensä joitain näistä seuraavista hakusanoista? Mitäköhän näillä hakusanoilla on oikein yritetty etsiä?

Pallinaama blogi 
Kyllä, this is it!

Kakalla
Juu kannattaa kyllä käydä kakalla!

Krapula parisuhde
Hmm. Meinaako tämä niinkuin oksettavaa parisuhdetta? 

Kakka pöntössä
Hyvä! Ei ole siis mennyt ohi.

Kumihanskat siivouksessa
Kyllähän sitä tulee joskus itsekin käytettyä kumihanskoja siivouksessa. Valitettavasti siitä ei taida enempää löytyä infoa blogistani.

Päiväkodissa tuli pökäle vaippaan
Hui! Olisiko mahdollista vaihtaa vaippa?

Sairaanhoitaja pippeli
Sairaanhoitajia on sekä miehiä, että naisia. Pippeleitä siis löytyy sairaanhoitajien keskuudesta. Eniten mies-sairaanhoitajia on leikkaussalissa ja ambulanssissa töissä. Kannattaa siis erikoistua jompaan kumpaan, jos haluat olla läheisessä kontaktissa sairaanhoitajien pippeleiden kanssa.

Satula sattuu pimppiin
Se on totta! Minullakin välillä hiertää pyörän satula, jos oikein pitkään ajan.

Savikoski venla pylly
Kukas on Savikoski Venla? Kuulostaa salkkareiden näyttelijältä. Ei taida löytyä täältä. Pyllyn kuvan saatat kuitenkin löytää, jos oikein tarkkaan etsit.

Olen sitoutumiskammoinen
Niin olen minäkin!

Onko jalan heilutus seksiä
Hyvä kysymys. En ole ihan varma. Ehkä jossain kulttuurissa se lasketaan seksiksi. Suomessa taitaa kuitenkin olla seksille kriteerinä, että kosketellaan sukupuolielimiä. Toki esileikkiin voi liittää mukaan jalan helutuksen, mutta jalan heilutus itsessään ei taida olla seksiä. Olen pahoillani.

Siittiöiden elinikä kakassa
Toivottavasti muistat, että raskaaksi voi ainoastaan tulla emätinyhdynnän kautta. Anaaliseksissä ei voi tulla raskaaksi, joten ei tarvitse huolestua siittiöiden eliniästä kakassa. Kyllä ne sieltä pyllystä pois tulevat. Don´t worry.

 Super kivaa loppuviikkoa kaikille! Mä meen viikonlopuksi Turkuun ja kavereiden kanssa Manic runiin. Vähän jänskättää. :D

Tunnisteet: , ,

maanantai 19. tammikuuta 2015

Pomputipomputipom -näin mua pomputellaan

Mihin tämä Suomi on oikein menossa, kun ei enää saa terveydenhuoltoakaan murisematta? Minulla alkoi jo joulukuun lopussa bakteerivaginoosin kaltaiset oireet. Bakteerivaginoosi on siis bakteeritasapainon häiriö vaginassa. Bakteerivaginoosi on lähes yhtä yleinen naisten vaiva kuin hiivatulehdus. Jokatapauksessa soitin joulukuun lopulla opiskelijaterveydenhuoltoon ja sieltä vain sanottiin, että ei ole nyt vapaita lääkäriaikoja. Varasin sitten yksityiseltä gynekologilta ajan. Hupsista kuukautiset alkoivatkin juuri silloin, joten jouduin perumaan ajan. Onneksi, koska tajusin, etten halua maksaa yksityisestä, kun pitäisi kuitenkin olla oikeus päästä julkisen puolen lääkärille.

Kuukautisten jälkeen bakteeritulehduksen oireet palasivat pikkuhiljaa takaisin. Soitin taas opiskelijaterveydenhuoltoon ja minut käskettiin mennä joku arkipäivä sairaanhoitajan hoidon tarpeen arviointiin. Minua vitutti jo tässä vaiheessa, koska tiesin, että bakteerivaginoosi ei ole akuuttiasia, joten en saisi hoidon tarpeen arvioinnin kautta lääkäriaikaa. Olinhan itsekin ollut terveyskeskusharjoittelussa enkä itse olisi vastaavassa tilanteessa antanut potilaalle lääkäriaikaa. Kerroin samat asiat taas kolmanteen kertaan sairaanhoitajalle ja vastaukseksi sain "Meillä on kaikki lääkäriajat täynnä eikä sinun asiasi ole akuutti." Sitten sairaanhoitaja alkoi pohtia, että eikö oireesi viittaa klamydiaan ja olisi syytä mennä tarkistuttamaan pissatestissä asia. Tiesin, että se ei olisi klamydia, koska oireeni eivät olleet klamydiaa nähneetkään. Sovittiin sitten, että menen pissaamaan purkkiin ja tsekkaamaan klamydian.

No kävin pissaamassa purkkiin ja yllätyksekseni tulos oli negatiivinen. Ei klamydiaa. No shit. Soitin taas opiskelijaterveydenhuollon sairaanhoitajan puhelinajanvaraukseen ja minua kehotettiin soittamaan terveysaseman sairaanhoitajalle, koska opiskeluterveydenhuollossa oli tullut joku lääkärikato eikä aikoja ollut antaa. Eipä siinä muu auttanut, kun ottaa puhelin kouraan ja soittaa terveyskeskukseen. Sielläkään ei ollut antaa lääkäriaikoja ja minua kehotettiin menemään terveyskeskuksen sairaanhoitajan hoidon tarpeen arviointiin. Voi hyvää päivää. Tiesin taas mitä olisi tulossa. Bakteerivaginoosi ei edelleenkään ole akuutti asia, joten ei myöskään tule lääkäriaikaa. 

Menin turhautuneena jonottamaan hoidon tarpeen arvioon. Jonotus kesti kaksi ja puoli tuntia, vaikka tulin mielestäni juuri rauhallisimpaan aikaan eikä jonossa ollut kuin kahdeksan minua ennen. Sairaanhoitajalle päästyäni minua taas muistutettiin, että tämä ei ole akuuttiasia, joten minulle ei voida antaa lääkäriaikaa. Seuraavat lääkäriajat menisivät kolmen viikon päähän. Ei siinä muu auttanut, kun ottaa järeämmät aseet käyttöön. Otin käyttöön oireiden liioittelu-kortin. Tiesin, että saisin liioiteltua oireistostani akuutimman. Ei siinä oikein muu olisi auttanut. Sitä paitsi minua oikeasti pelotti, että bakteeritulehdus pian leviäisi kohtuun ja aiheuttaisi jonkun pahemman infektion, vaikka se olisikin hyvin epätodennäköistä. Kerroin pelostani sairaanhoitajalle ja yritin näyttää säälittävältä. Sain kuin sainkin itselleni akuuttilääkäriajan.

Lääkärikäynti oli taas niin turhauttava. Lääkäri ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Lääkäri teki kyllä sisätutkimuksen ja kertasi oireitani ääneen, mutta diagnoosia en saanut. Ei klamydiaa, ei raskaana, ei hiivatulehdusta eikä selviä bakteeritulehduksen oireita. No mitä helvettiä, eivät nämä ihan normaaleita oireita kuitenkaan ole. Lääkäri vain tokaisi: "No kirjoitan sulle ton antibiootin varalle ja katot auttaako." Jee varmuuden vuoksi pääsen popsimaan antibioottikuurin. Ei lääkärit tietenkään mitään Jumalia ole, mutta silti ärsyttää kun olen joutunut ramppaamaan edestakaisin jokapuolella ja lopulta lääkäriin päästyäni lääkäri ei tiedä mistään diagnoosista mitään. Näytettä ei tietenkään voitu ottaa, koska eihän julkisella puolella nyt sellaisiin laitteisiin ole varaa. Taidan lopettaa tämän julkisen terveydenhuollon kanssa pelleilyn ja mennä suoraan yksityisen puolen lääkärille. Ei tässä mitään  antibioottikuuria aleta "varalta" syömään, kun diagnoosi ensin tiskiin ja sitten vasta miettimään hoitoa.

Tämä sähläysrumbaravaaminen laittoi taas miettimään haluanko oikeasti sairaanhoitajaksi. Miten sitä jaksaa koko työtä tehdä, kun sairaanhoitajat ovat niitä ensimmäisiä, joille kaikki paska tulee niskaan terveydenhuollon toimimattomuudesta. Muutenkin kurjaa, jos ei pysty antamaan lääkäriaikoja joillekin, joilla ei ole niin akuuttiasia. Gynekologiset vaivat kuitenkin ovat inhottavia ja seksielämään vaikuttavia asioita, joten ei sitä kovin mielellään potilaalle sanoisi, että kestä nyt oireiden kanssa vielä kuukausi. Ei sitä oikein itsekään pysty lääkäriajaksi potilaalle muuttumaan. Jos julkiseen terveydenhuoltoon ei enää pääse, eikö niitä veroja voisi jonkin verran laskea? Minua ei kyllä taida Suomessa valmistumisen jälkeen paljon näkyä, jos Suomi jatkaa samaa rataa.

Onko teillä huonoja kokemuksia Suomen terveydenhuollosta?

MUOKKAUS 25.1: En enää olekaan vihainen Suomen terveydenhuollolle. Sitä vain maanantaina kiukuspäissään halusi purkaa kiukkunsa blogin puolelle. :D Ilmaista hoitoa täällä kuitenkin saa!

Tunnisteet: , , , ,

torstai 15. tammikuuta 2015

Minä ja liikunta

Urheilu ja liikunta ovat olleet minulle elämän perusasioita pienestä pitäen. En kuitenkaan ole mikään urheiluhullu tai himourheilija. Pyrin urheilemaan neljä kertaa viikossa, mikä on mielestäni juuri riittävästi. Käyn tanssitunneilla kahdesti viikossa, lenkillä tai uimassa kerran viikossa ja teen perus lihaskuntoa kerran viikossa. Minulle liikunnan tavoitteena on pitää lisäkilot poissa, mieli virkeänä ja pitää hyvää kuntoa yllä. Suosin aerobisia liikuntamuotoja, mutta pyrin jatkuvasti nostamaan anaerobista kynnystäni. Pidän kestävyysliikunnasta enkä tavoittele fitness vartaloa tai suuria lihaksia. Minulle tulee liikunnasta hyvä fiilis ja se on minusta tärkeintä. Vaikka nykyään on kunnon fitnessbuumi en ole lähtenyt buumiin mukaan. En halua omistaa elämääni pelkälle urheilulle. Urheilulle, joka jossain kohtaa voi muuttua sairaalloiseksi taakaksi. Huippu-urheilijoilla on lähes aina tarkat dieetit. Minä en ikimaailmassa pystyisi luopumaan herkuista, etenkään suklaasta. Saan suklaasta lähes yhtä paljon nautintoa kuin liikunnastakin. Suklaa ja liikunta ovat ne asiat, jotka pitävät mieleni virkeänä ja stressitasot matalina!


Olen nuorena uinut Turussa ja Lontoossa kilpauintia useampia vuosia. Silloin olin todella hyvässä kunnossa. Treenejä oli minusta liikaa, joka vei kaiken mahdollisuuden viettää vapaa aikaa. Taisin lopulta lopettaa kilpauinnin juuri sen takia, että aikaa ei enää riittänyt mihinkään muuhun. En myöskään halunnut olla enää urheiluhullu. Se ei tuottanut minulle enää yhtä paljon mielihyvää kuin aikaisemmin, päinvastoin. Olin aina rätti treenien jälkeen enkä tiennyt, miksi treenasin niin paljon. Vihoviimeisen tipan uinnista sain, kun aloin katsoa kuvia huippunaisuimareiden vartaloista. Vartalot olivat miesmäisiä. Hartiat olivat järkyttävän leveät, mikä kauhistutti minua. Minusta se ei ole kovin kauniin näköistä. Pidän enemmän naisellisista ja siroista vartaloista. En kuitenkaan vartaloista, joissa on pelkkää luuta ja nahkaa. Naisen vartalo, jossa on sopivasti lihasta ja sopivasti rasvaa on bueno.


Oman lajini eli tanssin löysin jo pienenä tyttönä, mutta innostuin siitä vasta kunnolla vaihto-oppilasvuoteni aikana. Aloitin tanssin aikoinaan Turussa Taina Kovalaisen tanssistudiossa alakouluikäisenä. Muutaman vuoden päästä muutimme perheen kanssa Englantiin, jossa harrastin tanssia hip-hop-ryhmässä. Tanssi on ollut minulle vain tavallinen harrastus aina siihen asti, kunnes muutin Amerikkaan. Amerikassa pääsin kilpailevaan ja esiintyvään tanssiryhmään. Esiinnyimme ja kilpailimme noin kaksi kertaa kuukaudessa. Rakastuin esiintymiseen, yleisön viihdyttämiseen ja siihen adrenaliinivirtaan. Palattuani takaisin Suomeen innostuin lattareista ja pääsin mukaan esiintyvään ryhmään. Olin ryhmässä mukana muutaman vuoden, kunnes muutin Tampereelle. Tampereella hain taas esiintyvään reggaeton-ryhmään ja pääsin mukaan. Tällä hetkellä tanssin lähes yksinomaan reaggetonia, dancehallia ja salsaa. Silloin tällöin käyn myös tankotanssitunneilla. 


Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus etsiä sitä itselle mieleisintä ja sopivinta urheilulajia. Minusta on tärkeää, että liikuntaa ei harrasteta pakotettuna. Pakotettuna se ei tunnu mielekkäältä. Nuorempana olen kokeillut useita eri urheilulajeja, mutta mikään laji ei ole koskaan mennyt tanssiharrastuksen ohi. Taitoluistelua harrastin pikkutyttönä vajaan vuoden. Olen käynyt erilaisissa jumpissa, kuntosalilla, pilateksessa ja kehohuoltotunneilla. Potkunyrkkeilyä olen harrastanut vuoden ja nyt muutaman kuukauden ajan olen haaveillut nyrkkeilyn uudestaan aloittamisesta. Tuntuu vain, että aika ei millään riitä kaikkeen. Tanssista en kuitenkaan aio koskaan luopua. Miksi sitten tanssi on jo pitkään ollut minulle se number one? Tanssi antaa minulle itsevarmuutta, kohottaa kuntoa lähes huomaamatta, parantaa kestävyyttä ja lihasvoimaa, kehittää tasapainoa ja koordinaatiota, edistää hyvää ryhtiä, kehonhallintaa ja venyvyyttä, parantaa muistia, edistää luovuutta sekä musiikin ohella rentouttaa ja lievittää stressiä.


"Dance is your pulse, your heartbeat, your breathing. It's the rhythm of your life. It's the expression in time and movement, in happiness, joy, sadness and envy." Millaisia liikuntaharrastuksia teillä on?

Tunnisteet: , , ,

maanantai 12. tammikuuta 2015

Suomenympärysmatka ja päivän hyvä työ

Eilen lähdimme Frankin kanssa aamu viiden aikoihin ajamaan rekkaa. Tai no Frank ne hommat hoitaa ja minä vain seuraan vierestä hahah. Frank siis tekee silloin tällöin rekkakeikkoja. Toisin sanoen ajaa yhdistelmärekan paskamaalle, josta kaivurilla nostaa lavat täyteen paskaa, lantaa, tuhkaa tai muuta jätöstä, ajaa rekan paskaa tilaavan luokse ja kippaa paskat tilaajan pihalle. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on yllättävän haastavaa yrittää peruutella yhdistelmärekkaa kaikenmaailman pieniin koloihin.


Eilen oltiin hommissa aamu viidestä yö kahteentoista. Yhdeksäntoista tuntia meni hupsahtaen. Kierreltiin ympäri Suomea. En edes muista missä kaikkialla kävimme, ainakin jossain pohjanmaan seuduilla. Minä nukuin ainakin viisi tuntia matkasta. Auto on minusta paras paikka nukkua. Se heiluu niin mukavasti. En yhtään ihmettele miksi vauvat nukahtavat, kun niitä vähän keinutellaan. Auton heiluessa silmät painuvat väkisinkin kiinni. Minulle päivä oli vain istumista. Silti nautin jokaisesta hetkestä, sillä sain viettää koko päivän Frankulan kanssa. Loistava hetki jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ihanaa myös kuunnella musiikkia ja tauoilla köllötellä rekan sängyssä Frankin kainalossa. Huoltoasemilta saa sitä paitsi ihan parhaat lehtipihvit! Nams.


Noin puoli tuntia ajettuamme Frank kääntyi yhtäkkiä valtatiellä risteyskohdassa ympäri. Ihmettelin, että mitäs helvettiä se oikein sekoilee. Frank kertoi nähneensä auton syvemmällä metsässä ja ihmetteli, että ei sinne pitäisi mitään tietä mennä. Pysähdyimme rekan kanssa metsän viereen ja huomasimme, että auto on suistunut valtatieltä metsään. Tiellä oli ihan selvät suistumisjäljet ja puita oli kaatunut auton törmäyksen voimasta. Aika harvoin joutuu ensimmäisenä auto-onnettomuuspaikalle. Vähän hirvitti olivatko kaikki matkustajat kunnossa. Onneksi olen itsevarma koulussa oppimistani ensiaputaidoista eikä hätätilanteessa menisi sormet suuhun. Autossa oli vain nainen. Nainen oli shokissa eikä oikein saatu selvää tämän puheesta. Soitimme hätäkeskukseen, lämmitimme naista rekasta ottamillamme peitoilla ja rauhoittelimme tätä. Paikalle saapui palomiehiä ja ambulanssi viidessätoista minuutissa.


Naisella oli onneksi onni onnettomuudessa eikä käynyt pahemmin. Ei ainakaan ulkoisesti näkynyt mitään vammoja. Sisäisistä vammoista ei tietysti voi tietää. Olisi voinut käydä huonosti, jos olisi ajanut nokkakolarin suuremman puun kanssa. Ja onneksi me satuimme paikalle. Ei kovin monia autoilijoita aamu kuudelta kuitenkaan ole liikenteessä. Auto oli syöksynyt niin pitkälle metsään, että huonolla tuurilla kukaan ei olisi edes löytänyt naista. Oli myös pakkasta ja nainen oli shokissa, joten olisi voinut käydä senkin puolesta huonosti. Onneksi Frankilla oli tarkat silmät. Tuli kyllä hyvä fiilis, kun sai autettua. Ei sitä kuulkaa voi koskaan tietää, milloin joutuu ensimmäisenä onnettomuuspaikalle. Tämä oli jo Frankin toinen kerta. Edellisellä kerralla, kun Frank joutui onnettomuuspaikalle auton kuski oli jo melkein kuollut. Pitäkäähän ne ensiaputaidot siis kunnossa!


Oikein huippua alkanutta viikkoa kaikille! Syökää ja nukkukaa hyvin!

Tunnisteet: , , , ,

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Joululoma puolikkaan mieheni kanssa

Joulun vietimme Frankin kanssa erikseen omien perheidemme kesken; Frank Hämeenkyrössä ja minä Turussa. Minulle joulu on tärkeä juhla ja olen viettänyt kaikki paitsi vaihto-oppilasvuoden joulun  perheeni kanssa. Olisin kyllä halunnut viettää Joulun myös uuden perheenjäseneni puolikkaan poikaystäväni Frankin kanssa. Olisi kuitenkin mennyt vähän hankalaksi, jos olisi pitänyt alkaa ravaamaan Tampereen ja Turun väliä useampaan kertaan edestakaisin. Frank tuli muutamaa päivää ennen uutta vuotta meille Turkuun. Kävimme Frankin kanssa Turussa kylpylässä. Olen ollut Caribiassa viimeksi pienenä lapsena. Lapsena sitä oli sellainen vesipeto, että jaksoi läträtä uimahalleissa ja kylpylöissä tuntitolkulla. Nyt jaksoimme olla Caribiassa vain muutaman tunnin. Olihan se kieltämättä aika rentouttavaa olla ihanan kuumassa poreammeessa kullan kainalossa poreiden hieroessa mukavasti selkää.



Sain ihme ja kumma houkuteltua (lue: pakotettua) Frankin minun kanssani Myllyyn alennusmyyntiostoksille. Löysimme Frankille muutamia kivoja ruutupaitoja. Frank käy ehkä kerran vuodessa vaatekaupoilla. Tämä oli itseasiassa jo Frankin toinen kerta vaatekaupoilla vuoden sisään. Tämä jos joku todistaa sen, että Frank todellakin rakastaa minua. Ei se kyllä yhtä kauppaa enempää jaksanut kiertää. Sillä välin, kun minä kiertelin vaatekaupoilla Frank istui kiltisti kauppakeskuksessa pelaamassa jotain puhelimella. Käyhän se niinkin. Kiitos Frankkelipuikkeli kauppareissusta ja siitä, että jaksoit mua! <3



Annoimme Frankin kanssa toisillemme lahjat vasta joulun jälkeen. Minä olin ostanut Frankille Lontoosta hupparin, kaksi T-paitaa ja flanellipaidan. Porukat taas ostivat Frankille sukkia, koska tällä ei ole kertaakaan ollut ehjiä sukkia meillä Turussa päällä. Kerran jopa jouduimme ruokakauppareissulla ostamaan Frankille sukat, kun sillä oli vain yhdet sukat mukana ja niistäkään ei ollut paljoa mitään jäljellä. Hahah ihme tapaus. Itse pyysin Frankilta kahvakuulaa joululahjaksi. Tajusin, että kroppani on hieman epätasapainossa. Vaikka treenaankin neljä kertaa viikossa, harvemmin treenaan kunnolla käsilihaksia. Treeni kohdistuu ainoastaan torsoon ja jalkoihin. Nyt tavoitteena on saada haba kesäkuntoon!



Vesivahingon takia Frank ja tämän kämppikset joutuivat muuttamaan asunnosta ennen joulua pois. Sen verran pahaa tuhoa vesi oli saanut aikaan, että kämppä puretaan kokonaan pois. Vielä ei ole tietoa paljonko muutaman kämpän purku ja useamman kämpän remontointi tulee pojille maksamaan. Frank ei onneksi joudu maksumieheksi, kun tämä ei edes ollut kyseisenä iltana kämpässä paikalla. Frankin kämppiksen pitäisi maksaa koko sotku. Onneksi tällä on vastuuvakuutus. Tosin vieläkään ei ole tullut tietoa korvaako vakuutusyhtiö tätä.



Pojat olivat muuttaneet tavarat vanhasta kämpästä uuteen kolme viikkoa sitten. En ollut uudessa kämpässä vielä ehtinyt käydä, kun olen ollut Lontoossa ja Turussa. Ensimmäiset sanani ovesta tullessani sisään olivat "Ou mai gaad". Pojat eivät olleet edes aloittaneet purkaa muuttokuormaa. Jämeränä tyttönä aloitin pomottamisen, että tämä sotku hoidetaan nyt ja heti. Kappas keppanaa sai niihinkin laiskamatoihin jotain liikettä hahah. Naisenergiaa se vain tarvitsi! Uuden vuoden jälkeen tulimme molemmat Frankin kanssa kipeiksi ja olemme nyt niiskutelleet yhdessä kilpaa. Pari päivää on mennyt vain leffoja katsellessa, suklaata syödessä ja läheisyyttä jakaessa.




Miten muut nuoret lapsettomat pariskunnat viettävät yleensä joulun? Vietättekö joulun erikseen omilla porukoilla?

Tunnisteet: , , , ,

maanantai 5. tammikuuta 2015

Seksuaalinen haluttomuus

Olemme hengailleet Frankin kanssa nyt puolitoista vuotta. Olemme alusta asti olleet kuin paita ja peppu ja nukkuneet lähes joka yön yhdessä. Meidän seksielämä on alusta asti ollut jännittävää, tulista ja intohimoista. Minä en ole koskaan aiemmin haluttomuudesta kärsinyt, mutta nyt muutama kuukausi takaperin minulle on tullut ihmeellisiä ajoittaisia haluttomia kausia. Luulin, että avoimessa suhteessa en joutuisi koskaan kärsimään haluttomuudesta. Olin kuitenkin väärässä. Kyse ei ole kyllästymisestä. En ole koskaan saanut yhtä hyvää seksiä, mitä meillä Frankin kanssa on.

Voi olla, että syy haluttomuuteen on jossain alitajunnassa. Ehkä alitajunnassa minua ällöttää, kun olemme harrastaneet seksiä muidenkin kanssa puolentoista vuoden hengailumme aikana. Tietoisesti se ei kuitenkaan minua häiritse. Aiemmassa suhteessani näin kumppaniani yleensä kerran viikossa, kun asuimme eri kaupungeissa. Muutos kerran viikossa seksistä jokapäiväiseen seksiin on ollut tietysti suuri. Voi olla, että minua ei vain ole luotu jokapäiväisen seksin harrastamiseen. En osaa sanoa syytä ajoittaiselle haluttomuudelleni. Haluttomuus tuntuu inhottavalta, sillä en ole tätä ongelmaa koskaan aikaisemmin potenut. Olen aina ollut seksuaalisesti hyvinkin halukas. Onneksi ajoittainen haluttomuus on normaalia ja useammin ilmenevä haluttomuus myöskin tavallista. Kenellä tahansa seksuaalisesti aktiivisimmillakin voi ilmetä haluttomuutta ilman minkäänlaista järkevää syytä. 

Naisten seksuaalista haluttomuutta voivat aiheuttaa jatkuva stressi tai uupumus, miehen liian nopea siemensyöksy tai erektio-ongelmat, unen puute, nuoruuden huonot kokemukset, seksin liialliset rutiinit, kielteiset asenteet seksuaalisuutta kohtaan, pitkä parisuhde, ikääntyminen, huono itsetunto, kuivat limakalvot, emätintulehdus, parisuhdeongelmat, seksuaalinen yhteensopimattomuus, seksuaalisen viestinnän ongelmat, huono seksi, sitoutumisongelmat sekä alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö. Monet sairaudet ja sairauksien hoidossa käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa myös haluttomuutta. Tällaisia sairauksia ovat mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, masennus ja syömishäiriö. Haluttomuutta sivuvaikutuksena aiheuttavia lääkkeitä ovat mm. useat mielialalääkkeet, hormonaaliset raskaudenehkäisyvalmisteet, verenpainelääkkeet, opiaatit ja glukokortikoidit. Prolaktiinin liikaeritys tai testosteronin sekä estrogeenin vähyys voivat heikentää seksuaalista halukkuutta.  Täytyy muistaa, että seksuaalinen haluttomuus on ongelma vain silloin, kun sen itse kokee ongelmaksi.

Hyvää seksuaalista suhdetta ei voi mitata yhdyntöjen määrällä tai tiheydellä. On myös tärkeää muistaa, että seksuaalisuus ja seksi ovat paljon muutakin kuin pelkkää yhdyntää. Seksuaalisuus on muun muassa hellyyttä, hemmottelua, läheisyyden jakamista ja toisen huomioonottamista. On tärkeää, että uskaltaa olla kumppaninsa kanssa lähekkäin ja helliä toista ilman, että se heti merkitsee yhdynnän tai seksin alkamista. Kun haluttomuus tuottaa toiselle kumppanuksista paineita, on tästäkin hyvä keskustella yhdessä. Paine vähenee, kun pari on yhdessä sopinut, että kosketukset ja syleilyt eivät sillä kertaa johda seksiin. Haluttomuudesta voikin helposti syntyä noidankehä. Haluton kumppani antaa väkisin toiselle seksiä, jotta toinen ei joudu puutteeseen. Näin seksi alkaa tuntua pakonomaiselta ja haluttomuus kasvaa entisestään. Kyky sanoa "ei" ja seksiä haluavan partnerin kyky kunnioittaa seksiä haluamattoman kieltäytymistä seksistä ovat olennaisia tekijöitä niin seksuaalisen halun säilymisessä kuin sen uudelleen löytymisessä.

Meidän kohdallamme keskustelu ja muutaman päivän pituisen seksitauon pitäminen ovat yleensä auttaneet haluttomuuteeni. Minua auttoi huomattavasti se, kun kysyin Frankilta suoraan onko tämä huomannut minun seksuaalisissa haluissa muutosta. Minulle seksi on ollut aina iso osa elämää ja haluttomuus onkin tuonut mukanaan syyllisyyttä ja itsetunto ongelmia. Vaikka kuinka haluaisi haluta, halu ei vain syty ja lähentely-yritykset vain turhauttavat. Huolen tuominen esille on tärkeää. Avoin keskustelu kumppanin kanssa voi auttaa ongelman ratkaisussa. Keskustelu voi olla vaikeaa, mutta vuorovaikutus kumppanin kanssa on tärkein seksitaito. Ellei keskustelu yhdessä onnistu, ammattiapu voi olla tarpeen.

Halupäiväkirjaa kirjoittamalla saa tietoa omista seksuaalisista haluistaan ja oppii ymmärtämään tunteitaan paremmin. Halupäiväkirjaan voi kirjoittaa kaikkia seksuaalisuuteen liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia. Halupäiväkirjassa voi pohtia esimerkiksi minkälaisissa tilanteissa halut alkavat nousta, mitkä asiat laskevat seksuaalisia haluja, kuinka usein tuntee halua tai haluttomuutta ja mihin halu kohdistuu. Kannattaa myös yrittää saada ajatuksista ennen seksuaalista aktia kiinni. Esimerkiksi Frankin tehdessä aloitteen minulle on muutaman kerran tullut heti mieleen ehdinkö nukkua tarpeeksi tai miten ehdin saada koulutehtävän tehtyä. Jos ajatuksista saa kiinni, kannattaa miettiä mitä tällaisille ajatuksille voisi sanoa takaisin. Esimerkiksi minun ajatukselleni "miten ehdin saada koulutehtävän tehtyä", voisin sanoa: "Seksin harrastamiseen menee vain puoli tuntia ja koulutehtävän tekeminen onnistuu paremmin pienen tauon jälkeen." Halupäiväkirjaan kirjoitetuista asioista voi keskustella kumppaninsa kanssa ja pohtia näitä ajatuksia ja tuntemuksia yhdessä.

Haluttomuuten voi löytyä apua elämäntapamuutoksista. Seksuaaliseen haluun voivat vaikuttaa positiivisesti tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen, unen laadun parantaminen, stressin välttäminen ja painonhallinta. Painonhallinta vaikuttaa positiivisesti minäkuvaan ja itsevarmuuteen. Liikunnan lisääminen kuuluu tärkeänä osana elämäntapamuutokseen. Naisillakin mieshormoni eli testosteroni on tärkein seksuaalista halua säätelevä hormoni, jonka puute aiheuttaa haluttomuutta. Tehokkain tapa lisätä testosteronin tuotantoa luonnollisesti on vaihtaa aerobinen harjoittelu raskaaseen painoharjoitteluun ja treenata kovilla vastuksilla. Raskas voimaharjoittelu on yksi paras treenimuoto ja tarkemmin vielä isojen moninivelliikesarjojen tekeminen. Seksuaalista halukkuutta voi yrittää parantaa myös luontaisilla ravintoaineilla. Esimerkiksi Macajauheen sisältämän Macan on todettu lisäävän seksuaalista halukkuutta molemmilla sukupuolilla.

Seksuaalinen nautinto edellyttää aikaa pysähtyä. Kiireisenä ei ole aikaa eikä motivaatiota seksille. Näin ollen on tärkeää raivata aikaa parisuhteelle ja seksille. Ei ole lainkaan huono idea sopia etukäteen, milloin seksiä harrastetaan. Seksitreffit kalenterissa saavat odottavalle mielialalle. Toisaalta liika vietetty aika yhdessä voi myös aiheuttaa haluttomuutta. Muutaman päivän tai jopa viikon tauko näkemisessä voivat auttaa lisäämään seksuaalisia haluja. Vaihtoehtoisesti kumppanukset voivat sopia yhdessä muutaman päivän tai viikon pituisesta seksin harrastamisen tauosta. Yöt voi nukkua ihan normaalisti kiinni toisissaan, mutta mitään ei saa mennä mihinkään sisälle. Minun kohdallani erilaisten taukojen pitäminen on ainakin toiminut. Jos jotain ei voi saada, haluan sitä entistä enemmän. Pidän myös seksitapojen vaihtelua tärkeänä, jotta seksistä ei tulisi liian rutiininomaista. Asiat tulisi tehdä mahdollisimman usein mahdollisuuksien mukaan edes hieman eri tavoin. Vain mielikuvitus on rajana. Seksuaalisuhteeseen tuovat vaihtelua esimerkiksi fantasioiden toteuttaminen, uusi paikka, esileikin muutos ja seksilelut. Olen aikaisemmin blogissani kirjoittanut seksivinkkilistan, josta voi olla apua seksitapojen vaihtelussa.

Olen omalla kohdallani huomannut mindfulness-harjoitteiden auttavan jonkin verran haluttomuuteen. Mindfulness tarkoittaa tietoista läsnäoloa. Mindfulnessilla tavoitellaan uudenlaista suhtautumista omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Tavoitteena on olla enemmän tässä hetkessä läsnä. Keskittyä siihen mitä näkee, tuntee, haistaa ja kuulee. Tätä voi harjoitella esimerkiksi ruokailutilanteessa, kumppanin valokuvaa katsoessa tai ihan seksitilanteessakin. Myös seksin aikana voi yrittää ajatustensa hallitsemista. Itse pystyy aika paljon määrittelemään miltä mikäkin tuntuu. Jos tiskatut tiskit tai koulutehtävät tulevat mieleen, kannattaa tietoisesti keskittää ajatuksensa vain siihen mitä juuri nyt tapahtuu.

Haluttomuuteen liittyy usein kiihottumisvaikeus ja kiihottumisvaikeuteen liittyy kostumisvaikeus. Liukuvoiteen käyttö ja pitkä esileikki voivat auttaa kiihottumisessa ja kostumisessa. Tässä kohtaa on hyvä unohtaa pornoleffojen seksiopit; esileikki voi olla muutakin kuin pelkkien genitaalialueiden hyväilyä. Jos seksi sattuu, kannattaa käydä sukupuolitautitesteissä ja gynekologisessa sisätutkimuksessa mahdollisen sukupuolitaudin tai emätintulehduksen vuoksi. Haluttomuuden jatkuessa haitallisen pitkään voi sen takana olla jokin psykologinen tekijä, johon on hyvä hakea ammattiauttajan apua.

Huhhuh tästä tuli kunnon essee hahah. Oletteko te kärsineet seksuaalisesta haluttomuudesta? Onko jotain seksiin liittyviä postaustoiveita?

Tunnisteet: , , , , ,

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuosikooste 2014

Vuosikoosteet tulevat varmasti jo monilta savuna korvista ulos. Toivottavasti vielä yksi matti myöhäisen vuosikooste saisi edes muutaman arvokkaan lukijan. Vuosi 2014 on mennyt hurjan nopeasti. Päälimmäisenä mieleeni ovat jäänet Kenianmatka, Frankin ensimmäinen rakkaudentunnustus, Frankin järjestämä limusiiniajelu, downhill pyöräily sekä kesän ja syksyn kreisibailut. Vuonna 2014 olen ollut onneni kukkuloilla. En muista milloin viimeksi koko vuosi olisi ollut näin täynnä iloa ja naurua. Toki suruakin on mahtunut mukaan, mutta varsinaisesta jokavuosittaisesta kaamosmasennuksesta en ihme ja kumma ole kärsinyt. Ehkä sitä vanhetessaan ei enää jaksa murehtia pienistä asioista niin paljoa. Nyt on kuitenkin aika sanoa vuodelle 2014 myöhästyneet heipat ja siirtyä vuoteen 2015! Vuoden 2015 huippukohta tulee olemaan perioperatiiviseksi sairaanhoitajaksi valmistuminen. Vihdoinkin lähes seitsemäntoista vuoden opintojen jälkeen minä saan ammatin! Hyvää uutta vuotta 2015-kaikille!


KEVÄT 2014
Kotihoito köyhässä Kenialaisessa kylässä. Kätilönä toimiminen ja synnytykset. Elvytykset ja "tositilanteet". Aivan ihanat ja nauravaiset lapset. Lasten kuolemat nostivat ennenkokemattomia tunteita pintaan R.I.P. Sai tehdä erittäin merkityksellistä työtä.


KESÄ 2014
Ruisrock, DBTL ja Blockfest. Maatilantyttönä toimiminen hahah. Limusiiniajelu Frankin kanssa. Downhill pyöräily. Kesän hauskat seikkailut. Mukava kesätyöpaikka.


SYKSY 2014
Infected mushroom-keikka pakkahuoneella. Hiphop-festivaalit Seinäjoella. Kreisibailaus keniareissutyttöjen kanssa. Treffailu Frankulapuikulan kanssa. Oman blogin perustaminen. Ihanien pikkuisten lasten hoito.


TALVI 2014
Pariskuntaliikunta. Viiden pojan kanssa asuminen kolmiossa ja yölliset pizzatilaukset. Reggae-tanssiryhmä ja esitykset. Teatteriesitys perheen ja kaikkien kumppaneiden kanssa. Lontoomatka äidin kanssa. Joulu ja uusivuosi parhaassa mahdollisessa seurassa.

Tunnisteet: ,