So smooth

I am back to business. Puolitoista viikkoa ilman tietokonetta oli jotain todella tuskaista. Nettiin pääsee puhelimella, mutta en saa mitään word-tiedostoja puhelimella auki. Olisi pitänyt opinnäytetyötä ja muita koulujuttuja tehdä. Oli jotenkin todella tyhjä olo ilman tietokonetta. Aivan kuin jotain todella oleellista olisi puuttunut elämästäni, vaikka tekeehän se ihan hyvää olla välillä ilman tietokonetta. Ajattelin palautua takaisin blogimaailmaan smoothisti, vaikka postauksia luonnoksissa onkin 58. Tiedän, kuulostaa ihan hullulta! Uusia aiheita vain tulee jatkuvasti lisää mieleen ja itseään kiinnostavista aiheista kirjoittaminen on mukavaa puuhaa.

Sain joululahjaksi OBH Nordican smoothiekoneen. Olen siitä lähtien tehnyt lähes joka aamu ja päivä smoothieita. Smoothie on helppo tehdä ja se on itsetehtynä todella hyvää! Sörsseliin voi laittaa mukaan lähes mitä vain. Lempparini ovat banaani-kiivi-ananas-viinirypäle-jogurtti-smoothie sekä mansikka-proteiinijauhe-jogurtti-smoothie. Itse en tykkää mansikka herajauheen mausta, mutta mansikkasmoothien läpi se ei maistu juuri lainkaan. Sitä onkin kätevä piilottaa smoothieen. Sama pätee Maca-jauheen kanssa. Sitä paitsi smoothiet ovat terveellisiä! Tai no saahan niistäkin tehtyä epäterveellisen, jos sokeria vähän lipsahtaa isommalla kädellä. Minulla on ainakin vähentynyt suklaanhimo smoothie-välipalan myötä. Ehkä tässä muutaman kilonkin voi saada tippumaan. Let's see. Suosittelen todellakin kaikille, varsinkin laihduttajille, treenaajille sekä raikkaista ja nopeista välipaloista pitäville!

Maailman paskin postaus, mutta oli aivan pakko. Eiköhän jokaisen bloggaajan kuulu edes kerran ottaa aamupalastaan kuva blogiin. Kyllä tämäkin oli taas uusi kokemus! :D Herkullisia smoothiehetkiä kaikille!

Minä ja liikunta

Urheilu ja liikunta ovat olleet minulle elämän perusasioita pienestä pitäen. En kuitenkaan ole mikään urheiluhullu tai himourheilija. Pyrin urheilemaan neljä kertaa viikossa, mikä on mielestäni juuri riittävästi. Käyn tanssitunneilla kahdesti viikossa, lenkillä tai uimassa kerran viikossa ja teen perus lihaskuntoa kerran viikossa. Minulle liikunnan tavoitteena on pitää lisäkilot poissa, mieli virkeänä ja pitää hyvää kuntoa yllä. Suosin aerobisia liikuntamuotoja, mutta pyrin jatkuvasti nostamaan anaerobista kynnystäni. Pidän kestävyysliikunnasta enkä tavoittele fitness vartaloa tai suuria lihaksia. Minulle tulee liikunnasta hyvä fiilis ja se on minusta tärkeintä. Vaikka nykyään on kunnon fitnessbuumi en ole lähtenyt buumiin mukaan. En halua omistaa elämääni pelkälle urheilulle. Urheilulle, joka jossain kohtaa voi muuttua sairaalloiseksi taakaksi. Huippu-urheilijoilla on lähes aina tarkat dieetit. Minä en ikimaailmassa pystyisi luopumaan herkuista, etenkään suklaasta. Saan suklaasta lähes yhtä paljon nautintoa kuin liikunnastakin. Suklaa ja liikunta ovat ne asiat, jotka pitävät mieleni virkeänä ja stressitasot matalina!

Olen nuorena uinut Turussa ja Lontoossa kilpauintia useampia vuosia. Silloin olin todella hyvässä kunnossa. Treenejä oli minusta liikaa, joka vei kaiken mahdollisuuden viettää vapaa aikaa. Taisin lopulta lopettaa kilpauinnin juuri sen takia, että aikaa ei enää riittänyt mihinkään muuhun. En myöskään halunnut olla enää urheiluhullu. Se ei tuottanut minulle enää yhtä paljon mielihyvää kuin aikaisemmin, päinvastoin. Olin aina rätti treenien jälkeen enkä tiennyt, miksi treenasin niin paljon. Vihoviimeisen tipan uinnista sain, kun aloin katsoa kuvia huippunaisuimareiden vartaloista. Vartalot olivat miesmäisiä. Hartiat olivat järkyttävän leveät, mikä kauhistutti minua. Minusta se ei ole kovin kauniin näköistä. Pidän enemmän naisellisista ja siroista vartaloista. En kuitenkaan vartaloista, joissa on pelkkää luuta ja nahkaa. Naisen vartalo, jossa on sopivasti lihasta ja sopivasti rasvaa on bueno.

Oman lajini eli tanssin löysin jo pienenä tyttönä, mutta innostuin siitä vasta kunnolla vaihto-oppilasvuoteni aikana. Aloitin tanssin aikoinaan Turussa Taina Kovalaisen tanssistudiossa alakouluikäisenä. Muutaman vuoden päästä muutimme perheen kanssa Englantiin, jossa harrastin tanssia hip-hop-ryhmässä. Tanssi on ollut minulle vain tavallinen harrastus aina siihen asti, kunnes muutin Amerikkaan. Amerikassa pääsin kilpailevaan ja esiintyvään tanssiryhmään. Esiinnyimme ja kilpailimme noin kaksi kertaa kuukaudessa. Rakastuin esiintymiseen, yleisön viihdyttämiseen ja siihen adrenaliinivirtaan. Palattuani takaisin Suomeen innostuin lattareista ja pääsin mukaan esiintyvään ryhmään. Olin ryhmässä mukana muutaman vuoden, kunnes muutin Tampereelle. Tampereella hain taas esiintyvään reggaeton-ryhmään ja pääsin mukaan. Tällä hetkellä tanssin lähes yksinomaan reaggetonia, dancehallia ja salsaa. Silloin tällöin käyn myös tankotanssitunneilla. 

Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus etsiä sitä itselle mieleisintä ja sopivinta urheilulajia. Minusta on tärkeää, että liikuntaa ei harrasteta pakotettuna. Pakotettuna se ei tunnu mielekkäältä. Nuorempana olen kokeillut useita eri urheilulajeja, mutta mikään laji ei ole koskaan mennyt tanssiharrastuksen ohi. Taitoluistelua harrastin pikkutyttönä vajaan vuoden. Olen käynyt erilaisissa jumpissa, kuntosalilla, pilateksessa ja kehohuoltotunneilla. Potkunyrkkeilyä olen harrastanut vuoden ja nyt muutaman kuukauden ajan olen haaveillut nyrkkeilyn uudestaan aloittamisesta. Tuntuu vain, että aika ei millään riitä kaikkeen. Tanssista en kuitenkaan aio koskaan luopua. Miksi sitten tanssi on jo pitkään ollut minulle se number one? Tanssi antaa minulle itsevarmuutta, kohottaa kuntoa lähes huomaamatta, parantaa kestävyyttä ja lihasvoimaa, kehittää tasapainoa ja koordinaatiota, edistää hyvää ryhtiä, kehonhallintaa ja venyvyyttä, parantaa muistia, edistää luovuutta sekä musiikin ohella rentouttaa ja lievittää stressiä.

"Dance is your pulse, your heartbeat, your breathing. It's the rhythm of your life. It's the expression in time and movement, in happiness, joy, sadness and envy." Millaisia liikuntaharrastuksia teillä on?

Ensimmäinen videopostaus

Meillä oli edellispäivänä kokkauspäivä. Päätettiin tehdä kanakeittoa. Oikein gourmee ruokaa! Hehe. Tykkään nykyään ottaa kuvia melkein mistä tahansa, nukkuvasta Frankyboysta aina luontokuviin saakka. Tietysti halusin myös napata muutaman kuvan meidän kokkitouhuista. Päätin mennä sieltä, missä aita on matalin, eli laitoin kameran hyllylle ja videokuvauksen päälle. Koneella pystyisi ottamaan videosta kuvia. Näin se olisi helpompi tehdä, kuin että olisi ottanut monta kuvaa itselaukaisimella. Minun kamerassani kun pitää painaa itselaukaisinta aina uudestaan jokaisen kuvan jälkeen. Tylsä vehje. Niinpä otimme videon, jossa pysähdymme monta kertaa poseeraamaan. Päätinkin julkaista koko videon, koska siitä tuli aika hauska, kun ei oltu suunniteltu varsinaisesti videon kuvaamista. Normaalisti en puhu kirjakielellä, mutta jostain kumman syystä videon alussa puhun ihmeen virallisesti. Hahah. Pitkän suostuttelun jälkeen sain Frankilta luvan videon julkaisemiseen. Suora linkki videoon on TÄSSÄ. Meidän ensimmäinen videopostaus! Ei oikeesti olla ihan noin noloja tai pimeitä.

The cooks.

Peruna viinikellarissa

Viikonlopun jälkeen ei runosuoni ole millään puhjennut kukkaan. Kerron siis alkoholin ja juhlan täyttämästä viikonlopustamme lyhyesti kuvien kautta. 

Toisilla personal trainer, mulla personal urheiluhieroja.

Nam.

"Miten tää kone toimii?"

"Mulla on tänään nimpparit!"

"Mmmm hyvää kakkua!"

Frankin nimipäiväkakku.

Jujun keikalla Hämeenkyrössä.

Urheiluhierontaa.

Koirahierontaa.

"Wihiiii mä oon raketti!"

Muista aina elää hetkessä!

Toinen näistä on feikattu. Mitä veikkaatte?

Venla sydän Frankki. Puspus.

Nyt alkaa bileet ja Venlan absolutismi vaihtuu känniääliötismiin.

Kurkusta alas!

"Hei jou me ollaan kännissä."

Infected mushroomin keikalla Pakkahuoneella.

Infected mushroom. Sairaan hyvä keikka!

Ilon täyteistä viikkoa kaikille! :)

Avoin suhde koetuksella

Viime viikon torstaina Frank yllätti minut totaalisesti! Oltiin sovittu, että tulen ulos kuudelta, laitan jonkun mekon päälle ja Frank vie minut ulos syömään. Ulkona hetken aikaa odottelin, kunnes näin limusiinin tulevan katua pitkin minua kohti. En vielä siinä vaiheessa tajunnut, että limusiini oli tulossa hakemaan minua. Se ajoi muutaman metrin minun ohi, kunnes pysähtyi. Aloin vilkuilla ympärilleni, että missähän on limusiinin kyytiläiset. Limusiinikuski nousi ulos autosta ja asteli minua kohti. Ajattelin, että se oli eksynyt ja tarvitsi karttapalvelua. No hänellä kävi huono tuuri, sillä minä en ole mikään hyvä neuvomaan tietä Tampereella, vaikka yli kaksi vuotta täällä olenkin jo asunut. "Moi Venla ja tervetuloa.", kuski sanoi. Olin ihan hämmästyksissäni. Oliko Frank oikeasti tilannut limusiinin tätä iltaa varten? Härskisti sanottuna minun fuckbuddyni. Tällaiset tempaukset eivät kuulu avoimeen suhteeseen.

Limusiinikuski avasi takaoven ja hyppäsin takapenkille istumaan. Olin ihan pyörällä päästäni. Eihän tällaista tapahdu kuin seurustelusuhteissa. Ensimmäiset kunnon treffit! Otin puhelimen käteen, avasin muskettisoturit-keskustelun (whats up keskustelu kahden läheisen tyttökaverini kanssa) ja lähetin heti tytsyille, että "Frank tilasi limusiinin tätä iltaa varten. OMG. Oon ihan pihalla." Olin ihan tohkeissani. Jännitti ja hymyilytti. Frankille laitoin viestiä "Ei vittu :D" ja "Oot ihana <3". Matka Frankin luokse kesti liian pitkään. En malttanut odottaa, että näen Frankin. Tovin kuluttua limusiini kurvasi Frankin kortteliin ja Frank asteli viereeni istumaan. Hän oli laittanut puvun päälleen. Niin komialta näytti. Ei pystynyt muuta kuin hymyilemään. Ihanan yllätyksen hän oli minulle järjestänyt.

Frank vei minut syömään espanjalaiseen ravintolaan, ravintola Saludiin. Listalla oli vaikka mitä ihanaa. Lopulta päädyin tilaamaan pariloidun 200 g:n sisäfileepihvin perunamuusin kera. Frank tilasi härän pihvin, johon kuului kaikkia erikoisuuksia. Ruoka oli kyllä tosi maukasta ja annokset sopivan kokoisia. Ruoan asettelu ja esteettisyyskin olivat bueno. Jälkiruuaksi tilasimme yhteiseksi suklaakakun ja jäätelöä. Ei olisi millään jaksanut syödä yksin, vaikka jälkiruoka olikin aika pieni. Pääruuasta tuli kuitenkin sen verran täyteen. Suosittelen ehdottomasti tätä ravintolaa kaikille Tampereen suunnalla liikkuville!

Ruokailun jälkeen mentiin vielä räpsäisemään muutama kuva meistä ja limusiinista. Limusiinissa oli ihanan romanttinen valaistus illalla, kun oli jo ehtinyt hämärtyä. Osaa se Frank olla romanttinen. Itse en koe olevani romanttinen enkä muutenkaan kaipaa mitään diipadaapa rakkaushömpötyksiä. Silti tuntui tosi mahtavalta, kun toinen oli suunnitellut ja järjestänyt tällaisen illan. Sellaiset pienetkin asiat, kuten takin ottaminen pois päältäni ja sen laittaminen puolestani naulakkoon saa hymyn huulille. Oli onnistunut ilta ja taisin rakastua Frankkiin vieläkin enemmän. Onkohan se edes on mahdollista.

Pusipusi kulta pieni taikasieni.

Kiitos Frankki ihanasta illasta. Rakastan sinua paljon.