Joululoma puolikkaan mieheni kanssa

Joulun vietimme Frankin kanssa erikseen omien perheidemme kesken; Frank Hämeenkyrössä ja minä Turussa. Minulle joulu on tärkeä juhla ja olen viettänyt kaikki paitsi vaihto-oppilasvuoden joulun  perheeni kanssa. Olisin kyllä halunnut viettää Joulun myös uuden perheenjäseneni puolikkaan poikaystäväni Frankin kanssa. Olisi kuitenkin mennyt vähän hankalaksi, jos olisi pitänyt alkaa ravaamaan Tampereen ja Turun väliä useampaan kertaan edestakaisin. Frank tuli muutamaa päivää ennen uutta vuotta meille Turkuun. Kävimme Frankin kanssa Turussa kylpylässä. Olen ollut Caribiassa viimeksi pienenä lapsena. Lapsena sitä oli sellainen vesipeto, että jaksoi läträtä uimahalleissa ja kylpylöissä tuntitolkulla. Nyt jaksoimme olla Caribiassa vain muutaman tunnin. Olihan se kieltämättä aika rentouttavaa olla ihanan kuumassa poreammeessa kullan kainalossa poreiden hieroessa mukavasti selkää.

Sain ihme ja kumma houkuteltua (lue: pakotettua) Frankin minun kanssani Myllyyn alennusmyyntiostoksille. Löysimme Frankille muutamia kivoja ruutupaitoja. Frank käy ehkä kerran vuodessa vaatekaupoilla. Tämä oli itseasiassa jo Frankin toinen kerta vaatekaupoilla vuoden sisään. Tämä jos joku todistaa sen, että Frank todellakin rakastaa minua. Ei se kyllä yhtä kauppaa enempää jaksanut kiertää. Sillä välin, kun minä kiertelin vaatekaupoilla Frank istui kiltisti kauppakeskuksessa pelaamassa jotain puhelimella. Käyhän se niinkin. Kiitos Frankkelipuikkeli kauppareissusta ja siitä, että jaksoit mua! <3

Annoimme Frankin kanssa toisillemme lahjat vasta joulun jälkeen. Minä olin ostanut Frankille Lontoosta hupparin, kaksi T-paitaa ja flanellipaidan. Porukat taas ostivat Frankille sukkia, koska tällä ei ole kertaakaan ollut ehjiä sukkia meillä Turussa päällä. Kerran jopa jouduimme ruokakauppareissulla ostamaan Frankille sukat, kun sillä oli vain yhdet sukat mukana ja niistäkään ei ollut paljoa mitään jäljellä. Hahah ihme tapaus. Itse pyysin Frankilta kahvakuulaa joululahjaksi. Tajusin, että kroppani on hieman epätasapainossa. Vaikka treenaankin neljä kertaa viikossa, harvemmin treenaan kunnolla käsilihaksia. Treeni kohdistuu ainoastaan torsoon ja jalkoihin. Nyt tavoitteena on saada haba kesäkuntoon!

Vesivahingon takia Frank ja tämän kämppikset joutuivat muuttamaan asunnosta ennen joulua pois. Sen verran pahaa tuhoa vesi oli saanut aikaan, että kämppä puretaan kokonaan pois. Vielä ei ole tietoa paljonko muutaman kämpän purku ja useamman kämpän remontointi tulee pojille maksamaan. Frank ei onneksi joudu maksumieheksi, kun tämä ei edes ollut kyseisenä iltana kämpässä paikalla. Frankin kämppiksen pitäisi maksaa koko sotku. Onneksi tällä on vastuuvakuutus. Tosin vieläkään ei ole tullut tietoa korvaako vakuutusyhtiö tätä.

Pojat olivat muuttaneet tavarat vanhasta kämpästä uuteen kolme viikkoa sitten. En ollut uudessa kämpässä vielä ehtinyt käydä, kun olen ollut Lontoossa ja Turussa. Ensimmäiset sanani ovesta tullessani sisään olivat "Ou mai gaad". Pojat eivät olleet edes aloittaneet purkaa muuttokuormaa. Jämeränä tyttönä aloitin pomottamisen, että tämä sotku hoidetaan nyt ja heti. Kappas keppanaa sai niihinkin laiskamatoihin jotain liikettä hahah. Naisenergiaa se vain tarvitsi! Uuden vuoden jälkeen tulimme molemmat Frankin kanssa kipeiksi ja olemme nyt niiskutelleet yhdessä kilpaa. Pari päivää on mennyt vain leffoja katsellessa, suklaata syödessä ja läheisyyttä jakaessa.

Miten muut nuoret lapsettomat pariskunnat viettävät yleensä joulun? Vietättekö joulun erikseen omilla porukoilla?

Meidän hullunkuriset aamut

Olemme Frankin kanssa molemmat huonoja heräämään. Voisimme asua sängyssä ja nukkua koko päivän, jos siihen olisi mahdollisuus. Minun pahin painajainen on herätyskello. Olen normaalisti rauhallinen ihminen enkä suutu tai kiivastu juuri koskaan. Herätyskello sen sijaan saa korvani savuamaan. Tuntuu, että pää räjähtää ja aggressio saa minusta vallan. Vihaan sitä, kun herätyskello on latauksessa sängyn jalkopäässä ja joudun nousemaan ylös laittaakseni torkkuajastimen päälle. Tykkään pitää herätyskelloa juuri käden ulottuvilla, jotta minun ei varsinaisesti tarvitse herätä sen soidessa. Minuun on juurtunut refleksi, jossa käsi nopeasti sipaisee torkkuhälyttimen päälle ilman, että muun osan kropasta tarvitsee liikkua mihinkään suuntaan. Minä tykkään torkuttaa herätyskelloa puolesta tunnista tuntiin. Frank sen sijaan voisi kuunnella herätyskellon ilosointuja useita tunteja hievahtamattakaan.

Joskus aamuisin tuntuu, että haluaisin tintata Frankin - sen kaiken pahan alun ja lopun -, vaikka se vain makaa paikallaan eikä ole tehnyt mitään. Se juuri siinä onkin! Frank ei hievahdakaan herätyskellon lauetessa päälle. Frank on kaiken lisäksi asettanut herätyskellonsa ääneksi maailman hirveimmän metelin. "Piippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiippiip". Näen unta, että on kaunis kesäpäivä ja olen kavereiden kanssa rannalla. On rauhallista ja hiljaista. Aallot lyövät rantakallioon. Uneni päättyy tähän hirveään mekkalaan. Tönäisen Frankkia ja sanon vihaisesti "Herää!". Frank ei hievahdakaan. Vihaisena nousen istumaan, otan Frankin puhelimen, painan torkkuajastinta ja käyn takaisin nukkumaan.

Sydämentykytys on laskenut, olen kaivautunut hyvään asentoon Frankin kainaloon ja olen juuri saanut unen päästä takaisin kiinni, kunnes alkaa vielä karmaisevampi meteli. "PiipIfIpiipcoulpiipdswimpiipIdpiipswimoutpiiptoyoutopiippiip." Frankin ja minun herätyskellot alkavat soida samaan aikaan. Syke nousee muutamassa sekunnissa pilviin ja tulen taas kärttyiseksi. "Frankki pois se pois pois pois pois. Hirvee ääni." Frank laittaa herätyksen pois päältä ja menemme takaisin mukavaan asentoon lusikkaan. Jatkamme unia. Älkää koskaan tehkö samaa virhettä kuin minä ja laita herätyskellon ääneksi lempibiisiä. Minulle ennen niin rakas kappale on nyt rasittavimpien kappaleiden listalla.

Herätyskellot ehtivät soida vielä muutaman kerran, kunnes ymmärrän tarkistaa mitä kello on. Kello näyttää 7.35. Bussi lähtee 7.49 ja pitäisi vielä pukea ja syödäkin. Rutistan halikaveriani vielä hetken aikaa, hengähdän syvään ja nousen ylös. Alan tonkia vaatteitani: sukat, pikkarit, housut, rintsikat. Oho otin vahingossa Frankin sukan. Alan etsiä omaa sukkaani jäätävän korkuisesta vaatepinosta Frankin huoneen lattialla. Vihdoin sukka löytyy. Housut jalkaan ja paita päälle. "Takataskut edessä? Meniköhän nämä housut sittenkään oikein päin?" Tökin Frankkia ylös. Uhkailen jääpaloilla ja pyllyn hyllyttämisellä, jos tämä ei nyt nousisi. Käyn pissalla ja laitan kolmessa minuutissa meikkiä naamaan.

Sitten keittiöön. Frank on laittanut veden kiehumaan teetä varten. Puuroa ei enää ehdi syömään. Otan leipätarvikkeet jääkaapista ja väsään nopeasti yksinkertaiset leivät Frankille ja minulle. Frank tulee halaamaan minua. Käännyn ympäri ja halaan Frankkia takaisin. Kerrotaan rakastavamme toisiamme aamukäheällä unenpöppöräisellä äänellä ja pussataan. Aina on aikaa muutamalle rakkauden osoitukselle, vaikka olisi kuinka kiire bussiin.

Kello näyttää 7.46. Laulan jotain random joululaulua "Kiire jo on, kiire jo on". Hammasharja suuhun. Sitten menen ulos ovesta painamaan hissin K-kerroksesta kahdeksanteen kerrokseen. Hissillä kestää tulla ikuisuus, joten minulla on sillä välin hyvää aikaa pestä hampaat. Samalla vedän takkia ja kenkiä päälle. Menen vessaan purskuttelemaan suun ja olen valmis. Leipä toiseen käteen ja menoksi. Hississä nakerran leipää ja korjaan toisella kädellä nopeasti laittamaani meikkiä. Napsutan sormiani jännittyneenä auttaakseni hissiä menemään kerroksia alaspäin nopeammin. Hissi saapuu K-kerrokseen ja ovet avautuvat. Juoksujalkaa kipitetään ulko-ovelle. Muutama sata metri ja näemme bussipysäkin. Bussi on jo pysäkillä, mutta kyytiin on hyppäämässä moni muukin, joten meillä ei ole hädän häivääkään. Tallustelemme rauhallisesti loppumetrit bussiin. Menemme istumaan bussin takapenkille ja huokaisemme helpotuksesta. Huh mikä aamu. Huomenna uusiks.

Tämä aamu sujui niinkin hyvin, että hississä ehti
räpsästä muutaman selfien.

Onko muita illan virkkuja ja aamun torkkuja?

Sinne meni pari miljoonaa kankkulan kaivoon

Perjantaina minulla oli reaggeton-esitys Gloriassa. En ottanut ainoatakaan alkoholiannosta koko illan aikana. Frank joi muutaman ja vähän se jotain hihitteli itseksensä. Meillä ei siis Frankin kanssa mennyt mitenkään erityisen lujaa lukuunottamatta tanssiesityksen luomaa adrenaliinivirtausta. Menimme puolen yön jälkeen kiltisti minun luokseni nukkumaan. Sen sijaan Frankin kämppikset olivat juhlistaneet viikonloppuaan toden teolla oikein minun ja Frankinkin puolesta. Lauantaina heillä ei ollut mitään muistikuvaa perjantai illan tapahtumista.

Lauantai aamupäivällä menimme Frankin luokse. Ihmettelimme kerrostalorapun alakerrassa olevia lappuja, joissa luki huoltotyöt vesivahingon takia. Huoltomiehet olivat kellarissa paiskimassa töitä ja kirosivat vesivahingon aikaan saamaa tuhoa. Ylimmäiseen kerrokseen päästyämme astelimme Frankin kämppään. Minä aloin heti ihmettelemään kämpän siisteyttä. En ollut koskaan ennen nähnyt Frankin huonetta niin putipuhtaana. Tarkkana tyttönä huomasin heti, että lattiatkin oli pesty. Jokaisessa huoneessa oli myös jonkin sortin kamalaa mekkalaa pitävä kuivauslaite.

Yksi pojista oli sammunut suihkuun juuri viemärin päälle, jotta vedet eivät päässeet laskeutumaan viemäristä alas. Koko kämppä oli lainehtinut muutaman tunnin jälkeen vedestä. Kämpän alapuolella asuva rouva oli herännyt katon läpi valuvaan veteen ja soittanut talonmiehelle. Talonmies oli tullut poikien kämppään yleisavaimella, herättänyt suihkuun sammuneen jäbän ja laittanut suihkun kiinni. Sitten oltiinkin jo kiireellä tilattu huoltomiehet, jotka olivat tulleet korjaamaan tilannetta. Koko viikonlopun yli kerrostalossa pidettiin kuivauslaitteita. Huomenna huoltomiehet käyvät jokaisen kerrostalon asunnon erikseen läpi ja katsovat, kuinka monta kämppää pitää purkaa. Sellaista siis meidän viikonloppuun.

Muistakaahan ihmiset tarkistaa, että teillä on kotivakuutus! Ei ole paha maksaa muutamaa kymppiä vuodessa. Silloin voi elää rauhassa eikä tarvitse tarkistaa neuroottisesti jokaista tekemäänsä asiaa. Ihmisen on hyvä olla, kun tietää jonkun olevan turvaamassa selustaansa. Esimerkiksi tässä poikien tapauksessa pojathan olisivat olleet aivan kusessa, jos heillä ei olisi ollut vakuutusta. Heillä olisi mennyt koko loppu elämä velkojen maksamiseen yhden typerän överikännin takia. Täytyy myöntää, että en olisi koskaan uskonut Frankilla olevan kotivakuutusta. On sillä miehellä sittenkin jotain järkeä päässä. Hahahah.

Aurinkopäiväkirja

Kun masentaa kannattaa kokeilla aurinkopäiväkirjan pitämistä. Aurinkopäiväkirjan ideana on, että yritetään "huijata" itseämme unohtamaan masennus muistuttamalla itseämme arjen hyvistä hetkistä. Päätä luku, kuinka monta hyvää asiaa kirjoitat jokaisesta päivästä. Luku kannattaa pitää pienenä, jos positiivisten asioiden keksiminen tuntuu tällä hetkellä haasteelliselta. Ideana on kirjoittaa päivän positiiviset asiat muutamalla sanalla tai lauseella paperille ylös. Itse pidin aurinkopäiväkirjaa viikon ajan tässä hyytävän kylmässä, harmaassa ja masentavassa syksyisessä säässä. Mielialani koheni huomattavasti.

Ensimmäinen päivä

1. Ehdin syödä aamulla aamupalan.

2. Onnistunut hoidollinen keskustelu psykoosipotilaan kanssa.

3. Lahjoitus Unicefille.

4. Hiukseni näyttivät tänään näteiltä ja tuuheilta.

5. Jaksoin mennä tanssitunnille rajusta väsymyksestä huolimatta.

Toinen päivä

1. Nukuin yhdeksän tuntia.

2. Pääsin jäätävän lääketentin läpi. Huh mikä helpotus!

3. Palkitsin itseni suklaalla.

4. Ihana tanssitunti ja illalla lihaskuntotreeni.

5. Näin Frankin ja pääsin nukkumaan tämän viereen.

Kolmas päivä
1. Hyvä aamupala.
2. Sain ärsyttävän koulutehtävän vihdoin valmiiksi. Huh nyt se on ohi.
3. Ulkona ei ollut pakkasta, vaan sopivan lämmin.
4. Jäätävät kolmen tunnin treenit.
5. Hyvän ystävän luo yöksi.

Neljäs päivä
1. Ihana lihaskipu.
2. Aamun tentti meni hyvin.
3. Vanha tentti oli mennyt läpi.
4. Vietiin opinnäytetyötä seuraavalle tasolle.
5. Illalla Frank!

Viides päivä
1. Nukuin edellispäivän univelat pois. Nyt ei väsytä enää.
2. Ihana vielä kovempi lihaskipu. (En ymmärrä miksi nautin lihaskivuista? :D)
3. Ajatuksien vaihto Frankin kanssa.
4. Ihanat hoitolapset.
5. Se, että sai vain olla koko illan eikä tarvinut tehdä mitään.

Kuudes päivä
1. Sain nukkua Frankin kanssa.
2. Frankin kanssa vietetty mukava aamupäivä.
3. Sai laittautua kauniiksi illan baarin tanssiesitystä varten.
4. Esiintyminen on aina yhtä parasta!
5. Esitys meni koko ryhmältä nappiin.

Seitsemäs päivä
1. Sain herätä rakastamani miehen vierestä.
2. Sain töistä rahaa.
3. Otin päiväunet.
4. Herkullinen itse tehty perunamuusi ja lihapullat.

5. Herkullinen iltapala.

Myös feikatulla hymyllä ja naurulla saa huijattua itseään ja annettua itsellensä endorfiiniboostin masennuksesta huolimatta.

Kaikille oikein ihanaa ja nauruntäytteistä alkavaa viikkoa! Myös maanantain pystyy kääntämään positiiviseksi asiaksi: "Hei huomenna on maanantai. Enää viisi päivää viikonloppuun. Wohoo!"

Meidän levoton viikonloppu

Olen aiempina halloweeneina ollut aktiivinen halloween kansalainen. Pukeutunut joka vuosi eri hahmoksi ja vetänyt överikännit, josta seuraavan aamun krapula on minua ihanasti muistuttanut. Tänä vuonna olin perjantaina iltavuorossa, joten biletykset olisivat jääneet lyhyeen, eikä meitä Frankin kanssa huvittanut lähteä minnekään baareihin örveltämään. Olisimme kaivanneet kotibileitä. Aikaisempina vuosina olen myös ollut selvästi aidommin sinkku kuin tällä hetkellä olen, joten silloin olen ollut metsästämässä miehiä. Avoin suhde on tehnyt minusta tylsän bilekaverin, sillä en enää jaksa bilettää joka viikonloppu. Kivempaa on viettää kullan kanssa leffailtaa, mutustaa samalla jotain pientä hyvää ja kasvattaa muutama vatsamakkara lisää. Millainenkohan viikonloppusohvaperuna minusta tulisi, jos olisin ihan oikeassa parisuhteessa. Ehkä en halua tietää...

Meidän sunnuntai meni toisiamme härnätessä. Kuvia ei tullut otettua, sillä ne olisivat olleet liian raakoja blogiin laitettavaksi. Aluksi herätin Frankin kutittamalla tämän naamaa hiuksillani. Sain jumalaisen naurukohtauksen, kun raukka välillä heiluttaa päätään ja irvistelee unenpöppöräisenä hiusteni kutittaessa tämän naamaa. Hahah. Olinpas ilkeä. Jossain vaiheessa päivän mittaa touhut muuttuivat levottomaksi. Frank puristi naamaani molempien käsien kanssa, niin että siitä tuli kolmion mallinen. Posket vain pursuivat käsien välistä ulos. Näytin ilmeisesti eskimolta. Frank taas makasi paljas perse pystyssä poikittain päälläni. Minä hyllytin Frankin pyllyä ja nauraa räkätin, kun hyllyntä sai aikaan väreitä, jotka lainehtivat Frankin selkää myöden. Välillä Frank jotain mongersi, mutta minä jatkoin pyllyn hyllyttämistä ja hulvatonta räkänaurua. Jossain vaiheessa Frankin alkoi tehdä mieli päristellä vatsaani. En yhtään ihmettele, miksi vauvat aina nauravat vatsan päristelystä. Se oikeasti kutittaa! Frankin kämppikset vähän ihmettelivät, mitä me oikein ulvoimme makuuhuoneessa.

Pian saimme idean ottaa pienen painimatsin. Yritin saada Frankkia kaadettua sängylle. Vaikka voimaa minulla riittää, ei Frankin selättämisestä tullut mitään. Frank on niin jättiläinen, että ei tällainen Frankin rinnalla oleva kääpiö saa millään kaadettua sitä. Frank seisoi naama sänkyyn päin. Yritin kaikin voimin työntää tätä sängylle. Lopulta käännyin selkä Frankin selkää päin, otin kunnon vauhdit ja lensin itse Frankin ohi sängylle. Sain hepulin eikä minusta ollut enää mihinkään. Frank tuli apinoimaan sängylle päälleni ja esitti voittajagorillaa. Lopulta luovutettiin ja lähdettiin kävelemään eri suuntiin. Frank näytti minulle persettä ja minä näytin Frankille kieltä. Onneksi ollaan jo aikuisia. Sen pituinen se.

Millaiset halloweenit muilla oli?

Ensimmäinen videopostaus

Meillä oli edellispäivänä kokkauspäivä. Päätettiin tehdä kanakeittoa. Oikein gourmee ruokaa! Hehe. Tykkään nykyään ottaa kuvia melkein mistä tahansa, nukkuvasta Frankyboysta aina luontokuviin saakka. Tietysti halusin myös napata muutaman kuvan meidän kokkitouhuista. Päätin mennä sieltä, missä aita on matalin, eli laitoin kameran hyllylle ja videokuvauksen päälle. Koneella pystyisi ottamaan videosta kuvia. Näin se olisi helpompi tehdä, kuin että olisi ottanut monta kuvaa itselaukaisimella. Minun kamerassani kun pitää painaa itselaukaisinta aina uudestaan jokaisen kuvan jälkeen. Tylsä vehje. Niinpä otimme videon, jossa pysähdymme monta kertaa poseeraamaan. Päätinkin julkaista koko videon, koska siitä tuli aika hauska, kun ei oltu suunniteltu varsinaisesti videon kuvaamista. Normaalisti en puhu kirjakielellä, mutta jostain kumman syystä videon alussa puhun ihmeen virallisesti. Hahah. Pitkän suostuttelun jälkeen sain Frankilta luvan videon julkaisemiseen. Suora linkki videoon on TÄSSÄ. Meidän ensimmäinen videopostaus! Ei oikeesti olla ihan noin noloja tai pimeitä.

The cooks.