Meidän levoton viikonloppu

Olen aiempina halloweeneina ollut aktiivinen halloween kansalainen. Pukeutunut joka vuosi eri hahmoksi ja vetänyt överikännit, josta seuraavan aamun krapula on minua ihanasti muistuttanut. Tänä vuonna olin perjantaina iltavuorossa, joten biletykset olisivat jääneet lyhyeen, eikä meitä Frankin kanssa huvittanut lähteä minnekään baareihin örveltämään. Olisimme kaivanneet kotibileitä. Aikaisempina vuosina olen myös ollut selvästi aidommin sinkku kuin tällä hetkellä olen, joten silloin olen ollut metsästämässä miehiä. Avoin suhde on tehnyt minusta tylsän bilekaverin, sillä en enää jaksa bilettää joka viikonloppu. Kivempaa on viettää kullan kanssa leffailtaa, mutustaa samalla jotain pientä hyvää ja kasvattaa muutama vatsamakkara lisää. Millainenkohan viikonloppusohvaperuna minusta tulisi, jos olisin ihan oikeassa parisuhteessa. Ehkä en halua tietää...

Meidän sunnuntai meni toisiamme härnätessä. Kuvia ei tullut otettua, sillä ne olisivat olleet liian raakoja blogiin laitettavaksi. Aluksi herätin Frankin kutittamalla tämän naamaa hiuksillani. Sain jumalaisen naurukohtauksen, kun raukka välillä heiluttaa päätään ja irvistelee unenpöppöräisenä hiusteni kutittaessa tämän naamaa. Hahah. Olinpas ilkeä. Jossain vaiheessa päivän mittaa touhut muuttuivat levottomaksi. Frank puristi naamaani molempien käsien kanssa, niin että siitä tuli kolmion mallinen. Posket vain pursuivat käsien välistä ulos. Näytin ilmeisesti eskimolta. Frank taas makasi paljas perse pystyssä poikittain päälläni. Minä hyllytin Frankin pyllyä ja nauraa räkätin, kun hyllyntä sai aikaan väreitä, jotka lainehtivat Frankin selkää myöden. Välillä Frank jotain mongersi, mutta minä jatkoin pyllyn hyllyttämistä ja hulvatonta räkänaurua. Jossain vaiheessa Frankin alkoi tehdä mieli päristellä vatsaani. En yhtään ihmettele, miksi vauvat aina nauravat vatsan päristelystä. Se oikeasti kutittaa! Frankin kämppikset vähän ihmettelivät, mitä me oikein ulvoimme makuuhuoneessa.

Pian saimme idean ottaa pienen painimatsin. Yritin saada Frankkia kaadettua sängylle. Vaikka voimaa minulla riittää, ei Frankin selättämisestä tullut mitään. Frank on niin jättiläinen, että ei tällainen Frankin rinnalla oleva kääpiö saa millään kaadettua sitä. Frank seisoi naama sänkyyn päin. Yritin kaikin voimin työntää tätä sängylle. Lopulta käännyin selkä Frankin selkää päin, otin kunnon vauhdit ja lensin itse Frankin ohi sängylle. Sain hepulin eikä minusta ollut enää mihinkään. Frank tuli apinoimaan sängylle päälleni ja esitti voittajagorillaa. Lopulta luovutettiin ja lähdettiin kävelemään eri suuntiin. Frank näytti minulle persettä ja minä näytin Frankille kieltä. Onneksi ollaan jo aikuisia. Sen pituinen se.

Millaiset halloweenit muilla oli?