Ollako vai eikö olla? -Sinkkuna vai parisuhteessa.

Sinkkuelämässä ja seurusteluelämässä on molemmissa hyviä ja huonoja puolia. Itse olen elänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna. Olen seurustellut kahden miehen kanssa ja tällä hetkellä olen avoimessa parisuhteessa. Jos sinkkuelämä ja parisuhde-elämä alkaa tökkimään, avoin parisuhde voi olla vastaus näihin ongelmiin.

Kun olin sinkku, kaipasin läheisyyttä ja sitä, kun voi käpertyä toisen kainaloon ja sanoa "minä rakastan sinua". Olin niin läheisyydenkipeä. Kaipasin syleilyä, halaamista ja pussaamista. Illalla ennen nukkumaanmenoa masensi ja tuntui siltä, että en koskaan löydä "sitä oikeaa". Yritin väsätä tyynyistä taakseni isoa lusikkaa, mutta se ei tuntunut lainkaan samanlaiselta kuin aito rakas poikaystävä-lusikka. Oli jotenkin haikea ja tyhjä olo. Tarvitsin sen lämpöpatterin taakseni ja käden, jota saisin rutistaa. Tietysti olin myös puutteessa ja kaipasin kunnon seksiä miehen kanssa, jota rakastaa. Yhden illan jutut ja panokaverisuhteet veivät pahimmat puutteet mennessään, mutta en silti kokenut saavani seksistä tarpeeksi. Parisuhteessa kumppanukset osaavat lukea toistensa ajatuksia ja molemmat tietävät sängyssäkin mitä toinen juuri sillä hetkellä haluaa. Sinkkuna voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisikin laaja ystäväpiiri. Monilla kavereilla on kuitenkin tyttö- tai poikaystävät ja he hengaavat usein keskenään. Kolmantena pyöränä oleminen on jotain niin kamalaa. Parisuhteen syvyys ja arkisuus tarjoavat parhaat puitteet keskustelulle ja maailman ihmettelylle. Sinkkuna kaipaa sitä, kun voi tekstata tai soittaa maailman tylsimmistäkin asioista poikaystävälleen. Poikaystävälle voi puhua kaikesta vertavuotavasta peräpukamasta avaruuden ääri-ilmiöiden pohtimiseen saakka ja hän kuuntelee. Häntä kiinnostaa sellaisetkin asiat, joita ystäviä ei ehkä kiinnostaisi. Hän jaksaa kuunnella (POIKKEUS: Jos on pelaamassa CS:sää tai änäriä), koska rakastaa sinua ja rakastaa kuulla ääntäsi.

Sinkkuelämässä on toisaalta taas hyviäkin puolia. Sinkkuna on enemmän aikaa viettää ystävien kanssa ja tehdä tyttöjen juttuja. Keskustelut ja juoruaminen miehistä ystävien kanssa on parasta aikaa. Sinkkuna ei tarvitse aamuisin lintsata koulusta sen takia, että vieressä on joku överi ihana rakkauspakkaus, jota ei millään halua jättää yksin sänkyyn. Sinkkuna ei tarvitse sitoutua mihinkään päätöksiin tai tulevaisuuden suunnitelmiin. Päätökset saa tehdä yksin, ei tarvitse tehdä kompromisseja ja kaikki maailman ovet ovat avoinna. Sinkkuna ei tarvitse stressata parisuhteen kuumottavista kysymyksistä: "Onko suhteella tulevaisuutta?", "Rakastaako hän minua ikuisesti?". Baari-iltoina saa vapaasti flirttailla niin monen miehen kanssa kuin sielu sietää eikä tarvitse stressata sitä, että kiinnostusta herättävän miehen kanssa ei voi edetä ajatusta pidemmälle. Pilkun tullessa mukaan saa napata herkullisimman miehen ja harrastaa koko aamuyön kiihkeää ja intohimoista känniseksiä. Joka ilta saa mennä kenen tahansa luo yöksi pussailemaan ja harrastamaan aikuistenjuttuja. Se vasta jännää on! Tylsän hetken tullen koulussa tai bussissa saa napata puhelimen käteen ja alkaa siirtämään miehiä raksiin ja sydämiin Tinderissä. Harva suhde varsinkaan nuorena kestää. Sinkkuna siis välttyy kamalilta sydänsuruilta. Moni parisuhde päätyy jatkuessaan yhteen muuttamiseen. Sinkkuna saa omaa aikaa ja tilaa juuri silloin kun sitä tarvitsee ja juuri niin paljon kuin sitä haluaa. Sinkkuna ei myöskään päästä itseään repsahtamaan. Pitäähän itsensä pitää hyvännäköisenä toisille sinkkukokelaille! Silloin tällöin sinkkuelämä vituttaa, mutta siihen ei ainakaan koskaan kyllästy. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus metsästää lisää sinkkuja!

Parisuhteen ensimmäinen vuosi on täydellistä aikaa. Tunne siitä, että minne tahansa meneekin minua odottaa aina joku takaisin. Tuntee, että minusta välitetään ja minä olen tärkeä. Toista oppii ymmärtämään ja tuntemaan paremmin. Rakkaus syvenee. Seksi on intohimoista ja nautinnollista. Joka yö saa nukahtaa oman kullan kainaloon ja herätä ihanan tuhisijan vierestä. Muutaman vuoden päästä toisen naama alkaa pikkuhiljaa vituttaa. Toisen huonot puolet tulevat esiin. Seksistä tulee rutiininomaista eikä se ole enää niin kuumaa tai intohimoista. Halut laskevat ja seksiä harrastetaan huomattavasti vähemmän kuin seurustelun alkutaipaleella. Jompi kumpi alkaa kuolata toisen naisen/miehen perään. Yhdessä ollaan ainoastaan tavan vuoksi. Kuulostaako tutulta? Itselläni tästä ei ole kokemusta, sillä en ole seurustellut niin pitkään paitsi kaukosuhteessa, joka on taas aivan eri maailmansa. Siitä joskus myöhemmin lisää. Näin minä kuitenkin kuvittelisin tilanteen menevän. Seksi ei ole enää tarpeeksi tyydyttävää ja apua lähdetään hakemaan vieraista. Luottamus kaatuu ja koko suhde tasapainottelee kallion kielekkeellä. Sinkkuelämää alkaa ikävöidä, mutta toisesta on niin riippuvainen, että ero tuntuu mahdottomalta.

Tähän kaikkeen löytyy ratkaisu avoimesta suhteesta. Avoimessa parisuhteesa saa pitää kiinni sinkkuuden villistä menosta ja tarpeen tullen palata takaisin kumppanin kainaloon kehräämään. Avoin parisuhde ei kuitenkaan sovi kaikille sen herättämien uusien vieraiden tunteiden takia. Minun kokemuksistani avoimesta parisuhteesta voit lukea lisää tästä linkistä. Parisuhteessa ongelmien tullessa vastaan tulisi niistä jutella kumppanin kanssa. Kaikkia asioita ei kuitenkaan pysty kahdestaan ratkaisemaan, kun asiat tuntuvat ylivoimaisen hankalilta. Tällaisissa tapauksissa voi harkita esimerkiksi tauon pitämistä tai pelkkää aikalisää. Tauko avaa silmiä ja pääsee perille omista ajatuksistaan ja siitä, mitä elämältään haluaa. Tauon ja aikalisän määrittelee jokainen pariskunta yhdessä. Tauon sijaan voi myös harkita ammattiapua esimerkiksi parisuhdeterapiaa. Kaikille sinkuille sanon vinkiksi, että älkää stressatko sen oikean löytämisestä. Nauttikaa sinkkuudesta vielä kun voitte!