Kun tyttöystävällä on krapula

Frankilla on harvoin krapulaa, vaikka olisi juonutkin litroittain alkoholia. Minä taas olen tehnyt eksperimentaalisia kokeita omasta viinapäästäni ja olen tullut tulokseen, että yli kahdeksan annosta juodessani laatta alkaa lentää ja seuraavan aamun krapula on taattu. Jos annosmäärä pysyy alle kahdeksassa ja alle puolet annoksista on raakaa viinaa ei krapulaa pitäisi tulla. Jokatapauksessa aina minä käyn hitaalla seuraavana päivänä eikä mistään meinaa tulla mitään.

Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minä en ole tossuttaja ihmisiä. Lukuunottamatta pikkuveljieni tossuttamista, mutta eikö pikkuveljien tossuttaminen ole isosiskon oikeus ja velvollisuus? Minun ja Frankin suhteessa Frank on se osapuoli, joka tossuttaa. Tosin sitä tapahtuu melko harvoin ja sen sattuessa sanon yleensä asiasta Frankille suoraan.

Viime lauantai iltana tuli taas juhlittua hieman liian kovaa, josta sunnuntainen krapula minua muistutti. Herättiin tunniksi kahden aikoihin. Oli niin helvetinmoinen päänsärky, että en meinannut sängystä ylös päästä. Pyysin Frankilta luvan hänen tossuttamiseensa ja siitä se sitten lähti. Roolimme vaihtuivat. Minä pääsin tossuttajan rooliin. Ensin pyysin lasin vettä ja buranaa. Vähän ajan päästä tarvitsin tilinumeroni, jonka minun piti lähettää työnantajalleni. Sitten pyysin apua yhden sanan etsimisessä. Se oli mennyt jonnekin aivojeni kaukaiseen nurkkaan piiloon. Ei kauaa mennyt, kun taas laitoin Frankin hommiin. Tarvitsin ruokaa. Frank lähti väsäämään minulle leipiä. Kohta minulle tuli taas jano ja munuaiset kävivät hitaalla, joten tarvitsin taas lisää vettä. Päänsärky ei vaan tuntunut helpottavan. Käskin Frankin mennä kastelemaan pyyhkeen kylmän veden alla ja laittamaan sen otsalleni. Se onneksi hieman helpotti oloani, mutta ei tarpeeksi. Vesi valui pitkin tyynyä, joten tarvitsin taas kuivan pyyhkeen. Suussa maistui paska. Pyysin Frankkia pesemään hampaani. Siitä ei tullut mitään, joten pyysin purkkaa. Jo alkoi hengittäminen tuntua helpommalta, kun suussa maku vähän normalisoitui. Morfiinia ei ollut tarjolla, joten käskin Frankin tuottaa minulle sisäistä dopamiinia, joka ehkä helpottaisi päänsärkyyn. Pikkuhiljaa siinä Frankin silitellessä ihoani nukahdettiin molemmat tyytyväisinä ja Frank helpottuneena. Nukuttiin yhteensä sellaiset 14 tuntia.

Sellainen oli tämän tossuttajan viime sunnuntai. Terveisin krapulapeikko, joka ei juo enää ikinä.

P.S. Katotaan vaan, niin tänään lähden taas bailaamaa.