Jokainen saa ainakin kerran elämässä

Jokainen saa ainakin kerran elämässä... nimittäin parkkisakon! But of course there is always that one lucky bastard... Minulla on ajokortti ollut kohta jo viisi vuotta enkä kertaakaan tänä aikana ole mitään sakkoa saanut. Onhan sitä tullut useampiakin kertoja ajettua melkein ojaan ja tehtyä muita rikkeitä, mutta yhtään sakkoa en ole koko viiden vuoden aikana saanut. Hui tuon pyyhinkin samantien pois mielestäni. Miten kahdeksantoistavuotis-synttäreistäni on jo niin kauan aikaa. Tässähän iskee oikein kunnon ikäkriisi päälle, kun ei vielä vauvaakaan näy mailla eikä halmeilla. Olen kaksikymmentä olen kaksikymmentä olen kaksikymmentä olen kaksikymmentä olen kaksikymmentä ja elokuussa täytän kaksikymmentä. Noin! Heti tuli parempi fiilis.

Ikäkriisistä parkkipirkkoihin. Parkkeerasin auton Tyksin vieressä olevalle kuuvuorenkadulle, johon olen ainakin kahdesti aikaisemmin pysäköinyt auton. Olen ollut eräässä perheessä tässä lähistöllä töissä ja perheen äiti on sanonut, että tähän voi jättää auton. Nyt kuitenkin kävi köpelösti. Parkkipirkko oli käynyt kylässä ja todennut autoni olevan väärin parkissa. Mielessäni kävi kokeilla ystäväni taktiikkaa. Hän on saanut useita parkkisakkoja, mutta ei ole kertaakaan sakkoa joutunut maksamaan. Hän on etsinyt saman kadun varrelta auton, jota epäilee vanhuksen tai jonkun hitaamman puoleisen ajavan. Sitten hän on muina miehinä vaihtanut sakkolapun omistajaa laittamalla sakon toisen auton ikkunaan. Kaikki eivät ymmärrä tarkistaa, kenelle sakkolappu on kirjoitettu. Ihmiset vain haluavat päästä laskusta ja ketutuksesta nopeasti eroon. He ovat tyytyväisiä saadessaan sen pois alta eivätkä ala tarkemmin sakkolapun rekisterinumeroa tarkistamaan. Sekunnin sadasosan tätä sakkolapun omistajan vaihtoa harkitsin, mutta valitettavasti omatuntoni ei sallinut minun sitä tehdä.

Sakkolapun nähtyäni tarkistin heti siinä lukevan rekisterinumeron, jotta en sortuisi maksamaan kenenkään toisen sakkoa. Rekisterinumero oli oikea, mutta en voinut käsittää mistä syystä olin sakon saanut. Kävin tien päässä tarkistamassa oliko siellä jotain kieltomerkkiä. Suojatietä ei ollut lähimaillakaan ja autoni oli parkkeerattuna kauniisti aivan tien reunaan. Kotiin tultuani ruodimme pikkuveljieni kanssa sakkomysteeriä vielä pitkän tovin, kunnes selvisi sakon syy. Olin parkkeeraanut suoraan risteykseen, joka sakkolapussakin nähtävästi lukee hahah. En ole ennen tajunnut, että sellainenkin sääntö pysäköimisessä on. Siinä on kyllä moni muukin saanut sakon. Oli meinaan peräkanassa aikamoinen pötkö autoja. Tampereellakin olen aika usein pysäköinyt kämpän vieressä oleviin risteyksiin, jossa taukoamatta käy Parkki-Liisoja, enkä ole silti kertaakaan saanut sakkoa. Tuli vähän kalliiksi sunnuntain Tampereen reissu. Sen siitä saa, kun ei ole ollut korvat höröllä autokoulun teoriatunneilla.

Hyvää loppuviikkoa kaikille! Älkää saako sakkoja!

Päättyykö suhteemme tähän? Osa 1.

Hetken aikaa jo luulin, että avoin suhde on pelkillä ruusuilla tanssimista. Olin väärässä. Avoimessa suhteessa kohtaa monia samoja ongelmia, mitä tavallisessakin parisuhteessa tulee vastaan. Meillä on lähiaikoina ollut Frankin kanssa pientä kränää. Puolitoista vuotta olemme jaksaneet katsoa toisiamme ja nyt alkaa pikkuhiljaa toisen ärsyttävät puolet tulla esille. Meillä on siis meneillään puolentoista vuoden kriisi. Me ei edelleenkään varsinaisesti riidellä, mutta olemme kovia väittelemään. Me väännetään aina samoista asioista. Olemme aivan eri planeetoilta puhuttaessa rahasta, päihteistä tai politiikasta. 

Frankin poliittiset ajatukset eroavat valtaosan ihmisten ajatusmaailmasta. Frank uskoo kaikenmaailman salaliittoteorioihin ja on nykyistä USA:n ja EU:n ajamaa talouspolitiikkaa vastaan, joka ajaa vain eliitin intressejä. Tämä asia erottaa meidät kuin kiven kanasta. Aivan alussa tutustuessani Frankkiin ja tämän ystäviin ensimmäistä kertaa ajattelin hiljaa mielessäni, että nämä miehet tulevat jossain kohtaa tekemään itsemurhan. He stressaavat koko maapallon poliittisista asioista ja siitä, kun valtamedia huijaa ihmisiä eikä aina kerro totuutta. Eiköhän kuka tahansa stressaantuisi, jos koko maapallon taakan ottaisi itsellensä.

Minä sen sijaan en ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta tai historiasta. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä joku on joskus kauan aikaa sitten sanonut tai tehnyt. Elän vain tässä hetkessä ja nyt. Minua ei kiinnosta mitä eduskunnassa päätetään, kun kuitenkin joku joutuu aina kärsimään. Kaikki eivät voi olla samaan aikaan tyytyväisiä. Ainut mikä kiinnostaa ja samalla naurattaa on se, että jotkut random julkkikset, jotka eivät ymmärrä politiikasta hölkäsen pöläystä pääsevät eduskuntaan. Onhan se ihan kiva, että tavalliset tallaajat pääsevät eduskuntaan, mutta mielestäni tissit tai naamavärkki ei ole peruste laittaa ketään päättämään Suomen asioista. No tämä taas on minun mielipiteeni. Jokainen äänestäköön ketä haluaa.

Ymmärrän sen, että historia vaikuttaa huomattavasti nykypäiväämme. Historian ymmärryksen kautta on helppo uskoa tämän päivän salaliittoteorioihin, kun samanlaista on tapahtunut joskus kauan aikaa sitten. En väitäkään, että kaikki salaliittoteoriat olisivat puppupuhetta. Aivan varmasti osa niistä on totta. Historian kirjoistakin voi suoraan lukea, että monet salaliittoteoriat ovat osoittautuneet tosiksi kymmenien vuosien spekuloinnin jälkeen. Esimerkiksi wtc-iskun kaltaisia salaliittoteorioita on ollut monia, jotka ovat osoittautuneet vuosien päästä tosiksi. Wtc-iskun salaliittoteoria on samantyyppinen tapaus, kuin esimerkiksi vuonna 1939 salaliittoteoria Mainilan laukauksista. Neuvostoliitolla ja Suomella oli hyökkäämättömyyssopimus, kunnes Neuvostoliiton puolella sijaitsevaa Mainilan kylää tykitettiin Suomen puolelta. Neuvostoliitto sai täten hyvän syyn hyökätä Suomeen. Myöhemmin venäläiset ovat myöntäneet kyseessä olleen Neuvostoliiton itse lavastama isku Mainilan kylään, jonka tarkoituksena oli saada Suomi näyttämään hyökkääjältä talvisodassa. Tässä tietysti oli kyse paljon pienemmästä asiasta kuin wtc-iskussa, mutta periaate oli sama.

Wtc-iskun salaliittoteoriaan uskon. Todisteita oli aivan uskomattoman paljon. Olen kysynyt jenkkiläisten ystävieni mielipiteitä wtc-iskusta. He ovat ihmetelleet, miten en ole aikaisemmin kuullut totuutta iskujen takana. Kaikki ovat sanoneet, että asia on ollut selvä jo kauan aikaa sitten. Ihmettelen vain, että miksi heitä ei ahdista tällainen lainkaan? Oman maan presidentti tapattaa omia kansalaisiaan. En minä ainakaan uskaltaisi tällaisessa maassa asua. Ehkä tämän takia olenkin ottanut asenteekseni, että salaliittoteoriat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hulluksihan siinä tulisi, jos alkaisi oikeasti näitä tutkimaan. On myös hankalaa sanoa mikä on totta ja mikä ei, kun totuus paljastuu vasta kymmenien vuosien päästä. Siksi en myöskään halua lukea niistä. Minua alkaisi ärsyttää, jos en saisi tietää totuutta heti. Olen ihan kuin pikkulapsi. Haluan kaiken nyt ja heti. 

Ensimmäisestä tapaamisestamme asti Frank on yrittänyt käännyttää minua toisinajattelijaksi. Joskus minusta on tuntunut siltä, kuin olisin seurustellut Jehovan todistajan kanssa. Minusta on inhottavaa, kun joku yrittää käännyttää toista ja tuputtaa omia uskomuksiaan väkisin toiselle. Alussa Frankin jutut vain naurattivat minua. Miten kukaan voi uskoa, että USA:n presidentti tapatti satoja ihmisiä tahallaan? Nauroin Frankille ja ajattelin tällä olevan päässä vikaa. Frankin teoriat vain menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minua ei voinut vähempää kiinnostaa kuka teki mitä; mikä on totta ja mikä ei. Minua ärsytti Frankin Facebookiin päivittäin lisäämät salaliittoteoriakuvat ja se, että usein kuvissa haukuttiin muihin teorioihin uskovia. Frank ja tämän ystävät olivat rasisteja. He pitivät ainoastaan omia ajattelutapojaan oikeina. Muut ajattelutavat olivat pahasta ja vääriä. Nykyään tämä "rasismi" on vähentynyt, vaikka edelleen minusta tuntuukin siltä, että minun poliittista uskomustani ei kunnioiteta. Frankin ystäväpiirissä olen välillä tullut mollatuksi sen takia, kun en usko salaliittoteorioihin enkä ole yksi näistä toisinajattelijoista. Minua kutsutaan mm. lampaaksi ja apinaksi "väärien uskomusteni" takia. 

Vaikeinta tästä tekee minun ystävien ja läheisten mielipiteet. Vanhempani ihmettelevät suu ammollaan Frankin poliittista ajatusmaailmaa. He pelkäävät, että Frank yrittää aivopestä minut tarinoillaan. Vanhempani eivät ole koskaan edes kuulleet salaliittoteorioista. Jollain lailla sitä haluaa tulla hyväksytyksi vanhempiensa edessä ja ehkä ei edes uskaltaisi alkaa väittelemään heidän kanssaan siitä puhutaanko meille sontaa uutisissa. Ystäväni ovat myös Frankin ihmeellistä poliittista ajatusmaailmaa vastaan. Monet ihmettelevät, miten jotkut voivat uskoa joihinkin tekaistuihin salaliittoteorioihin. Mieluusti uskoisin korkeakouluttautuneita vanhempiani kuin pelkän ammattikoulun käyneitä Frankin ystäviä. Monesti koulutuksen ajatellaan määrittelevän henkilön tietomäärä. Tosiasiassa koulutuksen taso ei välttämättä kerro mitään henkilön tietotasosta. Frank ja tämän ystävät tietävät ihan uskomattoman paljon yhteiskunnan asioista. Niin paljon, että edes lukion oppimäärän suoritukseni ei vie minua lähellekään heidän tietotasoansa asioista. Heillä on takana "pelkkä" ammattitutkinto, mutta tietävät yhtä paljon historiasta ja politiikasta kuin yliopistossa näitä aineita opiskelevat.

Minun mielestä jokainen saa uskoa mihin haluaa. Uskoohan jotkut Jumalaan tai kaikenmaailman avaruusolentoihin, vaikka mitään todisteita näistä ei ole. Jokaisella on uskonvapaus niin poliittisesti kuin avaruusoliollisestikin. Ei ketään voi lähteä tuomitsemaan uskonsa vuoksi. Itse en usko Jumalaan, vaikka joskus kovasti siihen haluaisinkin uskoa. Olen huomannut sen tuovan ihmisille toivoa. Afrikassa lapset näkevät nälkää, mutta jaksavat silti nauraa, koska uskovat Jumalan pitävän heistä huolen. Ehkä suurin osa ihmisistä ei halua uskoa salaliittoteorioihin, koska eivät halua kohdata järkyttävää totuutta. Ihminenhän pyrkii jatkuvasti onnellisuuteen ja näin helposti kieltää asian, mikä ei tunnu hyvältä. Afrikan nälkää näkevät lapset eivät halua kohdata totuutta siitä, että heitä ei pelasta kukaan, vaan he uskovat siihen, mihin heidät on opetettu uskomaan: Jumalaan. Meidät länsimaalaiset on opetettu uskomaan valtamediaan. Valtamedia on onnellisuutemme lähde. Afrikan lapsilla Jumala on onnellisuuden lähde. Usko ja toivo huomisesta pitävät ihmiset hengissä köyhissä maissa.

Jos suhteemme joskus päättyy, se luultavasti johtuu juuri tästä maailmankatsomuksemme eroavaisuudesta. Politiikka ja uskonto kuitenkin ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Asia tulee lähes joka päivä jollain tavalla esille ja siitä ne erimielisyydet taas alkavat. Minua ei edelleenkään voisi poliittiset keskustelut vähempää kiinnostaa ja olen tästä Frankille sanonut useampaankin otteeseen. Olen toki yrittänyt parhaani mukaan tsempata ja edes muutaman lauseen Frankin politiikasta oikeasti ottaa vastaan, mutta yleensä aivoni napsahtavat automaattisesti offline tilaan politiikan astuessa mukaan keskusteluun. Minä haluan elää elämääni Afrikkalaisittain eli Hakuna Matatattain. En halua stressata turhista. Tieto lisää tuskaa. Miksi siis lukea kaikista mahdollisista salaliittoteorioista, kun tietää niiden vain lisäävän tuskaa? Minä tavoittelen elämältäni onnellisuutta. Miksi alkaa lukea asioista, jotka vain sekoittavat pään ja astuvat onnellisuuden eteen?

Minä en halua salapoliisiksi eikä minulla ole minkäänlaista mielenkiintoa tai tarvetta selvittää kuka nyt on oikeasti minkäkin terroristi-iskun takana. Olkoon sitten vaikka kuinka selvät todisteet salaliittoteoriaan Obamaa tai Mikko-Petteriä vastaan, minua ei kiinnosta. Politiikka ei ole minun juttuni, vaikka se kaikkia koskeekin. Frank ja muut salaliittoteorioitsijat saavat leikkiä salapoliisileikkejä, mutta minua ei tarvitse ottaa näihin leikkeihin mukaan. Tiedoksi vain salapoliiseille, että itsekeskeisiä ja valehtelevia ihmisiä tällä maapallolla on, eikä sille valitettavasti mahda mitään. Ehkä sitten olen tyhmä tai "lammas", kun en usko salaliittoteorioihin. Olen kuitenkin pärjännyt hienosti elämässäni tähänkin asti, vaikka en ole salaliittoteorioihin perehtynytkään. Viimeisen kerran: Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ystävällisin terveisin lammas nimeltä Venla.

Välillä tuntuu, että minun ja Frankin välille on rakentumassa muuri, jonka yli on mahdotonta päästä. Miten elää suhteessa, jossa omat ystävät eivät hyväksy ystävänsä kumppanin maailmankatsomusta? Voisi luulla, että maailmankatsomuksemme täydentävät toisiaan. Puolentoista vuoden aikana on kuitenkin tullut selväksi, että asia ei näin ole. Katsomme maailmaa aivan eri linssien läpi ja näin meidän on hyvin hankala ymmärtää toisiamme. Minusta jokainen voisi edes yrittää ymmärtää toisten maailmankatsomuksia. Minun ystäväni voisivat miettiä, voisiko jonkun uutisen takana todella olla vaihtoehtoinen totuus ja minkä takia? Eikö ole olemassa sanonta "historia toistaa itseään"? Historiassa kuitenkin on aikaisemmin ollut samantyylisiä salaliittoteorioita, jotka on myöhemmin todettu tosiksi. Frankin ystävät taas voisivat miettiä, että onko tosiaan ihan realistista, että jokaisen uutisen takana on salaliittoteoria? Eikö sattumaa muka ole olemassa? Onko se sattumaa, että mitä vähemmän istun luennoilla sen parempia arvosanoja tenteistä saan vai onko senkin takana salaliittoteoria? Kuka tahansa voi muodostaa salaliittoteorioita. Uskoisitteko te minunkin luomiin salaliittoteorioihin?

Onko muilla pariskunnilla yhtä ääripää-maailmankatsomukset? Mitä mieltä te olette salaliittoteorioista?

Pomputipomputipom -näin mua pomputellaan

Mihin tämä Suomi on oikein menossa, kun ei enää saa terveydenhuoltoakaan murisematta? Minulla alkoi jo joulukuun lopussa bakteerivaginoosin kaltaiset oireet. Bakteerivaginoosi on siis bakteeritasapainon häiriö vaginassa. Bakteerivaginoosi on lähes yhtä yleinen naisten vaiva kuin hiivatulehdus. Jokatapauksessa soitin joulukuun lopulla opiskelijaterveydenhuoltoon ja sieltä vain sanottiin, että ei ole nyt vapaita lääkäriaikoja. Varasin sitten yksityiseltä gynekologilta ajan. Hupsista kuukautiset alkoivatkin juuri silloin, joten jouduin perumaan ajan. Onneksi, koska tajusin, etten halua maksaa yksityisestä, kun pitäisi kuitenkin olla oikeus päästä julkisen puolen lääkärille.

Kuukautisten jälkeen bakteeritulehduksen oireet palasivat pikkuhiljaa takaisin. Soitin taas opiskelijaterveydenhuoltoon ja minut käskettiin mennä joku arkipäivä sairaanhoitajan hoidon tarpeen arviointiin. Minua vitutti jo tässä vaiheessa, koska tiesin, että bakteerivaginoosi ei ole akuuttiasia, joten en saisi hoidon tarpeen arvioinnin kautta lääkäriaikaa. Olinhan itsekin ollut terveyskeskusharjoittelussa enkä itse olisi vastaavassa tilanteessa antanut potilaalle lääkäriaikaa. Kerroin samat asiat taas kolmanteen kertaan sairaanhoitajalle ja vastaukseksi sain "Meillä on kaikki lääkäriajat täynnä eikä sinun asiasi ole akuutti." Sitten sairaanhoitaja alkoi pohtia, että eikö oireesi viittaa klamydiaan ja olisi syytä mennä tarkistuttamaan pissatestissä asia. Tiesin, että se ei olisi klamydia, koska oireeni eivät olleet klamydiaa nähneetkään. Sovittiin sitten, että menen pissaamaan purkkiin ja tsekkaamaan klamydian.

No kävin pissaamassa purkkiin ja yllätyksekseni tulos oli negatiivinen. Ei klamydiaa. No shit. Soitin taas opiskelijaterveydenhuollon sairaanhoitajan puhelinajanvaraukseen ja minua kehotettiin soittamaan terveysaseman sairaanhoitajalle, koska opiskeluterveydenhuollossa oli tullut joku lääkärikato eikä aikoja ollut antaa. Eipä siinä muu auttanut, kun ottaa puhelin kouraan ja soittaa terveyskeskukseen. Sielläkään ei ollut antaa lääkäriaikoja ja minua kehotettiin menemään terveyskeskuksen sairaanhoitajan hoidon tarpeen arviointiin. Voi hyvää päivää. Tiesin taas mitä olisi tulossa. Bakteerivaginoosi ei edelleenkään ole akuutti asia, joten ei myöskään tule lääkäriaikaa. 

Menin turhautuneena jonottamaan hoidon tarpeen arvioon. Jonotus kesti kaksi ja puoli tuntia, vaikka tulin mielestäni juuri rauhallisimpaan aikaan eikä jonossa ollut kuin kahdeksan minua ennen. Sairaanhoitajalle päästyäni minua taas muistutettiin, että tämä ei ole akuuttiasia, joten minulle ei voida antaa lääkäriaikaa. Seuraavat lääkäriajat menisivät kolmen viikon päähän. Ei siinä muu auttanut, kun ottaa järeämmät aseet käyttöön. Otin käyttöön oireiden liioittelu-kortin. Tiesin, että saisin liioiteltua oireistostani akuutimman. Ei siinä oikein muu olisi auttanut. Sitä paitsi minua oikeasti pelotti, että bakteeritulehdus pian leviäisi kohtuun ja aiheuttaisi jonkun pahemman infektion, vaikka se olisikin hyvin epätodennäköistä. Kerroin pelostani sairaanhoitajalle ja yritin näyttää säälittävältä. Sain kuin sainkin itselleni akuuttilääkäriajan.

Lääkärikäynti oli taas niin turhauttava. Lääkäri ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Lääkäri teki kyllä sisätutkimuksen ja kertasi oireitani ääneen, mutta diagnoosia en saanut. Ei klamydiaa, ei raskaana, ei hiivatulehdusta eikä selviä bakteeritulehduksen oireita. No mitä helvettiä, eivät nämä ihan normaaleita oireita kuitenkaan ole. Lääkäri vain tokaisi: "No kirjoitan sulle ton antibiootin varalle ja katot auttaako." Jee varmuuden vuoksi pääsen popsimaan antibioottikuurin. Ei lääkärit tietenkään mitään Jumalia ole, mutta silti ärsyttää kun olen joutunut ramppaamaan edestakaisin jokapuolella ja lopulta lääkäriin päästyäni lääkäri ei tiedä mistään diagnoosista mitään. Näytettä ei tietenkään voitu ottaa, koska eihän julkisella puolella nyt sellaisiin laitteisiin ole varaa. Taidan lopettaa tämän julkisen terveydenhuollon kanssa pelleilyn ja mennä suoraan yksityisen puolen lääkärille. Ei tässä mitään  antibioottikuuria aleta "varalta" syömään, kun diagnoosi ensin tiskiin ja sitten vasta miettimään hoitoa.

Tämä sähläysrumbaravaaminen laittoi taas miettimään haluanko oikeasti sairaanhoitajaksi. Miten sitä jaksaa koko työtä tehdä, kun sairaanhoitajat ovat niitä ensimmäisiä, joille kaikki paska tulee niskaan terveydenhuollon toimimattomuudesta. Muutenkin kurjaa, jos ei pysty antamaan lääkäriaikoja joillekin, joilla ei ole niin akuuttiasia. Gynekologiset vaivat kuitenkin ovat inhottavia ja seksielämään vaikuttavia asioita, joten ei sitä kovin mielellään potilaalle sanoisi, että kestä nyt oireiden kanssa vielä kuukausi. Ei sitä oikein itsekään pysty lääkäriajaksi potilaalle muuttumaan. Jos julkiseen terveydenhuoltoon ei enää pääse, eikö niitä veroja voisi jonkin verran laskea? Minua ei kyllä taida Suomessa valmistumisen jälkeen paljon näkyä, jos Suomi jatkaa samaa rataa.

Onko teillä huonoja kokemuksia Suomen terveydenhuollosta?

MUOKKAUS 25.1: En enää olekaan vihainen Suomen terveydenhuollolle. Sitä vain maanantaina kiukuspäissään halusi purkaa kiukkunsa blogin puolelle. :D Ilmaista hoitoa täällä kuitenkin saa!

Seksuaalinen haluttomuus

Olemme hengailleet Frankin kanssa nyt puolitoista vuotta. Olemme alusta asti olleet kuin paita ja peppu ja nukkuneet lähes joka yön yhdessä. Meidän seksielämä on alusta asti ollut jännittävää, tulista ja intohimoista. Minä en ole koskaan aiemmin haluttomuudesta kärsinyt, mutta nyt muutama kuukausi takaperin minulle on tullut ihmeellisiä ajoittaisia haluttomia kausia. Luulin, että avoimessa suhteessa en joutuisi koskaan kärsimään haluttomuudesta. Olin kuitenkin väärässä. Kyse ei ole kyllästymisestä. En ole koskaan saanut yhtä hyvää seksiä, mitä meillä Frankin kanssa on.

Voi olla, että syy haluttomuuteen on jossain alitajunnassa. Ehkä alitajunnassa minua ällöttää, kun olemme harrastaneet seksiä muidenkin kanssa puolentoista vuoden hengailumme aikana. Tietoisesti se ei kuitenkaan minua häiritse. Aiemmassa suhteessani näin kumppaniani yleensä kerran viikossa, kun asuimme eri kaupungeissa. Muutos kerran viikossa seksistä jokapäiväiseen seksiin on ollut tietysti suuri. Voi olla, että minua ei vain ole luotu jokapäiväisen seksin harrastamiseen. En osaa sanoa syytä ajoittaiselle haluttomuudelleni. Haluttomuus tuntuu inhottavalta, sillä en ole tätä ongelmaa koskaan aikaisemmin potenut. Olen aina ollut seksuaalisesti hyvinkin halukas. Onneksi ajoittainen haluttomuus on normaalia ja useammin ilmenevä haluttomuus myöskin tavallista. Kenellä tahansa seksuaalisesti aktiivisimmillakin voi ilmetä haluttomuutta ilman minkäänlaista järkevää syytä. 

Naisten seksuaalista haluttomuutta voivat aiheuttaa jatkuva stressi tai uupumus, miehen liian nopea siemensyöksy tai erektio-ongelmat, unen puute, nuoruuden huonot kokemukset, seksin liialliset rutiinit, kielteiset asenteet seksuaalisuutta kohtaan, pitkä parisuhde, ikääntyminen, huono itsetunto, kuivat limakalvot, emätintulehdus, parisuhdeongelmat, seksuaalinen yhteensopimattomuus, seksuaalisen viestinnän ongelmat, huono seksi, sitoutumisongelmat sekä alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö. Monet sairaudet ja sairauksien hoidossa käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa myös haluttomuutta. Tällaisia sairauksia ovat mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, masennus ja syömishäiriö. Haluttomuutta sivuvaikutuksena aiheuttavia lääkkeitä ovat mm. useat mielialalääkkeet, hormonaaliset raskaudenehkäisyvalmisteet, verenpainelääkkeet, opiaatit ja glukokortikoidit. Prolaktiinin liikaeritys tai testosteronin sekä estrogeenin vähyys voivat heikentää seksuaalista halukkuutta.  Täytyy muistaa, että seksuaalinen haluttomuus on ongelma vain silloin, kun sen itse kokee ongelmaksi.

Hyvää seksuaalista suhdetta ei voi mitata yhdyntöjen määrällä tai tiheydellä. On myös tärkeää muistaa, että seksuaalisuus ja seksi ovat paljon muutakin kuin pelkkää yhdyntää. Seksuaalisuus on muun muassa hellyyttä, hemmottelua, läheisyyden jakamista ja toisen huomioonottamista. On tärkeää, että uskaltaa olla kumppaninsa kanssa lähekkäin ja helliä toista ilman, että se heti merkitsee yhdynnän tai seksin alkamista. Kun haluttomuus tuottaa toiselle kumppanuksista paineita, on tästäkin hyvä keskustella yhdessä. Paine vähenee, kun pari on yhdessä sopinut, että kosketukset ja syleilyt eivät sillä kertaa johda seksiin. Haluttomuudesta voikin helposti syntyä noidankehä. Haluton kumppani antaa väkisin toiselle seksiä, jotta toinen ei joudu puutteeseen. Näin seksi alkaa tuntua pakonomaiselta ja haluttomuus kasvaa entisestään. Kyky sanoa "ei" ja seksiä haluavan partnerin kyky kunnioittaa seksiä haluamattoman kieltäytymistä seksistä ovat olennaisia tekijöitä niin seksuaalisen halun säilymisessä kuin sen uudelleen löytymisessä.

Meidän kohdallamme keskustelu ja muutaman päivän pituisen seksitauon pitäminen ovat yleensä auttaneet haluttomuuteeni. Minua auttoi huomattavasti se, kun kysyin Frankilta suoraan onko tämä huomannut minun seksuaalisissa haluissa muutosta. Minulle seksi on ollut aina iso osa elämää ja haluttomuus onkin tuonut mukanaan syyllisyyttä ja itsetunto ongelmia. Vaikka kuinka haluaisi haluta, halu ei vain syty ja lähentely-yritykset vain turhauttavat. Huolen tuominen esille on tärkeää. Avoin keskustelu kumppanin kanssa voi auttaa ongelman ratkaisussa. Keskustelu voi olla vaikeaa, mutta vuorovaikutus kumppanin kanssa on tärkein seksitaito. Ellei keskustelu yhdessä onnistu, ammattiapu voi olla tarpeen.

Halupäiväkirjaa kirjoittamalla saa tietoa omista seksuaalisista haluistaan ja oppii ymmärtämään tunteitaan paremmin. Halupäiväkirjaan voi kirjoittaa kaikkia seksuaalisuuteen liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia. Halupäiväkirjassa voi pohtia esimerkiksi minkälaisissa tilanteissa halut alkavat nousta, mitkä asiat laskevat seksuaalisia haluja, kuinka usein tuntee halua tai haluttomuutta ja mihin halu kohdistuu. Kannattaa myös yrittää saada ajatuksista ennen seksuaalista aktia kiinni. Esimerkiksi Frankin tehdessä aloitteen minulle on muutaman kerran tullut heti mieleen ehdinkö nukkua tarpeeksi tai miten ehdin saada koulutehtävän tehtyä. Jos ajatuksista saa kiinni, kannattaa miettiä mitä tällaisille ajatuksille voisi sanoa takaisin. Esimerkiksi minun ajatukselleni "miten ehdin saada koulutehtävän tehtyä", voisin sanoa: "Seksin harrastamiseen menee vain puoli tuntia ja koulutehtävän tekeminen onnistuu paremmin pienen tauon jälkeen." Halupäiväkirjaan kirjoitetuista asioista voi keskustella kumppaninsa kanssa ja pohtia näitä ajatuksia ja tuntemuksia yhdessä.

Haluttomuuten voi löytyä apua elämäntapamuutoksista. Seksuaaliseen haluun voivat vaikuttaa positiivisesti tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen, unen laadun parantaminen, stressin välttäminen ja painonhallinta. Painonhallinta vaikuttaa positiivisesti minäkuvaan ja itsevarmuuteen. Liikunnan lisääminen kuuluu tärkeänä osana elämäntapamuutokseen. Naisillakin mieshormoni eli testosteroni on tärkein seksuaalista halua säätelevä hormoni, jonka puute aiheuttaa haluttomuutta. Tehokkain tapa lisätä testosteronin tuotantoa luonnollisesti on vaihtaa aerobinen harjoittelu raskaaseen painoharjoitteluun ja treenata kovilla vastuksilla. Raskas voimaharjoittelu on yksi paras treenimuoto ja tarkemmin vielä isojen moninivelliikesarjojen tekeminen. Seksuaalista halukkuutta voi yrittää parantaa myös luontaisilla ravintoaineilla. Esimerkiksi Macajauheen sisältämän Macan on todettu lisäävän seksuaalista halukkuutta molemmilla sukupuolilla.

Seksuaalinen nautinto edellyttää aikaa pysähtyä. Kiireisenä ei ole aikaa eikä motivaatiota seksille. Näin ollen on tärkeää raivata aikaa parisuhteelle ja seksille. Ei ole lainkaan huono idea sopia etukäteen, milloin seksiä harrastetaan. Seksitreffit kalenterissa saavat odottavalle mielialalle. Toisaalta liika vietetty aika yhdessä voi myös aiheuttaa haluttomuutta. Muutaman päivän tai jopa viikon tauko näkemisessä voivat auttaa lisäämään seksuaalisia haluja. Vaihtoehtoisesti kumppanukset voivat sopia yhdessä muutaman päivän tai viikon pituisesta seksin harrastamisen tauosta. Yöt voi nukkua ihan normaalisti kiinni toisissaan, mutta mitään ei saa mennä mihinkään sisälle. Minun kohdallani erilaisten taukojen pitäminen on ainakin toiminut. Jos jotain ei voi saada, haluan sitä entistä enemmän. Pidän myös seksitapojen vaihtelua tärkeänä, jotta seksistä ei tulisi liian rutiininomaista. Asiat tulisi tehdä mahdollisimman usein mahdollisuuksien mukaan edes hieman eri tavoin. Vain mielikuvitus on rajana. Seksuaalisuhteeseen tuovat vaihtelua esimerkiksi fantasioiden toteuttaminen, uusi paikka, esileikin muutos ja seksilelut. Olen aikaisemmin blogissani kirjoittanut seksivinkkilistan, josta voi olla apua seksitapojen vaihtelussa.

Olen omalla kohdallani huomannut mindfulness-harjoitteiden auttavan jonkin verran haluttomuuteen. Mindfulness tarkoittaa tietoista läsnäoloa. Mindfulnessilla tavoitellaan uudenlaista suhtautumista omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Tavoitteena on olla enemmän tässä hetkessä läsnä. Keskittyä siihen mitä näkee, tuntee, haistaa ja kuulee. Tätä voi harjoitella esimerkiksi ruokailutilanteessa, kumppanin valokuvaa katsoessa tai ihan seksitilanteessakin. Myös seksin aikana voi yrittää ajatustensa hallitsemista. Itse pystyy aika paljon määrittelemään miltä mikäkin tuntuu. Jos tiskatut tiskit tai koulutehtävät tulevat mieleen, kannattaa tietoisesti keskittää ajatuksensa vain siihen mitä juuri nyt tapahtuu.

Haluttomuuteen liittyy usein kiihottumisvaikeus ja kiihottumisvaikeuteen liittyy kostumisvaikeus. Liukuvoiteen käyttö ja pitkä esileikki voivat auttaa kiihottumisessa ja kostumisessa. Tässä kohtaa on hyvä unohtaa pornoleffojen seksiopit; esileikki voi olla muutakin kuin pelkkien genitaalialueiden hyväilyä. Jos seksi sattuu, kannattaa käydä sukupuolitautitesteissä ja gynekologisessa sisätutkimuksessa mahdollisen sukupuolitaudin tai emätintulehduksen vuoksi. Haluttomuuden jatkuessa haitallisen pitkään voi sen takana olla jokin psykologinen tekijä, johon on hyvä hakea ammattiauttajan apua.

Huhhuh tästä tuli kunnon essee hahah. Oletteko te kärsineet seksuaalisesta haluttomuudesta? Onko jotain seksiin liittyviä postaustoiveita?

Tahdon

Juuri näillä minuuteilla tulee päätös jatkaako Suomi ainoana pohjoismaiden valtiona, jossa tasa-arvoinen avioliittolaki ei toteudu. Vaikka yhteiskunnassamme edelleen ihannoidaankin miehen ja naisen välistä suljettua parisuhdetta, pitäisi tämän päivän Suomessa jokaisella olla oikeus valtavirrasta poikkeavaan elämäntapaan, jos se itsestä tuntuu hyvältä. Minusta seksuaalinen tasa-arvo on tärkeä asia. Maailma muuttuu, jonka mukana muuttuvat myös kulttuuri ja seksuaalisuus. Lääketiede on kehittynyt, eikä medikalisaationkaan myötä homoutta luokitella enää sairaudeksi. Jeesuksen oppipojat eivät ilmeisesti tulleet tätä ajatelleeksi Raamattua kirjoittaessaan. Raamattu on minusta hilipali-kirja, mutta joillekin se antaa uskoa ja toivoa. Jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa. Minä uskon Buddhaan, Elli uskoo Allahiin ja Pekka uskoo Jehovaan. 

Vaikka kuuluisa kaikkien rakastama Päivi Räsänen haluaakin noudattaa kirjaimellisesti raamatun käskyjä, ei muita voi pakottaa raamatun ohjeistusta kuuntelemaan. Raamatussa sanotaan esimerkiksi, että tyttärensä voi myydä orjaksi. Eiköhän sekin kerro jotain siitä, että raamattu on fossiloitunut jo tuhansia vuosia sitten, eikä sitä voi enää pitää tämän päivän ohjelehtisenä. Mitä siitäkin tulisi, kun Räsänen lähtisi Aasian hiekkakuopille orjakauppaamaan tyttäriään. Raamattu paheksuu myös monia tämän päivän itsestäänselviä asioita, kuten itsetyydytystä. Nykyään seksologit suorastaan suosittelevat itsetyydytyksen harrastamista, jonka luulisi lääkärimme Päivi Räsäsenkin tietävän. Raamattu kieltää myös avioeron ja abortin. Yhteiskuntamme on onneksi aikoinaan tullut järkiinsä laillistettuaan abortin ja avioeron. Abortin ja avioeron hyödyt ja haitat on punnittu keskenään ja tultu tulokseen, että niiden laillistamisesta seuraa yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Samoin pitäisi toimia tasa-arvoista avioliittolakia tarkasteltaessa.

Kuka edes määrittelee uskonnot? Maailmassa on muitakin uskontoja kuin ystävämme Päivi Räsäsen ihannoima kaikkitehdäänkirjaimellisestiraamatunmukaan.homofobia.usko.fi. Minusta jokaisella on uskonvapaus, kunhan toiminta ei riko ihmisoikeuksia. Ihan hyvin minulla voisi olla homoseksuaalinen serkku Ville-Petteri, joka on ystäviensä kanssa perustanut uuden uskontokunnan: Alneh:iin. Alneh-uskonnossa uskotaan taas homoseksuaalisuuteen ja heidän pyhässä kirjassaan, Matturaa:ssa, pidetään heteroseksuaalisuutta vääränä vaihtoehtona. Pointtina oli se, että muidenkin uskomuksia ja uskontoja tulisi kunnioittaa.

Jotkut pitävät tasa-arvoisen avioliittolain ongelmana lasten suhtautumista siihen, että onkin kaksi äitiä tai isiä. Kiusattaisiinko lapsia koulussa sen takia, että tällä on kaksi äitiä? Nykyään uusioperheet ovat yleistyneet ja näin lapsella saattaa olla useampiakin äitejä tai isiä. Yksinhuoltajienkin määrä on lisääntynyt, jolloin lapsella on vain äiti tai isä. Minusta tärkeintä on se, että lapsi saa rakastavat vanhemmat, jotka luovat lapselle turvallisen kasvuympäristön. Sillä ei ole merkitystä onko vanhempia yksi, kaksi, neljä vai kuusi. Näin lasten oikeuksien puolestapuhujana sanon vielä sen, että maailmassa yksi lapsi kuolee nälkään joka viides sekunti. Suomessa on aivan varmasti homopariskuntia, jotka haluaisivat yhdessä adoptoida lapsen kehitysmaasta ja antaa lapselle mahdollisuuden elää ja tulla rakastetuksi. Tasa-arvoinen avioliittolaki olisi tärkeää jo pelkän adoptio-oikeuden vuoksi. 

Mitä haittaa siitä on uskovaisille, jos joku tuntematon homopariskunta menee naimisiin? On jokaisen oma päätös, ketä rakastaa ja kenen kanssa haluaa mennä naimisiin. Kukaan ei pakota uskovaisia menemään saman sukupuolen edustajan kanssa naimisiin. Minusta jokaisella on oikeus valita seksuaalinen suuntautumisensa ja oikeus olla oma itsensä. Jokainen saa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sillä ei ole mitään merkitystä onko avioparilla yksi pimppi ja yksi pippeli. Sama asia, kun määrättäisiin, että ainoastaan ruskeatukkainen ja blondi saavat mennä keskenään naimisiin. Rakkaus ei tunne rajoja. Tasa-arvoinen avioliittolaki ehkäisisi mielenterveysongelmia, syrjäytymistä sekä kiusatuksi tulemista. Minä en ainakaan halua sytyttää ainuttakaan kynttilää sen takia, että nuori on ajautunut itsemurhaan syrjityksi tultuaan seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Minä sanon Tahdon tasa-arvoiselle avioliittolaille.

Tässä multa irvistys tiedätte kyllä kenelle! Terveisin Gay pride.

Sinne meni pari miljoonaa kankkulan kaivoon

Perjantaina minulla oli reaggeton-esitys Gloriassa. En ottanut ainoatakaan alkoholiannosta koko illan aikana. Frank joi muutaman ja vähän se jotain hihitteli itseksensä. Meillä ei siis Frankin kanssa mennyt mitenkään erityisen lujaa lukuunottamatta tanssiesityksen luomaa adrenaliinivirtausta. Menimme puolen yön jälkeen kiltisti minun luokseni nukkumaan. Sen sijaan Frankin kämppikset olivat juhlistaneet viikonloppuaan toden teolla oikein minun ja Frankinkin puolesta. Lauantaina heillä ei ollut mitään muistikuvaa perjantai illan tapahtumista.

Lauantai aamupäivällä menimme Frankin luokse. Ihmettelimme kerrostalorapun alakerrassa olevia lappuja, joissa luki huoltotyöt vesivahingon takia. Huoltomiehet olivat kellarissa paiskimassa töitä ja kirosivat vesivahingon aikaan saamaa tuhoa. Ylimmäiseen kerrokseen päästyämme astelimme Frankin kämppään. Minä aloin heti ihmettelemään kämpän siisteyttä. En ollut koskaan ennen nähnyt Frankin huonetta niin putipuhtaana. Tarkkana tyttönä huomasin heti, että lattiatkin oli pesty. Jokaisessa huoneessa oli myös jonkin sortin kamalaa mekkalaa pitävä kuivauslaite.

Yksi pojista oli sammunut suihkuun juuri viemärin päälle, jotta vedet eivät päässeet laskeutumaan viemäristä alas. Koko kämppä oli lainehtinut muutaman tunnin jälkeen vedestä. Kämpän alapuolella asuva rouva oli herännyt katon läpi valuvaan veteen ja soittanut talonmiehelle. Talonmies oli tullut poikien kämppään yleisavaimella, herättänyt suihkuun sammuneen jäbän ja laittanut suihkun kiinni. Sitten oltiinkin jo kiireellä tilattu huoltomiehet, jotka olivat tulleet korjaamaan tilannetta. Koko viikonlopun yli kerrostalossa pidettiin kuivauslaitteita. Huomenna huoltomiehet käyvät jokaisen kerrostalon asunnon erikseen läpi ja katsovat, kuinka monta kämppää pitää purkaa. Sellaista siis meidän viikonloppuun.

Muistakaahan ihmiset tarkistaa, että teillä on kotivakuutus! Ei ole paha maksaa muutamaa kymppiä vuodessa. Silloin voi elää rauhassa eikä tarvitse tarkistaa neuroottisesti jokaista tekemäänsä asiaa. Ihmisen on hyvä olla, kun tietää jonkun olevan turvaamassa selustaansa. Esimerkiksi tässä poikien tapauksessa pojathan olisivat olleet aivan kusessa, jos heillä ei olisi ollut vakuutusta. Heillä olisi mennyt koko loppu elämä velkojen maksamiseen yhden typerän överikännin takia. Täytyy myöntää, että en olisi koskaan uskonut Frankilla olevan kotivakuutusta. On sillä miehellä sittenkin jotain järkeä päässä. Hahahah.

Kun tyttöystävällä on krapula

Frankilla on harvoin krapulaa, vaikka olisi juonutkin litroittain alkoholia. Minä taas olen tehnyt eksperimentaalisia kokeita omasta viinapäästäni ja olen tullut tulokseen, että yli kahdeksan annosta juodessani laatta alkaa lentää ja seuraavan aamun krapula on taattu. Jos annosmäärä pysyy alle kahdeksassa ja alle puolet annoksista on raakaa viinaa ei krapulaa pitäisi tulla. Jokatapauksessa aina minä käyn hitaalla seuraavana päivänä eikä mistään meinaa tulla mitään.

Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minä en ole tossuttaja ihmisiä. Lukuunottamatta pikkuveljieni tossuttamista, mutta eikö pikkuveljien tossuttaminen ole isosiskon oikeus ja velvollisuus? Minun ja Frankin suhteessa Frank on se osapuoli, joka tossuttaa. Tosin sitä tapahtuu melko harvoin ja sen sattuessa sanon yleensä asiasta Frankille suoraan.

Viime lauantai iltana tuli taas juhlittua hieman liian kovaa, josta sunnuntainen krapula minua muistutti. Herättiin tunniksi kahden aikoihin. Oli niin helvetinmoinen päänsärky, että en meinannut sängystä ylös päästä. Pyysin Frankilta luvan hänen tossuttamiseensa ja siitä se sitten lähti. Roolimme vaihtuivat. Minä pääsin tossuttajan rooliin. Ensin pyysin lasin vettä ja buranaa. Vähän ajan päästä tarvitsin tilinumeroni, jonka minun piti lähettää työnantajalleni. Sitten pyysin apua yhden sanan etsimisessä. Se oli mennyt jonnekin aivojeni kaukaiseen nurkkaan piiloon. Ei kauaa mennyt, kun taas laitoin Frankin hommiin. Tarvitsin ruokaa. Frank lähti väsäämään minulle leipiä. Kohta minulle tuli taas jano ja munuaiset kävivät hitaalla, joten tarvitsin taas lisää vettä. Päänsärky ei vaan tuntunut helpottavan. Käskin Frankin mennä kastelemaan pyyhkeen kylmän veden alla ja laittamaan sen otsalleni. Se onneksi hieman helpotti oloani, mutta ei tarpeeksi. Vesi valui pitkin tyynyä, joten tarvitsin taas kuivan pyyhkeen. Suussa maistui paska. Pyysin Frankkia pesemään hampaani. Siitä ei tullut mitään, joten pyysin purkkaa. Jo alkoi hengittäminen tuntua helpommalta, kun suussa maku vähän normalisoitui. Morfiinia ei ollut tarjolla, joten käskin Frankin tuottaa minulle sisäistä dopamiinia, joka ehkä helpottaisi päänsärkyyn. Pikkuhiljaa siinä Frankin silitellessä ihoani nukahdettiin molemmat tyytyväisinä ja Frank helpottuneena. Nukuttiin yhteensä sellaiset 14 tuntia.

Sellainen oli tämän tossuttajan viime sunnuntai. Terveisin krapulapeikko, joka ei juo enää ikinä.

P.S. Katotaan vaan, niin tänään lähden taas bailaamaa.

Parisuhdeterapiaa

Päätettiin eilen pitää pieni parisuhdeterapiatuokio, jossa kerrottiin toisillemme kolme ärsyttävintä tai huonointa asiaa toisistamme. Tekee välillä hyvää saada kaikki negatiivinenkin sanottua toiselle suoraan. Keskusteluhetken vastaisena yönä nukuttiin tosin erillään eri puolilla sänkyä omien peittojen kanssa mahdollisimman kaukana toisistamme... Hekoheko. Terveisin sarkasmi.

Venla Frankista

1. Välillä ärsyttää Frankin välinpitämättömyys asioita kohtaan. Välillä Frank valvoo yömyöhään, vaikka tietää aamulla olevan aikainen herätys kouluun. Yleensä Frank nukkuu pommiin, jos on valvonut edellisiltana myöhään enkä minä ole Frankkia erikseen herättämässä. Koulusta on muutenkin annettu jo varoituksia Frankin myöhästelemisestä. Frank on muitakin asioita kohtaan välinpitämätön. Esimerkiksi bileet saattavat tulla ennen vuokranmaksamista, vaikka vuokran eräpäivä olisi seuraavana päivänä ja tilillä on rahaa ainoastaan jompaan kumpaan. Frankilla on siis vielä varaa aikuistua.

2. Niin kuin kaikki tuntemani miehet on Frank myös siivouksen suhteen samanlainen. Itse olen siivoushullu ja lähes neuroottinen asioiden järjestyksessä pitämisestä. En tietenkään vaadi mieheltäni samaa neuroottisuutta, mutta olisi ihan kiva ettei joka aamu tarvitsisi kompastua johonkin vaatekasaan mennessäni vessaan. Olisi myös kiva, että Frank tiskaisi omat tiskit eikä jättäisi kaikkea perussiivoomista minun vastuulleni.

3. Jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa niin poliittisesti kuin uskonnollisestikin. Välillä ärsyttää, kun Frank yrittää syöttää minulle poliittista soopaansa. Itse luen uutiset aina kriittisesti enkä usko läheskään kaikkea mitä lehdissä sanotaan. Frank taas ei lue tavallisia lehtiä ollenkaan, vaan jotain nettiartikkeleita ja väittää lukemansa jälkeen, että kaikkien minun lukemani asioiden takana on salaliittoteoria. Se ärsyttää minua suunnattomasti. Salaliittoteoriatkin pitää ajatella kriittisesti. Minusta saan uskoa mihin haluan.

Frank Venlasta

1. Ei niin tärkeiden asioiden stressaaminen. Venlan pelihousut repeää (ei kuitenkaan mäkätä tai suutu), kun pyyhe ei ole pistetty oikeaan paikkaan kuivumaan tai kun korut eivät ole järjestyksessä oikeissa minigrip pusseissa oikeassa laatikossa.

2. Mua sapettaa se, että Venlaa ei kiinnosta politiikka lainkaan. Venla on hyvin kiinnostunut avustustyöstä, mutta ei ole koskaan selvittänyt, mistä syystä asiat ovat kehitysmaissa niin kuin ne ovat. Useat johtuvat poliittisista päätöksistä.

3. Venla on tuuliviiri. Aina ennen kauppaan menoa suunnittelemme, mitä ostamme. Mietintään saa varata puoli tuntia aikaa: teemmekö makaronilaatikkoa vai pastaa. Päätöksenteon jälkeen Venlan mieli vaihtuu samantien. Matkalla kauppaan päätös muuttuu vielä useaan kertaan. Kaupassa sama väittely jatkuu, kunnes päätän itse mitä otamme. Mulla menee kymmenen minsaa kaupassa. Venlalla menee tunti koko kauppareissuun ja lopulta päätyy ostamaan vain jogurtin, banaanin ja omenan. Kotona se ihmettelee miksi kaappi on ihan tyhjä.

Kokemani parisuhdeväkivalta

Ensimmäistä kertaa ex-poikaystäväni nähdessä hänestä saa kiltin ja asiallisen kuvan. Hän on kohtelias, huumorintajuinen ja ystävällinen herrasmies, joka ei voisi satuttaa kärpästäkään. Tapasimme ensimmäisen kerran baarissa. Aloimme seurustella nopeasti tutustuttuamme toisiimme. Rakastuin hänen huumorintajuun, hymyyn ja rentoon elämänasenteeseen. Olen aina käynyt kuumana räppäreihin ja se varmasti olikin suurin syy, miksi ihastuin häneen. Alussa vain nauroin hänen alkoholinkäytölle. "Hahah taasko sä oot humalassa." "Et kai sä nyt taas ala ryyppäämään hahah." Muutaman kuukauden päästä tajusin, että en ole vielä kertaakaan nähnyt häntä selvinpäin. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että hänellähän on alkoholiongelma. Hänellä oli suvussa alkoholiongelmaa ja isä oli ollut alkoholisti nuoresta pitäen. Poikaystäväni äiti oli kieltänyt näkemästä muualla asuvaa alkoholisti-isää. Silti poikaystäväni vietti salaa aikaa isänsä luona.

En ollut koskaan ennen tavannut ihmistä, jolla oikeasti oli alkoholiongelma. Joivathan monet ystäväni lähes päivittäin, mutta poikaystäväni alkoholinkäyttö aiheutti jatkuvasti ongelmia hänen elämäänsä. Hän ei itse suostunut ongelmaa myöntämään. Suomessa alkoholinkulutus on nuorilla suurta, joten ero kunnon alkoholiongelman ja runsaan alkoholinkäytön välillä on häilyvä. Alkoholiongelma on kyseessä ainakin silloin, jos se alkaa häiritsemään ja rajoittamaan elämää. Poikaystäväni oli töissä asiakaspalvelijana. Hän joi ennen työvuoroa, töissä ja töiden jälkeen. Hän oli humalassa töissä. Silmät seisoivat päässä ja puhe sammalsi. Varoituksia sai, mutta ei koskaan potkuja. Häpesin silmät päästäni, miten kukaan kesti katsoa humalaista asiakaspalvelijaa.

Poikaystäväni oli jatkuvasti humalassa. Jos juomisen lopetti kesken, vieroitusoireet alkoivat. Kädet alkoivat täristä, tuli kova päänsärky, levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Pian alkoholin rinnalle tulivat huumausaineet. Kannabiksen käyttö oli päivittäistä. Kannabiksen käytön hyväksyn kunhan sen käyttö ei häiritse muuta elämää eikä käyttö ole päivittäistä. Poikaystäväni tuli kuitenkin entistä sekavammaksi, uhkaavammaksi ja päällekäyvemmäksi kannabiksesta. Hän huusi minulle ja huoritteli minua. Ei osannut muuta kuin haukkua. Amfetamiinia meni silloin tällöin. Jotain nappejakin meni siinä sivussa.

Tykkään keskustella toisten tunteista ja ajatuksista tunteiden takana. Yritin pitää säännöllisesti keskustelutuokioita poikaystäväni kanssa ja auttaa häntä sanoittamaan tunteitaan. Pikkuhiljaa hän alkoi myöntää alkoholiongelmansa. Sain hänet tajuamaan, että tarvitsee apua. Rohkaisin menemään työterveyshuoltoon. Lääkäriltä hän sai antabuskuurin. Muutaman viikon ajan tuntui, että antabuskuuri auttoi ja näin poikaystävääni selvinpäin. Aloin nähdä tunnelinpäässä valoa ja uskoin, että suhteellamme voisi olla vielä pieni mahdollisuus toimia. Jostain kumman syystä aloin taas saamaan hänet kiinni ryyppäämisestä. Joskus hän oli tosin ihan tulipunainen ja heikkohappisen näköinen. Silloin lienee kyseessä olleen antabusreaktio. Toisinaan hän oli taas kännissä eikä puheesta saanut mitään selvää. Antabuskuuriin hän ei siis sitoutunut. Edelleen hän jatkoi salaa juomista. Reppu oli aina täynnä kaljaa. Kaljaa löytyi milloin mistäkin piilopaikoista.

Poikaystävästäni ei enää ottanut selvää. Häneen ei voinut edes luottaa. Hän valehteli päivittäin. En tiennyt missä aineissa hän oli. Aina kun kysyin: "Mitä sä olet tänään ottanut?", sain vastaukseksi: "En vittu mitään." Olin turhautunut. En tiennyt mitä tehdä. En voinut luottaa poikaystävääni lainkaan. Hän saattoi mennä parvekkeelle ja yskäistä, samalla avaten kaljatölkin. Kun menin parvekkeelle kysymään: "Aloitko sä taas juomaan?", hän vastasi aina kieltävästi. Sitten otin penkin alta piilossa olevan avatun täysinäisen kaljatölkin käteeni ja kysyin, että "Mikä tämä on?". Vastaukseksi sain vain mulkaisun tai kunnon huorattelut ja haukkumiset.

Olen joutunut tekemään niin paljon hänen puolesta ja joutunut kärsimään senkin edestä. Hän on kännipäissään mennyt loukkaamaan itsensä useampaan kertaan. Olen joutunut kuskaamaan hänet sairaalaan haavojen sulkuun, jossa hän on taas selittänyt lääkärille: "Ihan selvinpäin olin koko ajan. Joku vaan tönäisi mua ja kaaduin." Eihän kukaan sitä voinut uskoa. Huomasi sen jo poikaystäväni huojuvasta kävelystäkin. Olen jäänyt oven ulkopuolelle yöllä -15 asteen pakkaseen 20 kilometrin päästä kodistani, kun poikaystäväni oli sammunut sisälle.

Hän ajautui perhekriisiin. Veli katkaisi yhteydenpidon kokonaan. Veli häpesi häntä eikä enää halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa. Poikaystäväni oli kunnon nisti. Minä olin huolissani. Olin jo liian kiintynyt poikaystävääni, enkä pystynyt häntä jättämään. Halusin vain auttaa häntä. Pelkäsin hänen toteuttavan itsemurhasuunnitelmansa viimeistään silloin, kun olisin hänet jättänyt. Jotkut poikaystäväni ystävätkin huomasivat hänen käyttävän henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Olikin ihana avautua hänen kavereillensa. Tuntui, että hänen ystävät ymmärsivät.

Halusin jutella poikaystävälleni, kuinka pahalta minusta tuntui ja, kuinka huolissani olin hänestä. En vain enää jaksanut katsoa, miten toinen riistää elämänsä pois käsistä. Hän kertoi minulle itsemurha-aikeista. En uskaltanut kertoa kenellekään. Pelotti ja ahdisti. Tuntui, että poikaystäväni uhkaili minua. Pelkäsin omaa poikaystävääni. Hän huusi minulle päivittäin. Ei arvostanut mitään mitä tein. Kaikki oli päin vittua. Ei osannut muuta kuin haukkua ja huutaa. Hän ei koskaan lyönyt minua tai käyttänyt fyysistä väkivaltaa. Joskus saattoi kännipäissään tönäistä, mutta ei muuta. Siitä saan olla tyytyväinen. Vaikka joskus tuntuukin siltä, että henkinen väkivalta on pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Usein hän kuitenkin uhkaili ja löi nyrkillä seinään.

Hän poltti tupakantumppien jämiä kadulta. Lainasin hänelle ruokaan rahaa eikä hänellä ollut aina varaa maksaa takaisin. Velkaa kertyi. Luottotiedot olivat jo kauan aikaa sitten menneet. Sähköt menivät usein asunnosta, sillä hän ei ollut maksanut sähkölaskuja. Vuokria oli niin paljon maksamatta, että hän sai lopulta asunnosta häädöt. Jollain ihmeen kaupalla hänen onnistui saada äidiltään muutamia tonneja lainaan vuokran maksuun ja hän sai asunnon takaisin. Hän laihtui jatkuvasti ja oli täysin aliravittu.  Kaikki jäljellä olevat rahat hän tuhlasi päihteisiin. Ruokaan ei niiden jälkeen ollut varaa.

Olin itsekin sekoamassa poikaystäväni sekoiluista. En ollut kertonut perheelleni mitään. En kehdannut. Häpesin poikaystävääni. Viimeisen pisaran sain, kun poikaystäväni tuli perheeni luokse kylään sekaisin kuin seinäkello. Olin romahtaa siihen paikkaan. Soitin ystävälleni, että en kestä enää. Meillä oli sovittuna tuplatreffit ystäväpariskuntani kanssa leffateatterissa ja sovittiin, että menen kuitenkin elokuviin, jotta voin avautua ystävälleni. Itku kurkussa kävelin poikaystäväni kanssa leffateatteriin, jonne hän lopulta sammui. Sanoin, että en enää ikinä halua nähdä häntä. Menin perheeni luo yöksi. Poikaystäväni seurasi perässä, vaikka olin sanonut, että se on loppu nyt. Kotona kaikki olivat jo nukkumassa. Jostain kumman syystä annoin poikaystäväni vielä tulla minun luokse nukkumaan. Pelkäsin, että hän vielä sekavana loukkaa itsensä, jos jätän hänet heitteille ulos. Aamulla herättyämme menimme syömään aamupalaa. Muu perhe oli jo aamupalapöydässä. Siinä sitten kerettiin muutama minuutti rupatella perheeni kanssa ja syödä aamupalaa, kunnes yhtäkkiä sain äkillisen stressireaktion ja aloin itkeä. Sen jälkeisiä tapahtumia en enää muistakaan. Äidille ilmeisesti kerroin kaikein. Jossain vaiheessa poikaystävänikin lähti, mutta en muista milloin ja miten.

Muutaman kerran näimme jälkeenpäin vielä kaverilinjalla. Harrastimme vielä aikuisten juttuja, kunnes erään kerran jälkeen tuli selville, että hänellä on tyttöystävä. Se tästä vielä puuttui. Pettämässä uutta tyttöystäväänsä minun kanssani. Viimeiset touhut loppuivat siihen paikkaan.

Jälkeenpäin olen jäänyt katumaan, miksi suhteen antoi vain jatkua, vaikka tiesi, että suhteella ei ole tulevaisuutta. Oli ihan uskomattoman vaikeaa lähteä pois. Kiinnyn helposti ihmisiin ja kyseessä oli liian syvä kiintymyssuhde. Järki käski lähteä, mutta tunteet eivät pystyneet päästämään irti. En enää tiennyt mitä oli rakkaus. Sanoin rakastavani poikaystävääni, mutta tunne, jota minulla oli häntä kohtaan oli viha. En ymmärrä, miten mielessä viha ja rakkaus sekoittuivat keskenään. Häntä miettiessäni syke nousi pilviin, stressihormoneita alkoi virrata ja kehoni valmisti minua taistele- tai pakene reaktioon. Parisuhteesta lähteminen ei ole aina helppoa. Varsinkin, kun pelko siitä, että toinen tappaa itsensä on parisuhteesta lähtemisen tiellä.

Tällä hetkellä emme ole puheväleissä. Meillä on kuitenkin paljon yhteisiä kavereita, joten on mahdotonta olla kuulematta hänestä ystäviltäni. Tuntuu niin pahalta, kun kuulen, että edelleen hän salailee huumeiden- ja alkoholinkäyttöään. Olisin halunnut osata auttaa paremmin, vaikka tiedän päihteistä vieroituksen olevan haastavaa. Vaikka edelleen tunnen vihaa häntä kohtaan, toivon hänen joskus tulevan järkiinsä ja hakevan apua. Jos ei itsensä vuoksi, niin läheistensä vuoksi. Selvinpäin hän on mukava ja sosiaalinen ihminen. Selvinpäin hän osaisi myös varmasti olla hyvä isä. Vahinko vain, kun sitä selväpäistä ihmistä ei taida olla enää olemassa. On kurjaa nähdä, miten pohjimmiltaan hyvä ihminen voi pilata elämänsä niin nuorena.

Suhteen jälkeen olen kasvanut henkisesti ja koen sanonnan "se mikä ei tapa vahvistaa" pitävän täysin paikkansa! Silloin tällöin saatan nähdä hänestä painajaisunta ja herätä vihan täyttämään tunteeseen. Ehkä minulle on jäänyt tästä suhteesta jonkinasteiset traumat, minkä vuoksi en enää halua olla kunnolla sitoutunut ja haluan vain elää avoimessa parisuhteessa. Vinkkinä muille, jotka joutuvat kituuttelemaan jonkinlaisessa parisuhdeväkivallassa: Jättäkää kumppaninne! Tehkää se mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, heti kun väkivaltaa alkaa ilmenemään. Ihmiset eivät muutu noin vain. Helpoimmalla pääsee, kun ottaa asenteen, että kerran tämä kirpaisee. Kaikki tietävät, että jättämisestä seuraa sydänsuruja. Sydänsurut ovat perseestä, mutta se mitä sillä päätöksellä voittaa on jotain korvaamatonta. Raskas taakka vyöryää pois jostain rintakehän kohdalta ja tulee paljon kevyempi olo. Sisältä kumpuaa uusi valoisa minä. Tsemppiä!