Pomputipomputipom -näin mua pomputellaan

Mihin tämä Suomi on oikein menossa, kun ei enää saa terveydenhuoltoakaan murisematta? Minulla alkoi jo joulukuun lopussa bakteerivaginoosin kaltaiset oireet. Bakteerivaginoosi on siis bakteeritasapainon häiriö vaginassa. Bakteerivaginoosi on lähes yhtä yleinen naisten vaiva kuin hiivatulehdus. Jokatapauksessa soitin joulukuun lopulla opiskelijaterveydenhuoltoon ja sieltä vain sanottiin, että ei ole nyt vapaita lääkäriaikoja. Varasin sitten yksityiseltä gynekologilta ajan. Hupsista kuukautiset alkoivatkin juuri silloin, joten jouduin perumaan ajan. Onneksi, koska tajusin, etten halua maksaa yksityisestä, kun pitäisi kuitenkin olla oikeus päästä julkisen puolen lääkärille.

Kuukautisten jälkeen bakteeritulehduksen oireet palasivat pikkuhiljaa takaisin. Soitin taas opiskelijaterveydenhuoltoon ja minut käskettiin mennä joku arkipäivä sairaanhoitajan hoidon tarpeen arviointiin. Minua vitutti jo tässä vaiheessa, koska tiesin, että bakteerivaginoosi ei ole akuuttiasia, joten en saisi hoidon tarpeen arvioinnin kautta lääkäriaikaa. Olinhan itsekin ollut terveyskeskusharjoittelussa enkä itse olisi vastaavassa tilanteessa antanut potilaalle lääkäriaikaa. Kerroin samat asiat taas kolmanteen kertaan sairaanhoitajalle ja vastaukseksi sain "Meillä on kaikki lääkäriajat täynnä eikä sinun asiasi ole akuutti." Sitten sairaanhoitaja alkoi pohtia, että eikö oireesi viittaa klamydiaan ja olisi syytä mennä tarkistuttamaan pissatestissä asia. Tiesin, että se ei olisi klamydia, koska oireeni eivät olleet klamydiaa nähneetkään. Sovittiin sitten, että menen pissaamaan purkkiin ja tsekkaamaan klamydian.

No kävin pissaamassa purkkiin ja yllätyksekseni tulos oli negatiivinen. Ei klamydiaa. No shit. Soitin taas opiskelijaterveydenhuollon sairaanhoitajan puhelinajanvaraukseen ja minua kehotettiin soittamaan terveysaseman sairaanhoitajalle, koska opiskeluterveydenhuollossa oli tullut joku lääkärikato eikä aikoja ollut antaa. Eipä siinä muu auttanut, kun ottaa puhelin kouraan ja soittaa terveyskeskukseen. Sielläkään ei ollut antaa lääkäriaikoja ja minua kehotettiin menemään terveyskeskuksen sairaanhoitajan hoidon tarpeen arviointiin. Voi hyvää päivää. Tiesin taas mitä olisi tulossa. Bakteerivaginoosi ei edelleenkään ole akuutti asia, joten ei myöskään tule lääkäriaikaa. 

Menin turhautuneena jonottamaan hoidon tarpeen arvioon. Jonotus kesti kaksi ja puoli tuntia, vaikka tulin mielestäni juuri rauhallisimpaan aikaan eikä jonossa ollut kuin kahdeksan minua ennen. Sairaanhoitajalle päästyäni minua taas muistutettiin, että tämä ei ole akuuttiasia, joten minulle ei voida antaa lääkäriaikaa. Seuraavat lääkäriajat menisivät kolmen viikon päähän. Ei siinä muu auttanut, kun ottaa järeämmät aseet käyttöön. Otin käyttöön oireiden liioittelu-kortin. Tiesin, että saisin liioiteltua oireistostani akuutimman. Ei siinä oikein muu olisi auttanut. Sitä paitsi minua oikeasti pelotti, että bakteeritulehdus pian leviäisi kohtuun ja aiheuttaisi jonkun pahemman infektion, vaikka se olisikin hyvin epätodennäköistä. Kerroin pelostani sairaanhoitajalle ja yritin näyttää säälittävältä. Sain kuin sainkin itselleni akuuttilääkäriajan.

Lääkärikäynti oli taas niin turhauttava. Lääkäri ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Lääkäri teki kyllä sisätutkimuksen ja kertasi oireitani ääneen, mutta diagnoosia en saanut. Ei klamydiaa, ei raskaana, ei hiivatulehdusta eikä selviä bakteeritulehduksen oireita. No mitä helvettiä, eivät nämä ihan normaaleita oireita kuitenkaan ole. Lääkäri vain tokaisi: "No kirjoitan sulle ton antibiootin varalle ja katot auttaako." Jee varmuuden vuoksi pääsen popsimaan antibioottikuurin. Ei lääkärit tietenkään mitään Jumalia ole, mutta silti ärsyttää kun olen joutunut ramppaamaan edestakaisin jokapuolella ja lopulta lääkäriin päästyäni lääkäri ei tiedä mistään diagnoosista mitään. Näytettä ei tietenkään voitu ottaa, koska eihän julkisella puolella nyt sellaisiin laitteisiin ole varaa. Taidan lopettaa tämän julkisen terveydenhuollon kanssa pelleilyn ja mennä suoraan yksityisen puolen lääkärille. Ei tässä mitään  antibioottikuuria aleta "varalta" syömään, kun diagnoosi ensin tiskiin ja sitten vasta miettimään hoitoa.

Tämä sähläysrumbaravaaminen laittoi taas miettimään haluanko oikeasti sairaanhoitajaksi. Miten sitä jaksaa koko työtä tehdä, kun sairaanhoitajat ovat niitä ensimmäisiä, joille kaikki paska tulee niskaan terveydenhuollon toimimattomuudesta. Muutenkin kurjaa, jos ei pysty antamaan lääkäriaikoja joillekin, joilla ei ole niin akuuttiasia. Gynekologiset vaivat kuitenkin ovat inhottavia ja seksielämään vaikuttavia asioita, joten ei sitä kovin mielellään potilaalle sanoisi, että kestä nyt oireiden kanssa vielä kuukausi. Ei sitä oikein itsekään pysty lääkäriajaksi potilaalle muuttumaan. Jos julkiseen terveydenhuoltoon ei enää pääse, eikö niitä veroja voisi jonkin verran laskea? Minua ei kyllä taida Suomessa valmistumisen jälkeen paljon näkyä, jos Suomi jatkaa samaa rataa.

Onko teillä huonoja kokemuksia Suomen terveydenhuollosta?

MUOKKAUS 25.1: En enää olekaan vihainen Suomen terveydenhuollolle. Sitä vain maanantaina kiukuspäissään halusi purkaa kiukkunsa blogin puolelle. :D Ilmaista hoitoa täällä kuitenkin saa!