WEMBULA: London called me

Viime viikon vietin vanhassa asuinkaupungissani Lontoossa äidin kanssa joululahjaostoksilla. Äiti oli alkuviikosta työmatkalla, mutta loppuviikon saimmekin shoppailla yhdessä. Oli ihanaa viettää äidin kanssa pitkästä aikaa laatuaikaa. Sitä harvemmin tulee nähtyä noin pitkään, kun toinen asuu Turussa ja toinen Tampereella, vaikka välimatka onkin vajaa kaksi tuntia junalla. Hotelli oli aika luksusmeininki opiskelijalle. Äiti on VIP, joten pääsin äitin huone-aveccina VIP-tiloihin hakemaan ilmaista mättöä niin paljon kuin sielu siesi. Hotellissa oli myös aivan uskomaton aamupalatarjoilu. Oli vähän erilaista saada aamupalaksi lähes mitä vain voi kuvitella verrattuna siihen mitä yleensä Tampereella syön aamupalaksi. Yleensä kaapissa on vain puuroa. Hyvän tuurin käydessä saattaa tarjolla olla jogurttia tai jopa hapankorppua.

Shoppailujen lisäksi kävimme katsomassa musikaaliesityksen nimeltä "The book of mormons". Esitys oli aivan loistava! Musikaali vei kyllä kaikista näkemistäni teattereista ja musikaaleista ylivoimaisesti voiton! Suosittelen ehdottomasti uskontohuumorista pitäville. Mormoneille sen sijaan kehoitan pysymään musikaalista kaukana, sillä musikaali on suhteellisen loukkaava mormoni-uskontokuntaa kohtaan. Viikon aikana ehdimme käydä myös Lontoon silmässä eli London eyessä. Näköalat olivat aivan huikeat ja oli todellakin rahan arvoinen. Viikon aikana myös aloittelin järjestelmäkamerakuvausuraani. En ole koskaan aikaisemmin järjestelmäkameraa käyttänyt. Kamera (Canon EOS 60D) on Frankin, mutta Frankula ei sitä pahemmin käytä, joten minulla on oiva tilaisuus napsia sillä kuvia. Vielä pitää kovasti harjoitella ja lukea kaikenmaailman säädöistä ja kameran ominaisuuksista, joista en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Tässä kuitenkin ensimmäisiä järjestelmäkameralla ottamiani kuvia. Hmmmm...