Kuinka saada kavereita reissusta?

Minulle reissaamisessa tärkeintä on tutustua paikallisiin ihmisiin ja saada uusia kavereita tai jopa ystäviä. Olen lähinnä seikkaillut Euroopan ulkopuolella, joissa ihmisiin tutustuminen on tunnetusti helpompaa kuin Euroopassa. Olen luonteeltani ujo, joten Suomessa ystävystyminen on ollut minulle aina hankalampaa kuin Euroopan ulkopuolella. Tuntuu, että Euroopan ulkopuolella ujoutta arvostetaan aivan erilailla, mitä Suomessa ja siksi ujojen ihmisten on helpompi saada näissä maissa ystäviä. Ystävät eivät kuitenkaan koskaan tule kuin tarjottimella ja mahdollisten uusien tuttavuuksien eteen tulee myös itse tehdä työtä. Onnistuneen Australian reissuni jälkeen päätin tehdä vinkkilistan siitä, miten niitä uusia kavereita kannattaa reissun päällä alkaa metsästää.

Reissussa tulee olla positiivinen asenne ja olla avoin kaikelle. Sanan "ei" käyttämistä tulee harkita pitkään, mutta tietysti järkevästi. Oman järjen käyttö on aina sallittua! Minullekin tuli muutama kerta vastaan tapaamisia ja tapahtumia, joista olisin halunnut kieltäytyä, mutta päätin mennä jokatapauksessa. En olisi koskaan tutustunut yhteen parhaimmista aussi-ystävistäni, jos en olisi yksiin illanistujaisiin mennyt. Väsymys unohtui nopeasti hyvässä seurassa. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle kannattaa myös olla valmis menemään. Esimerkiksi baareissa on usein erilaisia kilpailuja ja esityksiä, joihin pyydetään yleisöstä vapaaehtoisia mukaan.

Reppureissaajalle suosittelisin hostelleja ja telttailualueita. Näissä ei tietystikään välttämättä pääse paikallisiin ihmisiin tutustumaan, mutta toisten reppureissaajien seura voi myös tehdä ihan hyvää. Toiset reppureissaajat ovat samassa tilanteessa ja onkin helpottavaa jutella heidän kanssaan heidän  kokemuksistaan. Hostelleissa on yleensä yhteiset oloilutilat, jossa hengaillaan muun hostelliväen kanssa. Dormillisia hostelleja kannattaa suosia, sillä silloin ei tule vahingossakaan jäätyä yksin omaan makuuhuoneeseensa surffailemaan netissä. Vaihtoehtoisesti, jos haluaa ennemmin tutustua paikallisiin ihmisiin, kannattaa kokeilla couchsurfing:iä. Couchsurfing on helppo tapa majoittua paikallisten luona ja saada uusia kavereita. 

Tänä päivänä sosiaalinen media on ehkä kaikkein helpoin paikka tutustua uusiin ihmisiin. Itselläni oli käytössä facebook ja tinder, mutta reppureissaus-appejahan on olemassa jo valtavat määrät. Tinder on monien Suomalaisten mielestä ainoastaan treffi- ja seksiseuran etsimistä varten, mutta Australiassa tinderiä käytettiin ihan kavereidenkin etsimiseen. Tykkään käydä treffeilläkin, joten löysin myös treffiseuraa tinderistä. Yritin kuitenkin olla varovainen, sillä en halunnut löytää mitään "vakavaa". Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joista löytää uusia kavereita. Minä esimerkiksi kuuluin "Darwin backpacker"-ryhmään, josta sain reppureissaaja-kavereita. Tällaisista ryhmistä löytää myös hyviä reissukavereita, jos haluaa käydä katsomassa erilaisia nähtävyyksiä. Täytyy muistaa kuitenkin olla joustava omien suunnitelmien ja päivämäärien suhteen. Yhdessä reissaamisessa ei aina voi saada kaikkea, mitä haluaa.

Pubeissa ja istuskelubaareissa tutustuu myös helposti ihmisiin. Tanssibaareissa tutustuu myös ihmisiin, mutta tuntui, että suurin osa oli vain pimpin perässä eikä niinkään etsimässä uusia ystäviä. Pubeissa tuli rampattua alussa useampaankin kertaan jopa arkipäivinä. Rohkeasti menee istumaan joidenkin mukavien näköisten ihmisten pöytään ja kertoo, että on juuri tullut tänne Suomesta. Näin minä ainakin tein ja kappas pöytään alkoi tulla lisää jengiä muista pöydistä ihastelemaan tätä ulkomaalaista nähtävyyttä.

Erilaisista sosiaalisista tapahtumista löytää myös uusia tuttavuuksia. Itselleni parhaat tapahtumat olivat festarit ja erotiikkakaupan työkeikat. Sain tuttuja myös työpäivieni aikana erilaisista leikkikerhoista toisista lastenhoitajista, au paireista ja äideistä. Lempifestarini olivat psykemusiikkifestarit. Festareilla oli todella hyvä yhteishenki ja yhteenkuuluvuuden tunne. Toki suurin osa oli ekstaaseissa ja ekstaasi nyt tietysti tekee ihmisen rakkautta jakavaksi. Näillä festareilla ihmisiin tutustui helposti ja pääsi jo heti ensi kosketuksissa ihmistä lähemmäs. Tuntui kuin ihmisten suojakuori olisi puuttunut ja kaikki olivat ihan omia itsejään. Näillä festareilla tutustuin ensimmäisen kerran myös seksikaupan perustajaan, jonne lopulta päädyin töihin.

Aloita jokin harrastus tai käy erilaisissa ryhmissä. Jos on tiedossa, että reissu kestää pidempään, kannattaa aloittaa jokin harrastus tai kokeilla jotain kerhoa esim. kokkikerho tai joogakerho. Itse en varsinaisesti harrastanut mitään säännöllisesti, paitsi työpäivieni aikana kävin lapsen ja koiran kanssa juoksemassa. Kaljamahan saavuttua aloin käydä muskelimasan kanssa kuntosalilla, jossa tutustuin myös muihin treenaajiin. Sieltä en tosin saanut ketään uusia ystäviä, kun keskityin niin täysillä treenaamiseen. Kävin myös kerran salsa-illassa meren rannalla, mutta ihmiset olivat vanhempia eikä ihan minun tyyppisiä. Kävin kerran myös beach-joogassa, jossa tutustuin muutamiin reppureissaajiin. Ryhmäliikuntalajit ovat kuitenkin paras paikka tutustua uusiin ihmisiin. Vaihto-oppilasvuonna sain parhaat kaverini juurikin tanssiryhmästäni. Meillä kaikilla oli yhteinen tavoite ja päämäärä ja meitä  kaikkia yhdisti tanssi.

Aloita keskustelut randomien kanssa! Keskustelun aloittaminen randomin kanssa voi olla haastavaa varsinkin ujoimmille luenteille. Tätä voi kuitenkin harjoitella ensin "small talkina". Kaupan kassalla on hyvä aloittaa ensimmäinen "small talk". Kaupan tädille voi aloittaa small talkin esimerkiksi näin: "Hi! How are you doing today? Its such a lovely weather today. Might go for a swim after all this shopping hahaa." Toisen kuulumisten kysyminen ja säästä höpöttäminen toimivat aina! Tässä ei voi mennä pieleen. Kun small talk tuntuu luonnolliselta, uskaltaa pikkuhiljaa lähteä höpöttelemään jo kenelle tahansa. Keskustelut voi aloittaa tervehtimällä ja kertomalla, mistä on kotoisin ja mitä on tullut tänne tekemään. Yleensä tässä vaiheessa (ainakin Afrikassa, Jenkeissä ja Australiassa) juttelukaveri on jo ihan innoissaan kyselemässä lisää. Jos henkilö ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, kannattaa keskustelu jättää vain siihen. Näin tapahtuu kuitenkin äärimmäisen harvoin ainakin oman kokemukseni perusteella.

Kokeile nestemäistä lääkettä sosiaaliseen pelkoon. Tämä on siinä ja siinä voisiko tätä suositella, mutta monien ihmisten kokemuksien perusteella tätä voi jossain määrin kehottaa kokeilemaan. Alkoholi ei tietenkään ole koskaan ratkaisu ylenpalttiseen jännittämiseen. Päinvastoin, se voi vain pahentaa sairaalloista jännittämistä. Muutama alkoholiannos kerran viikossa ihmisiin tutustumisen helpotuksena on minusta kuitenkin ihan ok. Alkoholi rentouttaa, mikä tekee keskusteluiden aloittamisesta paljon helpompaa. 

Oletko koskaan kuullut verkostoitumisesta? Pyydä tuttujasi tutustuttamaan sinua heidän tutuilleen. Järjestäkää yhdessä kotibileitä tai illanistujaisia. Sinä voit kutsua juhliin muita reppureissaajaystäviäsi, jotka ehkä myös ovat vailla suurempaa ystäväporukkaa. Voit vaikka laittaa facebook-reppureissaus-ryhmään ilmoituksen illanistujaisista tai järjestää illanistujaiset jossain julkisella paikalla, johon reppureissaajat voivat kokoontua.

Don't worry, be happy. Tämä on ehkä kaikkein tärkein asia! Rento elämänasenne ja positiivinen mieli vetävät ihmisiä puoleensa. Kukaan ei jaksa katsoa myrtsiä naamaa kovin pitkään. Positiivinen energia välittyy nopeasti ympärillä oleville. Kavereiden saamisesta ei myöskään kannata ottaa stressiä. Yleensä niitä vain putkahtaa jostain randomisti juuri silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa.

Kuusimetriset krokotiilit ja kuumat lähteet -road trip

Viikonloppuna päätimme lähteä kansainvälisten reppureissaajien kanssa pienelle roadtripille Darwinin ulkopuolelle. Meitä lähti iso lössi porukkaa, mutta vietin pääasiassa aikaa neljän läheisimmän ystäväni kanssa. Illalla oli tietysti kiva istua nuotion äärellä isossa porukassa ja juoda vähän alkomaholia. Meidän roadtrip ei oikein alkanut suunnitelmien mukaan, kun puolessa välissä ensimmäistä etappiamme ajoimme vahingossa kengurun päälle. Kenguru vain tuli yhtäkkiä pusikosta ja yritti loikkia automme ohi toiselle puolelle tietä, mutta nopeutemme ollessa 100km/h ei kengurulla valitettavasti ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. R.I.P. Jack.

Meidän reissumme ensimmäinen etappi oli kunnon turistikohde, jumping crocodile. Yleensä pyrin välttelemään kaikkia turistikohteita, koska ne eivät vain ole minun juttujani. En yhtään tykkää reissata turistikohteissa, vaan haluan nähdä sitä aitoa paikallista elämää. Tämän takia olen myös pyrkinyt hengaamaan enemmänkin paikallisten kuin reppureissaajien kanssa. Reppureissaajat kun eivät tiedä paikallisesta elämästä, vaan menevät enemmänkin turistirysien mukana. Paikalliset myös tietävät kaikkia siistejä mestoja, joista eivät reppureissaajat edes puskaradion kautta kuule.

Jumping crocodile ei ollut mikään suosikkikohteeni, mutta muut reppureissaajat olivat siitä hyvinkin innoissaan. Paikalliset krokotiiliasiantuntijat syöttivät Adelaide-joen krokotiileja veneestä käsin ja me turistit katsoimme tätä lumoissamme ja napsimme kuvia. Krokotiilit olivat massiivisen kokoisia ja uskomattoman nopeita niin maalla kuin vedessäkin. Afrikassa olen muutaman krokotiilin nähnyt, mutta ne olivat paljon pienempiä kuin nämä Adelaide-joen krokotiilit. Minua alkoi jo kaduttaa, kun viime viikolla sanoin ystävälleni, että haluaisin mielummin krokotiilin uivan minua vastaan kuin hain. Taidan perua sanani.

Krokotiilinähtävyyden jälkeen suuntasimme kohti Douglas Springsiä, joka on vajaa kolmen tunnin ajomatkan päässä Darwinista. Douglas Springs oli aivan uskomaton paikka! En ole aikaisemmin luonnon kuumassa lähteessä ollut, joten senkin takia kokemus oli aivan huikea. Lähde jatkui pitkulaisena useita satoja metrejä. Lähteen alkupäässä vesi oli niin kuumaa, ettei pystynyt kuin varpaan siinä nopeasti kastamaan. Puolessa välissä lähdettä vesi alkoi tuntua sopivan lämpöiseltä ja makoilimmekin lähteessä lähes koko päivän. Ei olisi hienompaa päivää luonnon helmassa voinut toivoa. Douglas Springsissä oli muutamia paikallisia vierailijoita, mutta kunnon turistilaumaa, meitä lukuunottamatta ei paikalla onneksi ollut.   

Leiriydyimme yöksi kuumien lähteiden läheisyyteen ja teimme ruokaa nuotion äärellä. Aloin haaveilla kunnon reppureissauksesta. Haluaisin kiertää Australian ympäri rinkka selässä, ainoastaan pakolliset tavarat mukanani. Olen sisimmiltäni kaupunkilaistyttö, joka ei näkisi itseään haisevien hippien rivissä, mutta jokin siinä haisuleiden elämässä kuitenkin minua kiehtoo. Olen seikkailunhaluinen ja olisi siistiä haastaa itsensä elämään luonnonhelmassa vähillä varusteilla pidempiäkin aikoja.

Ääääk tänään mun mies tulee takaisin Balilta! Olen koko päivän laskenut tunteja siihen, että tämän lentokone laskeutuu. Onneksi lentokenttä on tässä ihan meidän kämpän lähellä, niin pääsen sinne helposti vaikka ihan kävellen. Jännittää nähdä "pitkästä aikaa".

Darwin, Australian pienin pääkaupunki

Darwin on Australian pienin pääkaupunki. Populaatiota täällä on noin 150 000. Sadekauden loputtua huhtikuussa populaatio on kuitenkin noussut huomattavasti reppureissaajien tultua etelä-australian kylmää säätä pakoon Darwiniin. Minä valitsin Darwinin kaikista Australian kaupungeista juurikin sen sijainnin takia. Päädyin Darwiniin myös sen takia, että tykkään enemmän ei-niin suosituista ja tunnetuista matkustuskohteista. Minua ei kiinnosta lainkaan mitkään turistirysät. Olen nähnyt niin monta kuvaa sydneyn oopperatalosta, että ei se minua enää edes houkuttele. Tykkään kohteista, joissa voin tutustua paikalliseen elämään ja kulttuuriin; ei turistikulttuuriin.

Darwin sijaitsee aivan Australian pohjoiskärjessä, joten täällä on lämmintä vuoden ympäri. Tällä hetkellä muualla Australiassa on talvi ja lämpötilat saattavat pudota jopa nollan alapuolelle. Darwinissa sen sijaan lämpötilat ovat jatkuvasti kolmenkymmenen asteen molemminpuolin. Yöllä tietysti on kylmempi. Kesä on lempivuodenaikani enkä olisi missään nimessä halunnut missata tämän vuoden kesää. Monille tulee varmasti yllätyksenä, että Australiassakin voi olla pakkasta ja sataa lunta. Minun täytyy ainakin myöntää, että ennen kuin aloin huhtikuussa etsimään Australiasta tietoa, luulin vielä silloin koko Australiassa olevan lämmintä ympäri vuoden. Hups, en ole ilmeisesti ollut hereillä maantiedon tunneilla.

Harvat edes tietävät, missä päin maailmaa koko Darwin sijaitsee. Australiasta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen tulevat Byron Bay, Queensland, Brisbane, Sydney ja Melbourne. Kun aletaan puhua Darwinista, ihmiset ovat ihan ihmeissään, missä sellainen paikka edes on. Niin olin aluksi minäkin. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja matkustaa tuppukylään. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen valintaani tulla Darwiniin. Kaikille Darwin ei kuitenkaan ole se oikea matkustuskohde. Jos tärkeintä on aurinko ja lämpö, Darwin on hyvä valinta. Jos matkalta kaipaa shoppailua ja bilettämistä, kannattaa mennä mielummin suurempaan kaupunkiin. Täällä shoppailumahdollisuudet ovat pienet ja itse olenkin joutunut turvautumaan online shoppailuun ja kavereiden vaatteiden lainaamiseen. Baareja ei ole monia, mutta bileitä kyllä löytyy, jos vain löytää oikean porukan. Täällä ihmisiin onneksi tutustuu helposti, jos vain itse osaa olla aktiivinen.

Darwinissa ei valitettavasti suositella meressä uimista valtavan krokotiili- ja meduusapopulaation vuoksi. Jos surffailu on se, mitä on tullut Australiasta hakemaan, ei Darwin tällöin ole se oikea kohde. Täällä on kansallispuistoja, joissa on turvallisia laguuneja ja lähteitä uimista varten. Keskustasta löytyy myös keinoaalto-allas sekä rajattu merikaistale, johon krokotiilit eivät pääse tulemaan. Darwinissa on ennemminkin poikkeus, jos jollain ei ole omaa uima-allasta pihallaan. Täällä on sadekaudella niin kuuma, ettei ilman uima-allasta pärjäisi. Ilmastoinnit onneksi löytyy lähes jokapaikasta.

Darwiniin tultaessa ei saa olla hippivastainen. Koko kaupunki vilisee hippejä; niin paikallisia kuin reppureissaajiakin, varsinkin näin kuivan kauden aikana huhti-syyskuussa. Huumekulttuuri ja hajukulttuuri ovat siis suuria. Kannabista löytyy helposti ja hippivaatteisiin sonnustautuneille tullaan herkästi sitä tarjoamaan tai sitä kysymään. Darwin on oiva valinta maanläheisille ihmisille. Täällä eletään luonnon helmassa, eikä niinkään kaupungissa. Luonto on aivan uskomattoman kaunista. Täällä on monia luonnonpuistoja ja luontoon liittyviä nähtävyyksiä. Darwinin kulttuuri eroaakin muun Australian kulttuurista siinä, että täällä vietetään enemmän aikaa ulkona kuin muualla Australiassa. Darwin on oiva valinta, jos on kiinnostunut joogasta tai meditoinnista. Täällä on upeat mahdollisuudet ulkona meditoimiseen ja joogaamiseen. Darwin on harvaan asutettu ja täältä löytyy paljon alueita, joissa voi olla rauhassa ilman ihmisten hälinää. Täältä jopa löytyy rantoja, joissa ei välttämättä näy muita ihmisiä koko vuorokauden aikana. Darwinissa on helppo hengähtää, rentoutua ja keskittyä hetkessä elämiseen.

Darwin on kalastuskaupunki. Täällä on hyvät mahdollisuudet kalastaa kalliolta tai lähteä veneellä avomerelle. Itse en niinkään ole tykännyt Suomessa kalastaa, mutta Darwinissa kalojen ollessa valtavan kokoisia, tulee kalastukseen vähän niin kuin himo. Vielä kun saisi hain kalastettua, niin olisin ylpeä itsestäni. Ehkä reissun päätteeksi kehittelen jonkun kalavaleen, jos en siihen mennessä ole vielä haita napannut. Summasummarum Darwin on hyvä matkakohde lyhyehkölle reissulle. Itse en täällä pystyisi puolta vuotta pidempään asumaan. Siinä voisi jo aika käydä vähän pitkäksi, vaikka hyviä ystäviä ympärillä olisikin. Jos meinaa reissata Australiaa ympäri, suosittelen Darwinissa käymistä. Tämä paikka kuitenkin eroaa huomattavasti tunnetuista Itä-Australian kohteista. Darwin on mm. Australian ainut paikka, jossa pääsee sukeltamaan krokotiilin kanssa. Darwinissa on rennompi kulttuuri ja kengät voi halutessaan jättää kotiin kaupungille mentäessä. Paras aika tulla käymään Darwinissa on huhti-syykuun välisenä aikana, jolloin sateet ovat väistyneet ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Tämä tyttö lähtee Ausseihin!

Wohoo nyt on Working Holiday-viisumi taskussa ja tämä maapallon pienin manner jollain tapaa hahmottuneena. Lähtö Australiaan näillä näkymin on 11.05.2015 heti opinnäytetyöseminaarin jälkeen. Saa nähdä mitäköhän omasta opinnäytetyöesityksestä tulee, kun lähtö varmasti jännittää sen verran paljon hahaa. Sairaanhoitajan töitä en siis Australiassa saa ennen valmistumistani tehdä, joten päädyin hakemaan lastenhoitajan töitä. Nämä saattaa olla niitä viimisiä hetkiä lastenhoitajana, joten täytyy ottaa kaikki ilo lasten kanssa irti! Minusta on ihanaa viettää vielä yksi kesä lastenhoitajana! Onhan minulla koko elämä aikaa tehdä sairaanhoitajan töitä, jos vain niin haluan. Olen kyllä täynnä intoa ja jännitystä. En ole koskaan Australiassa käynyt enkä oikeastaan tiedä koko mantereesta yhtään mitään. Tiedän, että Australialaisilla on hassu aksentti ja siellä asustelee kenguruita ja muita erikoisia otuksia. Siinä minun Australian tietämys oikeastaan olikin. Täytyykin alkaa googlettamaan, etten sitten ole ihan ulapalla Australiaan laskeutuessani hahah. No worries mate vai mitäköhän ne siellä sanoo?

Onko jotain vinkkejä ensimmäistä kertaa Australiaan matkaavalle? Onko kellään kokemusta Darwinista?

Sairaanhoitajana Keniassa osa 3. Ei herkille.

Kokosin kaikki viime vuoden facebook päivitykseni Keniasta yhteen, jotta muutkin kuin facebook-kaverini pääsevät lukemaan kokemuksistani. Osa päivityksistä on englanniksi, sillä yli puolet facebook kavereistani ovat englanninkielisiä. Muutamissa päivityksissäni olen kuvaillut kurjuutta todella suoraan eivätkä kaikki tekstit näin ollen sovellu herkimmille. Joissakin päivityksissä on myös paljon sairaalasanastoa ja asioita, joita ei ehkä muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä. Sairaanhoitajille ja lääkäreille päivitykset voivat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa.

28.04.2014

It is not rude to call somebody fat here. Actually it seems like a good thing. Today in the operating theatre the surgeon was saying right next to the patient that he only came to operate this patient because she is so fat. “I only came to do this surgery because the patient is so fat. I have never seen such a fat patient. She is this (demonstrating with his hands how huge she is) big.” The patient was just fine. She didn’t mind being called fat. There has also been many times when African people have called some of us in the group fat. “You need to exercise because you are already big and you will be this (demonstrating with hands) big when you are older.” “I can see you’re having your baby soon.” “You’re tired because you are as fat as me.” “Where is the fat one?” “The fat one can sit there.”

01.05.2014
Sairaalassa improvisointikyky on kaiken a ja o. Välineitä ei ole riittävästi, joten hoitovälineitä joutuu itse kehittelemään tarjolla olevista materiaaleista. Esimerkiksi staaseja ei ole, joten staasina käytetään hanskoista irti otettua kuminauhaa. Dreeni leikataan tippaletkusta ja dreenivuoto valuu tippaletkun päähän kiinnitettyyn kumihanskaan.

Afrikkalainen staasi.

05.05.2014
Tyttöjen piti matkustaa tänään Mombasaan, mutta Mombasassa oli kaksoispommi-isku lauantaina. Toinen pommeista osui hotelliin, joka oli tyttöjen varaaman hotellin melkein vieressä. Nairobiinkaan ei enää uskalla mennä, kun sielläkin räjähti kaksi pommia eilen. Kisumu on kolmanneksi suurin kaupunki heti Mombasan ja Nairobin jälkeen. On tosiaan vähän vainoharhainen olo, kun odottaa, että täällä varmaan räjähtää seuraavaksi.

06.05.2014

Today we went to visit the school of medicine and saw the human autopsy. There were ten bodies in the class that students had already started dissecting. In the cold room there were new bodies that were still dirty and not yet been washed. They were on top of each other. It looked like the bodies had just been thrown in there. How nicely they treat the dead over here. There are so many bodies in Africa. These bodies have been found somewhere and no relatives have come to pick them up. The bodies have not been identified. If they are not identified then they go straight to the universities were they are being dissected. We were told that most of the bodies are thiefs that some citizens have killed. On friday I will go join the dissection.

09.05.2014
Huhhuh mikä päivä! Menin töihin aamu kahdeksaksi ja lähdin töistä ilta yhdeksältä. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut vuoroin teho-osastolla ja leikkaussalissa. Tänään olin leikkaussalissa. Neljän aikoihin sairaanhoitajat olivat taas kadonneet jonnekin ja minä olin ainoana hoitajana leikkaussalissa, joten pakko sitä oli vielä mennä instrumentteihin. Potilaana oli 19-vuotias vatsakipuinen mies. Minulle sanottiin leikkauksen kestävän vajaa tunnin. Kuinkas sitten kävikään. Leikkaus kesti puoli kahdeksaan asti. Potilaan paineet tippuivat kokoajan alaspäin. Alhaisimmillaan ne olivat 44/9. Leikkauksen valmistuttua lähdimme viemään potilasta paareilla teho-osastolle. Sairaalassa ei ole hissiä, joten potilaan kuljettaminen on todella hankalaa ja pitää mennä useiden eri osastojen läpi teho-osastolle mentäessä sängyn kanssa. Juoksimme pitkin käytäviä. Työnsin toisella kädellä paareja ja toisella kädellä ventiloin potilasta. Osastoilla potilaat tuijottivat ja huusivat valkoihoisen perään. Tutut hoitajat moikkasivat ja ihmettelivät kiirettämme. Tästä illasta ei kyllä adrenaliinivirtausta puuttunut. Vihdoin kotona ja saa hengähtää. Huomenna takaisin teho-osastolle. Nyt olen kyllä löytänyt oman paikkani. Tämä on juuri sellaista työtä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. 

13.05.2014
Nyt se sitten tuli: Kulttuurishokki. Mombasan ja Nairobin matka peruuntui pommi-iskujen takia. Lauantaina lähdin iltapäivällä muutaman lääkärin kanssa reissuun. Tarkoituksena oli mennä Samburun kautta pohjoiskeniaan. Nyahuruun saavuttuamme kuulimme, että siellä oli ollut pommi-isku viimeviikolla. Lähdimme ripeästi kaupungista pois kohti Samburua. Samburuun päin ajaessamme poliisit pysäyttivät meidät ja kertoivat, että heitä päin oltiin juuri ammuttu Samburussa. Heidän autossa oli reikiä luodeista. He oikeastaan kielsivät meitä ajamasta enää eteenpäin. Poliisit käskivät minun tulla ulos autosta. He halusivat tarkistaa, että en ole Samantha Lewtwaite, valkoihoinen terroristi, joka on esimerkiksi Nairobin ostoskeskus terroristi-iskujen takana. Hän kuulemma piileskelee jossain itä-Afrikassa. Valkoihoinen kun olen, tietysti poliisit alkoivat heti pyytää minulta rahaa siitä, että he olivat varoittaneet meitä ammuskelusta. Poliisit yrittivät tulla minua lähemmäs, mutta ystäväni tarkkailivat kokoajan heidän liikkeitä. He kertoivat, että poliiseilla on tapana lavastaa syyttömiä syyllisiksi. He epäilivät, että poliisit yrittivät laittaa jotain huumausaineita minun taskuun ja voisivat siten saada minulta rahaa, jotta en joutuisi vankilaan. Miten voikaan olla niin korruptoitunut maa! Saman tien alkoi ärsyttää kaikki asiat. Se, että Keniassa olisi ruokaa tarpeeksi kaikille, mutta varallisuus jakautuu aivan liian suuresti. Rikkaat ovat saaneet rahansa jotenkin korruption kautta. Se, että poliiseja pitää pelätä. Se, että kukaan ei välitä, jos potilas kokee kipua. Se, että tuhansia vauvoja hylätään tien viereen tai vessakuiluun. Se, että tietää miten voisi auttaa potilasta, mutta ei ole oikeanlaisia välineitä. Se, kun pienetkin lapset joutuvat tekemään ruuan ja huolehtimaan perheen pienimmistä. Se, kun lapsi huutaa kivusta, mutta kipulääkettä ei ole saatavilla. Se, että lapsilla ei ole mitään oikeuksia. Se, että potilaita herää kesken leikkauksen. Se, että pienimpiäkin katulapsia raiskataan eikä kukaan välitä. Se, että yrittää parhaansa pitääkseen potilaan hengissä, mutta seuraavalle hoitajalle potilaan luovuttaessa, hoitaja ei edes yritä pitää potilasta hengissä. Se, että asiat pitää selvittää väkivallalla. Se, että raha pitää sinut hengissä. Se, että potilaita kuolee kuin liukuhihnalla. Se, että potilaiden kärsimykselle nauretaan. Se tunne, kun en enää tunne mitään potilaan kuollessa. Pahinta tässä on se, että tämä kaikki on totta. Ei voi ymmärtää. On se vaan niin väärin.

15.05.2014
Maanantaina ja tiistaina vien loputkin lahjoitukset orpokotiin, kylään ja sairaalaan. Jos haluat lahjoittaa jotain, voit maksaa tililleni haluamasi summan. Rahan pitäisi olla maanantaina viimeistään Nordean tililläni. Kirjoita viestikenttään mihin haluat lahjoituksesi menevän ja mitä haluat, että rahallasi ostan. Huom! En lahjoita rahaa suoraan minnekään korruption vuoksi, vaan ostan sillä esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai saippuaa. Orpokotiin olen vienyt leluja ja vaatteita. Kyliin vein jauhoja, lasten vaatteita ja saippuaa sekä muutamille vanhuksille nivelkipuihin käytettävää geeliä. Kouluun vein kyniä ja vihkoja. Sairaalaan vein lapsille hedelmiä ja maitoa. Yhdelle lapsipalovammapotilaalle ostin antibioottikuurin, jota hänellä ei olisi ollut muuten varaa ostaa. Länsimaalaisiin hintoihin verrattuna täällä on halpaa. Jo kymmenellä eurolla saa ostettua 20kg jauhoja. Kymmenellä eurolla saa ostettua kahdeksan paria lasten kenkiä tai kymmenen lasten T-paitaa. Itse olen ajatellut lahjoittaa kondomeja ja uudelleen käytettäviä kuukautissuojia nuorille. Monet nuoret tytöt, joiden kuukautiset ovat jo alkaneet lopettavat koulun kesken, sillä heillä ei ole varaa ostaa kuukautissuojia. Kuukautisten tullessa he käyttävät lakanaa tai jotain paksua vaatetta kuukautissuojana. Tästä aiheutuu myös helposti erilaisia emätintulehduksia. Kondomit ovat kaiken A ja O. Ehkäisee HIV:n leviämistä ja turhia raskauksia. Abortti kun on laiton nuoret tytöt joutuvat synnyttämään lapsen ja hylkäävät sen sitten jonnekin, josta lapsi ehkä löydetään. Yksistään Keniassa on kolme miljoonaa orpoa lasta. Lapsiluvut ovat suuret ja monissa perheissä lapset näkevät nälkää. Silti perheisiin syntyy lisää lapsia ja näin lapset saavat vieläkin vähemmän ruokaa. Kondomeja ja ehkäisyvalistusta siis maanantaina!

17.05.2014
Ennen leikkaussaliin menoa olin kuullut kauhukertomuksia Afrikkalaisesta leikkaussalityöskentelystä. Minun yllätyksekseni leikkaussalielämä ei ollut läheskään niin paha mitä olin kuvitellut. Suomessa olin ollut vain viikon leikkaussalissa ennen Afrikkaan tuloa. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että olen vain hoitajien tiellä kun en osannut tehdä mitään. Ohjausta täällä ei siis saa. Opiskelijoiden oletetaan osaavan kaiken, varsinkin minun, valkoisen ihonvärini takia. Muutama päivä meni sivusta seuraillessa ja heräämössä lasten rauhoittelusta. Tavoitteenani oli oppia anestesiapotilaan hoitoa, joten olin osan aikaa myös teho-osastolla. Teho-osastolla ollessani kaikki sinne tuodut potilaat kuolivat. KAIKKI. Ihan uskomatonta. 

Leikkaussalissa toiset osasivat pitää steriiliyden, toiset eivät. Joku koski paljailla sormilla steriiliä hanskaa, toinen taas korjasi steriilillä hanskalla suu-nenäsuojustaan. Jos instrumentti kontaminoitui sitä piti silti käyttää sillä ylimääräisiä instrumentteja ei ollut saatavilla. Anestesiahoitajan työstä opin paljon uutta. Pääsin kokeilemaan intubointia, sillä se kuuluu anestesiasairaanhoitajan tehtävään Afrikassa. Anestesialääkkeet olivat samoja mitä Suomessa käytetään. Tosin anestesia on paljon heikompi mitä Suomessa. TOF-mittaria ei myöskään käytetä. Lähes kaikki potilaat olivat nuoria. Monet kirurgin veitset olivat tylsistyneitä ja kirurgi joutui "sahaamaan" ihoa moneen kertaan, että sai viillon aikaiseksi. Polttolaite ei välillä toiminut lainkaan. Välillä taas kirurgi tai instrumenttihoitaja sai polttolaitteesta sähköiskun. 

Potilaat heräsivät välittömästi tikkaamisen jälkeen. Sitä ahdistuksen määrää, kun pienet lapsipotilaat heräsivät liian aikaisin. Heräämöön vietäessä lapsi on ihan pyörällä päästään ja voi pahoin. Lapsi yrittää nousta sängyssä istumaan, mutta kaatuu ja kolhii itseään sängyn reunoihin. Hoitajat eivät välitä eivätkä omaiset saa tulla heräämöön. Viha, vääryys ja ahdistus. Se on tullut selväksi, että hoitajien motiivi tehdä työtä on raha. Heitä ei kiinnosta lainkaan potilaiden hyvinvointi. Tärkeintä on se, että tulee töihin ja tekee edes jotain, jotta saa palkan. Hoitajat itse kertoivat minulle tämän. 

Yleisin leikkaus oli herniotomia. Vastaan tuli kuitenkin paljon väkivallan ja onnettomuuksien uhreja. Yhdeltä oltiin miekalla leikattu naama halki. Potilas selvisi hengissä. Yhden miehen peräsuoleen oltiin tungettu kaljapullo. Vatsa jouduttiin avaamaan, jotta pullo saatiin suolesta ulos. Vastaan tuli myös matoja suolessa, jousipyssyn nuoli kyljessä, rintasyöpää, sektioita, amputaatioita, vatsakalvon tulehduksia, umpilisäkkeen tulehduksia ja auki leikattu kurkku. Liikenneonnettomuuksien uhreja oli todella paljon. 

Yhden päivän olin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri sanoi, että tykkää seurastani ja haluaa minut vastaanotollensa töihin. Minun tehtävänä oli haastatella potilaita ja selvittää, miksi he olivat tulleet vastaanotolle. Vastaanotolle tuli kirurgisia potilaita mm. rintasyöpää, herniaa ja suurentunutta eturauhasta. Lääkäri halusi minun tutkivan potilaat samalla tavoin hänen tutkimuksiensa jälkeen. Opin siis paljon uutta kirurgisista sairauksista ja niiden diagnosoimisesta. Tahti oli nopea. Heti edellisen potilaan lähdettyä vastaanotolta, vastaanotolle pyydettiin seuraava potilas. Kirjaamiseen käytettiin aikaa alle puoli minuuttia.

Steriilit pakkaukset.

Matoleikkauksen jälkeen ei olekaan jostain syystä enää tehnyt mieli syödä spagettia.

21.05.2014
Its time to leave Kenya behind and head back home. I will miss so many things from here. This place will always stay in my heart. Time went too fast and I would have still stayed longer. I saw lots of lovely people and different ways of life but I also saw poverty and cruelty. One of the biggest problems I met was that the gap between rich and poor keeps on widening. As the rich become richer the poor become more poor. I saw it with my own eyes. I went on dates with surgians and a member of the parliament. The politician had his own bodyguard, driver and an "African limousine". He wasted his money like it grew on the trees. The next morning I went to the orphanage and saw the little children with hardly anyone with unbroken clothes and the older children having to act like adults taking care of the younger ones and doing the housework. Overall the experience was rewarding and I grew up mentally. The journey enriched my worldview and opened my eyes. I learned to understand different cultures and I got a skill to communicate without a common language. These months have made me appreciate the little things in life. I have a roof on top of my head, enough food to eat, clean water to drink, clothes to wear and a loving family. However Africa has many things that we in Europe are lacking of. Most of all the relaxed and stress-free way of life. Hakuna matata. Asante sana Kenya.