Tunteiden vuoristorataa eron jälkeen

Avoimen suhteen päättyminen ei tunnu samanlaiselta kuin suljetun suhteen päättyminen. Avoimen suhteen aikana on saanut olla muidenkin kanssa, joten suhteen päätyttyä kynnys lähteä kokeilemaan uusia tuulia ei ole niin korkea. Suljetun suhteen päättyessä on paljon jännempää lähteä baariin iskemään miehiä, kun sitä ei ole suhteen aikana päässyt tekemään. Uskon toisen ylipääsemisen olevan helpompaa avoimessa suhteessa kuin suljetussa suhteessa juurikin sen takia, että on saanut elää puoliksi sinkkuelämää. En kuitenkaan väitä tämän olevan helppoa. Tämä on kaikkea muuta kuin helppoa. Oli suhde sitten avoin tai suljettu, kummankin suhdemuodon päättyessä sydän on pirstaleina ja tulevaisuudensuunnitelmat hajonneina. Jäljelle jää tyhjyys ja yksinäisyys. Kaikki tiet ovat taas avoimia eikä tulevaisuudensuunnitelmissa enää tarvitse ottaa toista huomioon. Suunnitelmat voi tehdä itse omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan.

Sydänsurut eivät ole estäneet minua nauttimasta elämästä täällä maapallon toisella puolen. Olen pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut jo hyvinkin läheisiä ystäviä. Olen myös tutustunut miespuolisiin ihmisiin ja käynyt useammillakin treffeillä. Ikävöin Frankkia jatkuvasti, mutta en ole antanut sen estää elämääni. Jos olisin tällä hetkellä Suomessa elämässä tavallista arkea, olisin luultavasti vain maannut sängyn pohjalla ja itkenyt kaiket päivät. Erot ovat olleet minulle aina vaikeita enkä tiedä mitään pahempaa kipua kuin sydänsurut. En edes pysty kuvittelemaan, miten vaikeaa Frankilla on ollut. Frankilla sama arki on jatkunut. Minulla taas kaikki on aivan uutta ja jännittävää. Ikävöintiin ei oikeastaan edes jää kovin paljoa aikaa.

Toisen ylipääsemistä ei varmasti helpota se, että juttelemme Frankin kanssa edelleen päivittäin netin välityksellä. Juttelemme tunteista, elämästä, arjesta, uusista tuttavuuksista, Australiasta ja kaikesta mahdollisesta. Kysymme toistemme mielipiteitä toistemme naisista ja miehistä. Jaamme keskenämme kaiken. Tämä on helppoa, sillä olemme tehneet samaa suhteemme aikana. Erona vain on se, että suhteemme aikana olimme harvoin mustasukkaisia. Nyt molemmilla on jonkinnäköisiä mustasukkaisuuden tunteita. Ehkä olisi vain helpompaa olla tietämättä Frankin toisista naisista ainakin näin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta on hienoa nähdä, että molemmat pystyvät jatkamaan elämäänsä erosta huolimatta. Kukaan ei kiellä pitämästä hauskaa vastaeronneena.

Tällä hetkellä elän tunteiden vuoristoradassa. Ikävä on pahinta aina iltaisin juuri nukkumaanmennessä. Muutaman kerran täällä ollessani olen itkenyt itseni uneen. On ollut niin kova ikävä ja tuntunut siltä, kuin rintaa revittäisiin auki. Aamulla herätessäni ajattelen heti ensimmäisenä Frankkia. Illalla nukkumaanmennessä Frank on viimeinen asia, joka on mielessäni. On vaikea nukahtaa, jos toiselle ei saa toivottaa hyviä öitä. Tiedän, että toiseen pitäisi pitää pidempää välimatkaa, jotta voisi pikkuhiljaa antaa tunteiden laantua ja päästä tämän yli. Se vain on hyvin hankalaa. Yritimme pitää taukoa juttelemisesta, mutta pystyimme olla juttelematta vain hieman yli vuorokauden. Juttelutauko ei todellakaan tuntunut hyvältä. Aina kun jotain tapahtui, olisi siitä heti ensimmäisenä halunnut kertoa Frankille. Frank on kuitenkin yksi parhaista ja läheisimmistä ystävistäni.

Meidän erostamme on nyt kulunut kaksi viikkoa, vaikka se tuntuukin useammalta kuukaudelta. Tuntuu pahalta, kun meillä ei ole enää yhteistä tulevaisuutta. Olin jo mielessäni nähnyt meidät asumassa yhdessä omakotitalossa ja pikku-Frankin tai pikku-Venlan juoksentelemassa omalla pihalla. Olin mielessäni luonut meille tulevaisuuden, mutta nyt sitä ei enää ole. Frank tulee rakentamaan tulevaisuuden jonkun toisen naisen kanssa ja minä jonkun toisen miehen kanssa. Kuulostaa aika hurjalta. Pystyn onneksi hyväksymään sen, että emme ole enää pariskunta. Tunnelin päässä näkyy jo valoa. On se vaan niin, että elämää ei pysty ennustamaan. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Siksi pitäisikin elää hetkessä eikä suunnitella liikaa tulevaa.

Miksi erosimme?

Frankin ja minun ero tuli vähän puskan takaa itse kullekin. Päätös eroon oli yhteinen. Suhteellamme meni hyvin, mutta etäsuhde ei ollut enää vaihtoehto. Viime etäsuhteemme Afrikan ja Suomen välillä oli suoraan sanottuna perseestä. Toista ikävöi niin paljon, ettei elämisestä saanut kaikkea mahdollista irti. Emme haluneet niin käyvän uudestaan, joten päätimme erota. Etäsuhde avoimessa suhteessa on kuitenkin suhde. Silloin on sitoutuneena toiseen eikä voi vain unohtaa toisen olemassaoloa. Silloin ei myöskään ole täysin sinkku ja yhden illan juttujen sattuessa kohdalle täytyy muistaa kertoa olevansa avoimessa suhteessa. Ero oli kaikinpuolin helpompi vaihtoehto. Kesä kuitenkin on rakkauden ja hellyyden aikaa. Helpompaa on olla sinkkuna, kun on vapaa menemään ja olemaan miten päin haluaa. Toki eron tuoma suru vaikuttaa osittain matkaani. Onneksi kaikki on uutta ja ihmeellistä eikä aikaa murehtimiseen oikeastaan jää. Tulemme Frankin kanssa kuitenkin aina olemaan hyviä ystäviä. Pystymme edelleen puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Frank on minun paras miespuoleinen ystäväni. Suomeen palattuani tulemme varmasti olemaan edelleen kuin paita ja peppu. Emme myöskään ole hylänneet suunnitelmaamme yhteisestä Aasian matkasta valmistumiseni jälkeen. Erosimme sovussa eikä kumpikaan kanna toiselle kaunaa. Ystävyytemme on pysyvää ja tulee varmasti jatkumaan koko elämämme ajan!

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meitsi lähtee tsekkaamaan mitä Aussi-yöelämällä on tarjottavana!

Yhteinen polkumme päättyy tähän

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Meidän kahden vuoden taipaleemme on tullut päätökseen. Olemme päättäneet jatkaa eri teitä. Minulla tulee aivan järkyttävä ikävä tätä miestä. Ero on kuin pieni kuolema. En osaa sanoin kuvailla, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Tuntuu, että askeleet eivät kanna. Millä tahansa askeleella saatan romahtaa enkä enää pääsekään ylös. Tuntuu, kuin maailma olisi pysähtynyt tähän hetkeen. Rinnassa tuntuu raskaalta. Jokainen hengenveto tuntuu työläältä. Itkusta ei meinaa tulla loppua. Surun läpi on vaikea nähdä mitään positiivisia asioita. Jokainen edessä häämöttävä päivä näyttää synkältä. Olo on toivoton. Tuntuu, että muserrun ja kuihdun. Tulevaisuus on sirpaleina. Unelmat ja pilvilinnat ovat hajonneina. Kaikki näyttää sumealta. Ei enää ihania keskusteluja. Ei enää yhteistä naurua. Ei olkapäätä, mihin nojata, syliä mihin käpertyä. Ei enää sitä  tuttua lämpöä ja rakkautta. Tunnelin päässä näyttää tällä hetkellä synkältä, mutta aina olen synkimmistäkin ajoista selvinnyt. Asioilla on onneksi tapana järjestyä. "Pain makes you stronger. Tears make you braver. Heartbreaks make you wiser. So thank the past for a better future."

Videoon pääsee tästä.

Kiitos rakas näistä kahdesta vuodesta. Mun tulee niin kova ikävä! :(

Miten avoin suhde on muuttanut minua?

Lähes kaksi vuotta olemme Frankin kanssa olleet avoimessa suhteessa. Avoin suhde on tuonut elämälleni uusia ulottuvuuksia ja muuttanut ajattelutapaani parisuhteista. Seksuaalisuus ja parisuhteet ovat alkaneet kiinnostaa minua aivan uudella tavalla ja nykyään haaveilenkin työstä niiden parissa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan tulevaisuudessakin elää vain avoimessa suhteessa. Minua ei ole luotu tavalliseen suljettuun parisuhteeseen. Avoin suhde on ehdottomasti minun juttuni.

Frank on ollut erikoisin poikaystäväni tähän asti ja luultavasti juuri siksi olemmekin tulleet niin hyvin toimeen. Meissä on pelottavan paljon samankaltaisuuksia, mutta silti niin paljon eroavaisuuksia. Meillä on erilaiset maailmankatsomukset, mutta samankaltaiset luonteet. Meillä on samanlaiset elämänarvot, mutta erilaiset elämäntyylit. Me täydennämme toisiamme ja hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme. Arvostamme toistemme heikkouksia ja vahvuuksia. Tunnemme toisemme läpikotaisin; isovarpaan kynnestä aina korkeimpaan hiustöyhtöön asti. Me molemmat olemme erikoisia tapauksia eikä varmasti löydy kahta samanlaista omalaatuista harvinaisuutta.

Frankin ja minun suhde ei ole aina ollut pelkillä ruusuilla tanssimista. Meidän suhteeseen niin kuin mihin tahansa suhteeseen on kuulunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Kaikesta olemme kuitenkin selvinneet ja kasvaneet. Suhdetta taaksepäin katsoessani päälimmäisenä mieleeni tulee limusiiniajelu sekä maatilalla työskentely. Luksus ja paska sopivatkin hyvin yhteen hehee. Parhaita hetkiä ovat olleet sängyssä makoilu omassa terminaalissa (lusikassa) ja kaiken hömpänpömpän puhuminen. Jännittävin hetki on ollut kakkalla käynti Frankin kuullen ensimmäistä kertaa. Surullisin hetki on ollut hyvästien jättäminen Helsinki-Vantaan lentokentällä minun lähdettyäni Afrikkaan. Iloisin hetki on ollut Frankin syliin hyppääminen Helsinki-Vantaan lentokentällä Afrikasta palattuani. 

Suhteen myötä olen oppinut arvostamaan puhdasta ruokaa ja terveellisempiä elämäntapoja. Frank on opettanut minulle paljon tärkeämpiä asioita terveellisestä ravinnosta kuin mitä koskaan opin ravitsemusterapeutin luennoilla.  Ennen saatoin ottaa töihin valmisruokia evääksi, kun en jaksanut kokata. Nykyään minulle on hyvin tärkeää, että syön puhdasta ruokaa. Kaikkeen luomuun minulla ei opiskelijana todellakaan ole varaa, mutta suosin luomuruokia niin pitkälle kuin mahdollista. Suklaahiiri tulen kuitenkin aina olemaan. Suklaassa on paljon lisäaineita, mutta siitä en pysty luopumaan. Ilman suklaata sydämeni ei olisi kokonainen.

Ennen pidin itseäni täysin kaupunkilaistyttönä. Frankin myötä olen oppinut arvostamaan maalaiselämää. Minulle on toki tärkeää siisteys ja puhtaus, mutta voisin asua maalla, jos saisin sisustaa kämpän moderniksi ja kaupunkilaistyyliseksi. Olisi aivan mahtavaa elää omavaraisesti. Ruuat voisi hakea takapihalta, syödä puhdasta ruokaa ja nauttia luomuruuan aikaansaamasta huippuolosta. Maalla saisi olla kaukana kaikesta kaupungin vilinästä ja elää rauhassa luonnon helmassa. Souds bueno to me. Kukapa olisi uskonut, että tämä tyttö joskus harkitsisi maalle muuttamista.

Vielä puoli vuotta sitten minua ei kiinnostanut politiikka pätkääkään. En pystynyt keskittymään politiikasta puhuttaessa eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanut kuunnella mitään politiikkaan liittyvää. Nyt kävin kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämässä eduskuntavaaleissa. Minä olen muuttunut, vaikka tämä muutos onkin tapahtunut minussa vasta aivan hiljattain. En tiedä onko Frank innostuksen takana vai onko kiinnostus tullut jotain toista kautta. Frankilla on kuitenkin varmasti ollut pientä osuutta asiaan. Frankin myötä olen oppinut, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Aina olen lukenut mediaa kriittisesti, mutta nykyään olen vainoharhainen lähes jokaisesta uutisesta. Ei mullakaan hyvin mene hahaha.

Olen oppinut arvostamaan kroppaani aivan uudella tavalla. Jo nuoresta pitäen olen pitänyt suuria rintoja seksikkäinä ja pieniä rintoja epäviehättävinä. Frankin tavattuani epäröin miten tämä tulisi suhtautumaan pienirintaisuuteeni, sillä hän oli vielä erikseen maininnut olevansa tissimiehiä. Frankin ex-tyttöystävien pienin kuppikoko oli ollut D ja Frankin kädetkin ovat juuri D- tai E-kuppikokoon sopivat. Voitte siis vain kuvitella, miten paljon alussa jännitin Frankin suhtautumista vartalooni. Jännittäminen osoittautuikin lopulta aivan turhaksi. Frank rakastui sisäiseen kauneuteeni eikä ollut moksiskaan, vaikka kuppikokomarginaali ei aivan täyttynytkään. Kaiken kukkuraksi olen näiden kahden vuoden aikana saanut Frankin muutettua tissimiehestä peppumieheksi. How cool is that?!? Frank on rakastunut suurehkoon peppuuni ja nykyään hän kiinnittää ensimmäisenä huomiota naisten peppuihin eikä enää niinkään rintoihin. Ja tarinan opetuksena oli tietysti se, että sisäiseen kauneuteen rakastutaan ja ulkonäköön totutaan vai miten se nyt menee hahah. Big booty bitches woo!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Minulla on enää muutama hassu tunti jäljellä Suomen kamaralla. Perhosia alkaa jo vilistä vatsanpohjassa. Jänskättää! 

Avoin parisuhde käytännössä

Paljon on tullut kysymyksiä siitä, mitä avoin suhde käytännössä tarkoittaa ja miten se käytännössä toimii. Minulle asia on ollut jo pitkään itsestäänselvyys enkä ole ajatellutkaan, että se ei kaikille sitä tosiaan ole. Käytännössä avoin suhde eroaa tavallisesta suhteesta vain siinä, että syrjähypyt ovat sallittuja. Molemmat ovat seksuaalisesti vapaita tekemään ihan mitä haluavat, mutta ainoa vakituinen suhde on tämä meidän yhteinen. Toki avoimia suhteita on monia erilaisia. Meidän suhde on hyvin intiimi ja läheinen. Rakastamme toisiamme ja suunnittelemme tulevaisuutta sekä perhettä yhdessä. Toisilla taas voi olla avoin suhde, joka perustuu lähes yksinomaan seksiin ja läheisyyden jakamiseen. 

Meidän suhteen sääntöihin kuuluvat kondomin käyttö, ehdoton rehellisyys sekä säännölliset keskustelutuokiot avoimen parisuhteen herättämistä tunteista. Vaikka kondomin käyttö onkin ehdotonta, on silti hyvä käydä silloin tällöin sukupuolitautitesteissä. Muutamien sukupuolitautien on mahdollista tarttua kondomin käytöstä huolimatta. Sukupuolitaudit voivat myös tarttua suuseksin välityksellä. Molemmat kunnioittavat suhteemme sääntöjä ja noudattavat niitä.

Muita seksipartnereita löytyy niin baarista, vanhoista seksipartnereista kuin Tinderistäkin. Olemme sopineet, että toisen läsnäollessa ei saa iskeä muita. Flirttaaminen on toki sallittua, mutta edes pussailemaan ei toisen nähden saa mennä. Aina kun hengaamme yhdessä olemme käytännössä kuin tavallinen seurusteleva pariskunta. Olemme myös sopineet, että toisen läheisen ystävän kanssa ei saa tehdä mitään seksuaalista. Se nyt olisi varmasti sanomattakin selvää. Pettämiseksi kokisin sen, jos Frankilla olisi henkisesti yhtä vahva suhde johonkin toiseen naiseen kuin minuun. Pettämiseksi kokisin myös valehtelun tai salailun.

Avoimen suhteen suurin ongelma on mustasukkaisuus. Mustasukkaisuutta on mahdotonta välttää. Kerromme aina toisillemme, kun olemme olleet jonkun toisen kanssa sängyssä. Samalla käymme pitkän keskustelun sen herättämistä tunteista. Tunteista puhuminen lieventää mustasukkaista ja alakuloista fiilistä. Me emme Frankin kanssa ole riitelijä-tyyppejä. Emme koskaan huuda toisillemme tai riitele perinteisellä tavalla. Me puhumme ja keskustelemme asiat läpi. Kerromme asioista suoraan ja yritämme saada aikaiseksi kompromisseja ja rakentavan keskustelun. Keskustelumme on lähes samanlaista kuin parhaalle ystävälle kertoessa seksireissuista. Tosin kumppanille kertominen tapahtuu aina hienovaraisemmin. Joskus kerromme yksityiskohdista; toisinaan emme. Kerromme sen verran kuin toinen haluaa tai jaksaa kuulla. Yöllisistä seikkailuista heitetään myös välillä hyvää läppää ja nauretaan toistemme kännisekoiluille.

Avoimen suhteen toisiksi suurin ongelma on "ällötys-tunne". Minulle tulee lähes aina likainen ja ällöttävä olo, kun Frank on käynyt vieraissa. Minulle on tärkeää, että Frank peseytyy putipuhtaaksi varpaita ja hampaita myöden ennen kuin edes pussaamme. Frankilla ei ole ongelmaa harrastaa seksiä kanssani heti sen jälkeen, kun itse olen käynyt vieraissa. Hyviin tapoihin kuuluu silti peseytyminen mahdollisimman pian vieraissa käynnin jälkeen. Frankille ei oikeastaan tule samankaltaista ällötys-tunnetta kuin minulle. Frank tulee ainoastaan mustasukkaiseksi ja hetkellisesti omistushaluisemmaksi.

Toiseen ihastuminen ei pelota kumpaakaan, koska olemme molemmat niin rakastuneita toisiimme ja uskomme olevamme "oikeita" toisillemme. Frank ei kiinny naisiin helposti. Minä taas kiinnyn miehiin erittäin helposti. Mielestäni ihastumisia tulee ja menee ihan tavallisissakin suhteissa enkä itse pelkää asiaa. Olen suhteemme aikana ihastunut useamman kerran muihin miehiin, mutta olen antanut asian vain olla. Ihastuminen muuttuu kohdallani vain harvoin rakastumiseksi eivätkä ihastumiset ole pysyviä. Kaikki tunteet ovat minusta sallittuja ja näin ollen ihastuminenkin on tietysti sallittua. Jos ihastuu johonkin seksikumppaniinsa, olisi hyvä välttää näkemästä tätä ainakaan heti uudelleen, jotta ihastuminen laantuisi. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti ole suhteemme sääntö. Saamme nähdä muita  seksipartnereitamme niin usein kuin haluamme. Olemme toisillemme kuitenkin aina ne ykköset!

Kyselkää ihmeessä, jos jotain jäi vielä minun ja Frankin avoimesta suhteesta epäselväksi! Vastaan mielelläni. :) Oikein hauskaa ja riemuntäytteistä uutta vuotta kaikille!

Haastateltavana avoimesta suhteesta

http://issuu.com/utain/docs/utain_2014-13_verkkoon/6

Olenko polyamoristi?

Polyamoria tulee sanoista: poly, joka tarkoittaa Kreikaksi useaa ja amor, joka tarkoittaa latinaksi rakkautta. Polyamoria tunnetaan usein käsitteenä, jossa useampi kuin kaksi ihmistä seurustelee keskenään. Polyamoria-käsite viittaa myös avoimeen suhteeseen, jossa osapuolilla voi olla rinnakkain useampia rakkaus- tai seksisuhteita. Vaikka elänkin avoimessa parisuhteessa, en pidä itseäni polyamoristina. Polyamoria tuntuu vieraalta enkä pystyisi varsinaisesti seurustelemaan kahden miehen kanssa samaan aikaan. Minulla on yksi ainut mies, jota rakastan ja, jonka kanssa jaan elämän ilot ja surut. Muut mahdolliset miehet ovat vain satunnaisia muutaman kerran seksipartnereita tai vanhoja rakastajia, joita en rakasta enempää kuin ystävinä. Vaikka ihastun ja kiinnyn toisiin miehiin helposti, en laske itseäni polyamoristiksi. Ihastuksia tulee ja menee. Rakkaus on pysyvämpää. Frank on se ainut oikea, joka on jo kauan aikaa sitten vienyt sydämeni.

Olen aikaisemmin ollut rakastunut kahteen mieheen samaan aikaan ja useamman kerran ihastunut muihin miehiin, vaikka olisinkin ollut varattu. En silti pystyisi kuvittelemaan itseäni parisuhteessa useamman ihmisen kanssa. Omalla kohdallani ajatus kimppaseurustelusta kuulostaa jollain tapaa huvittavalta ja todella kaukaiselta. Olen kuitenkin sen verran erikoinen tapaus, että olen lähes kaikkea elämäni aikana valmis kokeilemaan. Olisin myös valmis kokeilemaan kimppaseurustelua yhden naisen ja yhden miehen kanssa. Kahden miehen kanssa en pystyisi missään nimessä kimppaseurusteluun. Minulle on ehdotonta, että miespartnerini on 110% hetero. Pidän omalla kohdallani kimppaseurustelun onnistumista yhtä epätodennäköisenä kuin sitä, että voittaisin lotossa. Uskon kuitenkin monen henkilön välisen suhteen toimivan, jos vaan kaikki suhteen osapuolet ovat halukkaita suhteeseen. En pidä itseäni mitenkään pimahtaneena tai mielenterveysongelmaisena, vaikka pidänkin polyamoriaa yhtenä hyvänä elämäntapavaihtoehtona. Frank taas on sanonut, että ei todennäköisesti pystyisi seurustelemaan useamman henkilön kanssa samaan aikaan. Frank kertoo, että on pohjimmiltaan vain yhden naisen mies.

Maailmaa nähtyäni maailmankatsomukseni on muuttunut täysin. Seksuaalisuuteen suhtautumisenikin on muuttunut maailmankatsomukseni rinnalla. Jos en olisi asunut Amerikassa tai Afrikassa, en luultavasti eläisi nyt avoimessa suhteessa. Amerikassa tajusin, kuinka arkipäivää pettäminen oikeasti on. Petetyt eivät välttämättä koskaan saa tietää tulleensa petetyiksi ja elävät suhteessa onnellisina luullen kumppaniaan täysin luotettavaksi. Minä en tykkää lainkaan valehtelusta tai uskottomuudesta ja se onkin suurin syy avoimen suhteen valinnalleni. Avoimessa suhteessa ei tarvitse epäillä kumppaniaan ja voi luottaa toiseen sataprosenttisesti. Avoimessa suhteessa ei tarvitse pelätä, että vasta vuosien päästä kuulee tulleensa petetyksi. Avoimessa suhteessa eletään nyt ja tässä. Syrjähypyt kerrotaan partnerille samantien ja asiat jutellaan yhdessä läpi.

Keniassa polyamoria-suhteita oli monia. Oli mielenkiintoista kuunnella miesten ja naisten kokemuksia polyamoriasta. Miesten motivaatiot polyamoriaan olivat tosin aivan erilaisia mitä olisin toivonut kuulevani. Miehet sanoivat monen naisen omistamisen kertovan miehen varakkuudesta. He kertoivat myös, että oli hyvä olla varalla useampia naisia, jos yksi naisista kuolisi tai ei pystyisi saamaan lapsia. Suuri lapsien lukumäärä kertoi myös varakkuudesta. Seksi oli monipuolista ja hyvää, kun sai vaihdella naisia. Miehen tuodessa uusia naisia mukaan suhteeseen, suhteessa ennestään olevat naiset eivät mahtaneet asialle mitään. Monet naiset sanoivat olevansa mustasukkaisia, mutta eivät voineet lähteä pois suhteesta rahan takia. Jos mies kuoli, polyamoria-suhteen naiset jäivät kuitenkin elämään yhdessä.

Millaisia mielipiteitä teillä herää polyamoriasta? Voisitteko kuvitella elävänne polyamoria-suhteessa?

Miten avoimeen parisuhteeseen on suhtauduttu?

Yhteiskunnassamme ihannoidaan kahdenvälistä suljettua parisuhdetta. Uskallan poiketa yhteiskunnan normeista ja ihanteista elämällä avoimessa parisuhteessa. Olen tietoisesti valinnut tämän valtavirrasta poikkeavan elämäntavan puolitoista vuotta sitten. Jotkut pitävät avointa suhdetta pelleilynä tai leikkisuhteena eivätkä ymmärrä sen osapuolien olevan suhteessa aivan yhtä tosissaan kuin muutkin. Jotkut eivät ymmärrä koko avoimen suhteen käsitettä ja pitävät minua ja Frankkia normaalina seurustelevana pariskuntana. Esimerkiksi vanhemmilleni asia on hyvin vaikea käsittää, minkä ymmärrän täysin. Heidän nuoruudessaan ei tällainen suhde olisi voinut tulla kuuloonkaan. Ymmärrän, että elämäni avoimessa parisuhteessa saa sivistyneiden sukulaisteni silmät pullistumaan päästä. Heidän nuoruudessaan avoimessa suhteessa olevat olisivat olleet nimeltään huoria. Nykymaailmassa ollaan entistä avoimempia erilaisia seksuaalisia orientaatioita kohtaan. Uskalletaan tulla kaapista ulos, uskalletaan seurustella kimpassa useamman ihmisen kanssa ja uskalletaan elää avoimessa parisuhteessa.

Onhan varmasti kaikille vanhemmille ensin shokki, jos oma lapsi kertoo olevansa homo. Erilaisuus saattaa pelottaa. Vaikka vanhemmat kuinka hyväksyisivät homoseksuaalisuuden voi sen kuuleminen olla ensin järkytys. Uskon vanhempieni kokeneen samantyylisen shokin, kun kuulivat minun elävän avoimessa parisuhteessa. He eivät halunneet uskoa kuulemaansa ja käyttivät defenssimekanismeja osana itsesäätelyä. Isäni kielsi päässään tapahtuman ja äiti vähätteli asiaa. Minulle oli selvää, että vanhempieni oli hyvin vaikea käsittää valintaani. Minun ja vanhempieni välillä on kuitenkin reilu 25 vuotta ikäeroa. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua hyvin paljon. Nykyään ihmisten yleinen asenne seksuaalisuutta ja seksiä kohtaan on avoimempaa kuin koskaan. Isovanhempani varmasti pyörtyisivät, jos kuulisivat avoimen parisuhteen luonteen. Olen kuitenkin tullut korkeasti koulutetusta suvusta, jossa yleisesti hyväksytyt normit ja ihanteet ovat olleet elämän peruspilarina. Pidänkin itseäni suvun mustana lampaana, joka uskaltautui kokeilemaan jotain aivan poikkeavaa.

Kaverit ovat suhtautuneet avoimeen parisuhteeseen hyvin vaihtelevasti. Jotkut ovat ihmetelleet, miten selviän mustasukkaisuuden herättämien tunteiden kanssa. Toiset ovat kohauttaneet olkapäitään ja sanoneet, että elämäntapa se tuokin on. "Toisilla monta Jumalaa; toisilla monta rakastajaa." Monet pitävät meitä feikkisuhteessa olevana pariskuntana, jotka yhä etsivät sitä parempaa puoliskoaan. Monet uskovat suhteemme olevan vain väliaikainen. Tosiasiassa me olemme suhteemme kanssa aivan yhtä tosissaan kuin perinteisessäkin parisuhteessa olevat. Me rakastamme toisiamme ja pystymme kuvittelemaan perustavamme perheen ja elävämme loppuelämämme yhdessä. Joskus kaukaisessa tulevaisuudessa voi hyvinkin olla, että olemme perinteinen seurusteleva pariskunta. Naimisiin me emme halua koskaan mennä. Minusta naimisiinmeno on vain pinnallista hömppää. Kihlasormusta voisin toki pitää, mutta sitäkin vasta vuosien päästä.

Millaisia mielipiteitä tai ajatuksia teillä herää avoimesta parisuhteesta?

Meitsi lähtee nyt Kikkeli-Mikkeliin kavereiden luokse bailaamaan! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Ajatuksia tämän hetkisestä avoimen suhteen tilanteesta

Näemme Frankin kanssa lähes päivittäin. Asumme kahdenkymmenen minuutin bussimatkan päässä toisistamme. Olemme molempien kämpillä tasavertaisesti yötä. Ehkä hieman useammin Frankin luona, koska tällä on kämppiksiä ja pojilla läppä lentää. Välillä pyrimme hidastamaan suhteemme tahtia. Tuntuu, että etenemme liian nopeasti. Meillä molemmilla on omat syymme, miksi emme halua seurustella. Monet luulevat meitä seurustelevaksi pariskunnaksi. Sitähän me emme ole, vaikka olemmekin tällä hetkellä lähempänä seurustelua kuin sinkkuilua. Pyritään kuitenkin asettumaan johonkin seurustelun ja sinkkuelämän välimaastoon. Joskus on hyvä nähdä vähän harvemmin kuin päivittäin, varsinkin silloin kun toisesta alkaa olla riippuvainen.

Kaksi viikkoa sitten vaihdoin facebookkini siviilistatukseksi "vapaassa parisuhteessa". Tuntui oudolta. Olihan siviilistatukseni ollut jo puolitoista vuotta "sinkku". Statuksen vaihtaminen sai minut hieman jännittyneeksi. Olen sitoutumiskammoinen ja koin jonkinlaisen sitoutumisvelvollisuuden statukseni nimeä vaihtaessa. Välillä mietin millaista elämäni olisi, jos olisin täysin sinkku. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että sinkkuelämä oli perseestä verrattuna tähän mitä minulla nyt on. En millään jaksaisi taistella minkään tinderin kanssa enää tai väkisin etsiä miestä baareista. Onhan Tinderin selaaminen tylsän hetken tullen ihan mukavaa ajanvietettä. En kuitenkaan ole jaksanut mennä treffeille muiden kanssa. Muiden deittailu ei enää kiinnosta ja jotenkin se tuntuu väärältä, vaikka sitähän se ei avoimessa suhteessa ole. Minulle on riittänyt Frank. Frankissa on se kaikki mitä tarvitsen. Jostain syystä en silti ole valmis seurustelemaan. Ajatus siitä, että en enää koskaan koe sitä alkuhuumaa ja perhosia vatsassa fiilistä tuntuu pelottavalta. Rakastuminen on niin uskomattoman hyvä fiilis. Toisaalta pitkään kestänut rakkaus ja jatkuvasti syventyvä rakastuminen toiseen on myös jotain taivaallista. En voisi olla tyytyväisempi tämän hetkiseen avoimen suhteen tilanteeseen. En ole varmaan koskaan ennen ollut näin onnellinen.

Rakastan sua Frankula Puikula murmur. <3

Meidän levoton viikonloppu

Olen aiempina halloweeneina ollut aktiivinen halloween kansalainen. Pukeutunut joka vuosi eri hahmoksi ja vetänyt överikännit, josta seuraavan aamun krapula on minua ihanasti muistuttanut. Tänä vuonna olin perjantaina iltavuorossa, joten biletykset olisivat jääneet lyhyeen, eikä meitä Frankin kanssa huvittanut lähteä minnekään baareihin örveltämään. Olisimme kaivanneet kotibileitä. Aikaisempina vuosina olen myös ollut selvästi aidommin sinkku kuin tällä hetkellä olen, joten silloin olen ollut metsästämässä miehiä. Avoin suhde on tehnyt minusta tylsän bilekaverin, sillä en enää jaksa bilettää joka viikonloppu. Kivempaa on viettää kullan kanssa leffailtaa, mutustaa samalla jotain pientä hyvää ja kasvattaa muutama vatsamakkara lisää. Millainenkohan viikonloppusohvaperuna minusta tulisi, jos olisin ihan oikeassa parisuhteessa. Ehkä en halua tietää...

Meidän sunnuntai meni toisiamme härnätessä. Kuvia ei tullut otettua, sillä ne olisivat olleet liian raakoja blogiin laitettavaksi. Aluksi herätin Frankin kutittamalla tämän naamaa hiuksillani. Sain jumalaisen naurukohtauksen, kun raukka välillä heiluttaa päätään ja irvistelee unenpöppöräisenä hiusteni kutittaessa tämän naamaa. Hahah. Olinpas ilkeä. Jossain vaiheessa päivän mittaa touhut muuttuivat levottomaksi. Frank puristi naamaani molempien käsien kanssa, niin että siitä tuli kolmion mallinen. Posket vain pursuivat käsien välistä ulos. Näytin ilmeisesti eskimolta. Frank taas makasi paljas perse pystyssä poikittain päälläni. Minä hyllytin Frankin pyllyä ja nauraa räkätin, kun hyllyntä sai aikaan väreitä, jotka lainehtivat Frankin selkää myöden. Välillä Frank jotain mongersi, mutta minä jatkoin pyllyn hyllyttämistä ja hulvatonta räkänaurua. Jossain vaiheessa Frankin alkoi tehdä mieli päristellä vatsaani. En yhtään ihmettele, miksi vauvat aina nauravat vatsan päristelystä. Se oikeasti kutittaa! Frankin kämppikset vähän ihmettelivät, mitä me oikein ulvoimme makuuhuoneessa.

Pian saimme idean ottaa pienen painimatsin. Yritin saada Frankkia kaadettua sängylle. Vaikka voimaa minulla riittää, ei Frankin selättämisestä tullut mitään. Frank on niin jättiläinen, että ei tällainen Frankin rinnalla oleva kääpiö saa millään kaadettua sitä. Frank seisoi naama sänkyyn päin. Yritin kaikin voimin työntää tätä sängylle. Lopulta käännyin selkä Frankin selkää päin, otin kunnon vauhdit ja lensin itse Frankin ohi sängylle. Sain hepulin eikä minusta ollut enää mihinkään. Frank tuli apinoimaan sängylle päälleni ja esitti voittajagorillaa. Lopulta luovutettiin ja lähdettiin kävelemään eri suuntiin. Frank näytti minulle persettä ja minä näytin Frankille kieltä. Onneksi ollaan jo aikuisia. Sen pituinen se.

Millaiset halloweenit muilla oli?

Back to Africa

Viime viikonloppuna pidimme tapaamisen Keniassa olleiden tyttöjen kanssa. Olin tosiaan kolme kuukautta Keniassa viime helmikuussa. Afrikan reissustani en ole vielä kirjoittanut postausta, mutta ehkä sellainenkin tänne jossain vaiheessa vielä ilmestyy. Oli ihana nähdä tyttöjä pitkästä aikaa. Oltiin kuitenkin kolme kuukautta kämppiksiä. Kyllä siinä ajassa ehtii läheisiksi tulemaan. Asutaan kaikki eri puolilla Suomea ja on hankala löytää päiviä, jolloin kaikille sopisi nähdä. Kaikilla on kuitenkin omia menoja eikä junalla viitsi matkustaa vain muutaman tunnin näkemisen takia. Lauantaina saatiin kuitenkin suurin osa porukasta Tampereelle kasaan!

Muisteltiin Afrikan reissua ja kaikkia ihania asioita Afrikasta. Kaikilla on ikävä sitä kellotonta elämää ja hakuna matataa. Muisteltiin Afrikkalaisten ghetto booteja ja sitä uskomatonta twerkkaamista. Nauravia lapsia, hyvää ruokaa ja Teijan haparoimista. Ripulia, hyttysverkkoa ja puutteessa oloa on vähiten ikävä. Katsottiin Afrikassa otettuja kuvia ja videoita ja räkätettiin hauskoille muistoille. Tehtiin tortilloja ja mussutettiin herkkuja sidukoiden kera. Tinderit piippasivat sinkkunaisilla aina vähän väliä. Onhan Tampereella aivan erilaiset apajat kuin tukkukylissä. Tytöt halusivat tehdä minulle kiharat iltaa varten. Olin ihan kauhuissani. En osaa katsoa itseäni peilistä prinsessahiuksilla, niinpä salaa suoristin hiukset takaisin omaan muotoonsa. Sori Sanna. :D

Afrikkalaisnaiset twerkkaamassa ghetto bootejaan.

Yöllä mentiin Aussie baariin vähän rellestämään. Frank liittyi loppuyöstä seuraamme. Minun on hyvin vaikea olla edes yhtä vuorokautta ilman Frankkia. Alkuillasta mielessä pyöri, että tänään voisi yrittää bongata jonkun kivan boitsun baarista, kun kerta Frankin ja minun suhteemme sellaisen sallii. Lopulta kuitenkin aloin vain ikävöimään Frankkia kuumia miehiä etsiessäni eikä irtosuhteen etsimisestä tullut yhtään mitään. Edes kaikkein kuumimmatkaan miehet eivät sykähdytä samalla tavoin kuin Frank. On se ihmismieli ihmeellinen. Kaikki kielletty houkuttelee. Kun jotain sallitaan, sitä ei enää hamuilekaan.

Aamuyöllä baarista pois lähtiessämme kävimme vielä naggikioskilla ostamassa vähän krapulamättöä. Nakkikioskin myyjä oli uusi ja hän oli aivan pihalla. Hän ei muistanut tuotteiden hintoja ja pyysi meitä katsomaan ulkopuolella olevista kylteistä sapuskoidemme hinnat ja kertomaan hänelle. Hän teki minulle hotdogin, vaikka pyysin hampurilaista. Hän pahoitteli sekaannusta ja antoi hotdogin meille kaupan päälle. Hän muistutti lievästi meidän Kenialaista tarjoilijaamme. Kenialainen tarjoilija oli myös uusi. Hän sekoitti kaikkien tilaamat juomat, vaikka kävi muutamaan otteeseen tilauksen jälkeen vielä varmistamassa tilauksemme. Kun kysyimme vessaa, tarjoilija meni paniikissa rynkyttämään ensimmäistä vastassa olevaa oven kahvaa yrittäessään etsiä meille vessaa. Takahuoneessa ollessaan kuului kova pauke, aivan kuin joku olisi vähän kompuroinut. Laskua tuodessa kädet tärisivät ja hänellä oli ruokaa hiuksissa. Voi raukkaa. Se niistä tarjoilijoista.

Kerrankin meitsi on ainut normaali kuvassa!

Aamulla sain tytöiltä kovasti kehuja Frankista. Frankin kohteliaisuudesta, mukavuudesta, sosiaalisista taidoista ja huumorintajusta. Kehut saivat minut vielä enemmän varmemmaksi, että tästä miehestä täytyy pitää kiinni! Kiitos tytöt ihanasta viikonlopusta. Ootte ihan parhaita! Meillä saletisti natsaa!

Ollako vai eikö olla? -Sinkkuna vai parisuhteessa.

Sinkkuelämässä ja seurusteluelämässä on molemmissa hyviä ja huonoja puolia. Itse olen elänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna. Olen seurustellut kahden miehen kanssa ja tällä hetkellä olen avoimessa parisuhteessa. Jos sinkkuelämä ja parisuhde-elämä alkaa tökkimään, avoin parisuhde voi olla vastaus näihin ongelmiin.

Kun olin sinkku, kaipasin läheisyyttä ja sitä, kun voi käpertyä toisen kainaloon ja sanoa "minä rakastan sinua". Olin niin läheisyydenkipeä. Kaipasin syleilyä, halaamista ja pussaamista. Illalla ennen nukkumaanmenoa masensi ja tuntui siltä, että en koskaan löydä "sitä oikeaa". Yritin väsätä tyynyistä taakseni isoa lusikkaa, mutta se ei tuntunut lainkaan samanlaiselta kuin aito rakas poikaystävä-lusikka. Oli jotenkin haikea ja tyhjä olo. Tarvitsin sen lämpöpatterin taakseni ja käden, jota saisin rutistaa. Tietysti olin myös puutteessa ja kaipasin kunnon seksiä miehen kanssa, jota rakastaa. Yhden illan jutut ja panokaverisuhteet veivät pahimmat puutteet mennessään, mutta en silti kokenut saavani seksistä tarpeeksi. Parisuhteessa kumppanukset osaavat lukea toistensa ajatuksia ja molemmat tietävät sängyssäkin mitä toinen juuri sillä hetkellä haluaa. Sinkkuna voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisikin laaja ystäväpiiri. Monilla kavereilla on kuitenkin tyttö- tai poikaystävät ja he hengaavat usein keskenään. Kolmantena pyöränä oleminen on jotain niin kamalaa. Parisuhteen syvyys ja arkisuus tarjoavat parhaat puitteet keskustelulle ja maailman ihmettelylle. Sinkkuna kaipaa sitä, kun voi tekstata tai soittaa maailman tylsimmistäkin asioista poikaystävälleen. Poikaystävälle voi puhua kaikesta vertavuotavasta peräpukamasta avaruuden ääri-ilmiöiden pohtimiseen saakka ja hän kuuntelee. Häntä kiinnostaa sellaisetkin asiat, joita ystäviä ei ehkä kiinnostaisi. Hän jaksaa kuunnella (POIKKEUS: Jos on pelaamassa CS:sää tai änäriä), koska rakastaa sinua ja rakastaa kuulla ääntäsi.

Sinkkuelämässä on toisaalta taas hyviäkin puolia. Sinkkuna on enemmän aikaa viettää ystävien kanssa ja tehdä tyttöjen juttuja. Keskustelut ja juoruaminen miehistä ystävien kanssa on parasta aikaa. Sinkkuna ei tarvitse aamuisin lintsata koulusta sen takia, että vieressä on joku överi ihana rakkauspakkaus, jota ei millään halua jättää yksin sänkyyn. Sinkkuna ei tarvitse sitoutua mihinkään päätöksiin tai tulevaisuuden suunnitelmiin. Päätökset saa tehdä yksin, ei tarvitse tehdä kompromisseja ja kaikki maailman ovet ovat avoinna. Sinkkuna ei tarvitse stressata parisuhteen kuumottavista kysymyksistä: "Onko suhteella tulevaisuutta?", "Rakastaako hän minua ikuisesti?". Baari-iltoina saa vapaasti flirttailla niin monen miehen kanssa kuin sielu sietää eikä tarvitse stressata sitä, että kiinnostusta herättävän miehen kanssa ei voi edetä ajatusta pidemmälle. Pilkun tullessa mukaan saa napata herkullisimman miehen ja harrastaa koko aamuyön kiihkeää ja intohimoista känniseksiä. Joka ilta saa mennä kenen tahansa luo yöksi pussailemaan ja harrastamaan aikuistenjuttuja. Se vasta jännää on! Tylsän hetken tullen koulussa tai bussissa saa napata puhelimen käteen ja alkaa siirtämään miehiä raksiin ja sydämiin Tinderissä. Harva suhde varsinkaan nuorena kestää. Sinkkuna siis välttyy kamalilta sydänsuruilta. Moni parisuhde päätyy jatkuessaan yhteen muuttamiseen. Sinkkuna saa omaa aikaa ja tilaa juuri silloin kun sitä tarvitsee ja juuri niin paljon kuin sitä haluaa. Sinkkuna ei myöskään päästä itseään repsahtamaan. Pitäähän itsensä pitää hyvännäköisenä toisille sinkkukokelaille! Silloin tällöin sinkkuelämä vituttaa, mutta siihen ei ainakaan koskaan kyllästy. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus metsästää lisää sinkkuja!

Parisuhteen ensimmäinen vuosi on täydellistä aikaa. Tunne siitä, että minne tahansa meneekin minua odottaa aina joku takaisin. Tuntee, että minusta välitetään ja minä olen tärkeä. Toista oppii ymmärtämään ja tuntemaan paremmin. Rakkaus syvenee. Seksi on intohimoista ja nautinnollista. Joka yö saa nukahtaa oman kullan kainaloon ja herätä ihanan tuhisijan vierestä. Muutaman vuoden päästä toisen naama alkaa pikkuhiljaa vituttaa. Toisen huonot puolet tulevat esiin. Seksistä tulee rutiininomaista eikä se ole enää niin kuumaa tai intohimoista. Halut laskevat ja seksiä harrastetaan huomattavasti vähemmän kuin seurustelun alkutaipaleella. Jompi kumpi alkaa kuolata toisen naisen/miehen perään. Yhdessä ollaan ainoastaan tavan vuoksi. Kuulostaako tutulta? Itselläni tästä ei ole kokemusta, sillä en ole seurustellut niin pitkään paitsi kaukosuhteessa, joka on taas aivan eri maailmansa. Siitä joskus myöhemmin lisää. Näin minä kuitenkin kuvittelisin tilanteen menevän. Seksi ei ole enää tarpeeksi tyydyttävää ja apua lähdetään hakemaan vieraista. Luottamus kaatuu ja koko suhde tasapainottelee kallion kielekkeellä. Sinkkuelämää alkaa ikävöidä, mutta toisesta on niin riippuvainen, että ero tuntuu mahdottomalta.

Tähän kaikkeen löytyy ratkaisu avoimesta suhteesta. Avoimessa parisuhteesa saa pitää kiinni sinkkuuden villistä menosta ja tarpeen tullen palata takaisin kumppanin kainaloon kehräämään. Avoin parisuhde ei kuitenkaan sovi kaikille sen herättämien uusien vieraiden tunteiden takia. Minun kokemuksistani avoimesta parisuhteesta voit lukea lisää tästä linkistä. Parisuhteessa ongelmien tullessa vastaan tulisi niistä jutella kumppanin kanssa. Kaikkia asioita ei kuitenkaan pysty kahdestaan ratkaisemaan, kun asiat tuntuvat ylivoimaisen hankalilta. Tällaisissa tapauksissa voi harkita esimerkiksi tauon pitämistä tai pelkkää aikalisää. Tauko avaa silmiä ja pääsee perille omista ajatuksistaan ja siitä, mitä elämältään haluaa. Tauon ja aikalisän määrittelee jokainen pariskunta yhdessä. Tauon sijaan voi myös harkita ammattiapua esimerkiksi parisuhdeterapiaa. Kaikille sinkuille sanon vinkiksi, että älkää stressatko sen oikean löytämisestä. Nauttikaa sinkkuudesta vielä kun voitte!

Parisuhdeterapiaa

Päätettiin eilen pitää pieni parisuhdeterapiatuokio, jossa kerrottiin toisillemme kolme ärsyttävintä tai huonointa asiaa toisistamme. Tekee välillä hyvää saada kaikki negatiivinenkin sanottua toiselle suoraan. Keskusteluhetken vastaisena yönä nukuttiin tosin erillään eri puolilla sänkyä omien peittojen kanssa mahdollisimman kaukana toisistamme... Hekoheko. Terveisin sarkasmi.

Venla Frankista

1. Välillä ärsyttää Frankin välinpitämättömyys asioita kohtaan. Välillä Frank valvoo yömyöhään, vaikka tietää aamulla olevan aikainen herätys kouluun. Yleensä Frank nukkuu pommiin, jos on valvonut edellisiltana myöhään enkä minä ole Frankkia erikseen herättämässä. Koulusta on muutenkin annettu jo varoituksia Frankin myöhästelemisestä. Frank on muitakin asioita kohtaan välinpitämätön. Esimerkiksi bileet saattavat tulla ennen vuokranmaksamista, vaikka vuokran eräpäivä olisi seuraavana päivänä ja tilillä on rahaa ainoastaan jompaan kumpaan. Frankilla on siis vielä varaa aikuistua.

2. Niin kuin kaikki tuntemani miehet on Frank myös siivouksen suhteen samanlainen. Itse olen siivoushullu ja lähes neuroottinen asioiden järjestyksessä pitämisestä. En tietenkään vaadi mieheltäni samaa neuroottisuutta, mutta olisi ihan kiva ettei joka aamu tarvitsisi kompastua johonkin vaatekasaan mennessäni vessaan. Olisi myös kiva, että Frank tiskaisi omat tiskit eikä jättäisi kaikkea perussiivoomista minun vastuulleni.

3. Jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa niin poliittisesti kuin uskonnollisestikin. Välillä ärsyttää, kun Frank yrittää syöttää minulle poliittista soopaansa. Itse luen uutiset aina kriittisesti enkä usko läheskään kaikkea mitä lehdissä sanotaan. Frank taas ei lue tavallisia lehtiä ollenkaan, vaan jotain nettiartikkeleita ja väittää lukemansa jälkeen, että kaikkien minun lukemani asioiden takana on salaliittoteoria. Se ärsyttää minua suunnattomasti. Salaliittoteoriatkin pitää ajatella kriittisesti. Minusta saan uskoa mihin haluan.

Frank Venlasta

1. Ei niin tärkeiden asioiden stressaaminen. Venlan pelihousut repeää (ei kuitenkaan mäkätä tai suutu), kun pyyhe ei ole pistetty oikeaan paikkaan kuivumaan tai kun korut eivät ole järjestyksessä oikeissa minigrip pusseissa oikeassa laatikossa.

2. Mua sapettaa se, että Venlaa ei kiinnosta politiikka lainkaan. Venla on hyvin kiinnostunut avustustyöstä, mutta ei ole koskaan selvittänyt, mistä syystä asiat ovat kehitysmaissa niin kuin ne ovat. Useat johtuvat poliittisista päätöksistä.

3. Venla on tuuliviiri. Aina ennen kauppaan menoa suunnittelemme, mitä ostamme. Mietintään saa varata puoli tuntia aikaa: teemmekö makaronilaatikkoa vai pastaa. Päätöksenteon jälkeen Venlan mieli vaihtuu samantien. Matkalla kauppaan päätös muuttuu vielä useaan kertaan. Kaupassa sama väittely jatkuu, kunnes päätän itse mitä otamme. Mulla menee kymmenen minsaa kaupassa. Venlalla menee tunti koko kauppareissuun ja lopulta päätyy ostamaan vain jogurtin, banaanin ja omenan. Kotona se ihmettelee miksi kaappi on ihan tyhjä.

Ranen ensimmäinen postaus

Tervehdys, mun nimi on Frank. Asia on ehkä tullut aikasemmissa Venlan postauksissa selväksi. Yritän tähän nyt jollain lailla avata mikä, missä ja kuka olen. 

Olen 15 vuotiaana alkanut seurustelemaan ekan kerran. Siinä suhteessa vierähti 3,5 vuotta, kihloihinkin kerkesin. Sitten menikin sukset ristiin ja uudet kujeet olivat edessä. Eipä siinä kauan nokka tuhissut. Taisi mennä jopa muutama kuukausi, toiminnan mies kun olen. Tadaa, taas seurustelin. 

Lähdin inttiin rekkakorttia hakemaan. Tämä oli ainoa syy mennä sinne ja ainoa hyöty koko armeijasta. Muuten armeija on "aikuisten" leikkikoulu, jossa opetellaan pystyttään telttaa, käyttään vaarallista kirvestä ja petaamaan sänky. Joku joutuu jopa siivoamaan. Joku tekee sitä ensimmäistä kertaa. 

Armeija loppui ja reservin aurinko paistoi kirkkaasti hienäkuisessa Suomessa. Elämänmuutos oli tapahtunut. Vakityöpaikka rekan ratista. Erokin tuli tässä kohtaa, ei haitannut. Tuntu hyvältä. Töitä tehden meni puoli vuotta eteenpäin. Mitään kummallista ei tapahtunut. BOOM, uusi vuosi ja taas aloin seurustelemaan. Tässä vaiheessa pieni linnunpoika otti siivet alleen omasta turvakolosta porukoilta ja lähti maailmalle. Muutto toiseen kaupunkiin. Koko ikäni asunut pienellä paikkakunnalla. Pienissä piireissä elänyt. Yhtäkkiä löytää itsensä Tampereelta asumasta rivitalosta naisen kanssa. Ahkerana työmiehenä sain oikein mukavan suuruisia tilejä. Alkoi alkoholi maistua ja kaupungin yöelämä tuli tutuksi. Ei jäänyt oikein aikaa muulle kuin työlle ja viihteelle. Puoli vuotta siinä meni ja ero tuli. 

Muutama vuosi tuli juostua baareissa ympäri Suomea. Tonneja paloi rahaa niillä reissuilla, aivosoluja tuhoutui nuoruudenkin edestä, mutta ennen kaikkea sain mitä hain! Sain teinivuodet kiinni! Sitten tapasin tämän vembulan, huhhuh... Damn girl! Tavattiin Tampereen baarissa kuuman kosteana kesäisenä yönä. Tapasin iloisen ja avoimen nuoren naisen. Höpöteltiin jokunen tovi baaritiskillä ja vaihdetiin numerot. Mun piti seuraavana päivänä lähteä töihin kohtuu aikasin, niin piti lähteä aikasemmin kotiin ja lopettaa juominen. Alettiin viestittelemään useasti ja parin viikon päästä nähtiinkin jo. Rekkamies kun olen, niin tietenkin hain Venlan ekaa kertaa kyytiin rekalla. Venlan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Olin sanonut että tuun rekalla ottaan kyytiin. Venla ei osannut arvata, että tulin oikeasti isolla rekalla enkä millään pikku kuorma-autolla, eikä Venla ollut aikasemmin ollut rekan kyydissä. Koko loppu työpäiväni höpötettiin niitä näitä eikä hiljaista hetkeä ollut. 

Yli kaks vuotta sinkkuelämää takana. Sinä aikana on elämä muuttunut paljon. Asun poikamies boksissa, olen avoimessa suhteessa ja koulussa. Mitään näistä en olisi muutama vuosi takaperin voinut kuvitella tapahtuvan, ainakaan avointa suhdetta. Toisaalta ihmettelen, miksi ihmeessä en ole aikasemmin tehnyt näitä ratkaisuja. 

Olen oppinut paljon menneistä ajoista. Kuitenkin kuusi vuotta seurustelua takana, kihlatkin. Olen pitänyt itseäni aina yhden naisen miehenä, olenkin sitä. Jos vertaan tämän hetkiseen tilanteeseen, eli avoimeen suhteeseen, muutos minussa on ollut valtava. Avoin suhde kuulostaa monista, ettei toisesta osapuolesta välitetä yhtä paljoa kuin normaalisuhteessa. Se on kuitenki pötyä! Minun mielestäni tässä suhteessa toisesta välitetään enemmän. Tätä suhdetta rakennetaan järjellä ja tunteilla, ei pelkästään tunteiden mylleryksessä. Kun avointa suhdetta tarpeeksi kauan rakentaa uskon, että siitä voi saada luotua pysyvän suhteen -kestävän ja vahvan. Tässä suhteessa kokee niin paljon suoremmin esim. mustasukkaisuuden tunteet. Ne voidaan yhdessä käsitellä, puhua ja vahvistaa luottamusta toisiimme. Myöhemmässä vaiheessa, esim. jälkikasvua miettiessä on hyvä vakiintua ja liittyä seurustelevien porukkaan.

Tiivistettynä= Avoinsuhde antaa mahdollisuuksia geeneihin kirjoitettujen viettien laannuttamisen tässä hektisessä maailmassa, vaikka olisi löytänyt sen, jolle sydän kuuluu. Joutsenet harkitsee pitkään ennen kun sitoutuu. Sitoutuessaan suhde on elinikäinen. Mulla on tunne, että oon löytäny sen oikeen. Suhdetta kuvaa mun mielestä joutsenpariskunta.

Ransu <3 Vembula

Kun rakkaus ei olekaan molemminpuolista

Olen seurustellut kahden ihmisen kanssa elämäni aikana. Rakastin heitä kumpaakin. Rakastan toista edelleen hyvänä ystävänä. Olen ollut useampaan mieheen rakastunut, vaikka virallisia seurustelusuhteita on ollut vain kaksi. Olen aina rakastunut helposti ja ihastunut vielä herkemmin. Olen kokenut sydänsuruja, vaikka usein sydänsurut ovat johtuneet jostain aivan toisesta syystä kuin rakkauden vastakaiun puuttumisesta. Joskus vain ei ole ollut oikea aika tai paikka jatkaa rakastumisesta seurusteluun. Ihastumisia on ollut pilvin pimein.

Yli vuosi sitten tapasin Frankin. Ihastuin häneen saman tien. Ensimmäiset asiat, joihin ihastuin olivat pituus, huumorintaju ja rento elämänasenne. Aloin rakastaa häntä noin kahden kuukauden päästä ensimmäisestä tapaamisestamme. Rakkauden tunnustaminen on ollut minulle aina helppoa. Kerroin rakastavani Frankkia heti kun koin tuntevani niin. Frank ei tuntenut samoin. En saanut rakkaudelle vastakaikua. Ystäväni sanoivat minulle, että älä hullu mene sanomaan rakastavasi häntä, kun tiedät että hän ei koe samoin. En ollut tässä vaiheessa vielä varma rakastinko häntä pelkästään ystävänä vai oliko rakkaus vielä syvempää kuin ystävää kohtaan tuntemani rakkaus.

Olin tietysti pettynyt, kun Frank ei tuntenut samoin. Se ei silti poistanut rakastumisen tunnetta kehossani. Olen aina ollut tarmokas ja päättäväinen ihminen. Jos jotain olen halunnut, olen tehnyt kaikkeni sen saamiseksi enkä koskaan luovuttanut. Olen lähes aina saanut ihastumiselleni/rakastumiselleni vastakaikua. Torjutuksi tuleminen oli minulle vieras tunne. Se muistutti kuitenkin hyvin paljon tunnetta, joka minulla oli silloin, kun koin parisuhdeväkivaltaa ja tunnetta kun jouduin jättämään poikaystäväni Yhdysvaltoihin muuttaessani takaisin Suomeen. Toisaalta taas se tuntui aivan erilaiselta. Se antoi minulle voimaa taistella tie toisen sydämeen. En halunnut luovuttaa. Mietin myös oliko taistelussa mitään järkeä. Kahdessa kuukaudessa Frank oli jo nähnyt paljon minua, eikä omaa luonnetta voi lähteä muuttamaan. Jos toisen luonne ei nappaa, ei sille vain mahda mitään. Tapasimme Frankin kanssa kesä-syksyllä, jolloin oli vielä hienot ilmat ja alkoholin kittaaminen oli muodissa. Frank ei ole koskaan pitänyt minusta humalassa. Onhan se totta, että käyttäytymiseni muuttuu aika radikaalisesti humalassa. Muutun muutaman vuoden nuoremmaksi ja muistutan teini-ikäistä, joka on ensimmäisen kerran koskenut alkoholiin.

Onneksi talvi tuli pian ja bileviikonloput harvenivat. Olimme henganneet Frankin kanssa tiiviisti yhdessä. Ihastus oli molemminpuolista, mutta edelleenkään Frank ei rakastanut minua. Olin jo tottunut siihen ja asia oli minulle ok. En yrittänyt saada Frankkia rakastumaan minuun ja ajattelin, että tässä fuckbuddy-suhteessa on hyvä olla. En muutenkaan halunnut seurustella. Pystyin keskustelemaan Frankin kanssa tunteistani ja Frank tiesi, että olin tähän rakastunut. Vuosi vaihtui ja kolmen kuukauden Afrikanmatkani alkoi olla käsillä. Hyvästelin Frankin Helsingin lentokentällä.

Onneksi Afrikassa toimi silloin tällöin netti ja pystyin olemaan kontaktissa Frankkiin. Ikävöimme molemmat suunnattomasti toisiamme. Frankilla oli varmasti vielä kovempaa aikaa, kun hänellä jatkui normaali arki Suomessa, mutta ilman minua. Minulle kaikki oli sentään uutta. Näin asioita, joita en tule ikinä näkemään Suomessa. Jokainen päivä oli omalla tavallaan jännittävä. Muutaman viikon päästä lähdöstäni Afrikkaan Frank kertoi rakastavansa minua. Se tuntui hyvältä. Epäilin silti koko kolmen kuukauden ajan jatkuisiko rakkaus, kun palaisin takaisin Suomeen. Jos tämä olikin vain Frankin tapa kertoa ikävästä ja painosta sydämellä.

Tässä kuitenkin ollaan. Kahdeksan kuukautta koettu molemminpuolista rakkautta. Rakastuminen on syventynyt minun osaltani vuoden aikana hurjasti. Tuntuu, että päivä päivältä rakastun häneen vain enemmän ja enemmän. Rakastumisella sanotaan olevan neljä eri vaihetta. Uskon avoimen suhteen pitävän meidät pitkään ensimmäisessä vaiheessa ja alkuhuumassa. Toiseen ei kyllästy niin helposti. Mitä tästä tekstistä opimme? Rakkaus ei aina ole rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkauden pystyy rakentamaan. Kun rakkaudelle rakennetaan vankka pohja voi se silloin kestää pidempään.

Avoin suhde koetuksella

Viime viikon torstaina Frank yllätti minut totaalisesti! Oltiin sovittu, että tulen ulos kuudelta, laitan jonkun mekon päälle ja Frank vie minut ulos syömään. Ulkona hetken aikaa odottelin, kunnes näin limusiinin tulevan katua pitkin minua kohti. En vielä siinä vaiheessa tajunnut, että limusiini oli tulossa hakemaan minua. Se ajoi muutaman metrin minun ohi, kunnes pysähtyi. Aloin vilkuilla ympärilleni, että missähän on limusiinin kyytiläiset. Limusiinikuski nousi ulos autosta ja asteli minua kohti. Ajattelin, että se oli eksynyt ja tarvitsi karttapalvelua. No hänellä kävi huono tuuri, sillä minä en ole mikään hyvä neuvomaan tietä Tampereella, vaikka yli kaksi vuotta täällä olenkin jo asunut. "Moi Venla ja tervetuloa.", kuski sanoi. Olin ihan hämmästyksissäni. Oliko Frank oikeasti tilannut limusiinin tätä iltaa varten? Härskisti sanottuna minun fuckbuddyni. Tällaiset tempaukset eivät kuulu avoimeen suhteeseen.

Limusiinikuski avasi takaoven ja hyppäsin takapenkille istumaan. Olin ihan pyörällä päästäni. Eihän tällaista tapahdu kuin seurustelusuhteissa. Ensimmäiset kunnon treffit! Otin puhelimen käteen, avasin muskettisoturit-keskustelun (whats up keskustelu kahden läheisen tyttökaverini kanssa) ja lähetin heti tytsyille, että "Frank tilasi limusiinin tätä iltaa varten. OMG. Oon ihan pihalla." Olin ihan tohkeissani. Jännitti ja hymyilytti. Frankille laitoin viestiä "Ei vittu :D" ja "Oot ihana <3". Matka Frankin luokse kesti liian pitkään. En malttanut odottaa, että näen Frankin. Tovin kuluttua limusiini kurvasi Frankin kortteliin ja Frank asteli viereeni istumaan. Hän oli laittanut puvun päälleen. Niin komialta näytti. Ei pystynyt muuta kuin hymyilemään. Ihanan yllätyksen hän oli minulle järjestänyt.

Frank vei minut syömään espanjalaiseen ravintolaan, ravintola Saludiin. Listalla oli vaikka mitä ihanaa. Lopulta päädyin tilaamaan pariloidun 200 g:n sisäfileepihvin perunamuusin kera. Frank tilasi härän pihvin, johon kuului kaikkia erikoisuuksia. Ruoka oli kyllä tosi maukasta ja annokset sopivan kokoisia. Ruoan asettelu ja esteettisyyskin olivat bueno. Jälkiruuaksi tilasimme yhteiseksi suklaakakun ja jäätelöä. Ei olisi millään jaksanut syödä yksin, vaikka jälkiruoka olikin aika pieni. Pääruuasta tuli kuitenkin sen verran täyteen. Suosittelen ehdottomasti tätä ravintolaa kaikille Tampereen suunnalla liikkuville!

Ruokailun jälkeen mentiin vielä räpsäisemään muutama kuva meistä ja limusiinista. Limusiinissa oli ihanan romanttinen valaistus illalla, kun oli jo ehtinyt hämärtyä. Osaa se Frank olla romanttinen. Itse en koe olevani romanttinen enkä muutenkaan kaipaa mitään diipadaapa rakkaushömpötyksiä. Silti tuntui tosi mahtavalta, kun toinen oli suunnitellut ja järjestänyt tällaisen illan. Sellaiset pienetkin asiat, kuten takin ottaminen pois päältäni ja sen laittaminen puolestani naulakkoon saa hymyn huulille. Oli onnistunut ilta ja taisin rakastua Frankkiin vieläkin enemmän. Onkohan se edes on mahdollista.

Pusipusi kulta pieni taikasieni.

Kiitos Frankki ihanasta illasta. Rakastan sinua paljon.

Avoin parisuhde

Avoin parisuhde ei ole kaikille itsestäänselvyys. Yritin etsiä googlesta avoimen parisuhteen määritelmää. Hakutuloksiin tuli ainoastaan keskustelupalstoja, joissa keskusteltiin avoimen parisuhteen määritelmästä. Ilmeisesti avoimelle parisuhteelle ei siis ole mitään selkeää määritystä. Avoimen parisuhteen määrittelee jokainen itse.

Itse määrittelisin avoimen parisuhteen suhteeksi, jossa kumpikaan ei ole sitoutunut mihinkään. Itsensä voi edelleen määritellä sinkuksi. Avoin parisuhde on kuitenkin enemmän kuin vain "juttua" tai "friends with benefits". Avoimessa parisuhteessa on mukana syvällisempiä tunteita ja toisesta välittää enemmän kuin pelkästä petikumppanista. Avoimessa parisuhteessa kumppanit ovat täysin rehellisiä toisilleen, toisin kuin useimmissa nykyajan tavallisissa parisuhteissa. Avoimessa parisuhteessa ei tarvitse ainoatakaan valkoista valhetta. Asiat sanotaan suoraan. Toinen saattaa loukkaantua, mutta keskustelutaito ja toisen aito kuunteleminen ovat tärkeitä työkaluja. Avoimessa parisuhteessa ei tarvitse riidellä. Asiat käydään läpi keskustelemalla. Avoimessa parisuhteessa on vielä sinkku ja jatkuva haku päällä, eli itseään ei voi päästää repsahtamaan huonoon kuntoon. Jossain tapauksissa kumppanukset lopulta kyllästyvät sinkkuilusta ja toisten seuralaisten etsimisestä ja tajuavat, että heidät on luotu toisilleen.

Avoimen parisuhteen perustana ovat luottamus ja säännöt. Jos toiseen ei voi luottaa, ei suhde tule toimimaan. Riskeinä voivat olla esimerkiksi sukupuolitaudin saaminen tai pahimpana kaikista särkynyt sydän.

Tässä meidän suhteen säännöt:

1. Ehdoton rehellisyys. Esimerkiksi toiselle kerrotaan aina, kun on ollut jonkun toisen kanssa sängyssä.

2. Kondomin käyttö. Kondomia tulee käyttää aina irtosuhteissa. Jos se jostain syystä on unohtunut tai mennyt rikki, tulee mennä sukupuolitautitesteihin.

3. Tunteista puhuminen. Keskustelutuokiot avoimen parisuhteen herättämistä tunteista ovat tärkeitä.

Mustasukkaisuutta on vaikea välttää. Mustasukkaisuuden herättämistä tunteista pitää pystyä puhumaan kumppanin kanssa. Joskus tunteiden sanoittaminen voi olla haastavaa. Miten pukea sanoiksi ne värit ja muodot, joita sisällään tuntee. Puhumattomuus aiheuttaa helposti väärinymmärryksiä ja vääriä tulkintoja. Kun puhumista ei tarvitse jännittää ja luottaa kumppaniinsa ei haittaa, vaikka takeltelisi tunteidensa sanoittamisessa. Avoin ja luottamuksellinen keskusteluilmapiiri tulisi säilyttää koko suhteen ajan.

Avoin parisuhde ei sovi kaikille. Joillekin mustasukkaisuuden aiheuttamat tunteet voivat nousta sietämättömiksi. Toiset haluavat jo pysähtyä ja asettua aloilleen. Itse olen menevä persoona ja inhoan tehdä hätiköityjä päätöksiä. Jos olisimme yli vuosi sitten tavattuamme alkaneet seurustella saman tien, suhteemme olisi luultavasti ajautunut karille. Aivan kuten minun aiemmissakin seurustelusuhteissa on käynyt. Tarvitsen aikaa miettiä niin kuin kumppanikin. Me olemme molemmat tyytyväisiä suhteemme tilanteeseen. Aika näyttää jatkuuko tämä koskaan pidemmälle vai mitä tapahtuu.

Tilastoja pettämisestä katsellessani olen enemmän kuin tyytyväinen tämän hetken tilanteeseeni. Tavallisessa parisuhteessa tuntuu usein luottamus olevan koetuksella. Tilastot ja tutkimukset puhuvat puolestaan. Useita tutkimuksia lukeneena keskimäärin noin 40% Suomalaisista on joskus pettänyt kumppaniaan. Tästä päätellen jokainen varmasti tuntee ihmisiä, jotka ovat pettäneet kumppaniaan tai ovat itse joskus pettäneet tai tulleet petetyiksi.

Parasta on kun jutellaan koko yö kaikesta maan ja taivaan väliltä ja lopulta nukahdetaan tyytyväisinä lusikkaan. Sinkkuna on kiva olla. Saa elää villiä ja vapaata elämää vielä, kun on nuori. Sinkkuelämästä kuitenkin puuttuu se läheisyys ja rakkaus mitä parisuhteessa on. Avoimesta parisuhteesta saan kaipaamaani läheisyyttä ja rakkautta, vaikka emme olekaan sitoutuneet toisiimme. Toisen viereen on ihana nukahtaa. Se lämpö, kosketus ja tyytyväisyyden tunne. Rakastan sua muru.

Teretulemast!

Heipähei! Vihdoista viimein sain aikaiseksi aloittaa blogin kirjoittamisen. Olen jo pitkään harkinnut asiaa, mutta aina se on jäänyt kakkoseksi muiden kiireiden jälkeen. Olen 22-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Tampereelta. Haaveilen seksuaaliterapeutin urasta ja samalla myös vapaaehtoistyöstä pakolaisleirillä. Elän tällä hetkellä avoimessa parisuhteessa ja olen umpirakastunut kumppaniini. Avoin suhde tuntuu oikealta. En kaipaa pettämisdraamaa tai mitään muutakaan perinteiseen parisuhteeseen kuuluvaa. Monet parisuhteen aloittavat huomaavat kuitenkin jossain vaiheessa suhteen tylsistyvän ja intohimon katoavan. 

Määrittelen itseni buddhalaiseksi, vaikka ystäväni aina nauravat sille. Koen uskontojen olevan kaiken maailmassa olevan pahan alku. Koko kesän olin vain sohvaperunana enkä urheillut juuri lainkaan. Koulun ja arjen alettua olen taas alkanut urheilemaan ja nostamaan kuntoa. Olen harrastanut koko ikäni liikuntaa enkä voisi kuvitella eläväni ilman minkäänlaista urheiluharrastusta. Liikunta pitää mielen virkeänä ja elämän mielekkäänä.

Kaksi vuotta sitten koin pahan ikäkriisin, kun täytin 20-vuotta. Olin nuorempana kuvitellut olevani kihloissa 20-vuotiaana ja vähintään yhden pienen lapsen äiti. Vauvakuumeeni on alkanut 16-vuotiaana. Olen aina salaa kadehtinut nuoria äitejä ja tykkäänkin lukea äitiysblogeja. Nyt 22-vuotta täytettyäni poden edelleen suurta vauvakuumetta, mutta järki sanoo, että vauvaa en vielä voi hankkia. Silloin menisi koko nuoruus aivan hukkaan. Olen edelleen kova bilettämään ja kunnon partyanimal. Eihän sellaiseen elämäntyyliin vauva sopisi. Siispä olen päättänyt kuunnella järkeä enkä tunteita. Vauva hankitaan vasta lähempänä kolmenkympin kriisiä. 

Olen asunut eri puolilla maailmaa ja kiertänyt ympäri maapalloa. Pidän kaikesta extremestä. Kaipaan actionia elämään. Arki ja rutiinit ovat tylsiä. Opiskelen sairaanhoitajaksi, mutta en voisi kuvitellakaan tekeväni töitä vuodeosastolla. Valitsin erikoistumisalakseni perioperatiivisen hoitotyön. Leikkaussalissa on oma viehätyksensä. Pelkään vain, että kyllästyn siihenkin jo muutaman kuukauden töiden teon jälkeen. Valmistuttuani sairaanhoitajaksi haen yliopistoon jatko-opiskelemaan tai muutan ulkomaille töihin. Haluaisin töihin pakolaisleirille tai sota-alueelle. 

Blogi on pääasiassa parisuhde- ja seksiblogi. Kirjoitan myös muista minua kiinnostavista aiheista. Olen kiinnostunut matkustamisesta, seksuaalisuudesta, parisuhteista, lääketieteestä, salaliittoteorioista, muodista, tatuoinneista, urheilusta, vapaaehtoistyöstä, ravinnosta, mielenterveysongelmista, maailman vääryyksistä ja kehitysmaiden auttamisesta. 

Tämä kirjoitus oli nyt tässä. Pitäisi ilmeisesti huomiseen tenttiinkin lukea. Heipparallaa kaikille! 

P.S. Toivottavasti sain edes yhden lukijan lisää. Ainakin kuusi on jo lupautunut lukemaan mun sähellyksiä. Hehhehe.