Minä ja liikunta

Urheilu ja liikunta ovat olleet minulle elämän perusasioita pienestä pitäen. En kuitenkaan ole mikään urheiluhullu tai himourheilija. Pyrin urheilemaan neljä kertaa viikossa, mikä on mielestäni juuri riittävästi. Käyn tanssitunneilla kahdesti viikossa, lenkillä tai uimassa kerran viikossa ja teen perus lihaskuntoa kerran viikossa. Minulle liikunnan tavoitteena on pitää lisäkilot poissa, mieli virkeänä ja pitää hyvää kuntoa yllä. Suosin aerobisia liikuntamuotoja, mutta pyrin jatkuvasti nostamaan anaerobista kynnystäni. Pidän kestävyysliikunnasta enkä tavoittele fitness vartaloa tai suuria lihaksia. Minulle tulee liikunnasta hyvä fiilis ja se on minusta tärkeintä. Vaikka nykyään on kunnon fitnessbuumi en ole lähtenyt buumiin mukaan. En halua omistaa elämääni pelkälle urheilulle. Urheilulle, joka jossain kohtaa voi muuttua sairaalloiseksi taakaksi. Huippu-urheilijoilla on lähes aina tarkat dieetit. Minä en ikimaailmassa pystyisi luopumaan herkuista, etenkään suklaasta. Saan suklaasta lähes yhtä paljon nautintoa kuin liikunnastakin. Suklaa ja liikunta ovat ne asiat, jotka pitävät mieleni virkeänä ja stressitasot matalina!

Olen nuorena uinut Turussa ja Lontoossa kilpauintia useampia vuosia. Silloin olin todella hyvässä kunnossa. Treenejä oli minusta liikaa, joka vei kaiken mahdollisuuden viettää vapaa aikaa. Taisin lopulta lopettaa kilpauinnin juuri sen takia, että aikaa ei enää riittänyt mihinkään muuhun. En myöskään halunnut olla enää urheiluhullu. Se ei tuottanut minulle enää yhtä paljon mielihyvää kuin aikaisemmin, päinvastoin. Olin aina rätti treenien jälkeen enkä tiennyt, miksi treenasin niin paljon. Vihoviimeisen tipan uinnista sain, kun aloin katsoa kuvia huippunaisuimareiden vartaloista. Vartalot olivat miesmäisiä. Hartiat olivat järkyttävän leveät, mikä kauhistutti minua. Minusta se ei ole kovin kauniin näköistä. Pidän enemmän naisellisista ja siroista vartaloista. En kuitenkaan vartaloista, joissa on pelkkää luuta ja nahkaa. Naisen vartalo, jossa on sopivasti lihasta ja sopivasti rasvaa on bueno.

Oman lajini eli tanssin löysin jo pienenä tyttönä, mutta innostuin siitä vasta kunnolla vaihto-oppilasvuoteni aikana. Aloitin tanssin aikoinaan Turussa Taina Kovalaisen tanssistudiossa alakouluikäisenä. Muutaman vuoden päästä muutimme perheen kanssa Englantiin, jossa harrastin tanssia hip-hop-ryhmässä. Tanssi on ollut minulle vain tavallinen harrastus aina siihen asti, kunnes muutin Amerikkaan. Amerikassa pääsin kilpailevaan ja esiintyvään tanssiryhmään. Esiinnyimme ja kilpailimme noin kaksi kertaa kuukaudessa. Rakastuin esiintymiseen, yleisön viihdyttämiseen ja siihen adrenaliinivirtaan. Palattuani takaisin Suomeen innostuin lattareista ja pääsin mukaan esiintyvään ryhmään. Olin ryhmässä mukana muutaman vuoden, kunnes muutin Tampereelle. Tampereella hain taas esiintyvään reggaeton-ryhmään ja pääsin mukaan. Tällä hetkellä tanssin lähes yksinomaan reaggetonia, dancehallia ja salsaa. Silloin tällöin käyn myös tankotanssitunneilla. 

Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus etsiä sitä itselle mieleisintä ja sopivinta urheilulajia. Minusta on tärkeää, että liikuntaa ei harrasteta pakotettuna. Pakotettuna se ei tunnu mielekkäältä. Nuorempana olen kokeillut useita eri urheilulajeja, mutta mikään laji ei ole koskaan mennyt tanssiharrastuksen ohi. Taitoluistelua harrastin pikkutyttönä vajaan vuoden. Olen käynyt erilaisissa jumpissa, kuntosalilla, pilateksessa ja kehohuoltotunneilla. Potkunyrkkeilyä olen harrastanut vuoden ja nyt muutaman kuukauden ajan olen haaveillut nyrkkeilyn uudestaan aloittamisesta. Tuntuu vain, että aika ei millään riitä kaikkeen. Tanssista en kuitenkaan aio koskaan luopua. Miksi sitten tanssi on jo pitkään ollut minulle se number one? Tanssi antaa minulle itsevarmuutta, kohottaa kuntoa lähes huomaamatta, parantaa kestävyyttä ja lihasvoimaa, kehittää tasapainoa ja koordinaatiota, edistää hyvää ryhtiä, kehonhallintaa ja venyvyyttä, parantaa muistia, edistää luovuutta sekä musiikin ohella rentouttaa ja lievittää stressiä.

"Dance is your pulse, your heartbeat, your breathing. It's the rhythm of your life. It's the expression in time and movement, in happiness, joy, sadness and envy." Millaisia liikuntaharrastuksia teillä on?

Ranen ensimmäinen postaus

Tervehdys, mun nimi on Frank. Asia on ehkä tullut aikasemmissa Venlan postauksissa selväksi. Yritän tähän nyt jollain lailla avata mikä, missä ja kuka olen. 

Olen 15 vuotiaana alkanut seurustelemaan ekan kerran. Siinä suhteessa vierähti 3,5 vuotta, kihloihinkin kerkesin. Sitten menikin sukset ristiin ja uudet kujeet olivat edessä. Eipä siinä kauan nokka tuhissut. Taisi mennä jopa muutama kuukausi, toiminnan mies kun olen. Tadaa, taas seurustelin. 

Lähdin inttiin rekkakorttia hakemaan. Tämä oli ainoa syy mennä sinne ja ainoa hyöty koko armeijasta. Muuten armeija on "aikuisten" leikkikoulu, jossa opetellaan pystyttään telttaa, käyttään vaarallista kirvestä ja petaamaan sänky. Joku joutuu jopa siivoamaan. Joku tekee sitä ensimmäistä kertaa. 

Armeija loppui ja reservin aurinko paistoi kirkkaasti hienäkuisessa Suomessa. Elämänmuutos oli tapahtunut. Vakityöpaikka rekan ratista. Erokin tuli tässä kohtaa, ei haitannut. Tuntu hyvältä. Töitä tehden meni puoli vuotta eteenpäin. Mitään kummallista ei tapahtunut. BOOM, uusi vuosi ja taas aloin seurustelemaan. Tässä vaiheessa pieni linnunpoika otti siivet alleen omasta turvakolosta porukoilta ja lähti maailmalle. Muutto toiseen kaupunkiin. Koko ikäni asunut pienellä paikkakunnalla. Pienissä piireissä elänyt. Yhtäkkiä löytää itsensä Tampereelta asumasta rivitalosta naisen kanssa. Ahkerana työmiehenä sain oikein mukavan suuruisia tilejä. Alkoi alkoholi maistua ja kaupungin yöelämä tuli tutuksi. Ei jäänyt oikein aikaa muulle kuin työlle ja viihteelle. Puoli vuotta siinä meni ja ero tuli. 

Muutama vuosi tuli juostua baareissa ympäri Suomea. Tonneja paloi rahaa niillä reissuilla, aivosoluja tuhoutui nuoruudenkin edestä, mutta ennen kaikkea sain mitä hain! Sain teinivuodet kiinni! Sitten tapasin tämän vembulan, huhhuh... Damn girl! Tavattiin Tampereen baarissa kuuman kosteana kesäisenä yönä. Tapasin iloisen ja avoimen nuoren naisen. Höpöteltiin jokunen tovi baaritiskillä ja vaihdetiin numerot. Mun piti seuraavana päivänä lähteä töihin kohtuu aikasin, niin piti lähteä aikasemmin kotiin ja lopettaa juominen. Alettiin viestittelemään useasti ja parin viikon päästä nähtiinkin jo. Rekkamies kun olen, niin tietenkin hain Venlan ekaa kertaa kyytiin rekalla. Venlan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Olin sanonut että tuun rekalla ottaan kyytiin. Venla ei osannut arvata, että tulin oikeasti isolla rekalla enkä millään pikku kuorma-autolla, eikä Venla ollut aikasemmin ollut rekan kyydissä. Koko loppu työpäiväni höpötettiin niitä näitä eikä hiljaista hetkeä ollut. 

Yli kaks vuotta sinkkuelämää takana. Sinä aikana on elämä muuttunut paljon. Asun poikamies boksissa, olen avoimessa suhteessa ja koulussa. Mitään näistä en olisi muutama vuosi takaperin voinut kuvitella tapahtuvan, ainakaan avointa suhdetta. Toisaalta ihmettelen, miksi ihmeessä en ole aikasemmin tehnyt näitä ratkaisuja. 

Olen oppinut paljon menneistä ajoista. Kuitenkin kuusi vuotta seurustelua takana, kihlatkin. Olen pitänyt itseäni aina yhden naisen miehenä, olenkin sitä. Jos vertaan tämän hetkiseen tilanteeseen, eli avoimeen suhteeseen, muutos minussa on ollut valtava. Avoin suhde kuulostaa monista, ettei toisesta osapuolesta välitetä yhtä paljoa kuin normaalisuhteessa. Se on kuitenki pötyä! Minun mielestäni tässä suhteessa toisesta välitetään enemmän. Tätä suhdetta rakennetaan järjellä ja tunteilla, ei pelkästään tunteiden mylleryksessä. Kun avointa suhdetta tarpeeksi kauan rakentaa uskon, että siitä voi saada luotua pysyvän suhteen -kestävän ja vahvan. Tässä suhteessa kokee niin paljon suoremmin esim. mustasukkaisuuden tunteet. Ne voidaan yhdessä käsitellä, puhua ja vahvistaa luottamusta toisiimme. Myöhemmässä vaiheessa, esim. jälkikasvua miettiessä on hyvä vakiintua ja liittyä seurustelevien porukkaan.

Tiivistettynä= Avoinsuhde antaa mahdollisuuksia geeneihin kirjoitettujen viettien laannuttamisen tässä hektisessä maailmassa, vaikka olisi löytänyt sen, jolle sydän kuuluu. Joutsenet harkitsee pitkään ennen kun sitoutuu. Sitoutuessaan suhde on elinikäinen. Mulla on tunne, että oon löytäny sen oikeen. Suhdetta kuvaa mun mielestä joutsenpariskunta.

Ransu <3 Vembula

Kun rakkaus ei olekaan molemminpuolista

Olen seurustellut kahden ihmisen kanssa elämäni aikana. Rakastin heitä kumpaakin. Rakastan toista edelleen hyvänä ystävänä. Olen ollut useampaan mieheen rakastunut, vaikka virallisia seurustelusuhteita on ollut vain kaksi. Olen aina rakastunut helposti ja ihastunut vielä herkemmin. Olen kokenut sydänsuruja, vaikka usein sydänsurut ovat johtuneet jostain aivan toisesta syystä kuin rakkauden vastakaiun puuttumisesta. Joskus vain ei ole ollut oikea aika tai paikka jatkaa rakastumisesta seurusteluun. Ihastumisia on ollut pilvin pimein.

Yli vuosi sitten tapasin Frankin. Ihastuin häneen saman tien. Ensimmäiset asiat, joihin ihastuin olivat pituus, huumorintaju ja rento elämänasenne. Aloin rakastaa häntä noin kahden kuukauden päästä ensimmäisestä tapaamisestamme. Rakkauden tunnustaminen on ollut minulle aina helppoa. Kerroin rakastavani Frankkia heti kun koin tuntevani niin. Frank ei tuntenut samoin. En saanut rakkaudelle vastakaikua. Ystäväni sanoivat minulle, että älä hullu mene sanomaan rakastavasi häntä, kun tiedät että hän ei koe samoin. En ollut tässä vaiheessa vielä varma rakastinko häntä pelkästään ystävänä vai oliko rakkaus vielä syvempää kuin ystävää kohtaan tuntemani rakkaus.

Olin tietysti pettynyt, kun Frank ei tuntenut samoin. Se ei silti poistanut rakastumisen tunnetta kehossani. Olen aina ollut tarmokas ja päättäväinen ihminen. Jos jotain olen halunnut, olen tehnyt kaikkeni sen saamiseksi enkä koskaan luovuttanut. Olen lähes aina saanut ihastumiselleni/rakastumiselleni vastakaikua. Torjutuksi tuleminen oli minulle vieras tunne. Se muistutti kuitenkin hyvin paljon tunnetta, joka minulla oli silloin, kun koin parisuhdeväkivaltaa ja tunnetta kun jouduin jättämään poikaystäväni Yhdysvaltoihin muuttaessani takaisin Suomeen. Toisaalta taas se tuntui aivan erilaiselta. Se antoi minulle voimaa taistella tie toisen sydämeen. En halunnut luovuttaa. Mietin myös oliko taistelussa mitään järkeä. Kahdessa kuukaudessa Frank oli jo nähnyt paljon minua, eikä omaa luonnetta voi lähteä muuttamaan. Jos toisen luonne ei nappaa, ei sille vain mahda mitään. Tapasimme Frankin kanssa kesä-syksyllä, jolloin oli vielä hienot ilmat ja alkoholin kittaaminen oli muodissa. Frank ei ole koskaan pitänyt minusta humalassa. Onhan se totta, että käyttäytymiseni muuttuu aika radikaalisesti humalassa. Muutun muutaman vuoden nuoremmaksi ja muistutan teini-ikäistä, joka on ensimmäisen kerran koskenut alkoholiin.

Onneksi talvi tuli pian ja bileviikonloput harvenivat. Olimme henganneet Frankin kanssa tiiviisti yhdessä. Ihastus oli molemminpuolista, mutta edelleenkään Frank ei rakastanut minua. Olin jo tottunut siihen ja asia oli minulle ok. En yrittänyt saada Frankkia rakastumaan minuun ja ajattelin, että tässä fuckbuddy-suhteessa on hyvä olla. En muutenkaan halunnut seurustella. Pystyin keskustelemaan Frankin kanssa tunteistani ja Frank tiesi, että olin tähän rakastunut. Vuosi vaihtui ja kolmen kuukauden Afrikanmatkani alkoi olla käsillä. Hyvästelin Frankin Helsingin lentokentällä.

Onneksi Afrikassa toimi silloin tällöin netti ja pystyin olemaan kontaktissa Frankkiin. Ikävöimme molemmat suunnattomasti toisiamme. Frankilla oli varmasti vielä kovempaa aikaa, kun hänellä jatkui normaali arki Suomessa, mutta ilman minua. Minulle kaikki oli sentään uutta. Näin asioita, joita en tule ikinä näkemään Suomessa. Jokainen päivä oli omalla tavallaan jännittävä. Muutaman viikon päästä lähdöstäni Afrikkaan Frank kertoi rakastavansa minua. Se tuntui hyvältä. Epäilin silti koko kolmen kuukauden ajan jatkuisiko rakkaus, kun palaisin takaisin Suomeen. Jos tämä olikin vain Frankin tapa kertoa ikävästä ja painosta sydämellä.

Tässä kuitenkin ollaan. Kahdeksan kuukautta koettu molemminpuolista rakkautta. Rakastuminen on syventynyt minun osaltani vuoden aikana hurjasti. Tuntuu, että päivä päivältä rakastun häneen vain enemmän ja enemmän. Rakastumisella sanotaan olevan neljä eri vaihetta. Uskon avoimen suhteen pitävän meidät pitkään ensimmäisessä vaiheessa ja alkuhuumassa. Toiseen ei kyllästy niin helposti. Mitä tästä tekstistä opimme? Rakkaus ei aina ole rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkauden pystyy rakentamaan. Kun rakkaudelle rakennetaan vankka pohja voi se silloin kestää pidempään.