Kun rakkaus ei olekaan molemminpuolista
Olen seurustellut kahden ihmisen kanssa elämäni aikana. Rakastin heitä kumpaakin. Rakastan toista edelleen hyvänä ystävänä. Olen ollut useampaan mieheen rakastunut, vaikka virallisia seurustelusuhteita on ollut vain kaksi. Olen aina rakastunut helposti ja ihastunut vielä herkemmin. Olen kokenut sydänsuruja, vaikka usein sydänsurut ovat johtuneet jostain aivan toisesta syystä kuin rakkauden vastakaiun puuttumisesta. Joskus vain ei ole ollut oikea aika tai paikka jatkaa rakastumisesta seurusteluun. Ihastumisia on ollut pilvin pimein.
Yli vuosi sitten tapasin Frankin. Ihastuin häneen saman tien. Ensimmäiset asiat, joihin ihastuin olivat pituus, huumorintaju ja rento elämänasenne. Aloin rakastaa häntä noin kahden kuukauden päästä ensimmäisestä tapaamisestamme. Rakkauden tunnustaminen on ollut minulle aina helppoa. Kerroin rakastavani Frankkia heti kun koin tuntevani niin. Frank ei tuntenut samoin. En saanut rakkaudelle vastakaikua. Ystäväni sanoivat minulle, että älä hullu mene sanomaan rakastavasi häntä, kun tiedät että hän ei koe samoin. En ollut tässä vaiheessa vielä varma rakastinko häntä pelkästään ystävänä vai oliko rakkaus vielä syvempää kuin ystävää kohtaan tuntemani rakkaus.
Olin tietysti pettynyt, kun Frank ei tuntenut samoin. Se ei silti poistanut rakastumisen tunnetta kehossani. Olen aina ollut tarmokas ja päättäväinen ihminen. Jos jotain olen halunnut, olen tehnyt kaikkeni sen saamiseksi enkä koskaan luovuttanut. Olen lähes aina saanut ihastumiselleni/rakastumiselleni vastakaikua. Torjutuksi tuleminen oli minulle vieras tunne. Se muistutti kuitenkin hyvin paljon tunnetta, joka minulla oli silloin, kun koin parisuhdeväkivaltaa ja tunnetta kun jouduin jättämään poikaystäväni Yhdysvaltoihin muuttaessani takaisin Suomeen. Toisaalta taas se tuntui aivan erilaiselta. Se antoi minulle voimaa taistella tie toisen sydämeen. En halunnut luovuttaa. Mietin myös oliko taistelussa mitään järkeä. Kahdessa kuukaudessa Frank oli jo nähnyt paljon minua, eikä omaa luonnetta voi lähteä muuttamaan. Jos toisen luonne ei nappaa, ei sille vain mahda mitään. Tapasimme Frankin kanssa kesä-syksyllä, jolloin oli vielä hienot ilmat ja alkoholin kittaaminen oli muodissa. Frank ei ole koskaan pitänyt minusta humalassa. Onhan se totta, että käyttäytymiseni muuttuu aika radikaalisesti humalassa. Muutun muutaman vuoden nuoremmaksi ja muistutan teini-ikäistä, joka on ensimmäisen kerran koskenut alkoholiin.
Onneksi talvi tuli pian ja bileviikonloput harvenivat. Olimme henganneet Frankin kanssa tiiviisti yhdessä. Ihastus oli molemminpuolista, mutta edelleenkään Frank ei rakastanut minua. Olin jo tottunut siihen ja asia oli minulle ok. En yrittänyt saada Frankkia rakastumaan minuun ja ajattelin, että tässä fuckbuddy-suhteessa on hyvä olla. En muutenkaan halunnut seurustella. Pystyin keskustelemaan Frankin kanssa tunteistani ja Frank tiesi, että olin tähän rakastunut. Vuosi vaihtui ja kolmen kuukauden Afrikanmatkani alkoi olla käsillä. Hyvästelin Frankin Helsingin lentokentällä.
Onneksi Afrikassa toimi silloin tällöin netti ja pystyin olemaan kontaktissa Frankkiin. Ikävöimme molemmat suunnattomasti toisiamme. Frankilla oli varmasti vielä kovempaa aikaa, kun hänellä jatkui normaali arki Suomessa, mutta ilman minua. Minulle kaikki oli sentään uutta. Näin asioita, joita en tule ikinä näkemään Suomessa. Jokainen päivä oli omalla tavallaan jännittävä. Muutaman viikon päästä lähdöstäni Afrikkaan Frank kertoi rakastavansa minua. Se tuntui hyvältä. Epäilin silti koko kolmen kuukauden ajan jatkuisiko rakkaus, kun palaisin takaisin Suomeen. Jos tämä olikin vain Frankin tapa kertoa ikävästä ja painosta sydämellä.
Tässä kuitenkin ollaan. Kahdeksan kuukautta koettu molemminpuolista rakkautta. Rakastuminen on syventynyt minun osaltani vuoden aikana hurjasti. Tuntuu, että päivä päivältä rakastun häneen vain enemmän ja enemmän. Rakastumisella sanotaan olevan neljä eri vaihetta. Uskon avoimen suhteen pitävän meidät pitkään ensimmäisessä vaiheessa ja alkuhuumassa. Toiseen ei kyllästy niin helposti. Mitä tästä tekstistä opimme? Rakkaus ei aina ole rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkauden pystyy rakentamaan. Kun rakkaudelle rakennetaan vankka pohja voi se silloin kestää pidempään.
Tunnisteet: avoin parisuhde, Frank&Venla, nuoruus, parisuhde, rakkaus, seurustelu, sydänsurut
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu