Manic run

Viime viikon viikonloppuna osallistuimme kaveriporukan kanssa Turun kupittaan hallissa järjestettyyn Manic run-tapahtumaan. Manic run on juoksutapahtuma, jossa juostaan 40 minuutin ajan 700 metrin pituista esterataa niin monta kertaa ympäri kuin ajassa ehtii. Esteet olivat vähän pomppulinnan tapaisia kumista valmistettuja hökkeleitä. Hökkeleiden sisällä oli vielä esteitä, joiden yli piti kiipeillä. Esteinä oli myös kiipeilytorneja, liukumäkiä ja valotunneleita. Ennen neljänkymmenen minuutin juoksua oli yhteinen alkujumppa ohjaajan vetämänä rave-valaistuksessa.

Meidän tiimi oli pukeutunut Matti Nykäsiksi. Olimme oikeastaan ainoat, jotka olivat pukeutuneet hauskasti. Muilla juoksijoilla oli vain uv-valossa hohtavia paitoja tai tavalliset juoksuvaatteet päällä. Minulla oli päällä pappakalsarit, mäkihyppääjän paita, hikipanta sekä Matti Nykäsen naama. Pepin poikaystävällä oli kyllä ylivoimaisesti paras asu: pepin veijot ja "Hi Im gay"-paita. Saimme kyllä hämmästyneitä katseita. Alkujumpan juontajakin huuteli lavalta Nykäsille: "Ai Mattikin on saapunu tänää paikalle!" "Onko Matti tänää selvinpäi?" "Noi Matin naamat näkyy häiritsevästi täältä lavalta."

Meidän neljänkymmenen minuutin juoksu alkoi vähän haparoiden. Heti toisessa esteessä törmäsin Ninnuun, joka oli törmännyt Juliaan, joka taas yritti saada kumisen esteen kuopassa makaavaa Peppiä ylös. Yks makaa jossain kuopassa selällään eikä pääse ylös, kun pomppulinna tunnetusti pomppii ja muut Nykäset yrittää vetää yhtä Nykästä Ylös. Muut juoksijat juoksee siitä vierestä ohi ja ihmettelee Nykästen toimintaa. Hahaha parhaat naurut ikinä!

Seuraavat naurut saimme, kun Ninnun käsi joutui mun perseen alle jumiin juuri, kun olin laskemassa liukumäestä alas. Raukka jäi jumiin mun perseen takia hahah. Ihme ja kumma, että selvittiin koko illasta ilman suurempia ruhjeita. Peppi tosin niksautti selkänsä, mutta pystyi kuitenkin jatkamaan juoksua. Yhdessä esteessä se päätti hypätä jonkun toisen juoksijan pompautuksen voimasta pääedellä pomppuhässäkän pohjalle. Auts. Ei kyllä ole mitään turvallisimpia vehkeitä noi pomppuesteet, varsinkin jos niissä on paljon ihmisiä samaan aikaan.

Illalla meidän piti mennä vielä bilettämään, mutta uni vei voiton. Nukahdin bilevaatteet päällä porukoiden sohvalle. Kyllä teki hyvää nukkua pitkään ja herätä ilman krapulaa. Pitäisiköhän sitä oikeasti ryhtyä ihan aidoksi absolutistiksi. Saisi nauttia joka viikonloppu krapulattomuudesta. Jokatapauksessa Manic run oli mahtava tapahtuma. Suosittelen osallistumista. Vielä ehtii osallistumaan Seinäjoella 7.2 tai Vantaalla 14.2 järjestettävään Manic runiin. Meillä oli kyllä super hauskat juoksut! Kiitos Team Nykänen! Oltiin parhaita!

#virtsankarkailu #persehiki #saatanamikähiki #kamelinvarvas #jäätäväsoijamelkeenkuoltiin 

Minä ja liikunta

Urheilu ja liikunta ovat olleet minulle elämän perusasioita pienestä pitäen. En kuitenkaan ole mikään urheiluhullu tai himourheilija. Pyrin urheilemaan neljä kertaa viikossa, mikä on mielestäni juuri riittävästi. Käyn tanssitunneilla kahdesti viikossa, lenkillä tai uimassa kerran viikossa ja teen perus lihaskuntoa kerran viikossa. Minulle liikunnan tavoitteena on pitää lisäkilot poissa, mieli virkeänä ja pitää hyvää kuntoa yllä. Suosin aerobisia liikuntamuotoja, mutta pyrin jatkuvasti nostamaan anaerobista kynnystäni. Pidän kestävyysliikunnasta enkä tavoittele fitness vartaloa tai suuria lihaksia. Minulle tulee liikunnasta hyvä fiilis ja se on minusta tärkeintä. Vaikka nykyään on kunnon fitnessbuumi en ole lähtenyt buumiin mukaan. En halua omistaa elämääni pelkälle urheilulle. Urheilulle, joka jossain kohtaa voi muuttua sairaalloiseksi taakaksi. Huippu-urheilijoilla on lähes aina tarkat dieetit. Minä en ikimaailmassa pystyisi luopumaan herkuista, etenkään suklaasta. Saan suklaasta lähes yhtä paljon nautintoa kuin liikunnastakin. Suklaa ja liikunta ovat ne asiat, jotka pitävät mieleni virkeänä ja stressitasot matalina!

Olen nuorena uinut Turussa ja Lontoossa kilpauintia useampia vuosia. Silloin olin todella hyvässä kunnossa. Treenejä oli minusta liikaa, joka vei kaiken mahdollisuuden viettää vapaa aikaa. Taisin lopulta lopettaa kilpauinnin juuri sen takia, että aikaa ei enää riittänyt mihinkään muuhun. En myöskään halunnut olla enää urheiluhullu. Se ei tuottanut minulle enää yhtä paljon mielihyvää kuin aikaisemmin, päinvastoin. Olin aina rätti treenien jälkeen enkä tiennyt, miksi treenasin niin paljon. Vihoviimeisen tipan uinnista sain, kun aloin katsoa kuvia huippunaisuimareiden vartaloista. Vartalot olivat miesmäisiä. Hartiat olivat järkyttävän leveät, mikä kauhistutti minua. Minusta se ei ole kovin kauniin näköistä. Pidän enemmän naisellisista ja siroista vartaloista. En kuitenkaan vartaloista, joissa on pelkkää luuta ja nahkaa. Naisen vartalo, jossa on sopivasti lihasta ja sopivasti rasvaa on bueno.

Oman lajini eli tanssin löysin jo pienenä tyttönä, mutta innostuin siitä vasta kunnolla vaihto-oppilasvuoteni aikana. Aloitin tanssin aikoinaan Turussa Taina Kovalaisen tanssistudiossa alakouluikäisenä. Muutaman vuoden päästä muutimme perheen kanssa Englantiin, jossa harrastin tanssia hip-hop-ryhmässä. Tanssi on ollut minulle vain tavallinen harrastus aina siihen asti, kunnes muutin Amerikkaan. Amerikassa pääsin kilpailevaan ja esiintyvään tanssiryhmään. Esiinnyimme ja kilpailimme noin kaksi kertaa kuukaudessa. Rakastuin esiintymiseen, yleisön viihdyttämiseen ja siihen adrenaliinivirtaan. Palattuani takaisin Suomeen innostuin lattareista ja pääsin mukaan esiintyvään ryhmään. Olin ryhmässä mukana muutaman vuoden, kunnes muutin Tampereelle. Tampereella hain taas esiintyvään reggaeton-ryhmään ja pääsin mukaan. Tällä hetkellä tanssin lähes yksinomaan reaggetonia, dancehallia ja salsaa. Silloin tällöin käyn myös tankotanssitunneilla. 

Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus etsiä sitä itselle mieleisintä ja sopivinta urheilulajia. Minusta on tärkeää, että liikuntaa ei harrasteta pakotettuna. Pakotettuna se ei tunnu mielekkäältä. Nuorempana olen kokeillut useita eri urheilulajeja, mutta mikään laji ei ole koskaan mennyt tanssiharrastuksen ohi. Taitoluistelua harrastin pikkutyttönä vajaan vuoden. Olen käynyt erilaisissa jumpissa, kuntosalilla, pilateksessa ja kehohuoltotunneilla. Potkunyrkkeilyä olen harrastanut vuoden ja nyt muutaman kuukauden ajan olen haaveillut nyrkkeilyn uudestaan aloittamisesta. Tuntuu vain, että aika ei millään riitä kaikkeen. Tanssista en kuitenkaan aio koskaan luopua. Miksi sitten tanssi on jo pitkään ollut minulle se number one? Tanssi antaa minulle itsevarmuutta, kohottaa kuntoa lähes huomaamatta, parantaa kestävyyttä ja lihasvoimaa, kehittää tasapainoa ja koordinaatiota, edistää hyvää ryhtiä, kehonhallintaa ja venyvyyttä, parantaa muistia, edistää luovuutta sekä musiikin ohella rentouttaa ja lievittää stressiä.

"Dance is your pulse, your heartbeat, your breathing. It's the rhythm of your life. It's the expression in time and movement, in happiness, joy, sadness and envy." Millaisia liikuntaharrastuksia teillä on?

Aurinkopäiväkirja

Kun masentaa kannattaa kokeilla aurinkopäiväkirjan pitämistä. Aurinkopäiväkirjan ideana on, että yritetään "huijata" itseämme unohtamaan masennus muistuttamalla itseämme arjen hyvistä hetkistä. Päätä luku, kuinka monta hyvää asiaa kirjoitat jokaisesta päivästä. Luku kannattaa pitää pienenä, jos positiivisten asioiden keksiminen tuntuu tällä hetkellä haasteelliselta. Ideana on kirjoittaa päivän positiiviset asiat muutamalla sanalla tai lauseella paperille ylös. Itse pidin aurinkopäiväkirjaa viikon ajan tässä hyytävän kylmässä, harmaassa ja masentavassa syksyisessä säässä. Mielialani koheni huomattavasti.

Ensimmäinen päivä

1. Ehdin syödä aamulla aamupalan.

2. Onnistunut hoidollinen keskustelu psykoosipotilaan kanssa.

3. Lahjoitus Unicefille.

4. Hiukseni näyttivät tänään näteiltä ja tuuheilta.

5. Jaksoin mennä tanssitunnille rajusta väsymyksestä huolimatta.

Toinen päivä

1. Nukuin yhdeksän tuntia.

2. Pääsin jäätävän lääketentin läpi. Huh mikä helpotus!

3. Palkitsin itseni suklaalla.

4. Ihana tanssitunti ja illalla lihaskuntotreeni.

5. Näin Frankin ja pääsin nukkumaan tämän viereen.

Kolmas päivä
1. Hyvä aamupala.
2. Sain ärsyttävän koulutehtävän vihdoin valmiiksi. Huh nyt se on ohi.
3. Ulkona ei ollut pakkasta, vaan sopivan lämmin.
4. Jäätävät kolmen tunnin treenit.
5. Hyvän ystävän luo yöksi.

Neljäs päivä
1. Ihana lihaskipu.
2. Aamun tentti meni hyvin.
3. Vanha tentti oli mennyt läpi.
4. Vietiin opinnäytetyötä seuraavalle tasolle.
5. Illalla Frank!

Viides päivä
1. Nukuin edellispäivän univelat pois. Nyt ei väsytä enää.
2. Ihana vielä kovempi lihaskipu. (En ymmärrä miksi nautin lihaskivuista? :D)
3. Ajatuksien vaihto Frankin kanssa.
4. Ihanat hoitolapset.
5. Se, että sai vain olla koko illan eikä tarvinut tehdä mitään.

Kuudes päivä
1. Sain nukkua Frankin kanssa.
2. Frankin kanssa vietetty mukava aamupäivä.
3. Sai laittautua kauniiksi illan baarin tanssiesitystä varten.
4. Esiintyminen on aina yhtä parasta!
5. Esitys meni koko ryhmältä nappiin.

Seitsemäs päivä
1. Sain herätä rakastamani miehen vierestä.
2. Sain töistä rahaa.
3. Otin päiväunet.
4. Herkullinen itse tehty perunamuusi ja lihapullat.

5. Herkullinen iltapala.

Myös feikatulla hymyllä ja naurulla saa huijattua itseään ja annettua itsellensä endorfiiniboostin masennuksesta huolimatta.

Kaikille oikein ihanaa ja nauruntäytteistä alkavaa viikkoa! Myös maanantain pystyy kääntämään positiiviseksi asiaksi: "Hei huomenna on maanantai. Enää viisi päivää viikonloppuun. Wohoo!"

Vähän extremeä murun kanssa

Olen aina pitänyt itseäni extreme tyyppinä, joka suostuisi oikeastaan mihin vain. Eilen ajatteluuni tuli kuitenkin pieni muutos...

Päätimme mennä sunnuntaina Frankin kanssa Sappeelle down-hill pyöräilemään. Oli aivan loistava sää ulkoaktiviteettiin! Frank on aikaisemmin harrastanut down-hill pyöräilyä, mutta minä en ollut koskaan sitä edes kokeillut. Tykkään kaikesta jännittävästä ja extremestä, joten ajattelin, että tämä laji voisi olla minun juttu. Yllätyksekseni se olikin paljon pelottavampaa mitä olin kuvitellut enkä uskaltanutkaan ajaa täysillä. Päivän saldona oli polvi mustelmilla, etureidet jumissa, oikean käden haba jumissa, sormet jumissa, pylly mustelmilla ja pimppi niin helvetin kipeä. Luvassa taitaa olla muutaman päivän selibaatti. Onnea vain Frankille.

Ensimmäisen laskun jälkeen olin aivan paskat housuissa. En kaatunut, mutta korkeus ja vauhti hirvittivät minua. Toinen lasku mentiin vahingossa punaisesta mäestä. Se oli jotain niin kamalaa. Sen jälkeen olin ihan hirvityksissäni ja ajattelin, että en laske enää mistään. Kokopäivälippu kuitenkin ostettiin, joten pakotin itseni laskemaan vielä yhden kerran mäestä alas. Niin sitä mentiin. Sinisen mäen laskeminen ei tuntunutkaan enää pahalta punaisen mäen jälkeen. Menin vihreistä ja sinisistä mäistä. Pikkuhiljaa sitä uskaltautui antautumaan pyörän ja mäen vietäväksi. Aloin pitää siitä. Jokainen lasku jännitti. Onneksi tykkään adrenaliinivirtauksesta ja jännittämisestä. Ensimmäinen kaatuminen tapahtui hississä. Lensin puolessa välissä nousua pois ankkurihissistä kyljelleen maahan. Toisen kerran kaaduinkin jo vähän rajummin. Siitä taisi kaikki mustelmatkin tulla. Olin juuri noussut mäen päälle ja irrottamassa ankkurihissiä pois pyllyn takaa, kun se vahingossa jäi jumiin takkiini. Lensin voltin pyörän yli maahan ja pyörä lensi päälleni. Olin onneksi pukeutunut koko suojavarustehaarniska-settiin, joten ei käynyt pahasti.

Vihreän mäen laskeminen oli mielekästä.

Kävimme syömässä laskettelukeskuksen ravintolassa. Molemmat otti seisovasta pöydästä salaatin, kun ei viitsinyt täydellä vatsalla mennä takaisin mäkeen. Alamäkipyöräily alkoi pikkuhiljaa tuntua lihaksissa. Se on yllättävän raskas laji. Reisilihaksia tulee jännitettyä jatkuvasti, kun satulan päällä ei mäkeä laskiessa istuta. En olekaan pitkään aikaan treenannut niin montaa tuntia putkeen. Välillä reidet sanoivat poks ja oli ihan pakko istahtaa satulan päälle. Toiseksi viimeisen laskun uskalsin vielä mennä punaisesta mäestä, tosin talutin pyörän pahimmissa kohdissa. Puolessa välissä rataa huomasimme jonkun tytön kaatuneen pahasti. Tyttö oli keskellä ryteikköä eikä liikkunut lainkaan. Ensihoitajat tulivat hakemaan hänet paareilla ambulanssiin. Toivottavasti hänelle ei käynyt pahasti!

Oli ihana päivä mursuni kanssa! Rakastan sinua Frank.