What am I up to?

Wohoo! Vihdoin pääsin tentin läpi ja voin rauhallisin mielin sulkea kaksi kuukautta unikaverinani toimineen oopuksen.

Annoin Frankille mun pipon. Mun mielestä se sopii niiiiin hyvin sille.

Käytiin juhlimassa Frankin äidin syntymäpäiviä.

Yhtäkkiä totesin, että en ole nähnyt vielä ainoatakaan kuvaa Frankista pienenä.
Sitä ryhdyttiin Frankin äidin kanssa tuumasta toimeen kaivamaan vanhoja valokuvia esille. Frank: "Nytkö se alkaa."

Yritin arvata, missä Frankki oli luokkakuvassa. Ainakin kuusi arvasin väärin ennen oikeaa
vastausta. Frank on ollut aivan eri näköinen pienenä. Blondi tukka ja babyface.

Onko yhdennäköisyyttä?

Ui ui ui. Tän kissan voisin adoptoida koska vaan!

Olen jo pitkään etsinyt punaista talvitakkia, mutta kaikki löytämäni ovat olleet liian ohuita. Vihdoin löysin pikkuveljeni
tyttöystävän avustuksella stadiumista alennusmyynnistä täydellisen takin. Tai no puoliksi täydellisen. Ostin takkeja kaksi,
koska suurempi koko sai minut näyttämään liian lihapullalta ja pienempi koko tuntui vähän liian pieneltä. Siinä sitten
katselin kotona takkeja pari viikkoa, kunnes päätin pitää pienemmän koon ja palauttaa suuremman.
Frank on huutanut hoosiannaa, kun minä olen pähkäillyt takkiongelmani kanssa hahahah.

Mä en tajua, miten lusikka ja kuorija on päässy menemään noin solmuun. Kolme päivää oon yrittäny tota
solmua ratkoa, mutta ei siitä tule mitään. Mille sepälle mä nyt soitan?

Meillä oli lähes kuuden tunnin Solangel Fernandezin pitämä tanssikurssi tanssikoululla. Oli kyllä aika rätti
treenien jälkeen.

Ostin uuden kameran: Olympus omd em10. On tosiaan vähän eroa tolla canonin kameralla ja tällä uudella
olympuksella. Tätä Olympusta kantaa jo mielellään mukana, kun se on niin pienikokoinen. Pikkusen muuten kirpas maksaa
800e kamerasta. Ennen maksanu korkeintaan 350e. :D Onneks tätä vehjettä on kehuttu.

Ensi kerralla onkin luvassa äitien kokemuksia seksielämän muuttumisesta lapsen syntymän jälkeen. Mielenkiintoinen aihe! Pysykää siis kanavalla. :D

Manic run

Viime viikon viikonloppuna osallistuimme kaveriporukan kanssa Turun kupittaan hallissa järjestettyyn Manic run-tapahtumaan. Manic run on juoksutapahtuma, jossa juostaan 40 minuutin ajan 700 metrin pituista esterataa niin monta kertaa ympäri kuin ajassa ehtii. Esteet olivat vähän pomppulinnan tapaisia kumista valmistettuja hökkeleitä. Hökkeleiden sisällä oli vielä esteitä, joiden yli piti kiipeillä. Esteinä oli myös kiipeilytorneja, liukumäkiä ja valotunneleita. Ennen neljänkymmenen minuutin juoksua oli yhteinen alkujumppa ohjaajan vetämänä rave-valaistuksessa.

Meidän tiimi oli pukeutunut Matti Nykäsiksi. Olimme oikeastaan ainoat, jotka olivat pukeutuneet hauskasti. Muilla juoksijoilla oli vain uv-valossa hohtavia paitoja tai tavalliset juoksuvaatteet päällä. Minulla oli päällä pappakalsarit, mäkihyppääjän paita, hikipanta sekä Matti Nykäsen naama. Pepin poikaystävällä oli kyllä ylivoimaisesti paras asu: pepin veijot ja "Hi Im gay"-paita. Saimme kyllä hämmästyneitä katseita. Alkujumpan juontajakin huuteli lavalta Nykäsille: "Ai Mattikin on saapunu tänää paikalle!" "Onko Matti tänää selvinpäi?" "Noi Matin naamat näkyy häiritsevästi täältä lavalta."

Meidän neljänkymmenen minuutin juoksu alkoi vähän haparoiden. Heti toisessa esteessä törmäsin Ninnuun, joka oli törmännyt Juliaan, joka taas yritti saada kumisen esteen kuopassa makaavaa Peppiä ylös. Yks makaa jossain kuopassa selällään eikä pääse ylös, kun pomppulinna tunnetusti pomppii ja muut Nykäset yrittää vetää yhtä Nykästä Ylös. Muut juoksijat juoksee siitä vierestä ohi ja ihmettelee Nykästen toimintaa. Hahaha parhaat naurut ikinä!

Seuraavat naurut saimme, kun Ninnun käsi joutui mun perseen alle jumiin juuri, kun olin laskemassa liukumäestä alas. Raukka jäi jumiin mun perseen takia hahah. Ihme ja kumma, että selvittiin koko illasta ilman suurempia ruhjeita. Peppi tosin niksautti selkänsä, mutta pystyi kuitenkin jatkamaan juoksua. Yhdessä esteessä se päätti hypätä jonkun toisen juoksijan pompautuksen voimasta pääedellä pomppuhässäkän pohjalle. Auts. Ei kyllä ole mitään turvallisimpia vehkeitä noi pomppuesteet, varsinkin jos niissä on paljon ihmisiä samaan aikaan.

Illalla meidän piti mennä vielä bilettämään, mutta uni vei voiton. Nukahdin bilevaatteet päällä porukoiden sohvalle. Kyllä teki hyvää nukkua pitkään ja herätä ilman krapulaa. Pitäisiköhän sitä oikeasti ryhtyä ihan aidoksi absolutistiksi. Saisi nauttia joka viikonloppu krapulattomuudesta. Jokatapauksessa Manic run oli mahtava tapahtuma. Suosittelen osallistumista. Vielä ehtii osallistumaan Seinäjoella 7.2 tai Vantaalla 14.2 järjestettävään Manic runiin. Meillä oli kyllä super hauskat juoksut! Kiitos Team Nykänen! Oltiin parhaita!

#virtsankarkailu #persehiki #saatanamikähiki #kamelinvarvas #jäätäväsoijamelkeenkuoltiin 

Peruna viinikellarissa

Viikonlopun jälkeen ei runosuoni ole millään puhjennut kukkaan. Kerron siis alkoholin ja juhlan täyttämästä viikonlopustamme lyhyesti kuvien kautta. 

Toisilla personal trainer, mulla personal urheiluhieroja.

Nam.

"Miten tää kone toimii?"

"Mulla on tänään nimpparit!"

"Mmmm hyvää kakkua!"

Frankin nimipäiväkakku.

Jujun keikalla Hämeenkyrössä.

Urheiluhierontaa.

Koirahierontaa.

"Wihiiii mä oon raketti!"

Muista aina elää hetkessä!

Toinen näistä on feikattu. Mitä veikkaatte?

Venla sydän Frankki. Puspus.

Nyt alkaa bileet ja Venlan absolutismi vaihtuu känniääliötismiin.

Kurkusta alas!

"Hei jou me ollaan kännissä."

Infected mushroomin keikalla Pakkahuoneella.

Infected mushroom. Sairaan hyvä keikka!

Ilon täyteistä viikkoa kaikille! :)

Vähän extremeä murun kanssa

Olen aina pitänyt itseäni extreme tyyppinä, joka suostuisi oikeastaan mihin vain. Eilen ajatteluuni tuli kuitenkin pieni muutos...

Päätimme mennä sunnuntaina Frankin kanssa Sappeelle down-hill pyöräilemään. Oli aivan loistava sää ulkoaktiviteettiin! Frank on aikaisemmin harrastanut down-hill pyöräilyä, mutta minä en ollut koskaan sitä edes kokeillut. Tykkään kaikesta jännittävästä ja extremestä, joten ajattelin, että tämä laji voisi olla minun juttu. Yllätyksekseni se olikin paljon pelottavampaa mitä olin kuvitellut enkä uskaltanutkaan ajaa täysillä. Päivän saldona oli polvi mustelmilla, etureidet jumissa, oikean käden haba jumissa, sormet jumissa, pylly mustelmilla ja pimppi niin helvetin kipeä. Luvassa taitaa olla muutaman päivän selibaatti. Onnea vain Frankille.

Ensimmäisen laskun jälkeen olin aivan paskat housuissa. En kaatunut, mutta korkeus ja vauhti hirvittivät minua. Toinen lasku mentiin vahingossa punaisesta mäestä. Se oli jotain niin kamalaa. Sen jälkeen olin ihan hirvityksissäni ja ajattelin, että en laske enää mistään. Kokopäivälippu kuitenkin ostettiin, joten pakotin itseni laskemaan vielä yhden kerran mäestä alas. Niin sitä mentiin. Sinisen mäen laskeminen ei tuntunutkaan enää pahalta punaisen mäen jälkeen. Menin vihreistä ja sinisistä mäistä. Pikkuhiljaa sitä uskaltautui antautumaan pyörän ja mäen vietäväksi. Aloin pitää siitä. Jokainen lasku jännitti. Onneksi tykkään adrenaliinivirtauksesta ja jännittämisestä. Ensimmäinen kaatuminen tapahtui hississä. Lensin puolessa välissä nousua pois ankkurihissistä kyljelleen maahan. Toisen kerran kaaduinkin jo vähän rajummin. Siitä taisi kaikki mustelmatkin tulla. Olin juuri noussut mäen päälle ja irrottamassa ankkurihissiä pois pyllyn takaa, kun se vahingossa jäi jumiin takkiini. Lensin voltin pyörän yli maahan ja pyörä lensi päälleni. Olin onneksi pukeutunut koko suojavarustehaarniska-settiin, joten ei käynyt pahasti.

Vihreän mäen laskeminen oli mielekästä.

Kävimme syömässä laskettelukeskuksen ravintolassa. Molemmat otti seisovasta pöydästä salaatin, kun ei viitsinyt täydellä vatsalla mennä takaisin mäkeen. Alamäkipyöräily alkoi pikkuhiljaa tuntua lihaksissa. Se on yllättävän raskas laji. Reisilihaksia tulee jännitettyä jatkuvasti, kun satulan päällä ei mäkeä laskiessa istuta. En olekaan pitkään aikaan treenannut niin montaa tuntia putkeen. Välillä reidet sanoivat poks ja oli ihan pakko istahtaa satulan päälle. Toiseksi viimeisen laskun uskalsin vielä mennä punaisesta mäestä, tosin talutin pyörän pahimmissa kohdissa. Puolessa välissä rataa huomasimme jonkun tytön kaatuneen pahasti. Tyttö oli keskellä ryteikköä eikä liikkunut lainkaan. Ensihoitajat tulivat hakemaan hänet paareilla ambulanssiin. Toivottavasti hänelle ei käynyt pahasti!

Oli ihana päivä mursuni kanssa! Rakastan sinua Frank.