Viimeiset fiilikset, hyvästit ja tulevaisuudensuunnitelmat

Taas kerran on hyvästit jätetty ja katse käännetty kohti Suomea. Tällä hetkellä olen Singaporen lentokentällä odottamassa jatkolentoani Frankfurtiin. Olen todella väsynyt ja toivonkin, että saisin nukuttua lentokoneessa, kun ei meinaa tuollaiset eilisen kaltaiset kahden tunnin yöunet riittää millään tälle tytölle. Rakastan useita kuukausia kestäviä reissuja, mutta niissä on aina huonoina puolina ne hyvästien jättämiset. Minulle hyvästien jättäminen on aina ollut vaikeaa ja minun on vaikea hyväksyä sitä, että joitakin ihmisiä en ehkä enää koskaan tule näkemään. Onneksi facebookissa pystyy pitämään yhteyttä ja ehkä saan muutaman ystävän vierailemaankin ennen joulua Suomessa. Ainakin reissu oli kaikin puolin onnistunut ja sain vielä paljon enemmän, mitä Australiasta alun perin tulin hakemaan. En olisi uskonut, että Australiakin voisi muuttaa minua ihmisenä. Niin se vain on, että kaikki vähänkään pidemmät reissut muuttavat ajattelumaailmaa ja käsitystä itsestään. Itsestään löytää uusia asioita ja oppii ymmärtämään omia ajatuksiaan paremmin.

Lauantaina oli läksiäisbileeni ja yritin hyvästellä mahdollisimman monet ystävistäni, vaikka kaikki eivät  päässeetkään paikalle. Tässä vaiheessa en vielä ollut sisäistänyt, että tämä on oikeasti viimeinen viikonloppuni Darwinissa. Sunnuntaina lähdimme Aaronin kanssa viimeiselle road-tripillemme.  Ajoimme taas Litchfieldin kansallispuistoon ja menimme varaamallemme helikopteri-lennolle. En ole aikaisemmin helikopterissa ollut ja kokemus olikin todella mieleenpainuva. Korkeanpaikankammoiselle jo helikopterilento nostaa adrenaliinitasoa ja olinkin täynnä energiaa koko lennon ajan. Lennon ja energianmenetyksen jälkeen väsymys kuitenkin iski ja menimme kansallispuiston nurmikolle makoilemaan. Nukahdimme lusikkaan ja nukuimmekin useamman tunnin. Herättyämme koko puisto oli tyhjentynyt ja me olimme vain kaksin hämärän laskeutuessa Litchfieldiin.

Illalla kävin vielä hyvästelemässä hoitolapseni. Luimme kirjaa ja lauloimme tuiki tuiki tähtöstä. Laitoin tytön viimeisen kerran nukkumaan ja sanoin heippa prinsessalle. Siinä vaiheessa todellisuus  vasta iski, että olen oikeasti lähdössä takaisin Suomeen. Vaikea kuvitella, etten enää näe tuota ihanaa pikkuista palleroa päivittäin. Miten paljon tulenkaan kaipaamaan niitä pieniä varpaita, sitä sydäntä sulattavaa naurua ja sitä, kun näkee rakkaan lapsen kasvavan päivittäin. Seuraavan kerran nähdessämme hänestä on jo kasvanut iso tyttö ja hänellä on pikkusisko hoidettavana. Perhe muuttaa muutaman viikon päästä Queenslandiin isän työn perässä ja perhe sanoi, että olen enemmän kuin tervetullut asumaan heidän luonaan Queenslandia jossain vaiheessa reissatessani. En malta odottaa!

Koko viimeinen ilta oli sekavaa itkua ja naurua. Muistelimme Aaronin kanssa näitä kahta kuukautta, mitä kaikkea olemme yhdessä ehtineet tekemään. Nauroimme hauskoille muistoille ja itkimme tulevalle ikävälle. Pieni osa minussa katuu, että löysin taas uuden miehen. Suomesta lähtiessäni sydämeni itki Frankkia ja nyt sydämeni itkee Aaronia. Miten rakkaus voikin saada ihmisen niin sekaisin. Kaksikymmentäkaksi vuotta olen pystynyt elämään ilman Aaronia ja nyt tuntuu ihan mahdottomalta lähteä tämän luota. Rakkaus saa pääni pyörälle ja mietinkin tosissani useampaan kertaan tänä aamuna, että pitäisikö vain skipata lento ja jäädä Australiaan. Niin hyvä oli olla Aaronin syleilyssä enkä olisi millään tahtonut päästää tätä menemään. Onneksi kuitenkin ajattelin järkevästi ja nousin lentokoneeseen, vaikka pahalta se tuntuikin.

Tulevaisuudensuunnitelmani ovat taas muuttuneet. Edelleen haluan valmistuneena sairaanhoitajana lähteä pidemmälle reissulle kehitysmaihin tai sota-alueelle vapaaehtoistyöhön. Se ei kuitenkaan välttämättä tule tapahtumaan seuraavana eikä sitäkään seuraavana vuonna. Tällä hetkellä haaveilen sairaanhoitajan työstä Australiassa. Työ vaikuttaa helpolta eikä läheskään niin raskaalta kuin Suomessa, mitä nyt sairaanhoitajien kanssa pääsin Darwinissa juttelemaan. Olen myös miettinyt hengenpelastaja-kurssin käymistä Australiassa. Kilpauinti- ja sairaanhoitaja-tausta ovat varmasti minun etuina tässä ammatissa. Olen myös miettinyt yliopistoon jatko-opiskelemaan lähtemistä. Sairaanhoitaja-koulutuksen jälkeen pystyy opiskelemaan apulaislääkäriksi muutamassa vuodessa Australiassa. Suunnitelmat ovat siis edelleen auki. Toisin sanottuna olen aivan pihalla, mitä aion neljän kuukauden päästä tehdä ja tulenko enää koskaan olemaan Aaronin kanssa yhdessä. 

Nyt on kuitenkin aika kääntää sivua. Taas on yksi kappale elämässäni päättynyt ja uusi kappale alkamassa. Onneksi muistot jäävät elämään eikä mikään voi kauniita muistoja minulta pois ottaa.

"I want to be with you." 

"I want to wait for you." 

"I have never fallen in love with anyone so fast." 

"Venla, this is crazy. I have known you for two weeks and I'm already falling for you."

"I just want to steal you and keep you."

"You're my dream girl. I have dreamt about you all this time." 

"I love every little thing about you. I wouldn't change anything."

"We are the perfect match."

"You're my darling, my sweetheart, my angel."

"I want to grow old with you and have babies with you."

"I would do anything for you baby."

Tunteiden vuoristorataa eron jälkeen

Avoimen suhteen päättyminen ei tunnu samanlaiselta kuin suljetun suhteen päättyminen. Avoimen suhteen aikana on saanut olla muidenkin kanssa, joten suhteen päätyttyä kynnys lähteä kokeilemaan uusia tuulia ei ole niin korkea. Suljetun suhteen päättyessä on paljon jännempää lähteä baariin iskemään miehiä, kun sitä ei ole suhteen aikana päässyt tekemään. Uskon toisen ylipääsemisen olevan helpompaa avoimessa suhteessa kuin suljetussa suhteessa juurikin sen takia, että on saanut elää puoliksi sinkkuelämää. En kuitenkaan väitä tämän olevan helppoa. Tämä on kaikkea muuta kuin helppoa. Oli suhde sitten avoin tai suljettu, kummankin suhdemuodon päättyessä sydän on pirstaleina ja tulevaisuudensuunnitelmat hajonneina. Jäljelle jää tyhjyys ja yksinäisyys. Kaikki tiet ovat taas avoimia eikä tulevaisuudensuunnitelmissa enää tarvitse ottaa toista huomioon. Suunnitelmat voi tehdä itse omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan.

Sydänsurut eivät ole estäneet minua nauttimasta elämästä täällä maapallon toisella puolen. Olen pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut jo hyvinkin läheisiä ystäviä. Olen myös tutustunut miespuolisiin ihmisiin ja käynyt useammillakin treffeillä. Ikävöin Frankkia jatkuvasti, mutta en ole antanut sen estää elämääni. Jos olisin tällä hetkellä Suomessa elämässä tavallista arkea, olisin luultavasti vain maannut sängyn pohjalla ja itkenyt kaiket päivät. Erot ovat olleet minulle aina vaikeita enkä tiedä mitään pahempaa kipua kuin sydänsurut. En edes pysty kuvittelemaan, miten vaikeaa Frankilla on ollut. Frankilla sama arki on jatkunut. Minulla taas kaikki on aivan uutta ja jännittävää. Ikävöintiin ei oikeastaan edes jää kovin paljoa aikaa.

Toisen ylipääsemistä ei varmasti helpota se, että juttelemme Frankin kanssa edelleen päivittäin netin välityksellä. Juttelemme tunteista, elämästä, arjesta, uusista tuttavuuksista, Australiasta ja kaikesta mahdollisesta. Kysymme toistemme mielipiteitä toistemme naisista ja miehistä. Jaamme keskenämme kaiken. Tämä on helppoa, sillä olemme tehneet samaa suhteemme aikana. Erona vain on se, että suhteemme aikana olimme harvoin mustasukkaisia. Nyt molemmilla on jonkinnäköisiä mustasukkaisuuden tunteita. Ehkä olisi vain helpompaa olla tietämättä Frankin toisista naisista ainakin näin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta on hienoa nähdä, että molemmat pystyvät jatkamaan elämäänsä erosta huolimatta. Kukaan ei kiellä pitämästä hauskaa vastaeronneena.

Tällä hetkellä elän tunteiden vuoristoradassa. Ikävä on pahinta aina iltaisin juuri nukkumaanmennessä. Muutaman kerran täällä ollessani olen itkenyt itseni uneen. On ollut niin kova ikävä ja tuntunut siltä, kuin rintaa revittäisiin auki. Aamulla herätessäni ajattelen heti ensimmäisenä Frankkia. Illalla nukkumaanmennessä Frank on viimeinen asia, joka on mielessäni. On vaikea nukahtaa, jos toiselle ei saa toivottaa hyviä öitä. Tiedän, että toiseen pitäisi pitää pidempää välimatkaa, jotta voisi pikkuhiljaa antaa tunteiden laantua ja päästä tämän yli. Se vain on hyvin hankalaa. Yritimme pitää taukoa juttelemisesta, mutta pystyimme olla juttelematta vain hieman yli vuorokauden. Juttelutauko ei todellakaan tuntunut hyvältä. Aina kun jotain tapahtui, olisi siitä heti ensimmäisenä halunnut kertoa Frankille. Frank on kuitenkin yksi parhaista ja läheisimmistä ystävistäni.

Meidän erostamme on nyt kulunut kaksi viikkoa, vaikka se tuntuukin useammalta kuukaudelta. Tuntuu pahalta, kun meillä ei ole enää yhteistä tulevaisuutta. Olin jo mielessäni nähnyt meidät asumassa yhdessä omakotitalossa ja pikku-Frankin tai pikku-Venlan juoksentelemassa omalla pihalla. Olin mielessäni luonut meille tulevaisuuden, mutta nyt sitä ei enää ole. Frank tulee rakentamaan tulevaisuuden jonkun toisen naisen kanssa ja minä jonkun toisen miehen kanssa. Kuulostaa aika hurjalta. Pystyn onneksi hyväksymään sen, että emme ole enää pariskunta. Tunnelin päässä näkyy jo valoa. On se vaan niin, että elämää ei pysty ennustamaan. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Siksi pitäisikin elää hetkessä eikä suunnitella liikaa tulevaa.

Miksi erosimme?

Frankin ja minun ero tuli vähän puskan takaa itse kullekin. Päätös eroon oli yhteinen. Suhteellamme meni hyvin, mutta etäsuhde ei ollut enää vaihtoehto. Viime etäsuhteemme Afrikan ja Suomen välillä oli suoraan sanottuna perseestä. Toista ikävöi niin paljon, ettei elämisestä saanut kaikkea mahdollista irti. Emme haluneet niin käyvän uudestaan, joten päätimme erota. Etäsuhde avoimessa suhteessa on kuitenkin suhde. Silloin on sitoutuneena toiseen eikä voi vain unohtaa toisen olemassaoloa. Silloin ei myöskään ole täysin sinkku ja yhden illan juttujen sattuessa kohdalle täytyy muistaa kertoa olevansa avoimessa suhteessa. Ero oli kaikinpuolin helpompi vaihtoehto. Kesä kuitenkin on rakkauden ja hellyyden aikaa. Helpompaa on olla sinkkuna, kun on vapaa menemään ja olemaan miten päin haluaa. Toki eron tuoma suru vaikuttaa osittain matkaani. Onneksi kaikki on uutta ja ihmeellistä eikä aikaa murehtimiseen oikeastaan jää. Tulemme Frankin kanssa kuitenkin aina olemaan hyviä ystäviä. Pystymme edelleen puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Frank on minun paras miespuoleinen ystäväni. Suomeen palattuani tulemme varmasti olemaan edelleen kuin paita ja peppu. Emme myöskään ole hylänneet suunnitelmaamme yhteisestä Aasian matkasta valmistumiseni jälkeen. Erosimme sovussa eikä kumpikaan kanna toiselle kaunaa. Ystävyytemme on pysyvää ja tulee varmasti jatkumaan koko elämämme ajan!

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meitsi lähtee tsekkaamaan mitä Aussi-yöelämällä on tarjottavana!

Yhteinen polkumme päättyy tähän

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Meidän kahden vuoden taipaleemme on tullut päätökseen. Olemme päättäneet jatkaa eri teitä. Minulla tulee aivan järkyttävä ikävä tätä miestä. Ero on kuin pieni kuolema. En osaa sanoin kuvailla, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Tuntuu, että askeleet eivät kanna. Millä tahansa askeleella saatan romahtaa enkä enää pääsekään ylös. Tuntuu, kuin maailma olisi pysähtynyt tähän hetkeen. Rinnassa tuntuu raskaalta. Jokainen hengenveto tuntuu työläältä. Itkusta ei meinaa tulla loppua. Surun läpi on vaikea nähdä mitään positiivisia asioita. Jokainen edessä häämöttävä päivä näyttää synkältä. Olo on toivoton. Tuntuu, että muserrun ja kuihdun. Tulevaisuus on sirpaleina. Unelmat ja pilvilinnat ovat hajonneina. Kaikki näyttää sumealta. Ei enää ihania keskusteluja. Ei enää yhteistä naurua. Ei olkapäätä, mihin nojata, syliä mihin käpertyä. Ei enää sitä  tuttua lämpöä ja rakkautta. Tunnelin päässä näyttää tällä hetkellä synkältä, mutta aina olen synkimmistäkin ajoista selvinnyt. Asioilla on onneksi tapana järjestyä. "Pain makes you stronger. Tears make you braver. Heartbreaks make you wiser. So thank the past for a better future."

Videoon pääsee tästä.

Kiitos rakas näistä kahdesta vuodesta. Mun tulee niin kova ikävä! :(

Viime vuoden etäsuhde

Viime vuonna lähdin kolmeksi kuukaudeksi Afrikkaan vapaaehtoistyöhön ja sairaanhoitajan työharjoitteluun. Minun ja Frankin suhde oli tällöin vielä hyvin tuore, vasta hieman yli puoli vuotta vanha. Elimme jo tuolloin avoimessa suhteessa, mutta Frank ei vielä rakastanut minua. Minä olin rakastanut Frankkia jo aivan alusta asti, joten uskon lähtemisen olleen minulle vielä kovempi paikka kuin Frankille. Epäröin lähtemistä ihan viime minuuteille asti ja jäi yhdestä minuutista kiinni, että ehdin lennolle.

Muutama viikko Afrikassa meni, kunnes Frank kertoi minulle viestillä rakastavansa minua. Siitä alkoi piinaavin aika. Rakkautemme syveni, vaikka emme olleetkaan fyysisesti yhdessä ja, vaikka välillämme oli tuhansia kilometrejä. Joka yö moskiittoverkkoni alle käpertyessäni ajatukseni siirtyivät Frankkiin. Minulla oli alusta asti aivan käsittämättömän kova ikävä. Ikävä tuntui pahalta. Se tuntui puristavana kipuna rinnassa ja palana kurkussa. Onneksi sain vertaistukea yhdestä Suomalaisesta tytöstä, jolla jäi myös poikaystävä Suomeen. Ilman vertaistukea en olisi varmasti koko kolmea kuukautta kestänyt. Nautin kuitenkin Afrikan matkastani täysillä, vaikka ikävä painoikin päälle. Ikävä oli pahinta juuri nukkumaan mennessä ja lapsien kuolemia todistaessa. Lasten kuolemien jälkeen sitä olisi vain halunnut käpertyä Frankin kainaloon ja puhua kaikista maailman vääryyksistä.

Afrikassa netti toimi hyvin vaihtelevasti. Joskus se toimi monta päivää putkeen, vaikkakin joka ainut kerta pätkien ja erittäin hitaasti. Toisinaan saattoi mennä useita päiviä ennen kuin pääsimme taas nettiin. Olisihan se voinut jollain tavalla olla hyväksi elää ilman minkäänlaista elektroniikkaa, mutta siinä kohtaa olisi mielenterveyteni jo järkkynyt. Minulla oli niin kova ikävä Frankkia, että jo "moi rakas" sanominen helpotti ikävään. Sitä oli ihan onnesta soikeana, kun sai edes kymmenen sekuntia kuulla toisen ääntä skypessä ennen kuin netti katkesi. Toisaalta se myös turhautti. Halusi niin paljon käydä kunnon keskusteluja kasvotusten rakkaansa kanssa, mutta netti ei vain pelannut. En siis suosittele kenellekään etäsuhdetta Afrikasta käsin. Kontaktin pitäminen on lähes mahdotonta, ellei sitten asu jossain luksus-dio-nero-länsimaa-hotellissa.

Loppua kohden ikävä vain kasvoi kasvamistaan. Afrikan läksiäisbileissä en edes jaksanut bilettää. Jäin vain märehtimään ikävään. Näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi vain pitänyt elää hetkessä eikä murehtia jotain olemattomia. Minullahan oli asiat aivan loistavasti. Olin tehnyt parhaani auttaakseni sairaalassa potilaita ja henkilökuntaa. Minulla oli maailman ihanin poikaystävä, ihanimmat ystävät ja perhe. Sain toteuttaa unelmaani auttamalla kehitysmaassa ja varmistuin siitä, että se on elämäntehtäväni. Löysin tarkoituksen elämälleni. Löysin itseni. Kaikki tämä ja silti jaksoin vain murehtia ikävästä. Onneksi ikävä ei painanut kuin lähinnä työpäivien jälkeen. Työpäivinä sitä jaksoi panostaa työhönsä sataprosenttisesti, ettei ikävää ehtinyt miettimään. Myös paikallisten ihmisten hoilottama "hakuna matata" sai väkisinkin hymyn kasvoilleni. Nyt se on ikuistettu käsivarteeni muistuttamaan minua siitä, miten asioista ei kannata murehtia turhaan.

Etäsuhteessa fyysinen kosketus jää luonnollisesti vähäiseksi. Etäsuhteessa siis sanat ovat ne, joilla suhdetta pyöritetään varsinkin etäsuhteessa Suomen ja Afrikan välillä. Toki meidän avoin etäsuhde oli monella tapaa erilainen kuin suljettu etäsuhde, sillä saimme käydä vieraissa. Minä tosin elin selibaatissa koko kolme kuukautta Kenian korkean HIV-levinneisyyden takia. Fyysinen kosketus joltain tutulta ei kuitenkaan ole sama asia kuin kosketus rakastamaltaan ihmiseltä. Olen säästänyt muutamia viestejä etäsuhteemme ajalta. Suurin osa näistä ovat Frankin lähettämiä söpöjä viestejä. Niistä tulee aina hullun hyvä fiilis. Frank osaa kyllä puhua niin kauniisti. <3

Viisi päivää ja olen matkalla Australiaan...

Ikävä

Nyt on heipat sanottu ja tämä tyttö suuntaa katseensa kohti Turkua. Minulla alkaa maanantaina puolentoista kuukauden harjoittelu Turussa Tyksissä T-sairaalan leikkaussalissa. Alunperin olisin halunnut harjoitteluun Helsingin Meilahdensairaalan traumayksikön lekuriin, mutta paikka täyttyi lähes samantien sen avauduttua. Tämä Tyksin lekuri oli minulla toisena vaihtoehtona ja olen niin tyytyväinen päästessäni sinne harjoitteluun. Asun tämän ajan porukoideni luona, jossa pikkuiset piipertäjäveljenikin vielä asuvat. Hassua muuttaa kolmen vuoden yksinelon jälkeen porukoiden luokse asumaan. Pikkuveljet ovat ainakin tyytyväisiä, kun isosisko tulee (vähän) kiusaamaan hahah.

Ihanaa päästä pitkästä aikaa harjoitteluun. Kyllä se harjoittelu tekee kutaa tuon puoli vuotta koulun penkillä istumisen jälkeen. Olen leikkaussaliharjoittelusta hyvinkin innoissani, mutta Frankin ikävä painaa jo nyt päälle. Viime vuoden toukokuussa Kenian kolmen kuukauden reissulta palatessani vannoin itselleni, että en enää koskaan halua olla miehestäni erossa muutamaa viikkoa pidempään. Vaikka reissu teki suhteellemme hyvää, oli se henkisesti hyvin raskasta aikaa. Olimme vastarakastunut pari emmekä edes verkkoyhteyksien toimimattomuuden vuoksi voineet pitää säännöllisesti yhteyttä toisiimme. Onneksi Turku ei ole kuin vajaa kahden tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Tampereelle on helppo tulla käymään vaikka viikonloppuna. Pitäisi muutamana arki-iltanakin tulla käymään tanssitreeneissä, kun tanssiryhmämme esiintyy parin viikon päästä.

Kenian reissuun lähtiessäni, Frank tuli saattamaan minua Helsingin lentokentälle. Halailtiin ja pussailtiin ihan viime minuuteille asti. Jäi muuten minuutista kiinni, että ehdin lennolle. Päästyäni turvatarkastuksesta läpi luin heti ensimmäisestä infotaulusta, että portti sulkeutuu minuutin päästä. Onneksi Helsingin lentokenttä ei ole suuri ja portti olikin siinä ihan lähellä. Paniikin vallassa juoksin portille ja kerkesin viimeisenä matkustajana juuri ja juuri lennolle. Ken tietää miten olisi koko Kenian matkani käynyt, jos portti olisi mennyt kiinni ennen minua... Siinä tilanteessa ikävä oli jo niin suuri, että en osannut ajatella vielä mitään niitä reissun tuomia hyviä asioita. Lentokentällä oli paljon aikaa hyvästien jättämiseen, mikä puolestaan lietsoi ikävän tunnetta.

Eilen ehdimme vain pikaisesti pussata toisiamme, kun minulla oli niin kiire töihin. Ehkä tällä kertaa lyhyet hyvästit olivat hyvä asia. Ei ainakaan jäänyt turhaa aikaa tulevan ikävän murehtimiseen. Nyt on yksi yö takana ilman Frankkia. Frank on jossain päin Suomea ajamassa rekkaa ja minä olen vielä Tampereella pakkaamassa Turun reissua varten. Vaikka tauko ja pitkä etäisyys Frankkiin tuntuu todella kurjalta, puolitoista kuukautta menee kuitenkin nopeasti. Harjoittelupäivien jälkeen on varmasti ihan väsynyt, kun uutta asiaa tulee runsaasti. Harjoittelun lähestyessä kudosten nimet, instrumentit ja leikkausten vaiheet ovat alkaneet pyöriä jo nyt jatkuvasti mielessäni. Aika menee nopeasti, kun aion nähdä pitkästä aikaa kauan kadoksissa olleita ystäviäni, kirjoittaa opinnäytetyötä ja treenata itseäni kesäkuntoon.

Tämä tauko tekee varmasti hyvää suhteellemme. Olemme nyt viime kuukaudet hengailleet niin tiiviisti yhdessä, että toisen naama on väkisinkin alkanut ärsyttää. Molemmat saavat tästä tauosta hyvää mietintäaikaa. Rakastamme toisiamme edelleen, mutta maailmankatsomuksemme ovat hyvin erilaiset, minkä vuoksi suhteen tulevaisuus ei näytä valoisalta. Aika kuitenkin näyttää miten suhteelle käy. Turhaa sitä on ikävässä märehtiä. Taas kerran lempi leimani muistuttaa minua ottamaan elämästä kaiken irti eikä murehtia turhista. Elämme Frankin kanssa edelleen avoimessa suhteessa, joten mikäpä minua estää Turussa miesjahtiin ryhtymistä! Tinder pyörimään ja baanalle hahah!

Aika ottaa askel kohti Suomen persereikää niin kuin Tamperelaisilla on Turusta tapana sanoa heh. Turkutyypit kohta nähdään! Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Päättyykö suhteemme tähän? Osa 2.

Tämä teksti on jatkoa edelliseen postaukseen, jossa kerroin suhteemme olevan kriisissä. Edellisessä postauksessa kerroin meidän erimielisyyksien johtuvan aina samoista asioista: politiikasta, päihteistä ja rahasta. Tässä postauksessa käsittelen Ms. Pihin ja Mr. Tuhlaajapojan raha-asioita. Olen pienestä pitäen ollut todella tarkka rahojen käytön suhteen. Tämä kulkee osittain suvussa. Yläasteikäisenä pidin kirjaa jokaisesta käyttämästäni ja ansaitsemastani eurosta. Joka kuukauden ensimmäinen päivä tein taas uuden menot ja tulot taulukon. Kuukauden viimeisenä päivänä laskin menot ja tulot yhteen ja laskin niiden erotuksen. Harkitsin yläasteikäisenä myös talousneuvojaksi opiskelua. Nykyään en ole enää niin tarkka raha-asioideni suhteen, vaikka opiskelijaelämää elänkin. Ostan kaupasta ruokaa ilman, että valikoin jokaisesta tuotteesta halvinta mahdollista. Ostan sitä, mikä hyvältä tuntuu enkä enää kirjaa menoja ja tuloja ylös.

Olemme Frankin kanssa kasvaneet yhtä varakkaissa perheissä, mutta kasvatuksemme rahan käytöstä ovat olleet erilaiset. Minut on opetettu säästämään rahaa, kun taas Frank on oppinut käyttämään rahaa rennosti ilman jokaisen käyttämänsä euron laskemista. Minusta molemmat kasvatusmenetelmät ovat ihan fine. Ongelman tästä kuitenkin tekee se, että me olemme rahan käytön suhteen aivan ääripäissä. Frank on lähes aina perse auki. Minulle taas raha-asiat ovat hyvin tärkeitä, enkä pystyisi elämään, jos tililläni olisi alle sata euroa. Pidän myös tarkkaa kirjaa siitä, mihin rahani käytän, jotta osaan arvioida seuraavan kuukauden budjettini. Minä olen liian pihi, kun taas Frank on liian huoleton. Jos kumpikin voisi vähän joustaa ja tulla toista kohti, ei meillä olisi mitään ongelmaa. Toimintatapojen muuttaminen vain on hyvin hankalaa, kun on elänyt tietynlaista elämää jo yli kaksikymmentä vuotta.

Suurin osa erimielisyyksistämme juuri liittyvät raha-asioihin. Minä valitan kun Frankilla ei koskaan ole rahaa ja Frank valittaa minun pitäessä kirjaa Frankin jokaisesta lainaamastaan eurosta. Ymmärrän toki sen olevan ärsyttävää, kun joka kerta kauppaan mennessä kirjaan ylös muistilokeroihini kumpi maksoi viimeksi jotain ja kumman vuoro on maksaa nyt. Frankkia pännii suunnattomasti se, että olen niin tarkka. Minusta taas ärsyttävintä on se, kun on juuri käynyt kaupassa ja varmistanut, että seuraavaksi päiväksi on varmasti riittävästi safkaa, mutta ei ole muistanut pikku ruokamonsterin olemassaoloa. Ruoka häviää alta aikayksikön Frankin saapuessa taloon. Frank syö kuin hevonen. Tietysti iso mies tarvitsee paljon ruokaa, mutta ostaisi sitten omat ruuat. Kerran tämä veti kaikki säästämäni smoothieaines-pussit enkä itse edes kerennyt maistaa niitä. Hieman ketutti. Olin yrittänyt säästää niitä pahan päivän varalle. Jos tuoreet hedelmät loppuisivat, olisi pakastimessa varalla hedelmäpusseja. Vaan ei ole enää, hmph.

Tietysti Frankin luokse mennessä minäkin saan syödä kaapista mitä haluan. Tuntuu vain, että kaapissa ei koskaan ole mitään. Frankin kämppiksetkin ovat aina perse auki. Aika usein minulla on omat eväät Frankin luokse mennessäni, koska tiedän heidän jääkaapin kohtalon. Välillä käymme Frankin kanssa yhdessä kaupassa ja maksamme ostokset puoliksi. Tämä on minusta hyvä tapa, vaikka tietysti jään siinäkin häviölle, kun minä syön ehkä yhden kolmasosan siitä määrästä mitä Frank syö. Jos molemmilla olisi saman verran rahaa, en varmasti olisi niin tarkka raha-asioiden suhteen. Tuntuu vaan tyhmältä, että toinen käyttää viimeiset penninsä kaljaan ja sitten minun pitäisi toimia hyväntekeväisyysjärjestönä ja maksaa tämän ruuat. Tällä hetkellä olen vielä opiskelija eivätkä minun tulot ole mitenkään korvia huumaavat. Joudun usein suunnittelemaan kuinka paljon minäkin kuukautena käytän rahaa mihinkin. Tein juuri  valmistujaismatkasäästötilin ja asuntosäästötilin, jonne myös pitäisi siirtää säännöllisesti rahaa. Rahankäytönsuunnittelu on siis minulle erityisen tärkeää.

Frank sanoo rahan olevan vain rahaa, eikä rahalla pitäisi olla mitään merkitystä. Vastoin yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä, minulle raha on välinearvo onnellisuuteen. Rakastan tanssitunteja ja tulen tanssiessa onnelliseksi. Se vaan on niin saakelin kallista. Tulen myös onnelliseksi suklaan syönnistä. Suklaakin maksaa niin hemmetin paljon ja tulee varmasti kallistumaan suklaan pikkuhiljaa hävitessä maapallolta. Mieluusti söisin luomuruokaa, josta huomaa lähes samantien saavansa elämänvirran takaisin. Tulen myös onnelliseksi siitä, kun lahjoitan rahaa kehitysmaihin tai vähävaraisille. Rakastan matkustamista ja erilaisiin kulttuureihin tutustumista. Matkustamiseen kuitenkin tarvitaan rahaa.

Olen aina hyötynyt säästämisestä enkä koe siitä olleen sen suurempaa haittaa elämässäni, vaikka se onkin hieman ristiriidassa "hakuna matata"-ajattelutapani kanssa. Ehkä joskus on jäänyt harmittamaan, jos on tingannut Afrikassa hinnan todella alas. Olisihan sitä voinut toista tukea rahallisesti maksamalla tuotteesta hieman enemmän. Olisihan se myös siistiä, jos joskus oikein vetäisi ja tarjoisi kaikille baaritiskillä oleville kierroksen. Sekin oli siistiä katseltavaa, kun Amerikkalainen ex-poikaystäväni kerran vain jakeli rahaa ihmisille baarissa hahah. No ehkä tällaiset ovat enemmän miesten juttuja, mutta pointti oli se, että säästäväisestä luonteestani ei ole koskaan ollut minulle haittaa. Sitä paitsi edelleen teen lahjoituksia hyväntekeväisyyteen epäsäännöllisen säännöllisesti. Mielummin laitan rahat johonkin tärkeään asiaan kuin tuhlaisin ne esimerkiksi alkoholiin.

Minulla on muutenkin tulevaisuudensuunnitelmat vielä hieman auki. Sen vain tiedän, että tarvitsen säästöjä niiden toteuttamiseen. Vaikka kehitysmaissa on halpaa, eivät lennot tai asuminen ole ilmaista. Jos haluan lääkäriksi minun pitää kustantaa opiskeluni itse, koska lakimuutoksen takia valtio ei enää tue opiskeltaessa toista saman asteen tutkintoa. Minusta on hyvä säästää ihan pahan päivän varallekin. Entä jos tulisinkin vahingossa raskaaksi? Vauvaelämä ei kuitenkaan ole ilmaista. Säästöillä siis takaan tulevaisuuteni. Tietysti asiassa on myös se nurja puolensa. Säästäessä voi helposti alkaa liian pihiksi ja alkaa elää "sitten kun"-elämää. Vaikka säästää, tulee silti muistaa elää tässä hetkessä. Ei saa olla liian pihi tai säästäväinen. Välillä on hyvä laittaa rahaa menemään ja yrittää olla potematta huonoa omatuntoa tästä, mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty hahah.

Tällaiset ovat minun fiilikset meidän raha-asioista. Ehkä olen vain liian tarkka ja pihi. En vaan voi käsittää, miten työtä tekevät miehet eivät saa säästettyä lainkaan rahaa. Miksi palkka pitää törsätä heti johonkin? Aivan kuin raha olisi tulipallo, josta pitää päästä saman tien eroon. En tiedä, miten me Frankin kanssa pärjäämme, jos joskus muutamme asumaan yhteen. Miten samassa taloudessa pystyy elämään, jos molemmilla on aivan eri käsitykset rahasta? Miten koskaan voi elää samoilla rahoilla, jos toinen vaan törsää ja toinen yrittää säästää? Miten pystyy suunnittelemaan yhtään mitään esimerkiksi matkaa, kun toinen ei osaa säästää? Varmasti monella pariskunnalla on samankaltaisia erimielisyyksiä, mutta onko pariskuntia, jotka olisivat päätyneet eroon rahan käytön erimielisyyksien vuoksi? Minua todella pelottaa, miten suhteellemme käy. Onko tämä oikeasti vain väliaikainen seksisuhde vai olemmeko koko loppuelämän yhdessä? Tuleeko politiikka, päihteet tai rahankäyttö suhteemme väliin? Paljon kysymyksiä pyörii mielessäni, enkä mihinkään osaa vastata. Ehkä minun ei tarvitsekaan. Ehkä vain menemme päivän kerrallaan ja katsomme mitä päivät tuovat mukanaan. Valmistumiseni jälkeen viimeistään näemme eriääkö polkumme vai jatkammeko saman polun kulkemista.

Mun rakas paita ja blingbling-dollari. Muuta kuvaa en tähän postaukseen keksiny. :D

Seksuaalinen haluttomuus

Olemme hengailleet Frankin kanssa nyt puolitoista vuotta. Olemme alusta asti olleet kuin paita ja peppu ja nukkuneet lähes joka yön yhdessä. Meidän seksielämä on alusta asti ollut jännittävää, tulista ja intohimoista. Minä en ole koskaan aiemmin haluttomuudesta kärsinyt, mutta nyt muutama kuukausi takaperin minulle on tullut ihmeellisiä ajoittaisia haluttomia kausia. Luulin, että avoimessa suhteessa en joutuisi koskaan kärsimään haluttomuudesta. Olin kuitenkin väärässä. Kyse ei ole kyllästymisestä. En ole koskaan saanut yhtä hyvää seksiä, mitä meillä Frankin kanssa on.

Voi olla, että syy haluttomuuteen on jossain alitajunnassa. Ehkä alitajunnassa minua ällöttää, kun olemme harrastaneet seksiä muidenkin kanssa puolentoista vuoden hengailumme aikana. Tietoisesti se ei kuitenkaan minua häiritse. Aiemmassa suhteessani näin kumppaniani yleensä kerran viikossa, kun asuimme eri kaupungeissa. Muutos kerran viikossa seksistä jokapäiväiseen seksiin on ollut tietysti suuri. Voi olla, että minua ei vain ole luotu jokapäiväisen seksin harrastamiseen. En osaa sanoa syytä ajoittaiselle haluttomuudelleni. Haluttomuus tuntuu inhottavalta, sillä en ole tätä ongelmaa koskaan aikaisemmin potenut. Olen aina ollut seksuaalisesti hyvinkin halukas. Onneksi ajoittainen haluttomuus on normaalia ja useammin ilmenevä haluttomuus myöskin tavallista. Kenellä tahansa seksuaalisesti aktiivisimmillakin voi ilmetä haluttomuutta ilman minkäänlaista järkevää syytä. 

Naisten seksuaalista haluttomuutta voivat aiheuttaa jatkuva stressi tai uupumus, miehen liian nopea siemensyöksy tai erektio-ongelmat, unen puute, nuoruuden huonot kokemukset, seksin liialliset rutiinit, kielteiset asenteet seksuaalisuutta kohtaan, pitkä parisuhde, ikääntyminen, huono itsetunto, kuivat limakalvot, emätintulehdus, parisuhdeongelmat, seksuaalinen yhteensopimattomuus, seksuaalisen viestinnän ongelmat, huono seksi, sitoutumisongelmat sekä alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö. Monet sairaudet ja sairauksien hoidossa käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa myös haluttomuutta. Tällaisia sairauksia ovat mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, masennus ja syömishäiriö. Haluttomuutta sivuvaikutuksena aiheuttavia lääkkeitä ovat mm. useat mielialalääkkeet, hormonaaliset raskaudenehkäisyvalmisteet, verenpainelääkkeet, opiaatit ja glukokortikoidit. Prolaktiinin liikaeritys tai testosteronin sekä estrogeenin vähyys voivat heikentää seksuaalista halukkuutta.  Täytyy muistaa, että seksuaalinen haluttomuus on ongelma vain silloin, kun sen itse kokee ongelmaksi.

Hyvää seksuaalista suhdetta ei voi mitata yhdyntöjen määrällä tai tiheydellä. On myös tärkeää muistaa, että seksuaalisuus ja seksi ovat paljon muutakin kuin pelkkää yhdyntää. Seksuaalisuus on muun muassa hellyyttä, hemmottelua, läheisyyden jakamista ja toisen huomioonottamista. On tärkeää, että uskaltaa olla kumppaninsa kanssa lähekkäin ja helliä toista ilman, että se heti merkitsee yhdynnän tai seksin alkamista. Kun haluttomuus tuottaa toiselle kumppanuksista paineita, on tästäkin hyvä keskustella yhdessä. Paine vähenee, kun pari on yhdessä sopinut, että kosketukset ja syleilyt eivät sillä kertaa johda seksiin. Haluttomuudesta voikin helposti syntyä noidankehä. Haluton kumppani antaa väkisin toiselle seksiä, jotta toinen ei joudu puutteeseen. Näin seksi alkaa tuntua pakonomaiselta ja haluttomuus kasvaa entisestään. Kyky sanoa "ei" ja seksiä haluavan partnerin kyky kunnioittaa seksiä haluamattoman kieltäytymistä seksistä ovat olennaisia tekijöitä niin seksuaalisen halun säilymisessä kuin sen uudelleen löytymisessä.

Meidän kohdallamme keskustelu ja muutaman päivän pituisen seksitauon pitäminen ovat yleensä auttaneet haluttomuuteeni. Minua auttoi huomattavasti se, kun kysyin Frankilta suoraan onko tämä huomannut minun seksuaalisissa haluissa muutosta. Minulle seksi on ollut aina iso osa elämää ja haluttomuus onkin tuonut mukanaan syyllisyyttä ja itsetunto ongelmia. Vaikka kuinka haluaisi haluta, halu ei vain syty ja lähentely-yritykset vain turhauttavat. Huolen tuominen esille on tärkeää. Avoin keskustelu kumppanin kanssa voi auttaa ongelman ratkaisussa. Keskustelu voi olla vaikeaa, mutta vuorovaikutus kumppanin kanssa on tärkein seksitaito. Ellei keskustelu yhdessä onnistu, ammattiapu voi olla tarpeen.

Halupäiväkirjaa kirjoittamalla saa tietoa omista seksuaalisista haluistaan ja oppii ymmärtämään tunteitaan paremmin. Halupäiväkirjaan voi kirjoittaa kaikkia seksuaalisuuteen liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia. Halupäiväkirjassa voi pohtia esimerkiksi minkälaisissa tilanteissa halut alkavat nousta, mitkä asiat laskevat seksuaalisia haluja, kuinka usein tuntee halua tai haluttomuutta ja mihin halu kohdistuu. Kannattaa myös yrittää saada ajatuksista ennen seksuaalista aktia kiinni. Esimerkiksi Frankin tehdessä aloitteen minulle on muutaman kerran tullut heti mieleen ehdinkö nukkua tarpeeksi tai miten ehdin saada koulutehtävän tehtyä. Jos ajatuksista saa kiinni, kannattaa miettiä mitä tällaisille ajatuksille voisi sanoa takaisin. Esimerkiksi minun ajatukselleni "miten ehdin saada koulutehtävän tehtyä", voisin sanoa: "Seksin harrastamiseen menee vain puoli tuntia ja koulutehtävän tekeminen onnistuu paremmin pienen tauon jälkeen." Halupäiväkirjaan kirjoitetuista asioista voi keskustella kumppaninsa kanssa ja pohtia näitä ajatuksia ja tuntemuksia yhdessä.

Haluttomuuten voi löytyä apua elämäntapamuutoksista. Seksuaaliseen haluun voivat vaikuttaa positiivisesti tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen, unen laadun parantaminen, stressin välttäminen ja painonhallinta. Painonhallinta vaikuttaa positiivisesti minäkuvaan ja itsevarmuuteen. Liikunnan lisääminen kuuluu tärkeänä osana elämäntapamuutokseen. Naisillakin mieshormoni eli testosteroni on tärkein seksuaalista halua säätelevä hormoni, jonka puute aiheuttaa haluttomuutta. Tehokkain tapa lisätä testosteronin tuotantoa luonnollisesti on vaihtaa aerobinen harjoittelu raskaaseen painoharjoitteluun ja treenata kovilla vastuksilla. Raskas voimaharjoittelu on yksi paras treenimuoto ja tarkemmin vielä isojen moninivelliikesarjojen tekeminen. Seksuaalista halukkuutta voi yrittää parantaa myös luontaisilla ravintoaineilla. Esimerkiksi Macajauheen sisältämän Macan on todettu lisäävän seksuaalista halukkuutta molemmilla sukupuolilla.

Seksuaalinen nautinto edellyttää aikaa pysähtyä. Kiireisenä ei ole aikaa eikä motivaatiota seksille. Näin ollen on tärkeää raivata aikaa parisuhteelle ja seksille. Ei ole lainkaan huono idea sopia etukäteen, milloin seksiä harrastetaan. Seksitreffit kalenterissa saavat odottavalle mielialalle. Toisaalta liika vietetty aika yhdessä voi myös aiheuttaa haluttomuutta. Muutaman päivän tai jopa viikon tauko näkemisessä voivat auttaa lisäämään seksuaalisia haluja. Vaihtoehtoisesti kumppanukset voivat sopia yhdessä muutaman päivän tai viikon pituisesta seksin harrastamisen tauosta. Yöt voi nukkua ihan normaalisti kiinni toisissaan, mutta mitään ei saa mennä mihinkään sisälle. Minun kohdallani erilaisten taukojen pitäminen on ainakin toiminut. Jos jotain ei voi saada, haluan sitä entistä enemmän. Pidän myös seksitapojen vaihtelua tärkeänä, jotta seksistä ei tulisi liian rutiininomaista. Asiat tulisi tehdä mahdollisimman usein mahdollisuuksien mukaan edes hieman eri tavoin. Vain mielikuvitus on rajana. Seksuaalisuhteeseen tuovat vaihtelua esimerkiksi fantasioiden toteuttaminen, uusi paikka, esileikin muutos ja seksilelut. Olen aikaisemmin blogissani kirjoittanut seksivinkkilistan, josta voi olla apua seksitapojen vaihtelussa.

Olen omalla kohdallani huomannut mindfulness-harjoitteiden auttavan jonkin verran haluttomuuteen. Mindfulness tarkoittaa tietoista läsnäoloa. Mindfulnessilla tavoitellaan uudenlaista suhtautumista omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Tavoitteena on olla enemmän tässä hetkessä läsnä. Keskittyä siihen mitä näkee, tuntee, haistaa ja kuulee. Tätä voi harjoitella esimerkiksi ruokailutilanteessa, kumppanin valokuvaa katsoessa tai ihan seksitilanteessakin. Myös seksin aikana voi yrittää ajatustensa hallitsemista. Itse pystyy aika paljon määrittelemään miltä mikäkin tuntuu. Jos tiskatut tiskit tai koulutehtävät tulevat mieleen, kannattaa tietoisesti keskittää ajatuksensa vain siihen mitä juuri nyt tapahtuu.

Haluttomuuteen liittyy usein kiihottumisvaikeus ja kiihottumisvaikeuteen liittyy kostumisvaikeus. Liukuvoiteen käyttö ja pitkä esileikki voivat auttaa kiihottumisessa ja kostumisessa. Tässä kohtaa on hyvä unohtaa pornoleffojen seksiopit; esileikki voi olla muutakin kuin pelkkien genitaalialueiden hyväilyä. Jos seksi sattuu, kannattaa käydä sukupuolitautitesteissä ja gynekologisessa sisätutkimuksessa mahdollisen sukupuolitaudin tai emätintulehduksen vuoksi. Haluttomuuden jatkuessa haitallisen pitkään voi sen takana olla jokin psykologinen tekijä, johon on hyvä hakea ammattiauttajan apua.

Huhhuh tästä tuli kunnon essee hahah. Oletteko te kärsineet seksuaalisesta haluttomuudesta? Onko jotain seksiin liittyviä postaustoiveita?

Sinne meni pari miljoonaa kankkulan kaivoon

Perjantaina minulla oli reaggeton-esitys Gloriassa. En ottanut ainoatakaan alkoholiannosta koko illan aikana. Frank joi muutaman ja vähän se jotain hihitteli itseksensä. Meillä ei siis Frankin kanssa mennyt mitenkään erityisen lujaa lukuunottamatta tanssiesityksen luomaa adrenaliinivirtausta. Menimme puolen yön jälkeen kiltisti minun luokseni nukkumaan. Sen sijaan Frankin kämppikset olivat juhlistaneet viikonloppuaan toden teolla oikein minun ja Frankinkin puolesta. Lauantaina heillä ei ollut mitään muistikuvaa perjantai illan tapahtumista.

Lauantai aamupäivällä menimme Frankin luokse. Ihmettelimme kerrostalorapun alakerrassa olevia lappuja, joissa luki huoltotyöt vesivahingon takia. Huoltomiehet olivat kellarissa paiskimassa töitä ja kirosivat vesivahingon aikaan saamaa tuhoa. Ylimmäiseen kerrokseen päästyämme astelimme Frankin kämppään. Minä aloin heti ihmettelemään kämpän siisteyttä. En ollut koskaan ennen nähnyt Frankin huonetta niin putipuhtaana. Tarkkana tyttönä huomasin heti, että lattiatkin oli pesty. Jokaisessa huoneessa oli myös jonkin sortin kamalaa mekkalaa pitävä kuivauslaite.

Yksi pojista oli sammunut suihkuun juuri viemärin päälle, jotta vedet eivät päässeet laskeutumaan viemäristä alas. Koko kämppä oli lainehtinut muutaman tunnin jälkeen vedestä. Kämpän alapuolella asuva rouva oli herännyt katon läpi valuvaan veteen ja soittanut talonmiehelle. Talonmies oli tullut poikien kämppään yleisavaimella, herättänyt suihkuun sammuneen jäbän ja laittanut suihkun kiinni. Sitten oltiinkin jo kiireellä tilattu huoltomiehet, jotka olivat tulleet korjaamaan tilannetta. Koko viikonlopun yli kerrostalossa pidettiin kuivauslaitteita. Huomenna huoltomiehet käyvät jokaisen kerrostalon asunnon erikseen läpi ja katsovat, kuinka monta kämppää pitää purkaa. Sellaista siis meidän viikonloppuun.

Muistakaahan ihmiset tarkistaa, että teillä on kotivakuutus! Ei ole paha maksaa muutamaa kymppiä vuodessa. Silloin voi elää rauhassa eikä tarvitse tarkistaa neuroottisesti jokaista tekemäänsä asiaa. Ihmisen on hyvä olla, kun tietää jonkun olevan turvaamassa selustaansa. Esimerkiksi tässä poikien tapauksessa pojathan olisivat olleet aivan kusessa, jos heillä ei olisi ollut vakuutusta. Heillä olisi mennyt koko loppu elämä velkojen maksamiseen yhden typerän överikännin takia. Täytyy myöntää, että en olisi koskaan uskonut Frankilla olevan kotivakuutusta. On sillä miehellä sittenkin jotain järkeä päässä. Hahahah.

Aurinkopäiväkirja

Kun masentaa kannattaa kokeilla aurinkopäiväkirjan pitämistä. Aurinkopäiväkirjan ideana on, että yritetään "huijata" itseämme unohtamaan masennus muistuttamalla itseämme arjen hyvistä hetkistä. Päätä luku, kuinka monta hyvää asiaa kirjoitat jokaisesta päivästä. Luku kannattaa pitää pienenä, jos positiivisten asioiden keksiminen tuntuu tällä hetkellä haasteelliselta. Ideana on kirjoittaa päivän positiiviset asiat muutamalla sanalla tai lauseella paperille ylös. Itse pidin aurinkopäiväkirjaa viikon ajan tässä hyytävän kylmässä, harmaassa ja masentavassa syksyisessä säässä. Mielialani koheni huomattavasti.

Ensimmäinen päivä

1. Ehdin syödä aamulla aamupalan.

2. Onnistunut hoidollinen keskustelu psykoosipotilaan kanssa.

3. Lahjoitus Unicefille.

4. Hiukseni näyttivät tänään näteiltä ja tuuheilta.

5. Jaksoin mennä tanssitunnille rajusta väsymyksestä huolimatta.

Toinen päivä

1. Nukuin yhdeksän tuntia.

2. Pääsin jäätävän lääketentin läpi. Huh mikä helpotus!

3. Palkitsin itseni suklaalla.

4. Ihana tanssitunti ja illalla lihaskuntotreeni.

5. Näin Frankin ja pääsin nukkumaan tämän viereen.

Kolmas päivä
1. Hyvä aamupala.
2. Sain ärsyttävän koulutehtävän vihdoin valmiiksi. Huh nyt se on ohi.
3. Ulkona ei ollut pakkasta, vaan sopivan lämmin.
4. Jäätävät kolmen tunnin treenit.
5. Hyvän ystävän luo yöksi.

Neljäs päivä
1. Ihana lihaskipu.
2. Aamun tentti meni hyvin.
3. Vanha tentti oli mennyt läpi.
4. Vietiin opinnäytetyötä seuraavalle tasolle.
5. Illalla Frank!

Viides päivä
1. Nukuin edellispäivän univelat pois. Nyt ei väsytä enää.
2. Ihana vielä kovempi lihaskipu. (En ymmärrä miksi nautin lihaskivuista? :D)
3. Ajatuksien vaihto Frankin kanssa.
4. Ihanat hoitolapset.
5. Se, että sai vain olla koko illan eikä tarvinut tehdä mitään.

Kuudes päivä
1. Sain nukkua Frankin kanssa.
2. Frankin kanssa vietetty mukava aamupäivä.
3. Sai laittautua kauniiksi illan baarin tanssiesitystä varten.
4. Esiintyminen on aina yhtä parasta!
5. Esitys meni koko ryhmältä nappiin.

Seitsemäs päivä
1. Sain herätä rakastamani miehen vierestä.
2. Sain töistä rahaa.
3. Otin päiväunet.
4. Herkullinen itse tehty perunamuusi ja lihapullat.

5. Herkullinen iltapala.

Myös feikatulla hymyllä ja naurulla saa huijattua itseään ja annettua itsellensä endorfiiniboostin masennuksesta huolimatta.

Kaikille oikein ihanaa ja nauruntäytteistä alkavaa viikkoa! Myös maanantain pystyy kääntämään positiiviseksi asiaksi: "Hei huomenna on maanantai. Enää viisi päivää viikonloppuun. Wohoo!"