Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

WEMBULA

maanantai 11. toukokuuta 2015

Yhteinen polkumme päättyy tähän

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Meidän kahden vuoden taipaleemme on tullut päätökseen. Olemme päättäneet jatkaa eri teitä. Minulla tulee aivan järkyttävä ikävä tätä miestä. Ero on kuin pieni kuolema. En osaa sanoin kuvailla, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Tuntuu, että askeleet eivät kanna. Millä tahansa askeleella saatan romahtaa enkä enää pääsekään ylös. Tuntuu, kuin maailma olisi pysähtynyt tähän hetkeen. Rinnassa tuntuu raskaalta. Jokainen hengenveto tuntuu työläältä. Itkusta ei meinaa tulla loppua. Surun läpi on vaikea nähdä mitään positiivisia asioita. Jokainen edessä häämöttävä päivä näyttää synkältä. Olo on toivoton. Tuntuu, että muserrun ja kuihdun. Tulevaisuus on sirpaleina. Unelmat ja pilvilinnat ovat hajonneina. Kaikki näyttää sumealta. Ei enää ihania keskusteluja. Ei enää yhteistä naurua. Ei olkapäätä, mihin nojata, syliä mihin käpertyä. Ei enää sitä  tuttua lämpöä ja rakkautta. Tunnelin päässä näyttää tällä hetkellä synkältä, mutta aina olen synkimmistäkin ajoista selvinnyt. Asioilla on onneksi tapana järjestyä. "Pain makes you stronger. Tears make you braver. Heartbreaks make you wiser. So thank the past for a better future."

Videoon pääsee tästä.



Kiitos rakas näistä kahdesta vuodesta. Mun tulee niin kova ikävä! :(

Tunnisteet: , , , ,

10 kommenttia:

11. toukokuuta 2015 klo 23.08 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Häh? Juuri hehkutit, miten (avoin) suhteenne toimii hyvin. :o

 
11. toukokuuta 2015 klo 23.15 , Blogger Annika kirjoitti...

Voi eiiiii :< Tuli ihan mullekin tippa linssiin. Muistutitte jotenkin niin paljon mun omaa parisuhdetta! Uus maa ja uudet kujeet tekee hyvää. Koitahan jaksaa ♥

 
12. toukokuuta 2015 klo 0.27 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tätä blogia seuranneena haluaisin esittää kysymyksen, miksi päädyitte tuohon ratkaisuun ja oliko päätös selkeästi yhteinen? Kurjaa kuitenkin kuulla tämä, tsemppiä tulevaisuuteen ja pidä hauskaa ulkomailla!

 
12. toukokuuta 2015 klo 4.54 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mitä! Taas sai huomata miten elämä voi heitellä, juuri edellinen kirjoitus oli siitä kuinka olette selvinneet ylä- ja alamäistä aina yhdessä. Kurjaa, mutta elämä jatkuu (pakko siihen on aina uskoa).

 
12. toukokuuta 2015 klo 5.02 , Blogger Korinna kirjoitti...

Tsemppiä <3

 
13. toukokuuta 2015 klo 19.59 , Blogger Venla Maria kirjoitti...

Kiitos.

 
13. toukokuuta 2015 klo 20.00 , Blogger Venla Maria kirjoitti...

Päätös oli yhteinen. Erosimme, sillä emme ole valmiita elämään etäsuhteessa. Kirjoitan tästä vielä erikseen postauksen. Ja kiitos!

 
13. toukokuuta 2015 klo 20.02 , Blogger Venla Maria kirjoitti...

Niinhän se on, että elämä jatkuu. Vaikka välillä tuntuukin, että haluaisi vain kuolla pois tällaisten asioiden sattuessa.

 
13. toukokuuta 2015 klo 20.02 , Blogger Venla Maria kirjoitti...

Kiitos!

 
13. toukokuuta 2015 klo 20.03 , Blogger Venla Maria kirjoitti...

Niinhän se toimikin. Nyt vaan tuli tällanen matka sotkemaan kuviot. :/

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu