Tunteiden vuoristorataa eron jälkeen

Avoimen suhteen päättyminen ei tunnu samanlaiselta kuin suljetun suhteen päättyminen. Avoimen suhteen aikana on saanut olla muidenkin kanssa, joten suhteen päätyttyä kynnys lähteä kokeilemaan uusia tuulia ei ole niin korkea. Suljetun suhteen päättyessä on paljon jännempää lähteä baariin iskemään miehiä, kun sitä ei ole suhteen aikana päässyt tekemään. Uskon toisen ylipääsemisen olevan helpompaa avoimessa suhteessa kuin suljetussa suhteessa juurikin sen takia, että on saanut elää puoliksi sinkkuelämää. En kuitenkaan väitä tämän olevan helppoa. Tämä on kaikkea muuta kuin helppoa. Oli suhde sitten avoin tai suljettu, kummankin suhdemuodon päättyessä sydän on pirstaleina ja tulevaisuudensuunnitelmat hajonneina. Jäljelle jää tyhjyys ja yksinäisyys. Kaikki tiet ovat taas avoimia eikä tulevaisuudensuunnitelmissa enää tarvitse ottaa toista huomioon. Suunnitelmat voi tehdä itse omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan.

Sydänsurut eivät ole estäneet minua nauttimasta elämästä täällä maapallon toisella puolen. Olen pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut jo hyvinkin läheisiä ystäviä. Olen myös tutustunut miespuolisiin ihmisiin ja käynyt useammillakin treffeillä. Ikävöin Frankkia jatkuvasti, mutta en ole antanut sen estää elämääni. Jos olisin tällä hetkellä Suomessa elämässä tavallista arkea, olisin luultavasti vain maannut sängyn pohjalla ja itkenyt kaiket päivät. Erot ovat olleet minulle aina vaikeita enkä tiedä mitään pahempaa kipua kuin sydänsurut. En edes pysty kuvittelemaan, miten vaikeaa Frankilla on ollut. Frankilla sama arki on jatkunut. Minulla taas kaikki on aivan uutta ja jännittävää. Ikävöintiin ei oikeastaan edes jää kovin paljoa aikaa.

Toisen ylipääsemistä ei varmasti helpota se, että juttelemme Frankin kanssa edelleen päivittäin netin välityksellä. Juttelemme tunteista, elämästä, arjesta, uusista tuttavuuksista, Australiasta ja kaikesta mahdollisesta. Kysymme toistemme mielipiteitä toistemme naisista ja miehistä. Jaamme keskenämme kaiken. Tämä on helppoa, sillä olemme tehneet samaa suhteemme aikana. Erona vain on se, että suhteemme aikana olimme harvoin mustasukkaisia. Nyt molemmilla on jonkinnäköisiä mustasukkaisuuden tunteita. Ehkä olisi vain helpompaa olla tietämättä Frankin toisista naisista ainakin näin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta on hienoa nähdä, että molemmat pystyvät jatkamaan elämäänsä erosta huolimatta. Kukaan ei kiellä pitämästä hauskaa vastaeronneena.

Tällä hetkellä elän tunteiden vuoristoradassa. Ikävä on pahinta aina iltaisin juuri nukkumaanmennessä. Muutaman kerran täällä ollessani olen itkenyt itseni uneen. On ollut niin kova ikävä ja tuntunut siltä, kuin rintaa revittäisiin auki. Aamulla herätessäni ajattelen heti ensimmäisenä Frankkia. Illalla nukkumaanmennessä Frank on viimeinen asia, joka on mielessäni. On vaikea nukahtaa, jos toiselle ei saa toivottaa hyviä öitä. Tiedän, että toiseen pitäisi pitää pidempää välimatkaa, jotta voisi pikkuhiljaa antaa tunteiden laantua ja päästä tämän yli. Se vain on hyvin hankalaa. Yritimme pitää taukoa juttelemisesta, mutta pystyimme olla juttelematta vain hieman yli vuorokauden. Juttelutauko ei todellakaan tuntunut hyvältä. Aina kun jotain tapahtui, olisi siitä heti ensimmäisenä halunnut kertoa Frankille. Frank on kuitenkin yksi parhaista ja läheisimmistä ystävistäni.

Meidän erostamme on nyt kulunut kaksi viikkoa, vaikka se tuntuukin useammalta kuukaudelta. Tuntuu pahalta, kun meillä ei ole enää yhteistä tulevaisuutta. Olin jo mielessäni nähnyt meidät asumassa yhdessä omakotitalossa ja pikku-Frankin tai pikku-Venlan juoksentelemassa omalla pihalla. Olin mielessäni luonut meille tulevaisuuden, mutta nyt sitä ei enää ole. Frank tulee rakentamaan tulevaisuuden jonkun toisen naisen kanssa ja minä jonkun toisen miehen kanssa. Kuulostaa aika hurjalta. Pystyn onneksi hyväksymään sen, että emme ole enää pariskunta. Tunnelin päässä näkyy jo valoa. On se vaan niin, että elämää ei pysty ennustamaan. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Siksi pitäisikin elää hetkessä eikä suunnitella liikaa tulevaa.