Supernanny vuosimallia 2015 ilmoittautuu tässä

Työnantajani ovat palanneet reissusta ja näin ollen tapasin lapsen isänkin ensimmäistä kertaa. Hänenkin kanssaan tulen ihan älyttömän hyvin toimeen! Melkein jopa paremmin kuin äidin kanssa, vaikka hänenkin seurassaan viihdyn todella hyvin. Mies on huumorintajuinen ja hauska. Läppää lentää lähes joka asiasta. Tässä talossa ei ainakaan naurusta ole pulaa hahah. Työnantajani ovat tämän toisen viikon kotona lapsen kanssa, joten minä saan tehdä mitä haluan. Olenkin tehnyt muita lastenhoitotöitä tässä lomaillessa. Ei opiskelijat mitään lomaviikkoja tarvitse hahah. Mitä sitä turhaan lomailla, kun voi kerta tehdä töitä.

Tuntuu, että täältä löytyy ihan helvetin helposti töitä. Paljon helpommin kuin Suomesta. Kohta minusta tulee varmaan joku työnarkomaani. Yksi paikallinen tarjosi osa-aikatöitä omistamasta ravintolastaankin, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Lapset ovat kuitenkin enemmän minun juttuni ja lastenhoitajille näyttäisi töitä piisaavan. Olen löytänyt perheitä, joissa tarvitaan säännöllisen epäsäännöllisesti lastenhoitajaa. Saan tehdä muita töitä tämän säännöllisen lastenhoitotyöni kanssa päällekäin, jos otan taaperon mukaani. Se on aika hyvä diili, koska silloin saan tuplapalkkaa, vaikka työmäärä ei periaatteessa kasvakaan. Useimmiten vauvat ovat kuitenkin niitä kaikkein helpoimpia hoidettavia. 

Tällä viikolla menin ottamaan aika suuren haasteen itselleni. Lupauduin hoitamaan yksin puolivuotiaita kaksosia ja kahta yksi-vuotiasta samaan aikaan. Siinä vasta haastetta riitti. Afrikassa olen hoitanut useita vastasyntyneitä samaan aikaan, mutta silloin olin vielä nuori ja nuorena sitä jaksoi touhuta paremmin. Selvisin onneksi molemmista päivistä kunnialla, vaikka itkuilta ei valitettavasti vältyttykään. Jatkuvasti oli syli varattuna ja kädet täynnä. Taaperolle kun tuli harmi, alkoi yksi pikkuvauvoista itkeä säikähtäessään taaperon itkua. Vaippoja sai olla vaihtamassa tiuhaan tahtiin. Juuri kun yhden vellikakka oli saatu siivottua tuli toisella samanlaiset ruikut. Kaksosia syötettäessä sittereissä oli molemmat kädet varattuina eikä ehtinyt paljoa taaperoiden kanssa samalla puuhastella. Toinen taaperoista kuitenkin kaipasi jatkuvasti huomiota, joten siinä sitten oli pakko yrittää vähän laulaa ja kysellä mitä mitkäkin eläimet sanovat.

Puolen päivän aikaan sain kaikki samaan aikaan nukkumaan. Yksi vauvoista nukahti syliini ja vein hänet omaan sänkyynsä. Toisen vauvan vein sänkyyn heti perään ja hän nukahtikin nopeasti. Taaperoiden kanssa luettiin vielä kirjaa ja vein heidät samaan aikaan sänkyihinsä. Laulettiin vielä kerran ABC-laulu ja sitten toivotettiin hyviä päiväunia. Sen jälkeen tallustelin olohuoneeseen ja rojahdin sohvalle. Iltapäivän viimeiset tunnit menivät yllättävän hyvin. Välillä tuli kinaa leluista, mutta se nyt on aina sellaista lasten kanssa. Taaperot söivät sormiruokaa samalla kun syötin kaksosia sittereissään. Neljä vauvaa on oikeasti aika haastava määrä hoidettavia. Miten ikimaailmassa jotkut nelosten äidit pärjäävät kaksi ensimmäistä vuotta?? Onneksi haasteet ovat aina olleet minun juttuni. Nyt voisin jo kutsua itseäni todelliseksi supernannyksi!

Ugandan orpokodista vuonna 2011.