Seurustelukierteestä itsenäistymiseen

Olen asettanut Australian matkani tavoitteeksi itsenäistymisen. Tiedän, että se kuulostaa hölmöltä, sillä asun työnantajani perheen asunnossa. Tässä kohtaa itsenäistymisellä tarkoitankin sitä, että osaisin olla yksin ilman pakonomaista tarvetta miehelle. Viimeiset neljä vuotta olen seurustellut lähes putkeen kolmen eri miehen kanssa. Suhteiden välillä on ollut vain muutamia hassuja viikkoja. Edellisen välissä taisi jopa olla melkein kaksi kuukautta, mutta tänä aikana olin yhden toisen miehen kanssa tiiviisti yhdessä. Emme kuitenkaan seurustelleet. Laastarisuhteiksi en suhteitani kutsuisi. Minulla vain on tapana ihastua ja rakastua todella herkästi, vaikka miesmakuni onkin aika suppea. Ihastun vain tietyn tyyppisiin miehiin, mutta sellaisen sattuessa kohdalle se on menoa se.

Minulla on käynyt hyvä tuuri sen suhteen, että olen usein löytänyt minun tyyppisen miehen niinkin nopeasti. Australiassa vielä näyttäisi olevan hyvinkin paljon minun tyyppisiäni miehiä, joten saa nähdä miten käy. Pyrin kuitenkin pysymään sinkkuna mahdollisimman pitkään. Mikä kiire minulla on jatkuvasti olla jonkinlaisessa parisuhteessa? Toki treffeillä voin käydä ja pitää hauskaa, mutta parisuhde (minun kohdallani avoin suhde) saa kyllä odottaa. Ainakin harkitsen tuhanteen kertaan ennen kuin mihinkään vakavampaan suhteeseen ryhdyn. Pitää pystyä elämään yksin. Minulta puuttuu sellainen taito, mutta toivottavasti tämän reissun jälkeen sellainen lähtee Suomeen minun mukaani. Siis taito; ei mies.