Vauvahaaveilua

Maanantain gynekologikäynnillä lääkäri otti tietysti myös puheeksi käyttämäni ehkäisymenetelmän. Minun ehkäisymenetelmäni nyt on mitä on, vaikka onkin toiminut jo pidemmän aikaa. "Jossain vaiheessa sitä oikeasti tulee raskaaksi, vaikka ovulaationsa tuntisi miten tarkasti." Nämä sanat jäivät kolkuttamaan takaraivooni. Ei siksi, että pelkäisin raskaaksi tuloa, vaan siksi, että sisimmässäni halusin jo tulla raskaaksi. En kuitenkaan kertonut lääkärille vauvakuumeestani. Sanoin vain, että mahdollinen vahinkoraskaus ehkäisymenetelmäni takia ei minua pelota ja olisin valmis pitämään lapsen. Enkä muutenkaan halua sekoittaa luonnollista kehoni hormoonitasapainoa keinotekoisten aineiden takia.

Minulla on ollut jo vauvakuume kuusitoista-vuotiaasta asti. Välillä vauvakuume tuntuu turhauttavalta ja suorastaan pelottavalta. Kaupungille mentäessä katseeni kiinnittyy aina ihaniin raskausmahoihin ja äiteihin vaunujen kanssa. Edes lasten itkupotkuraivareiden näkeminen ei vie vauvakuumettani mennessään. Lastenhoitotyöni on jotain ihan parasta. Nautin lasten kanssa olemisesta niin paljon, että tekisin lastenhoitotyötä ihan palkattakin. Palkka kuitenkin on plussaa. Eihän sitä opiskelijana voi koskaan olla liikaa rahaa. Ihme, että vauvakuumeeseen ei ole medikalisaation myötä vielä keksitty minkäänlaista lääkitystä. Nykyään lähes jokaiseen vaivaan on saatavilla jokin pilleri. Pitäisiköhän minun sittenkin alkaa syödä niitä e-pillereitä. Lievä e-pillereiden aiheuttama masennus voisi ehkä auttaa vauvakuumeen selättämisessä hetkellisesti heheh.

Helpoin ratkaisu tähän valittamiseen olisi tietysti vain hankkia itsensä paksuksi. Mitä sitä turhaan valittaa vauvakuumeesta, kun vauvakuumeeseen on helppo ratkaisu hedelmällisessä iässä olevalla naisella. Minulla on kuitenkin sen verran suuria ulkomaan haaveita valmistumisen jälkeen, että vauvan kanssa haaveet eivät ehkä koskaan toteutuisi. En olisi koskaan valmis vaarantamaan lapseni henkeä epävakaalle tai terrorismiuhka-alueelle matkustettaessa. En myöskään ole valmis riskeeraamaan minun ja Frankin suhdetta vauvan takia. Frank kyllä haluaa lapsia, mutta vasta muutaman vuoden päästä. Haluaisin myös kunnon parisuhteen ennen vauvan hankkimista. Hieman on siis ristiriitaisia tuntemuksia ilmassa. Whaatwhaaat.

Olen myös vihjaillut 18-vuotiaille pikkuveljilleni, että mites olisi vauvan hankkiminen tyttöystävien kanssa. Sekin helpottaisi jo osittain omaan vauvakuumeeseeni. Veljeni eivät valitettavasti ole lämmenneet idealleni, vaikka heillä vakituiset tyttöystävät jo on. Harmi. Olisin meinaan ollut täysin valmis pikkuveljieni lasten lastenvahdiksi vaikka joka viikko. Minusta tulisi se rento täti, jolle vanhempana uskaltaa kertoa kaiken senkin, mitä vanhemmillensa ei halua kertoa. No ehkä annan pikkuveljilleni luvan ensin hoitaa opinnot loppuun ja sitten vasta laittaa pullat uuniin. Kaikkein eniten kuitenkin haluaisin sen oman pikkuisen palleron. Saisin jo oikeasti ostaa vauvanvaatteita, eikä tarvitsisi vain tyytyä potkupukujen hipelöimiseen vauvavaateosastolla. Onneksi ystävälleni syntyy ihan kohta vaaveli. Ehkä pääsen hoitamaan hänen pikkuista batmania.

Lukiosta asti olen pitänyt kirjaa jokaisessa kalenterissani lempi lastennimistä. Tällä hetkellä lemppari nimet pojalle ovat Hugo, Damian, Lucas, Eemil, Trevor, Noah, Elmeri, Noel sekä Oliver. Lempparit tytölle ovat Nevaeh, Lilyan, Fiona, Ellen, Isla, Valeria, Delanay ja Nelli. Olin 18-vuotiaana Ugandassa orpokodissa vapaaehtosityössä. Tutustuin pieneen kaksi-vuotiaaseen Trevor poikaan, joka oltiin hylätty vastasyntyneenä ojaan. Kahden kuukauden aikana meidän välille syntyi kiintymyssuhde. Oli kurjaa jättää hänet lähtiessäni takaisin Suomeen ilman mitään tietämystä siitä, mitä tälle tulevaisuudessa tulisi tapahtumaan. Olisin halunnut adoptoida Trevorin, mutta harmikseni 18-vuotiailla ei vielä ole adoptiolupaa. Toivon sydämeni pohjasta, että hänellä olisi asiat hyvin eikä mitään pahaa olisi tapahtunut. Sattuu kun mietin, että en ehkä koskaan enää kuule hänestä. Little Trevor, you´ll always be in my heart. <3

Onko lukijoissani muita vauvakuumeilijoita? Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

P.S. Tänään tuun back to Tampere ja saan mun ihanan karvaperseen viereeni nukkumaan. Frank mulla on ihan jäätävä ikävä sua. Puspus rakastan sua rakas höppelö pöppelö hömpytipöm. <3