Blogini on muuttanut

Blogini on muuttanut uuteen osoitteeseen: http://www.rantapallo.fi/wildestdreams/ Tervetuloa seuraamaan vanhat ja uudet lukijat!

Etäsuhde sekoittaa pään

Olemme nyt eläneet Aaronin kanssa avoimessa etäsuhteessa yli kaksi kuukautta. En ole koskaan ollut etäsuhteen ystävä enkä ole nytkään. Kuuden ja puolen tunnin aikaeron takia me emme edes ehdi jutella toistemme kanssa kuin ehkä kerran viikossa. Aina toinen on joko nukkumassa tai töissä silloin, kun toiselle sopisi soittaa. Tällä kertaa elämäni ei siis pyöri pelkän skypen ja koulun ympärillä niin kuin aikaisemmissa etäsuhteissani. Nyt pystyn elämään hetkessä ja keskittymään arkipäivän askareisiin ilman, että viestittelisin ja soittelisin kumppanini kanssa jatkuvasti. Jollain tapaa tuntuu hyvältä, että elämäni rullaa radallaan ja pystyn tekemään asioita ilman puhelimen kanssa jatkuvaa säätämistä.

Suhteemme on kuitenkin vasta nuori ja vähäisen yhteydenpidon takia me olemme väkisinkin etääntyneet toisistamme. Tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin en enää tuntisi Aaronia. Enhän minä ole häntä koskaan kunnolla tuntenutkaan, kun ehdimme hengata Australiassa vain kaksi kuukautta ennen paluutani Suomeen. Eihän kahdessa kuukaudessa opi vielä toista tuntemaan läpikotaisin, vaikka miten paljon olisikin viettänyt aikaa yhdessä. Nyt olemme olleet yli kaksi kuukautta avoimessa etäsuhteessa ja tuntuu siltä, kuin ajautuisimme vain kauemmas ja kauemmas toisistamme, vaikka maapallolla on aika vaikea enää kauemmas toisesta ajautua. Rakastamme edelleen toisiamme, mutta tunteet ovat vaimentuneet molemmin puolin. Ikään kuin olisi päässyt toisen yli, vaikka siihen ei olisi missään vaiheessa pyrkinyt. Täytyy sanoa, että tämä on ollut maailman helpoin "ylipääseminen", kun en ollut edes koko ylipääsemisen-prosessiin valmistautunut.

Alussa soittelimme päivittäin ja skypettelimme vähintään muutaman kerran viikossa. Leikkaussali-harjoitteluni alettua meidän nukkumiset ja töissäolot alkoivat mennä ristiin eikä sopivaa aikaa yhteydenpidolle ole jäänyt. Olen ollut niin kiireinen, etten ole edes ehtinyt Aaronia enää ikävöidä. Mielessäni on ollut ainostaan kouluasioita ja edessä häämöttävä valmistuminen. En vielä edes osaa ajatella Australiaan asti, vaikka lähtöön onkin jäljellä enää vajaa kaksi kuukautta. Tällä hetkellä on hyvin vaikea sanoa, millaiselta tulevaisuutemme näyttää. Näillä näkymin jatkamme vielä suhdettamme, vaikka etäsuhde tuntuukin todella hankalalta. Olemme kuitenkin jo puolessa välissä etappia ja olisi tyhmää laittaa tässä vaiheessa hanskat tiskiin. Tapahtuipa suhteemme saralla sitten mitä tahansa, minä olen jokatapauksessa muuttamassa jouluna Australiaan. Se päätös on jo tehty.

Kesää muistellessani mieleeni muistuu se syvä rakkaus, jota Aaronia kohtaan tunsin. Muistot eivät ole kadonneet mihinkään. Uskon syvien tunteiden palaavan minun palattuani takaisin Aaronin luo. Etäsuhde sekoittaa pään. Ei enää tiedä, miltä tuntuu tai mitä tuntee, kun toinen on niin kaukana. Toisen fyysinen läsnäolo on aivan eri asia kuin tietokoneelta toisen naaman tuijottaminen. Skypettäessä ei toista pysty koskettamaan eikä toisen oikeita reaktioita välttämättä osaa skypen välityksellä tunnistaa. Vaikka suhde olisikin avoin, etäsuhteessa kaipaa toisen läheisyyttä ja kosketusta. Helpottaa, kun ajattelee, ettei meidän kaukosuhde jatku loputtomiin. Kaksi kuukautta menee nopeasti. Silti jännittää, millaiselta tuntuu nähdä toinen näinkin pitkän erossaolon jälkeen. Palavaatko tunteet molemminpuolisesti takaisin vai päädymmekö olemaan vain ystäviä? 

Onko muita kaukosuhteen kanssa kamppailevia?

Vihdoin palat loksahtavat kohdilleen

Tiedättekö fiiliksen, kun useamman vuoden pähkäilyn ja ihmettelemisen jälkeen tajuaa vihdoin olevansa oikealla alalla? Minä olen useampia vuosia taistellut tietämättömyyden kanssa siitä, mikä minusta tulisi isona. Koko kolmen ja puolen vuoden sairaanhoitajaopintojeni ajan olen ollut epävarma ammattini suhteen, Afrikan matkaa lukuunottamatta. Afrikassa tiesin, että tämä on elämäntehtäväni, mutta Suomeen palattuani minut valtasi taas epätoivo ammatinvalintani suhteen. Harjoittelupaikoissa on ollut paljon ilkeitä hoitajia, jotka eivät ole tehneet työtä potilaslähtöisesti ja hoitajia, jotka jatkuvasti puhuvat toisista selän takana paskaa. Minun on hyvin vaikea hyväksyä sitä ja se on varmasti ollutkin suurin syy, miksi ammatti ei ole tuntunut omalta.

Tämä viimeinen harjoittelupaikkani on kuitenkin kääntänyt fiilikseni ihan päälaelleen. Harjoittelupaikan hoitajat ovat kaikki todella mukavia ja potilaita oikeasti kunnioitetaan ja tehdään työtä potilaiden tarpeista lähtien. Tämä on ensimmäinen paikka, johon menisin mielelläni itsekin potilaaksi. Vahinko vain, ettei minulla taida olla tarvetta mennä leikkaukseen. Mielelläni olisin mennyt heidän hoidettavaksi. Minun ei tarvitsisi varoa sanomisiani ja voisin olla oma itseni. Ei tarvitsisi jännittää, mitäköhän paskaa hoitajat minusta kahvihuoneessa juoruavat. Potilaana tuntisin oloni turvalliseksi ja välitetyksi. On hyvin vaikea kuvailla fiilistä, mikä tämä viimeinen harjoittelupaikka on minussa herättänyt. Olen kuin uusi ihminen. Tunnen olevani oikealla alalla ja minulla on oikeasti motivaatiota tehdä tätä työtä valmistumiseni jälkeen. Odotan enemmän kuin innolla työelämään pääsemistä!

Blogin kirjoittelemiseen on nyt ollut hyvin vähän aikaa, kun teen tällä hetkellä kahta työtä päällekäin. Harjoittelussa olen iltapäivään asti, josta olen usein suoraan lähtenyt töihin. Kymppitonnin lainan ottaminen vähän niin kuin pakottaa tekemään urakalla töitä. Illalla vielä on ollut treenit päälle ja lopputentteihin lukemista. Tämän kaiken lisäksi olen yrittänyt valmistautua englanninkielitestiin, joka on vuorossa seuraavana Australian hakuprosessissani. Bloginikin muuttaa pian uuteen osoitteeseen. www.rantapallo.fi/wildestdreams

Mahtavaa viikonloppua kaikille! Dance your ass off! 

Lauantain piristys

Vanhoja valokuvia ja videoita selatessani löysin niin överinolon videon itsestäni räppäämässä. Ei taida seuraavaa Sini Sabotagea minusta tulla, vaikka joskus pikkutyttönä räppärin urasta haaveilinkin. Onneksi nauru pidentää ikää. Huippua lauantaita kaikille!

SUORA LINKKI VIDEOON

Voiko exän kanssa pysyä ystävinä, entä puhua seksistä tai rakastaa häntä ystävänä?

Minulla on kolme exää, joista kahden kanssa olen kaveri. Ensimmäinen rakkauteni oli Amerikkalainen palkkasotilas ja logistiikan opiskelija. Tapasin hänet jenkeissä vaihto-oppilaana ollessani. Olimme on-off suhteessa pari vuotta. En edes tarkalleen muista, mihin suhde lopulta kaatui, mutta olisi ollut lähes mahdotonta jatkaa suhdetta jenkkien hankalien oleskelulupa-asioiden vuoksi.  Rakastan häntä edelleen hyvänä ystävänä, mutta en voisi kuvitellakaan meitä enää pariksi. Olemme vain ja ainoastaan kavereita. Juttelemme kuukausittain facebookissa; jaamme ilot ja surut. Ikävöin häntä silloin tällöin. Olisi ihanaa, jos hän asuisi lähempänä, jotta voisimme konkreettisesti viettää aikaa yhdessä ilman jatkuvaa tietokoneen ruudun tuijottamista. Minusta on ihan ok rakastaa exäänsä vielä eron jälkeen. Rakastanhan minä kaikkia läheisiä ystäviänikin. Miten exä eroaa heistä? Meillä on intiimi menneisyys ja poikaystävä-tyttöystävä rakkaussuhde takana, mutta nykyään olemme samalla tavalla läheisiä ystäviä kuin muidenkin ystävien kanssa.

Juttelemme myös uusista tyttö-/ poikaystävistämme, mutta emme kuitenkaan jaa seksimme yksityiskohtia toisillemme, ellei nyt ole jotain todella hupaisaa tapahtunut. Se minua jollain tavalla harmittaa, sillä kukapa ymmärtäisi paremmin omia seksiasioitaan kuin oma exä. Olisi ihana pystyä juttelemaan seksin yksityiskohdista hänelle aivan kuin parhaalle ystävälle. Meidän välille on vain jostain syystä kasvanut tämän asian suhteen jonkinlainen muuri, jonka yli on mahdotonta päästä. Toiset pitävät tätä ihan normaalina, mutta itseäni se hieman harmittaa. Seksistä on kuitenkin kiva jutella ystävien kanssa ja exäni lukeutuu ystäviini. Ehkä pitää jossain kohtaa vain nostaa kissa pöydälle ja tokaista, että nyt jutellaan seksistä! Erostamme on nyt kuitenkin jo reilusti yli kolme vuotta aikaa, eikä kumpikaan enää haikaile menneisyyteen.

Viimeisimmän exäni kanssa nähtiin ensimmäisen kerran neljään kuukauteen pari viikkoa takaperin. Aluksi oli jollain tapaa vähän jännittynyt fiilis ainakin itselläni, mutta nopeasti jännitys vaihtui rennoksi jutusteluksi ja seitsemäntoista tuntia rekassa meni Frankin seurassa nopeasti. En voi sanoa, että olisin ihan täysin Frankin yli vielä päässyt, mutta en minä meidän yhteenpaluustakaan haaveile. Minulla on toinen mies, jota rakastan. Frankkia rakastan ainoastaan ystävänä. Erostamme on kuitenkin vasta neljä kuukautta aikaa ja olimme melkein kaksi vuotta yhdessä, joten eiköhän jonkinlaiset tunteet toista kohtaan ole tässä vaiheessa vielä ihan normaalia. Oli muuten aika huvittavaa, kun Frankin lähes ensimmäiset sanat minulle olivat: "Sun naama on leventynyt. Oot vissiin lihonut." Hahah. Kiitti kaveri.

Frank ja minä elimme avoimessa suhteessa, eli saimme käydä kahden vuoden aikana vieraissa ja kerroimme toisillemme aina lähes kaiken yksityiskohtia myöden. Frankin kanssa on siis ollut luonnollista jutella omista seksielämistämme myös eron jälkeen. Olimmehan me jo tottuneet kuulemaan toistemme seksijuttuja toisten kanssa. Minusta on aivan mahtavaa, että exän kanssa pystyy jakamaan kaikkein intiimimpiäkin asioita. Toki jotkut asiat pysyvät visusti makuuhuoneen ovien takana eikä niitä edes parhaalle kaverille kerrota, mutta yleisesti ottaen seksikokemusten jakamiseen suhtaudutaan nykymaailmassa avoimin mielin. Onhan niitäkin ihmisiä olemassa, jotka juttelevat seksiasioistaan ainoastaan oman kumppaninsa kanssa. Minusta seksiin voi kuitenkin saada lisää ulottuvuuksia, kun siitä saa jutella vapaasti muidenkin kanssa.

Uskon tuntevani jonkinlaista mustasukkaisuutta, jos Frank alkaisi nyt seurustelemaan. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että Frank jonkun naisen löytää. Onhan Frankilla aina noita naisia pyörinyt paljon ympärillä -komea nuori herrasmies kun on kyseessä. Tuntuisi hassulta ajatella Frankin seurustelevan toisen naisen kanssa, kun vasta puoli vuotta sitten minä haaveilin lapsista Frankin kanssa. Ajatukseen silti varmasti tottuisi nopeasti. Onhan minullakin jo uusi mies ja uudet tulevaisuudensuunnitelmat hänen kanssaan. Eiköhän pieni mustasukkaisuus tee vain hyvää! Olisihan se vähän hassua, jos ei tuntisi yhtään mitään, vaikka erosta nyt on kulunutkin jo melkein puoli vuotta.

Kaiken kaikkiaan exien kanssa kaveeraaminen tulee ainakin minulle ihan luonnostaan. Kaikille se ei sovi erinäisten ristiriitojen tai liian suuren mustasukkaisuuden takia. Kaverisuhteen aloittaminen voi kuitenkin olla järkevämpää aloittaa vasta useamman kuukauden jälkeen erosta. Suhteen läpikäyminen ja irtautuminen usein hankaloituvat, jos ystävyyssuhteen aloittaa liian aikaisin. Siksi etäisyyden ottaminen exään onkin järkevää. Ei ole mitään tiettyä aikaa, kuinka kauan erosta on täytynyt kulua ennen kuin voi olla taas kavereita. Toiset pääsevät kumppaninsa yli nopeammin kuin toiset. Toisille ylipääsemiseen voi mennä vuosia; toisille kuukausia. Kaikki tunteet eivät välttämättä kuitenkaan sammu koskaan. Esimerkiksi lievä mustasukkaisuus vielä pidemmänkin ajan jälkeen erosta on täysin normaalia.

Jos ennen seurustelua on oltu jo ystäviä, voi olla todennäköisempää että ystävyyssuhde voi toimia samalla tavalla kuin ennen parisuhdetta. Ystävyyssuhteen solmiminen on aikalailla myös siitä kiinni, miten parisuhde on päättynyt. Mikäli toisen kuulumiset tai onnellisuus eivät kiinnosta tai haikailee ja kaipaa entiseen, kannattaa ystävyyssuhteen jatkamista harkita uudestaan. Jos suhde on päättynyt kivuliaasti tai epäkorrektisti, ei ystävyys välttämättä ole ensimmäisenä mielessä. Ystävyyssuhdetta ei yleensä synny silloinkaan, jos toinen osapuolista ei yksinkertaisesti pääse toisen yli, vaikka yleensä aika parantaa haavat ja tilanteen voi nähdä kauempaa uudesta näkökulmasta. Toivon, että Frankin ja minun sekä amerikkalaisen exäni ystävyyssuhteet säilyvät läheisenä niin pitkään kuin me tällä planeetalla eletään.

Millaisia mielipiteitä muilla on exien kanssa kaveeraamisesta? Meneekö intiimien asioiden juttelu exän kanssa jo hieman yli hilseen?

Sairaanhoitajaksi Australiaan osa 1

Muuttoprosessi Australiaan alkaa perusasioiden hoitamisella Suomen päässä. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä monien asioiden hoitamiseen voikin mennä odotettua pidempi aika. Minä aloitin koko prosessin neljä kuukautta ennen suunniteltua lähtöpäivääni ja tällä hetkellä varaamani neljä kuukautta näyttäisi riittävän hyvin kaikkien asioiden hoitamiseen.

Tavaroiden ja huonekalujen myynti
Ensimmäiseksi pitäisi päättää, mitä aikoo tehdä nykyiselle asunnolleen ja tavaroilleen. Minä asun vuokra-asunnossa, joten vuokrasopimus on onneksi helppo purkaa jouluun mennessä. Kaikki huonekaluni olen jo laittanut myyntiin Tori.fi-sivustolle. Kannattaa olla aikaisin liikkeellä, jotta saa huonekalut myytyä edes kohtuuhinnalla. Ylimääräisiä vaatteita ja turhia tavaroita minulla on kertynyt vuosien varrella isot pinot, joista olen jo alkanut luopua. Ensimmäisen satsin vein kirpputorille ja loput viisi roskasäkillistä ajattelin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Itse aion ottaa ainoastaan yhden matkalaukun Australiaan mukaan, joten tavaraa kannattaa heittää pois oikein suurella kädellä.

Pankkiasiat
Ennen Australiaan muuttoa tulee selvittää omat pankkiasiat. Pankille on hyvä ilmoittaa ulkomaille muutosta. Visa Electron -kortin pitäisi Australiassa toimia, mutta tilasin vielä varmuudeksi Visa Matercard-luottokortin, jos jostain syystä Visa Electron ei kaikkialla toimikaan. Pankin kanssa pitää myös keskustella siitä, miten saa seuraavat verkkopankin tunnuslukukortit. Paikan päällä on hyvä myös tehdä paikallinen pankkitili.

Kelaan ilmoitus
Kelaan tulee ilmoittaa muutosta ulkomaille, sillä yli vuoden pituisissa reissuissa oikeus Suomen sosiaaliturvaan päättyy useimmissa tapauksissa muuttoajankohtaan.

Kansainvälinen ajokortti
Australiassa on hyvä olla ajokortti mukana, sillä syrjimmillä alueilla välimatkat ovat pitkät eikä julkista liikennettä välttämättä ole. Esimerkiksi pohjois-territoriossa auton omistaminen on lähes välttämätöntä huonon julkisen liikenteen vuoksi. Kansainvälisen ajokortin pystyy tilaamaan helposti netistä tai hakemaan Australiasta paikan päältä. Suomalainen ajokortti saatetaan hyväksyä joissain paikoissa sellaisenaan, mutta itse en tätä riskiä suosittelisi ottamaan. Jos joskus joutuu tukalaan tilanteeseen poliisien kanssa, voi aina koittaa päästä pälkähästä pienellä flirtillä ja suomalaisella aksentilla. Terveisin kokemusta on.

Hankittavat asiakirjat
Ulkomaille muutettaessa passin on hyvä olla voimassa vielä useamman vuoden, jotta ei tarvitse alkaa stressata heti alussa uuden passin metsästämisestä. Suomalainen rikosrekisteriote englanninkielellä on hyvä hankkia sekä syntymätodistus. Sairaanhoitajilla on hyvä myös olla mukana rokotustodistus. Jos ei ole muistanut pyytää työtodistuksia vanhoilta työpaikoilta, niin nyt on sopiva aika niitä alkaa metsästää! Suosittelukirjeet ovat myös plussaa!

Vakuutusasiat

Suomalaiset saavat Australiasta Medicare kortin viisumin voimassaoloajaksi, jolla pääsee  käyttämään Australian julkisen terveydenhuollon palveluita. Medicare ei kuitenkaan kata kaikkia kuluja ja esimerkiksi hammashuolto on Australiassa hyvin kallista. Sairaanhoitajan oikeusturvavakuutuksesta en ole vielä ottanut selvää, mutta se selviää varmasti paikan päällä sitten, kun ihan oikeasti alkaa etsiä sitä ensimmäistä työpaikkaansa.

Lääkärikäynnit pois alta
Ennen Australiaan muuttoa kannattaa käydä hoidattamassa hampaat Suomen päässä, sillä Australiassa hampaiden hoito on yllättävän kallista. Naisten on hyvä käydä myös gynekologisessa perustarkastuksessa ja ottamassa papa-näyte. Mahdollisista omista lääkityksistä kannattaa käydä juttelemassa lääkärin kanssa ja pyytää lääkäriä kirjoittamaan resepti useamman kuukauden ajaksi. Vaikka paikan päällä on helppo päästä lääkäriin, Suomessa lääkärikäynnit ovat silti aina halvempia. Ei ole myöskään kivaa heti joutua menemään lääkärin vastaanotoille uuteen maahan muutettua. On kiva lähteä reissuun terveen paperit kourassa!

Laina sairaanhoitajan täydennyskoulutukseen
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä Australian päässä sairaanhoitajaksi rekisteröinti evätään ja joutuu käydä täydennyskurssin yliopistossa. Täydennyskurssin kesto on yliopistokohtainen, mutta hinnat pyörivät aikalailla samoissa eli noin 10 000 euroa tulee tähän kurssiin varata. Itseäni oikein pisti rinnasta hinnan kuultuani, mutta alkoi yllättävän nopeasti helpottaa, kun kuulin ystäväni joutuvan maksamaan lähes saman verran maskeeraajan koulutuksesta Suomessa. Asiaa kannattaa myös ajatella siltä kannalta, että Australiassa sairaanhoitajan palkka on huomattavasti korkeampi, joten 10 000 voikin olla sijoitus. Kätevin laina on tietysti opintolaina. Opintolainaa kannattaa nostaa jokaiselta opiskelukuukaudelta, jos jo opintojen alkuvaiheessa tietää hakevansa Australiaan töihin. Opintolaina on valtion takaamaa eikä sitä edes tarvitse alkaa maksamaan takaisin, kun vasta kahden vuoden jälkeen valmistumisesta. Itse olin tyhmä enkä ole opintolainaa nostanut, joten joudun turvautumaan korkeakorkoiseen lainaan, jonka toivottavasti vanhempani minulle takaavat. Kela ei myönnä opintotukea tai opintolainaa sairaanhoitajan täydennyskoulutukseen Australiassa.

Vuokranantajalta suositus

Australiassa useisiin vuokrakämppiin pyydetään suosittelijaa vanhalta vuokranantajalta. Muista siis hankkia englanninkielinen suosituskirje vanhalta vuokranantajaltasi, jos haluat päästä helpolla vuokra-asunnon etsimisessä.

Fucking ehkäisy

Tässä Australiaan muuton pikkuhiljaa lähestyessä ehkäisyasiatkin ovat alkaneet pyöriä mielessäni. Olen aikaisemmin kertonut, kuinka olen jo pidempään käyttänyt luonnollista ehkäisyä ehkäisymuotonani. Tunnen kehoni hyvin ja olen voinut luottaa säännölliseen kuukautiskiertooni. En ole nähnyt ehkäisymenetelmässäni mitään ongelmaa, paitsi silloin jos on yhtäkkiä alkanut liikkumaan paljon enemmän tai tehnyt suurempia muutoksia ruokavalioon. Tällöin kuukautiskierto on saattanut mennä hetkellisesti sekaisin, mutta jatkunut taas seuraavasta tai sitä seuraavasta kierrosta normaalisti.

Reissun päällä en ole kuitenkaan koskaan voinut luottaa luonnolliseen ehkäisyyn. Minulla menevät hormonit reissussa aina hieman sekaisin. Ei minusta mikään hullu akka tule, mutta innostun asioista herkemmin ja huomaan olevani onnellisempi. Tämä hormonijylläkkä vaikuttaa lähes aina myös kuukautiskiertooni. Se ei ole reissussa enää säännöllinen ja kuukatiset saattavatkin tulla jopa kaksi viikkoa myöhässä. Ovulaatiokaan ei ole reissussa helposti tunnistettavissa. Vaihto-oppilasvuonna minulla jäivät kuukautiset kokonaan pois. Tällöin olin kuitenkin vielä nuori eivätkä kuukautiset olleet edes säännölliset. Hyvä esimerkki vain siitä, miten paljon reissut voivat vaikuttaa hormonitoimintaan.

Australiassa päädyimme Aaronin kanssa käyttämään ehkäisymenetelmänä keskeytettyä yhdyntää, sillä kumpikaan ei ollut mikään kondomin paras ystävä. Keskeytettyä yhdyntää ei voi missään tapauksessa suositella kenellekään, koska se ei yksinkertaisesti ole varma ehkäisymuoto. Toisaalta mikään ehkäisy ei ole varmaa ja pitäisi olla vaihdevuosiin asti selibaatissa, jos ei ole valmis ottamaan riskiä raskaaksi tulosta. Parhaalta ehkäisyltä tällä hetkellä tuntuu perioperatiiviseksi sairaanhoitajaksi opiskelu Tampereen ammattikorkeakoulussa. Se on jo aika varma ehkäisykeino. Biledanista nyt puhumattakaan.

Minusta ehkäisyasiat ovat todella hankalia, vaikka monia vaihtoehtoja onkin olemassa. Minä haaveilen loppuelämäni reissun päällä elämisestä, joten luonnollinen ehkäisy ei välttämättä tule minulle tulevaisuudessa sopimaan. Toisaalta, jos nyt aion parikin vuotta asua putkeen Australiassa, uskon hormonimyrskyn tasaantuvan ajan kanssa. Who knows. Jospa sitä vain tekisi sterilisaation. Orpoja lapsia tässä maailmassa kuitenkin riittää ja voisi olla parempi teko olla tekemättä lisää lapsia ja adoptoida lapset jostain kehitysmaasta. Eikö itseasiassa ole väärin tehdä lisää lapsia, kun maailmassa on miljoonia orpoja, jotka kaipaisivat uusia rakastavia vanhempia? Something to think about.