Kesätöihin Englantiin, Australiaan vai Yhdysvaltoihin?

Olen jo muutaman kuukauden ajan haaveillut ulkomaille kesätöihin lähtemisestä. Kaipaan kovasti ulkomaille ja haaveilen uusista seikkailuista. Osittain ajatus kesätöistä ulkomailla lähti liikkeelle myös siitä, kun suhteemme luisui kovaa kyytiä alamäkeen. Jollain tavalla haluan paeta mahdollisia sydänsuruja. Vaikka suru pitääkin hyväksyä ja käsitellä, koen särkyneen sydämen parantuvan nopeammin maisemaa vaihtaessa. Tällä hetkellä suhde tuntuu olevan taas radallaan, mutta pidempi välimatka auttaa molempia selvittämään tunteitaan ja ajatuksiaan. Näin kävi Kenian matkallakin.

Olen etsinyt kesätöitä Englannista, Australiasta ja Yhdysvalloista. Englannissa olisi tarjolla monia sairaanhoitajan työpaikkoja, mutta siellä pitää olla valmistumispaperit kourassa töitä hakiessa. Suomessa kun voin jo tehdä sairaanhoitajan töitä, vaikka valmistumispaperit saankin vasta lähempänä joulua. Lähihoitajan töitä saisin tehdä Englannissa, mutta valitettavasti lähihoitajan työ ei kiinnosta minua lainkaan. Suurin osa vanhuksista on todella ihania, mutta itse työ on liian tylsää minun makuuni. Kaipaan haasteita ja toimintaa.

Lastenhoitajille olen myös löytänyt ihan kivasti avoimia työpaikkoja. Olen hoitanut lapsia useita vuosia ja ollut uskomattoman haastavissa tilanteissa, että lastenhoitotaitoni tuskin enää tästä kehittyvät. Haasteita ei siis varmasti tässäkään työssä tulisi vastaan, mutta nautin lasten kanssa vietetystä ajasta ja lasten kanssa touhutessa aika juoksee ihan uskomattoman nopeasti. Sitä paitsi lastenhoitoa kokopäivätyönä kolme kuukautta putkeen on varmasti hyväksi vauvakuumeelleni hahah!  Yksi perhe haki vastasyntyneille kolmosilleen lastenhoitajaa. Tässä työssä näkisin haastetta, mutta palkka oli turhan pieni työmäärään nähden. Kolmen vastasyntyneen vauvan kanssa olisi kädet jatkuvasti täynnä. Nimimerkillä kokemusta on Ugandan orpokodista.

Aluksi mietin au pairiksi lähtemistä, mutta au pairit eivät saa kuin taskurahaa. Lähdin siis etsimään töitä ihan lastenhoitajan nimikkeellä ja näitä työpaikkoja löytyikin jonkin verran. Minähän en ole koulutettu lastenhoitaja, mutta minulla on niin paljon lastenhoitotyökokemusta, että ennemmin palkkaisin itseni kuin jonkun vastavalmistuneen lastenhoitajan ilman minkäänlaista lastenhoitajan työkokemusta. Kuuluuhan sairaanhoitajan ammattiin myös kasvatustieteen ja lastenhoitotyön opintoja, joten eiköhän sairaanhoitajan koulutuksella voisi lastenhoitohommia myös tehdä. Ainakin minulle on näytetty vihreää valoa, vaikka en olekaan koulutettu "nanny". Työnantajat ovat arvostaneet sairaanhoitajakoulutustani paljon ja ovatkin ihmetelleet miksi haluan tehdä ylikoulutettuna lastenhoitajan töitä. Lasten kanssa vaan on ihan parasta!

Minulla on ollut skypen välityksellä muutama työhaastattelu Englantiin ja Australiaan. Olen kahdesta eri paikasta saanut työtarjouksen ja minut oltaisiin hyväksymässä kesäksi töihin. Minä en tosin vielä ole päättänyt minkä paikan otan vastaan tai otanko edes mitään paikkaa vastaan. Olisi nimittäin hyvä tehdä jo itse sairaanhoitajan töitä, josta saa arvokasta työkokemusta tulevaisuutta varten. Sairaanhoitajan töitä ennen valmistumista saan tehdä ainoastaan Suomessa. Myös palkka vaikuttaa osittain valintaani. Lastenhoitotyössä palkkaus on huonompi mitä saisin sairaanhoitajan kolmivuorotyöstä. Toisaalta mitä helvetin väliä niillä muutamilla satasilla on. Tärkeintä on, että nautin elämästä. Rakastan matkustamista ja uusiin kulttuureihin tutustumista. Jos nyt sen verran saan palkkaa, että saan paikan päällä tyydytettyä perustarpeeni, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Olisin halunnut kaikkein eniten Yhdysvaltoihin töihin, mutta sieltä ei ole vielä vastattu työhakemukseeni. Hain töitä Floridasta ja Illinoiksesta. Floridaan tietysti haluaisin kaikista eniten, koska siellä asuu vaihto-oppilasvuoteni aikaisia ystäviä. Olisi mahtava nähdä näitä kavereita pitkästä aikaa! Iso-Britannia kuuluu myös minun kesätyömaa-vaihtoehtoihin. Se on sopivan lähellä, joten lentolippujen hinnoista ei tarvitse huolestua eikä viisumia sinne suomalaisena tarvita. Australiassa en ole koskaan ollut ja sinnekin olisi tietysti kiva joskus päästä, mutta siellä on talvi juuri touko-elokuussa. Toki talvi on suhteellinen käsite. Olinhan aikoinaan Ugandassakin talvella ja lämpötila vaelsi kolmenkymmenen asteen molemmin puolin. En myöskään tiedä miten tulisin pärjäämään hämähäkkifobiani tai ylikuumien aussimiesten kanssa. Samaan aikaan paskat housussa, kun kuola valuu suupielistä.

Eniten minua mietityttää tässä koko ulkomaille lähtemisessä se, miten pärjäisin yli kolme kuukautta ilman Frankkia. Vuosi sitten Keniasta tullessani vannoin, että en enää koskaan halua olla näin pitkään erossa Frankista. Koskaan ei saa vannoa, sillä ollaan taas erossa melkein kaksi kuukautta työharjoitteluni takia. Onneksi Turusta on lyhyt matka Tampereelle. Sen sijaan jostain Australiasta ei ihan noin vaan tulla käymään viikonloppureissulla Suomessa. Kesätyöpaikkaa miettiessäni mieleeni palautuu väkisinkin Kenian matkan Frankin ikävöinti. Onneksi minulla oli aivan mahtavia ystäviä mukana reissussa ja heidän tuen kautta selvisin reissusta ilman sen suurempia ikävässä märehtimisiä. Nyt olisin kuitenkin lähdössä aivan yksin reissuun. Tietysti paikan päällä tutustuu uusiin ihmisiin ja saa uusia ystäviä, mutta tuntuu silti haikealta jättää oma rakkaus pakkaus Suomeen ja lähteä itse tuhansien kilometrien päähän yli kolmeksi kuukaudeksi. Päätöksiäkin pitäisi pikkuhiljaa tehdä. Jokatapauksessa odotan kesää innolla päädyinpä sitten jäämään Suomeen tai lähtemään ulkomaille!

Onko muita, jotka ovat ajatelleet lähteä ulkomaille kesätöihin? Entä sellaisia, jotka eivät pysty lähtemään kumppaninsa ikävöinnin takia?