Jenkkidraamaa

Pakko oli tulla kertomaan millaista draamaa jenkeissä harrastetaan. En yleensä harrasta juoruilua, mutta tämä on jotain niin uskomattoman huvittavaa. Aivan kuin suoraan jostain elokuvasta. Hirnuin tätä tekstiä kirjoittaessani niin kovaa, että pikkuveli tuli pyytämään lukurauhaa hahah. Itse en ole mikään dramaqueen, mutta draaman seuraaminen tarpeeksi kaukaa menee jo viihteestä. Suosittelen.

Draama numero 1.
Kutsutaanpa Amerikkalaista ystävääni nimellä Jasmin ja tämän poikaystävää nimellä Kenny. Jasmin meni pari vuotta sitten naimisiin Kennyn kanssa. He olivat seurustelleet koko lukion ajan ja vielä pari vuotta lukion päättymisen jälkeen. Noin kuukauden päästä naimisiin mentyä Jasmin meni pettämään Kennya toisen miehen kanssa. Kenny jätti Jasminin saman tien. Kuukauden päästä erosta Jasminin yksi parhaista kavereista, jota kutsun tässä Arielaksi, iski Kennyn. Ariela oli tätä ennen saanut vauvan poikaystävänsä kanssa, jota nyt kustumme Calebiksi. Caleb ja Ariela ilmeisesti erosivat Kennyn tultua mukaan kuvioihin. Ariela ja Jasmin eivät yllätys yllätys ole enää kavereita, vaikka lukiossa he olivat kuin paita ja peppu. Aika sikamaisen tempun meni Ariela tekemään. Tosin eihän Jasminkaan mikään puhdas pulmunen ollut.

Draama numero 2.
Pari vuotta sitten jenkkivisiitillä suomalaisen parhaan ystäväni Pepin kanssa yksi poikaystäviemme hyvä ystävä yritti iskeä Peppiä. Draamaa tästäkään jutusta ei puuttunut, sillä mies oli varattu ja niin olimme minä ja Peppikin. Miehen nainen suuttui Pepille siitä, että Peppi oli muka yrittänyt iskeä hänen miestään, vaikka asia oli juuri toisinpäin. Jossain vaiheessa kyseinen pariskunta erosi, mutta sama nainen on pysynyt kuvioissa mukana. Edellisestä jutusta tuttu Caleb on Arielan eron jälkeen alkanut viestittelemään Pepille peniksensä kuvia ja muita tuhmia juttuja. Nykyään Caleb seurustelee juuri saman naisen kanssa, joka oli pari vuotta takaperin suuttunut Pepille poikaystävänsä iskuyrityksistä. Peppi on menossa kohta jenkkeihin. Saa nähdä saako Peppi vihaisen naisen kimppuunsa, vaikka ei ole taaskaan tehnyt mitään. Minkä Peppi sille mahtaa, että varatut jenkkimiehet kuolaavat hänen peräänsä. Uh, ihana soomalane muija.

Kaikki draamaa rakastavat Tervemenoa vaan Yhdysvaltoihin hahah!

Kesätöihin Englantiin, Australiaan vai Yhdysvaltoihin?

Olen jo muutaman kuukauden ajan haaveillut ulkomaille kesätöihin lähtemisestä. Kaipaan kovasti ulkomaille ja haaveilen uusista seikkailuista. Osittain ajatus kesätöistä ulkomailla lähti liikkeelle myös siitä, kun suhteemme luisui kovaa kyytiä alamäkeen. Jollain tavalla haluan paeta mahdollisia sydänsuruja. Vaikka suru pitääkin hyväksyä ja käsitellä, koen särkyneen sydämen parantuvan nopeammin maisemaa vaihtaessa. Tällä hetkellä suhde tuntuu olevan taas radallaan, mutta pidempi välimatka auttaa molempia selvittämään tunteitaan ja ajatuksiaan. Näin kävi Kenian matkallakin.

Olen etsinyt kesätöitä Englannista, Australiasta ja Yhdysvalloista. Englannissa olisi tarjolla monia sairaanhoitajan työpaikkoja, mutta siellä pitää olla valmistumispaperit kourassa töitä hakiessa. Suomessa kun voin jo tehdä sairaanhoitajan töitä, vaikka valmistumispaperit saankin vasta lähempänä joulua. Lähihoitajan töitä saisin tehdä Englannissa, mutta valitettavasti lähihoitajan työ ei kiinnosta minua lainkaan. Suurin osa vanhuksista on todella ihania, mutta itse työ on liian tylsää minun makuuni. Kaipaan haasteita ja toimintaa.

Lastenhoitajille olen myös löytänyt ihan kivasti avoimia työpaikkoja. Olen hoitanut lapsia useita vuosia ja ollut uskomattoman haastavissa tilanteissa, että lastenhoitotaitoni tuskin enää tästä kehittyvät. Haasteita ei siis varmasti tässäkään työssä tulisi vastaan, mutta nautin lasten kanssa vietetystä ajasta ja lasten kanssa touhutessa aika juoksee ihan uskomattoman nopeasti. Sitä paitsi lastenhoitoa kokopäivätyönä kolme kuukautta putkeen on varmasti hyväksi vauvakuumeelleni hahah!  Yksi perhe haki vastasyntyneille kolmosilleen lastenhoitajaa. Tässä työssä näkisin haastetta, mutta palkka oli turhan pieni työmäärään nähden. Kolmen vastasyntyneen vauvan kanssa olisi kädet jatkuvasti täynnä. Nimimerkillä kokemusta on Ugandan orpokodista.

Aluksi mietin au pairiksi lähtemistä, mutta au pairit eivät saa kuin taskurahaa. Lähdin siis etsimään töitä ihan lastenhoitajan nimikkeellä ja näitä työpaikkoja löytyikin jonkin verran. Minähän en ole koulutettu lastenhoitaja, mutta minulla on niin paljon lastenhoitotyökokemusta, että ennemmin palkkaisin itseni kuin jonkun vastavalmistuneen lastenhoitajan ilman minkäänlaista lastenhoitajan työkokemusta. Kuuluuhan sairaanhoitajan ammattiin myös kasvatustieteen ja lastenhoitotyön opintoja, joten eiköhän sairaanhoitajan koulutuksella voisi lastenhoitohommia myös tehdä. Ainakin minulle on näytetty vihreää valoa, vaikka en olekaan koulutettu "nanny". Työnantajat ovat arvostaneet sairaanhoitajakoulutustani paljon ja ovatkin ihmetelleet miksi haluan tehdä ylikoulutettuna lastenhoitajan töitä. Lasten kanssa vaan on ihan parasta!

Minulla on ollut skypen välityksellä muutama työhaastattelu Englantiin ja Australiaan. Olen kahdesta eri paikasta saanut työtarjouksen ja minut oltaisiin hyväksymässä kesäksi töihin. Minä en tosin vielä ole päättänyt minkä paikan otan vastaan tai otanko edes mitään paikkaa vastaan. Olisi nimittäin hyvä tehdä jo itse sairaanhoitajan töitä, josta saa arvokasta työkokemusta tulevaisuutta varten. Sairaanhoitajan töitä ennen valmistumista saan tehdä ainoastaan Suomessa. Myös palkka vaikuttaa osittain valintaani. Lastenhoitotyössä palkkaus on huonompi mitä saisin sairaanhoitajan kolmivuorotyöstä. Toisaalta mitä helvetin väliä niillä muutamilla satasilla on. Tärkeintä on, että nautin elämästä. Rakastan matkustamista ja uusiin kulttuureihin tutustumista. Jos nyt sen verran saan palkkaa, että saan paikan päällä tyydytettyä perustarpeeni, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Olisin halunnut kaikkein eniten Yhdysvaltoihin töihin, mutta sieltä ei ole vielä vastattu työhakemukseeni. Hain töitä Floridasta ja Illinoiksesta. Floridaan tietysti haluaisin kaikista eniten, koska siellä asuu vaihto-oppilasvuoteni aikaisia ystäviä. Olisi mahtava nähdä näitä kavereita pitkästä aikaa! Iso-Britannia kuuluu myös minun kesätyömaa-vaihtoehtoihin. Se on sopivan lähellä, joten lentolippujen hinnoista ei tarvitse huolestua eikä viisumia sinne suomalaisena tarvita. Australiassa en ole koskaan ollut ja sinnekin olisi tietysti kiva joskus päästä, mutta siellä on talvi juuri touko-elokuussa. Toki talvi on suhteellinen käsite. Olinhan aikoinaan Ugandassakin talvella ja lämpötila vaelsi kolmenkymmenen asteen molemmin puolin. En myöskään tiedä miten tulisin pärjäämään hämähäkkifobiani tai ylikuumien aussimiesten kanssa. Samaan aikaan paskat housussa, kun kuola valuu suupielistä.

Eniten minua mietityttää tässä koko ulkomaille lähtemisessä se, miten pärjäisin yli kolme kuukautta ilman Frankkia. Vuosi sitten Keniasta tullessani vannoin, että en enää koskaan halua olla näin pitkään erossa Frankista. Koskaan ei saa vannoa, sillä ollaan taas erossa melkein kaksi kuukautta työharjoitteluni takia. Onneksi Turusta on lyhyt matka Tampereelle. Sen sijaan jostain Australiasta ei ihan noin vaan tulla käymään viikonloppureissulla Suomessa. Kesätyöpaikkaa miettiessäni mieleeni palautuu väkisinkin Kenian matkan Frankin ikävöinti. Onneksi minulla oli aivan mahtavia ystäviä mukana reissussa ja heidän tuen kautta selvisin reissusta ilman sen suurempia ikävässä märehtimisiä. Nyt olisin kuitenkin lähdössä aivan yksin reissuun. Tietysti paikan päällä tutustuu uusiin ihmisiin ja saa uusia ystäviä, mutta tuntuu silti haikealta jättää oma rakkaus pakkaus Suomeen ja lähteä itse tuhansien kilometrien päähän yli kolmeksi kuukaudeksi. Päätöksiäkin pitäisi pikkuhiljaa tehdä. Jokatapauksessa odotan kesää innolla päädyinpä sitten jäämään Suomeen tai lähtemään ulkomaille!

Onko muita, jotka ovat ajatelleet lähteä ulkomaille kesätöihin? Entä sellaisia, jotka eivät pysty lähtemään kumppaninsa ikävöinnin takia?

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? -Omaa polkua etsimässä

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? -Siinä kysymys, johon en ole useiden vuosien mietinnän jälkeen vieläkään saanut vastausta. Olen yläkoulusta asti ollut aivan hukassa, mikä minusta tulee isona. Ammatinvalinta on ollut minulle hyvin haastavaa. Edelleenkään en tiedä, mikä minusta tulee isona. Onneksi sairaanhoitajan opinnot ovat jo kovaa vauhtia lähestymässä loppuaan. Sairaanhoitajan koulutuksessa on se hyvä puoli, että koulutus on lyhyempi kuin lääkärin koulutus ja pääsisin jo nuorena sota-alueelle tai pakolaisleirille töihin. Jos opiskelisin lääkäriksi, en välttämättä koskaan päätyisi kehitysapuun ulkomaille. Lääkäriksi valmistuttua on jo vanhempi ja alkaa suunnitella perheen lisäystä. Työkokemustakin pitäisi saada.

Jokapuolelta kuulee, kuinka sairaanhoitajat vihaavat työtään. Sairaanhoitajat ovat alipalkattuja. Sairaanhoitajat ovat kunnon bitchejä, jotka eivät osaa muuta kuin haukkua toisiaan ja puhua paskaa toisten selän takana niin paljon kuin sielu sietää. Sairaanhoitajat katsovat potilaita alaspäin ja hoitajan vastaanotolle tullessa vastaukseksi saa vain nyrpeän katseen ja "Ota panadolia". Naisvaltainen ala ja sen huomaa. Ala, jossa työpaikkakiusaamista on eniten. Henkisesti ja fyysisesti raskas ala, josta ammatinvaihtoja tapahtuu usein. Kaiken tämän olin kuullut ja nähnyt ennen kuin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Miten ihmeessä innostusta vielä riitti tällaisen kuuleman ja näkemän jälkeen? 

Possun dissektiota yhdysvalloissa vaihto-oppilasvuonna.

Sairaanhoitajan ammatti avaa monia ovia. Jatkokoulutusmahdollisuuksia on paljon. Ulkomaille on helppo lähteä sairaanhoitajan paperit kourassa. Sairaanhoitajat työllistyvät useisiin erilaisiin työtehtäviin. Sairaanhoitajana voi olla töissä sairaalassa monilla eri osastoilla, leikkaussalissa, vanhainkodissa, vuodeosastoilla, teho-osastolla, ensiavussa, kotihoidossa, psykiatrisessa sairaalassa, päihdeklinikoilla, työterveyshuollossa, poliklinikalla, lastenkodissa, vankilassa, koulussa, puolustusvoimissa, laboratoriossa tai erilaisissa yksityisissä firmoissa kuten lääkefirmoissa. Vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on paljon. Sosiaali- ja terveysalalla työllistyy yleensä hyvin. Suomalainen sairaanhoitajakoulutus on myös arvostettu muualla maailmalla.

Vaikka sairaanhoitajan työ on vastuullista, en koe sen olevan tarpeeksi haasteellista. Kaipaan haasteita ja toimintaa. Tylsistyn asioihin liian helposti. Ihmisten auttaminen on ollut minulle aina tärkeää. Kaipaan myös liikkumista ja toimintaa. Ambulanssityö voisi sopia minulle, mutta toisaalta Suomessa suuri osa ensihoitajien työkeikoista on vain potilaiden siirtoa paikasta A paikkaan B. Se vasta tylsää olisikin! Afrikassa sairaanhoitajan työ oli juuri sitä mitä työstäni kaipaan! Vaikka aivosoluni yleensä käyvät hitaalla, pidin nopeatempoisesta työstä. Tehopotilaita, akuuttihoitoa, elvytystä, haasteita, adrenaliinia, vastuuta, nopeaa toimintaa jne. Haasteita ja improvisointia oli päivittäin. Esimerkiksi miten tehdä dreeni? Vastaus: Leikataan tippaletkusta letku ja laitetaan kumihanska päähän, johon eritteet valuvat.

Kun ihmisen anatomia ja fysiologia alkoi yläkoulussa, olin täysin varma, että haluaisin ammattiin, jossa voisi tutkia ihmisen rakennetta ja toimintaa vielä syvällisemmin. Koska suvussani oli lääkäreitä, uskoin, että jatkaisin perinnettä ja vielä minustakin tulisi jonain päivänä lääkäri. Lukion aikana päätökseni ammatin suhteen vaihtelivat lähes viikoittain. Saatoin olla muutaman viikon täysin varma, että haluan lääkäriksi, kunnes seuraavalla viikolla päätinkin haluavani kätilöksi. Mieleni muuttui jatkuvasti. Kaiken kaikkiaan pohtimiani ammatteja olivat kätilö, opettaja, sihteeri, sairaanhoitaja, ensihoitaja, psykologi, toimintaterapeutti, lääkäri sekä fysioterapeutti. Päätöksen tekoa vaikeutti vielä se, että poikaystäväni asui Yhdysvalloissa ja toiseksi se, että olin jo täysin kyllästynyt asumaan Suomessa. Ulkomaat olivat jo kauan aikaa sitten vieneet sydämeni.

Päätöksenteko aika tuli. Hain opiskelemaan Tampereelle sairaanhoitajaksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin muuttanut asumaan Yhdysvaltoihin poikaystäväni luokse ja mennyt yliopistoon opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opinnot ulkomailla olisivat tulleet hyvin kalliiksi ja vierastin ajatusta lainan ottamisesta. Meidän lopullinen suunnitelma oli, että minä opiskelen Suomessa sairaanhoitajaksi ja poikaystäväni muuttaa opintojeni ajaksi Suomeen. Valmistuttuani muutamme yhdessä Yhdysvaltoihin. Sairaanhoitajan ammattiin päädyin, sillä koulutus kestäisi vain 3.5 vuotta ja pääsisin nopeasti muuttamaan ulkomaille. Mitäs sitten kävikään... Muutaman vuoden pituinen suhde poikaystäväni kanssa ajautui karille. Minä jäin Suomeen ja poikaystäväni muutti takaisin Yhdysvaltoihin.

Vaikka eromme oli lopullinen, olin edelleen sitä mieltä, että valmistuttuani sairaanhoitajaksi muutan ulkomaille töihin. En olisi voinut kuvitellakaan tekeväni töitä sairaanhoitajana Suomessa. Suomessa sairaanhoitajia ei arvosteta ja vastuuseen nähden heillä on aivan olematon palkka. Esimerkiksi yhdysvalloissa anestesiasairaanhoitaja tienaa noin 8500 euroa kuukaudessa. Suomessa kolmivuorotyötä tekevä sairaanhoitaja voi saada juuri ja juuri 3000 euroa kuukaudessa. Lääkärin töitä siirtyy jatkuvasti yhä enemmän sairaanhoitajille. Esimerkiksi nykyään sairaanhoitajat saavat määrätä rajattuja lääkkeitä lisäkurssin käytyään. Vaikka lääkärien töitä siirretään sairaanhoitajille, hoitajien palkat pysyvät samana. Lääkäreitä ei aina edes tarvita diagnosoimaan sairauksia. Terveyskeskuksessa riitti, että sairaanhoitaja katsoi otoskoopilla korvat ja kertoi lääkärille tällä olevan korvatulehdus. Lääkäri määräsi e-reseptillä antibiootit, eikä nähnyt koko potilasta. 

Afrikassa miesten kirurgisella osastolla.

Tällä hetkellä elän avoimessa parisuhteessa, mutta minulla on tunne, että tämä voisi olla "se oikea". Ammatinvalinnan suhteen se pistää pään taas aivan sekaisin. Poikaystävä Suomessa, mutta haluamani työpaikka ulkomailla. Se ei tulisi toimimaan. Jos kolme vuotta sitten olisin tiennyt, että löydän poikaystävän Suomesta, en olisi harkinnutkaan sairaanhoitajaksi opiskelua. Sairaanhoitajaksi lähdin opiskelemaan sillä perusteella, että valmistumisen jälkeen olisi helppo lähteä ulkomaille töihin. En ole varautunut siihen, että tekisin sairaanhoitajan töitä Suomessa. Välillä tuntuu siltä, että haluan lopettaa opinnot kesken ja keskittyä lukemaan lääketieteellisen pääsykokeisiin. Toisaalta hieman yli vuosi valmistumiseen ei kuulosta pitkältä ajalta. Olisi tyhmää jättää opinnot kesken tässä vaiheessa. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka avoin suhde ei koskaan seurusteluksi muuttuisikaan. Silloin hakeutuisin ulkomaille töihin ja olisin enemmän kuin tyytyväinen sairaanhoitajan ammattiin.

Toinen puoli sydämestäni kaipaa ulkomaille tekemään sairaanhoitajan töitä ja toinen puoli taas haluaa jäädä Suomeen mahdollisesti tulevan poikaystäväni luokse. Molempia en voi saada. Sairaanhoitajaksi valmistuttua on tietysti mahdollista jatkaa opintoja yliopistossa maisteritason koulutuksissa tai käydä erillisiä kursseja. Voisin esimerkiksi opiskella liikuntalääketiedettä, psykoterapiaa tai kauan haaveilemaani seksuaaliterapiaa. Näillä aloilla taas tulee vastaan työllistyminen. Lääkärinä saisi varmasti helpommin töitä kuin seksologina.

Sairaanhoitajan koulutuksesta on varmasti hyötyä lääketieteellisen opinnoissa. Sairaanhoitajan opintoihin kuuluu anatomian, fysiologian, farmakologian ja lääketieteen opintoja. Opintoihin sisältyy sairauksien oireiden, diagnostisten kriteerien ja hoitojen opettelemista. Lääketieteellisessä näihin syvennytään enemmän. Tulevathan potilaan kohtaaminen, hoidon tarpeen arviointi, kliiniset käden taidot ja potilaan tutkiminen sekä koko sairaalamaailma kirjausjärjestelmineen ja aseptiikkoineen koulutuksessa tutuiksi.

Afrikassa ruumiinavaukseen menossa.

Afrikassa leikkaussalissa anestesiapuolella.

Tällä hetkellä yritän vain elää tässä hetkessä. Aika näyttää, minne tieni vie. Uskon, että jokainen lopulta löytää oman paikkansa. Tie sinne voi olla mutkikas tai suora, mutta paikoilleen ei saa jäädä. Monet löytävät unelmiensa ammatin vain sattumalta. He ovat hakeutuneet jollekin alalle sen perusteella, että siellä oli täydennyshakupaikka tai ystävä haki myös sinne. Monille on myös käynyt niin, että ovat luulleet hakevansa siihen unelmiensa ammattiin, mutta puolessa välissä koulutusta huomanneet, että tämä ei olekaan heitä varten. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Niin kuin Keniassa on tapana sanoa ”Hakuna matata” eli ei huolen häivää. 

Onko muita, joille ammatinvalinta on tuottanut suuria vaikeuksia?
Tsemppiä kuitenkin kaikille oman polun etsijöille! I feel ya!