Venla sydän Aaron

Olemme käyneet upeilla treffeillä Aaronin kanssa viimeiset kaksi viikkoa. Aaron on halunnut viedä minua kaikkiin eksoottisiin paikkoihin ennen paluutani Suomeen. Seura tietysti on tärkeintä enkä niinkään välitä kalliista treffeistä, mutta kun kerran mies haluaa väkisin viedä niin mitäs siinä väitellä vastaan. Minussa vain on sellainen ärsyttävä pihi-piirre, että aina kun näen jonkun tuhlaavan rahoja johonkin turhaan, alan laskea, kuinka monet kengät tai vaatekappaleet silläkin rahalla saisi köyhille lapsille ostettua. Mielummin käyttäisin ne rahat hyväntekeväisyyteen.

Viimeisen viikonlopun suunnitelmat ovat vielä auki. Vaihtoehtoja on monia. Viimeisen viikonlopun kunniaksi haluan tehdä jotain mieleenpainuvaa. Olemme miettineet helikopteriajelua, taivassukellusta/laskuvarjohyppyä ja lentosurffausta. Laskuvarjohyppy olisi kaikkein hulluinta, mutta se olisi täydellinen päätös Australian matkalleni. Voin jo tuntea ne perhoset vatsassani ja sen adrenaliinivirran sisälläni, kun lentokoneen ovet avataan ja pitäisi hypätä. Se olisi varmasti yksi jännittävimmistä kokemuksista. Pakko se on joskus kuitenkin kokea! Haluan tietää saanko sydänkohtauksen tai pyörrynkö jo lentokoneessa ennen itse hyppyä.

Vielä on muutama päivä aikaa päättää ennen kuin pitäisi varata paikka viikonlopulle. Toisaalta helikopteriajelu kauniin Australian luonnon yllä voisi myös olla aika siistiä. Aaron tosin on ollut helikopterin kyydissä useita kymmeniä kertoja tämän entisessä työpaikassaan. Se ei olisi siis molemmille niin jännittävä kokemus. Lentosurffaus taas näyttää hauskalta, mutta haastavalta. Ehkä me koitamme tänään tai viimeistään huomenna päättää, mitä aiomme viikonloppuna tehdä. Tärkeintä kuitenkin on, että saamme viettää sen Aaronin kanssa yhdessä.

Mieleenpainuvimmat treffit olivat deckchair-elokuvateatterissa ja gourmee ravintolassa näköalapaikalla. Darwinin deckchair-cinema on arvostelujen mukaan Australian upein elokuvateatteri. En kyllä yhtään ihmettele. Todella viehättävä paikka meren läheisyydessä, mutta kuitenkin puiden suojassa tuulelta. Upea kokemus katsoa valkokankaalta elokuvaa ulkona opossumien ja muiden eksoottisten luonnon äänien kuuluessa taustalta. Tuolit olivat kuin riippukeinuja, mutta vain tuolin muodossa. Niissä oli ihana löhötä ja oli vielä mukavampaa, kun toimme omat peitot ja tyynyt mukanamme. Aivan eturivissä oli muutamat säkkituolit riippukeinutuolien sijaan. Niissäkin olisi varmasti ollut kiva löhöillä, mutta halusimme hieman kauemmas elokuvaruudusta. Ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin kotoisan mukavaa  elokuvateatterissa. Tämä on varmasti yksi parhaista treffipaikoista, jos haluaa vain olla lähekkäin eikä ole tarvetta jatkuvalle jutustelulle.

Aaron vei minut viime viikolla paikalliseen pubiin lähes tunnin ajomatkan päähän Darwinista. Pubissa on joka keskiviikkona strippishow. Pubi oli tupaten täynnä porukkaa ja fiilis oli katossa. Yleensä en viihdy baareissa ilman, että juon vähintään muutaman drinksun. Humalaiset ihmiset vain ärsyttävät ja ahdistavat, jos on itse selvinpäin. Tällä kertaa minä olin kuitenkin aivan fine. Tuntui, että muutkin olivat vain muutaman kaljan linjalla eikä kukaan mitään örveltänyt. Tunnelma oli lämmin ja kaikki olivat messissä strippishown alkaessa. Strippari kierteli ensimmäiset biisit ihmisten joukossa antamassa lyhyitä sylitansseja randomeille. Seuraavat biisit hän nousi lavalle ja tanssi tangolla. Show oli todella magea! Tykkäsin siitä, kun strippari otti yleisön mukaan show'hun. Lopussa naisen otettua kaikki vaatteensa pois hän otti saippuaveteen kastetun pesusienen ja puristi vedet rinnoillensa. Tämän jälkeen hän meni kontillensa maahan pylly yleisöä kohden ja puristi saippuavedet pakaroidensa päälle ja sheikkasi pyllyä niin, että vedet roiskuivat ympäriinsä. Minusta show oli todella hieno enkä ole aikaisemmin vastaavaa nähnyt. Jännä, että upein näkemäni strippishow tulee vastaan Darwinin jossain puskapubissa, vaikka olen Miamissakin käynyt strippibaareissa. Wou.

Onko kellään kokemuksia laskuvarjohypystä? Voiko jo kahdessa metrissä korkeanpaikankammoa poteva ikinä selvitä siitä? :D

Deittailu Australiassa

Puolentoista kuukauden aikana olen ollut niin monilla treffeillä, että en meinaa enää edes pysyä laskuissa mukana. En ole aikaisemmin elämässäni kovin monilla treffeillä käynyt, kun olen aina sinkuksi tultuani löytänyt uuden miehen saman tien baarista. Lucky me! Or not? Deittailu on siis tullut tutuksi vasta täällä Australiassa ollessani. Minusta on ihan ok käydä useamman miehen kanssa treffeillä, kunhan tekee selväksi, ettei ole etsimässä mitään vakavaa suhdetta. Miehiä täältä nyt löytyy mistä vain. Naisia taitaa Darwinissa olla kolme kertaa vähemmän kuin miehiä. Tämä on siis ehdottomasti hyvä paikka deittailulle, kun ei ole niin paljoa kanssakilpailijoita haha. Suurimman osan treffiseuralaisista olen löytänyt Tinderistä ja pienen osan olen tavannut kotibileissä tai baarissa.

Mies A
Nämä olivat maailman surkeimmat treffit. Tiesin heti hänet nähdessäni, että tästä ei hyvää seuraa. Mies oli pitkä, mutta hän oli aivan liian laiha. Minullakin oli leveämmät hartiat kuin hänellä. No ajattelin antaa hänelle mahdollisuuden. Ei ulkonäkö kuitenkaan kerro vielä luonteesta paljoakaan. Viidessä minuutissa tuli kuitenkin selväksi, että me emme ole mikään hyvä tinder match. Ensimmäisenä hän ehdotti, että varataanko hotellihuone täksi yöksi. Juu en ole mikään huora, vaikka sellaisiakin varmasti tinderistä löytyy. En halua korkeakoulutettua miestä, mutta en myöskään halua miestä, jonka älykkyysosamäärä on sama kuin saappaalla. Tuntui, että hän oli niin jälkeenjäänyt yleissivistyksestä, että oikein itseäkin hävetti hänen puolesta. "Missä on venäjä?" "Onko teillä toinen raha?" Ei helvetti. Nämä treffit jäivät lyhyiksi ja haistatin kakat tinderille.

Mies B
Tämän miehen seurassa viihdyin todella hyvin. Olimme samanlaisia ja hän oli juuri minun tyyppinen mies. Alku alkoi hyvin, mutta muutamien treffien jälkeen mies muuttui hankalaksi. Olin sanonut, että haluan vain pitää hauskaa, mutta en ole valmis seurustelemaan, koska en ole vielä edellisen yli päässyt. Mies sanoi, että ei halua itsekään seurustella, mutta haluaisi olla enemmän kuin friends with benefits. Hän ei haluaisi kummankaan olevan kenenkään muun kanssa. Öööö eikö se ole juurikin seurustelua? Siihen loppui meidän tapailu.

Mies C
Tästäkin miehestä tykkäsin todella paljon. Oltiin käyty kaksilla treffeillä ja kolmannen kerran näimme baarissa. Tiesin miehen olevan kunnon badboy, jollaisista sattumoisin juurikin pidän. Tällä kertaa miehen jutut menivät kuitenkin vähän liian överiksi. Hän aiheutti kauheaa sekasortoa baarissa ja hakkasi toisen miehen sairaalakuntoon. Tämä kyseinen mies tanssi kanssani vähän liian lähekkäin eikä meinannut siirtyä, vaikka sanoin ainakin kolmeen kertaan. En kuitenkaan olisi toivonut hänen joutuvan sairaalaan. Tähän loppui myös tämän miehen tapailu. Ei olisi tarvinut hakata miestä sairaalakuntoon ja sellainen överi örveltäminen oli jo liian lapsellista minun makuuni.

Mies D
Tämän miehen kanssa olemme käyneet useimmilla treffeillä ja viettäneet paljon aikaa yhdessä. Hän on vienyt minua erilaisiin paikkoihin ja katsomaan nähtävyyksiä. Hän pyytää minua myös jatkuvasti illanistujaisiin ja kavereidensa kanssa mukaan hengailemaan. Hänen kauttaan olen myös tutustunut moniin muihin ihaniin ihmisiin. Viihdyn hänen seurassaan hyvin ja meillä todellakin klikkaa. Ongelmana tässä on se, että minä en tykkää hänestä enempää kuin ystävänä ja hän on kertonut olevansa ihastunut minuun. En kuitenkaan millään haluaisi lopettaa meidän juttua, kun ystävinä tulemme kuitenkin niin hyvin toimeen. Hän ei vain ole minun tyyppinen mies, joten haluan vain pysyä ystävinä.

Mies E

Miesstrippari. Ööö tarvitseeko muuta sanoakaan. Jatkamme kaverilinjalla. Ei ole minun tyyppinen mies.

Mies F
Tämän miehen tavattuani aloin uskomaan rakkauteen ensisilmäyksellä. Miten minä aina ihastun Amerikkalaisiin miehiin? Muistan vielä, kuinka olin ihastunut tyyliin neljään mieheen samaan aikaan jenkeissä asuessani. Pitää ilmeisesti nähdä tätä miestä nyt päivittäin, jotta voidaan mennä naimisiin ennen kuin tulen takaisin Suomeen ja pääsisin heti Suomessa täyttämään viisumipapereita. Hahah vitsi vitsi.

Kuvan miehet eivät liity tapaukseen.

Mitä mulmulille ja karvaperseelle kuuluu?

Aika on taas juossut niin nopeasti, ettei meinaa päivien perässä pysyä. Perjantaina minulla oli viimeinen päivä harjoittelua ja samalla päättyi koko koulutuksen toiseksi viimeinen harjoittelu.  Seuraavan harjoittelun jälkeen pitäisi olla jo täysin valmis perioperatiivinen sairaanhoitaja. Kääk! Paljon on vielä opittavaa ennen valmistumista. Tosin eihän sitä koskaan tule olemaan valmis sairaanhoitaja. Koskaan ei voi tietää kaikkea ja jatkuvasti täytyy kehittää tietämystään teknologian ja lääketieteen kehittyessä.

Olen taas näiden kahden viikon aikana käynyt kahdesti Tampereella tanssitreeneissä, jolloin olen myös Puikulaa nähnyt. Aika on mennyt niin nopeasti, että ikävääkään ei ole pahemmin ehtinyt potemaan. Tosin aina se ikävä salakavalasti sieltä nurkan takaa hyökkää juuri silloin kun pitäisi lähteä takaisin Turkuun. Viime tiistaina menin autolla treenihin Tampereelle ja jouduin lähtemään keskiviikkoaamuna viideltä ajamaan takaisin Turkuun. En millään meinannut saada itseäni sängystä ylös, kun Frank oli taas niin syötävän suloinen. Se yritti avata silmiään, mutta sai vain kulmakarvojaan kohotettua ylöspäin aivan kuin joku pikkuvauva, joka unenpöppöröissään yrittää heräillä. Soposoposopo.

Pari viikkoa sitten olimme Frankin kanssa Hopo x Jukanpojan demojulkkareissa metsästysmajalla jossain Tampereen rajan tuolla puolen. Oli ihan sairaan jäätävät bileet! Ensinnäkin rakastan underground räppiä yli kaiken. Paljon parempaa kuin joku radiossa soiva Geekki. Toiseksi, porukka oli juuri sellaista rennonoloista hakuna matata-lifestyleä elävää, että bileistä ei olisi saanut huonoja tekemälläkään. Suunnittelimme Frankin kanssa nukkuvamme ulkona riippukeinussa untuvamakuupussissa, mutta yöllä tulikin oletettua kylmempi ja ulkona nukkuminen jäi väliin. Metsästymaja oli niin upealla aukiolla erämaan keskellä, että olisi ollut ihana nukahtaa murun kainaloon kauniin tähtitaivaan alle.

Tässä vähän bileiden jälkitunnelmaa...

Viime viikonloppuna olimme Frankin kanssa treffeillä pyynikin näkötornilla. Kolme vuotta olen Tampereella kohta asunut enkä vielä ole Pyynikin näkötornilla käynyt. Huhhuh. Saa Tampere olla pettynyt minuun. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Pyynikin näkötorni on minusta aivan huippu treffipaikka, jos on vain lämmin ja aurinkoinen ilma, jotta voi istuskella kahvilan terassilla. Meillä kävi siinä mielessä huono tuuri, että oli kovin tuulinen päivä. Onneksi rakkaus lämmittää. hihii. Tornin huipulle kiivettyämme olin aivan paskat housuissa korkeanpaikankammoni takia. Kesti siis hetken aikaa ennen kuin uskalsin edes katsoa tornilta alas hahah. Ylhäältä päin katsoessa kaikki näytti tietysti aivan erilaiselta enkä meinannut tunnistaa mitään rakennuksia. Onneksi minulla oli Frank the navigator mukana. Treffit kruunasi kuuluisat uunituoreet näkötornin kahvilan munkit! Nams! 

Enää on vain kaksi viikkoa lähtööni Australiaan. Pikkuhiljaa alkaa vatsanpohjassa jännitys tuntumaan. Aion ottaa näistä kahdesta viikosta kaiken mahdollisen irti! Ihana keväinen ilma, viimeiset tanssiesitykset, ystävät ja Frank ovat näiden kahden viikon avainasemassa. Tietysti kaksi tenttiä ja opinnäytetyö ovat tunkeutuneet näihin kahteen viikkoon mukaan, mutta tällä kertaa olen osannut hienosti ennakoida ja yrittänyt tehdä kouluhommat ajoissa pois alta. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla ottaa hieman rennommin ja keskittyä muihin juttuihin. Maanantaina reggaeton-ryhmällämme on karnevaaliteemainen tanssiesitys Tampereen Fatladyssä. Tulkaa ihmeessä katsomaan, jos loco fiesta kiinnostaa! ;)

Ystävänpäivän kuuman kosteat tunnelmat

Vielä olemme yhdessä, vaikka onkin tullut keskusteltua paljon mahdollisesta erosta. Perjantaina kuitenkin hyppäsimme surusta iloon, kun vietimme Frankin kanssa päivän etuajassa ystävänpäivää. Olisin halunnut mennä ystävänpäivänä leffaan katsomaan Fifty shades of greyn, mutta lähes kaikki liput olivat Tampereelta loppuunmyyty. Toki eturivissä olisi ollut vapaita paikkoja, mutta meille pitkulaisille ei eturivi tullut kuuloonkaan, joten päädyimme siirtämään ystävänpäivän viettomme ajankohtaa. Eihän sillä päivällä oikeasti mitään merkitystä ole. Tärkeintä on se ystävänpäivän takana piilevä ajatus.

Menimme ensin romanttiselle illalliselle syömään sushia. Se olikin sitten vasta toinen kerta sushia elämäni aikana. Onneksi emme olleet ensitreffeillä. Sushin syöminen oli minulla vähän hakusessa. Unohdin pyytää tarjoilijalta haarukkaa, joten täytyi pärjätä aasialaiseen tyyliin kepuloiden kanssa. En ole koskaan oppinut syömään syömäpuikoilla. Sushi-rullistani ehti tippua puolet pois ennen kuin sain ne suuhuni. Yhdessä rullassa oli kalanmätiä. Arvatkaa vain miten ihanaa oli nälkäisenä saada ainoastaan yksi mätipallo kerrallaan puikoilla suuhun. Siinä vasta nälkä kasvoi. Ruoka oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Lopulta luovutin ja söin mädit Afrikkalaiseen tyyliin sormin. Päätin sitten huitaista loput sushit viisipiikkisellä haarukallani kokonaisina suuhun. Siinä olikin nähtävissä vuosisadan pallinaamakingi. Posket pursuivat, kun yritin saada jättimäistä järkälettä pureskeltua. Suupieltä pitkin valui ihanasti kalanrasvaa ja mätiä. Olen varmasti näyttänyt niin kauniilta ja hemaisevalta. Sushi-ravintola on kyllä viimeinen paikka ensitreffeille!

Oho kiva puolikalju töyhtöhyyppä! :D <3

Ruuan jälkeen kipitimme nopeasti leffateatteriin. Luulimme kerrankin olevamme leffassa ajoissa, mutta yllätykseksemme olimmekin viisi minuuttia myöhässä. Ei olla varmaan koskaan oltu leffassa ajoissa hahah. Olemme aina ne ärsyttävät viimeiset, jotka pujahtavat sisään juuri ennen mainosten loppumista ja itse elokuvan alkamista. Terveisiä vaan kaikille perjantain kello 17.20 Plevnassa Fifty shades of grey:n yleisölle. Tässä ilmoittautuvat kaksi myöhästynyttä. Myöhästymisen syy taisi tällä kertaa olla minun. Hups. Otin taas jäätävän kasan irtokarkkia, jonka valitsemisessa meni tovi. Se on aina niin tarkkaa puuhaa. Suuria päätöksiä kuitenkin kyseessä. Taas kerran minulla oli tuplasti enemmän karkkia kuin Frankilla. Tosi kiva olla suhteessa se herkkuperse.

Elokuva oli mitä odotinkin: erotiikkaa parhaimmillaan. Toki ymmärrän, että kaikki eivät tämän kaltaisesta erotiikasta pidä, mutta itselleni se on mieleen. Elokuva menisi helposti esileikkimateriaalista. En yhtään ihmettele, jos joidenkin vehkeet saivat kyytiä elokuvan aikana. Itse pidin elokuvaa lähes kiihottavampana kuin pornon katsomisen. Elokuvassa on tietysti se nurja puolensakin. Grey ilmiselvästi hyväksikäyttää Anastasiaa, on omistushaluinen ja määräilee Anastasiaa. Itse olen kokenut parisuhdeväkivaltaa ja tiedän miten hankalaa suhteesta on lähteä, kun toiseen on niin kiintynyt. Anastasialla ja Greyllä on kaikkea muuta kuin terve suhde. Elokuva laittaakin ajattelemaan, kuinka monet oikeasti kärsivätkään parisuhdeväkivallasta tai hyväksikäytöstä, mutta eivät uskalla lähteä suhteesta pois. Jollain tavalla elokuvasta jää fiilis, että tällainen hyväksikäyttö olisi ihan ok, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ymmärrän kuitenkin täysin, miksi elokuva on saanut paljon kritiikkiä. Se jollain tavalla provosoi hyväksikäyttöön.

Pallinaamaa parhaimmillaan.

Elokuva pistää myös miettimään tämän päivän seksikulttuuria. Minusta on hienoa, että elokuvassa tuodaan julki rakastelun toinen ääripää. Seksin ei aina tarvitse olla romanttista ja hellää koskettelua, vaan rajummatkin seksileikit voivat osoittautua toisten jutuiksi. Nainen saa olla avoimesti seksuaalinen olento. On täysin normaalia, jos miehelle antautuminen ja alistuvana osapuolena oleminen kiihottavat. Minusta elokuva kehottaa naisia rohkeasti toteuttamaan fantasioitaan ilman häpeää. Se antaa uskallusta olla avoimempi seksuaalisuutensa suhteen.

VAROITUS! Elokuvaa ei missään tapauksessa kannata mennä katsomaan ilman seksikumppania. Se voi helposti aikaansaada pientä kihelmöintiä jossain päin kehoa. Toisin sanottuna se voi saada halut heräämään. Kannattaa myös etukäteen katsoa bussiaikataulu, jotta bussista ei varmasti myöhästy. Elokuvan jälkeen sitä jostain kumman syystä onkin jo kiire ko(pe)tiin...

Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille ihanuuksille! 

Treffailua ja raskaustestejä

Juuri muutama viikko takaperin kirjoitin postauksen käyttämästäni luonnollisesta ehkäisymenetelmästä. Tietysti heti sen jälkeen jotain on mennyt pieleen, kun kuukautiseni ovat jo viikon myöhässä. Jokatapauksessa tein raskaustestin ja negatiivista näytti. Oli pakko mennä ostamaan vielä toinenkin raskaustesti, kun muistaakseni kuukautiseni ovat viimeksi olleet näin myöhässä viimeksi muutama vuosi takaperin e-pillerit lopetettuani. Jotain ihmeellistä hormonitoiminnanhäiriötä siis ilmeisesti. Nännitkin ovat niin hitokseen kipeet ja vatsa yhtä turvonnut kuin jalkapallo. Itkuisuutta unohtamatta. Väänsin tällä viikolla ensimmäiset kunnon rääynnät koko avoimen suhteen aikana. Syy oli ihan todellinen, mutta en olisi uskonut sen saavan minua itkemään ihan noin paljoa. Kaikki raskauden materiaalit olivat siis kasassa, mutta testi oli silti eri mieltä kanssani. Älkää käsittäkö väärin. Emme ole yrittämässä saada vauvaa. Vaikka minulla vauvakuume onkin, en silti olisi vielä valmis luopumaan nuoruudestani ja heittämään unelmia avustustyöstä pois liian aikaisen perheenlisäyksen takia. Kuukautisia siis odotellessa...

Olimme Frankin kanssa perjantaina joka kuukausittaisilla treffeillämme. Käymme treffeillä yleensä kerran kuukaudessa. Perjantaina kävimme syömässä Speakeasyssä. Ravintola ei ollut mikään överihienostopaikka. Minusta tärkeintä onkin se, että treffeillä saa omistaa sen ajan kokonaan kumppanille. Treffeillä keskitytään vain toisiinsa. Minusta on ihan parasta, kun saa kunnolla laittautua kumppania varten. Treffeillä käyminen on hyvää vastapainoa arjelle. Vietämme arkenakin paljon aikaa keskenämme, mutta treffeillä käyminen piristää kummasti suhdetta. Kävimme katsomassa uusimman Nälkäpeli-elokuvan. Itse pidin leffasta tosi paljon. Suosittelen ehdottomasti sitä, jos on aikaisemmista nälkäpeli-leffoista tykännyt.

Hauskaa sunnuntaita kaikille! 

P.S. Eilen rokotin 121 ihmistä kuudessa tunnissa. Say whaaaaaat. :D