Back to Africa

Viime viikonloppuna pidimme tapaamisen Keniassa olleiden tyttöjen kanssa. Olin tosiaan kolme kuukautta Keniassa viime helmikuussa. Afrikan reissustani en ole vielä kirjoittanut postausta, mutta ehkä sellainenkin tänne jossain vaiheessa vielä ilmestyy. Oli ihana nähdä tyttöjä pitkästä aikaa. Oltiin kuitenkin kolme kuukautta kämppiksiä. Kyllä siinä ajassa ehtii läheisiksi tulemaan. Asutaan kaikki eri puolilla Suomea ja on hankala löytää päiviä, jolloin kaikille sopisi nähdä. Kaikilla on kuitenkin omia menoja eikä junalla viitsi matkustaa vain muutaman tunnin näkemisen takia. Lauantaina saatiin kuitenkin suurin osa porukasta Tampereelle kasaan!

Muisteltiin Afrikan reissua ja kaikkia ihania asioita Afrikasta. Kaikilla on ikävä sitä kellotonta elämää ja hakuna matataa. Muisteltiin Afrikkalaisten ghetto booteja ja sitä uskomatonta twerkkaamista. Nauravia lapsia, hyvää ruokaa ja Teijan haparoimista. Ripulia, hyttysverkkoa ja puutteessa oloa on vähiten ikävä. Katsottiin Afrikassa otettuja kuvia ja videoita ja räkätettiin hauskoille muistoille. Tehtiin tortilloja ja mussutettiin herkkuja sidukoiden kera. Tinderit piippasivat sinkkunaisilla aina vähän väliä. Onhan Tampereella aivan erilaiset apajat kuin tukkukylissä. Tytöt halusivat tehdä minulle kiharat iltaa varten. Olin ihan kauhuissani. En osaa katsoa itseäni peilistä prinsessahiuksilla, niinpä salaa suoristin hiukset takaisin omaan muotoonsa. Sori Sanna. :D

Afrikkalaisnaiset twerkkaamassa ghetto bootejaan.

Yöllä mentiin Aussie baariin vähän rellestämään. Frank liittyi loppuyöstä seuraamme. Minun on hyvin vaikea olla edes yhtä vuorokautta ilman Frankkia. Alkuillasta mielessä pyöri, että tänään voisi yrittää bongata jonkun kivan boitsun baarista, kun kerta Frankin ja minun suhteemme sellaisen sallii. Lopulta kuitenkin aloin vain ikävöimään Frankkia kuumia miehiä etsiessäni eikä irtosuhteen etsimisestä tullut yhtään mitään. Edes kaikkein kuumimmatkaan miehet eivät sykähdytä samalla tavoin kuin Frank. On se ihmismieli ihmeellinen. Kaikki kielletty houkuttelee. Kun jotain sallitaan, sitä ei enää hamuilekaan.

Aamuyöllä baarista pois lähtiessämme kävimme vielä naggikioskilla ostamassa vähän krapulamättöä. Nakkikioskin myyjä oli uusi ja hän oli aivan pihalla. Hän ei muistanut tuotteiden hintoja ja pyysi meitä katsomaan ulkopuolella olevista kylteistä sapuskoidemme hinnat ja kertomaan hänelle. Hän teki minulle hotdogin, vaikka pyysin hampurilaista. Hän pahoitteli sekaannusta ja antoi hotdogin meille kaupan päälle. Hän muistutti lievästi meidän Kenialaista tarjoilijaamme. Kenialainen tarjoilija oli myös uusi. Hän sekoitti kaikkien tilaamat juomat, vaikka kävi muutamaan otteeseen tilauksen jälkeen vielä varmistamassa tilauksemme. Kun kysyimme vessaa, tarjoilija meni paniikissa rynkyttämään ensimmäistä vastassa olevaa oven kahvaa yrittäessään etsiä meille vessaa. Takahuoneessa ollessaan kuului kova pauke, aivan kuin joku olisi vähän kompuroinut. Laskua tuodessa kädet tärisivät ja hänellä oli ruokaa hiuksissa. Voi raukkaa. Se niistä tarjoilijoista.

Kerrankin meitsi on ainut normaali kuvassa!

Aamulla sain tytöiltä kovasti kehuja Frankista. Frankin kohteliaisuudesta, mukavuudesta, sosiaalisista taidoista ja huumorintajusta. Kehut saivat minut vielä enemmän varmemmaksi, että tästä miehestä täytyy pitää kiinni! Kiitos tytöt ihanasta viikonlopusta. Ootte ihan parhaita! Meillä saletisti natsaa!

Hassu Frank, osa 1

Frank nukkuu tyytyväisenä selällään, kunnes yhtäkkiä pää menee sivulta sivulle nopeudella 100m/s. Alan hihittää. Frank heräilee, hymyilee ja ihmettelee mitä minä nauran. Alan demonstroimaan Frankin äskeistä pään näytelmää. Frank sanoo: "Siinä oli kärpänen ja yritin huitoa sitä pois." Venla: "Ei siinä kyllä kärpästä näkyny." Frank: "Et sä nähnykää sitä, ku se oli mun vasemmalla puolella."


Olen herännyt puoli tuntia sitten meikkaamaan, pukemaan ja syömään kouluun lähtöä varten. Ennen kun menen ovesta ulos menen vielä sanomaan heippa nukkuvalle Frankille.
Venla: "Moikka kulta. Mä lähden nyt kouluun."
Frank: "Olit sä vielä täällä."
Venla: "En mä vielä lähteny."
Frank: "Olin peruuttamassa lusikkaan kun huomasin, että sä oot poissa. Mähän olisin voinu vaikka tippua (maailman suloisimmalla äänellä)." Niin överi söpö!


Venla: "Auuu mua ei saa purra."
Frank: "Nöf nöf. Kokeile purra sun korvaa."
Venla: (yrittää kaikin keinoin saada puraistua omaa korvaansa) "Se on mahdotonta."
Frank: "Eihän oo. Laita pää tyynyyn ja kuvittele meneväs nukkumaan. Sitten ku sun korva on nukahtanu voit hyökätä sen kimppuun!"
Venla: "Hahahahahaha kätevää."


Mietitään samaan aikaan toisistamme kolmea huonointa asiaa, jotka kirjoitetaan blogin parisuhdeterapiaa postaukseen. Kysyn Frankilta moneen kertaan onko sillä jo valmiina asiat. Joka kerta Frank sanoo, että ei ole vielä valmis. Lopulta kysyn tarvitseeko Frank apua minun huonojen asioiden keksimisessä. Frank vastaa: "Ei ku lista on niin pitkä, että en meinaa saada sitä loppuun asti." Hahah.


Venla: "Pussaa mua."
Frank: (pussaa otsaan)
Venla: "Eiku huulille."
Frank: "Aaa." (Laskee mun housuja alas.)
Venla: "Eeeei ku naaman huulille."
Frank: "Jaa mä ajattelin et olisin voinu pussaa sua kaksiin huuliin samaa aikaa."


Frank pesee samat pyykit aina muutamaan kertaan peräjälkeen. Pyykit unohtuvat ripustaa kuivumaan ja ripustamista voi taas siirtää muutamalla päivällä, kun pyöräyttää pyykkikoneen vielä kertaalleen. Tämä, jos jokin on laiskuuden huippu!



Frank pesee hampaita samalla kun ollaan suihkussa. Hammastahnaa lentää ympäriinsä ja sitä valuu pitkin partaa ja mahaa.
Frank: "Mä oon valmis."
Venla: "hahahahahah sulla valuu parrasta hammastahnaa."
Frank: "Ohops."

Ensimmäinen videopostaus

Meillä oli edellispäivänä kokkauspäivä. Päätettiin tehdä kanakeittoa. Oikein gourmee ruokaa! Hehe. Tykkään nykyään ottaa kuvia melkein mistä tahansa, nukkuvasta Frankyboysta aina luontokuviin saakka. Tietysti halusin myös napata muutaman kuvan meidän kokkitouhuista. Päätin mennä sieltä, missä aita on matalin, eli laitoin kameran hyllylle ja videokuvauksen päälle. Koneella pystyisi ottamaan videosta kuvia. Näin se olisi helpompi tehdä, kuin että olisi ottanut monta kuvaa itselaukaisimella. Minun kamerassani kun pitää painaa itselaukaisinta aina uudestaan jokaisen kuvan jälkeen. Tylsä vehje. Niinpä otimme videon, jossa pysähdymme monta kertaa poseeraamaan. Päätinkin julkaista koko videon, koska siitä tuli aika hauska, kun ei oltu suunniteltu varsinaisesti videon kuvaamista. Normaalisti en puhu kirjakielellä, mutta jostain kumman syystä videon alussa puhun ihmeen virallisesti. Hahah. Pitkän suostuttelun jälkeen sain Frankilta luvan videon julkaisemiseen. Suora linkki videoon on TÄSSÄ. Meidän ensimmäinen videopostaus! Ei oikeesti olla ihan noin noloja tai pimeitä.

The cooks.

Ollako vai eikö olla? -Sinkkuna vai parisuhteessa.

Sinkkuelämässä ja seurusteluelämässä on molemmissa hyviä ja huonoja puolia. Itse olen elänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna. Olen seurustellut kahden miehen kanssa ja tällä hetkellä olen avoimessa parisuhteessa. Jos sinkkuelämä ja parisuhde-elämä alkaa tökkimään, avoin parisuhde voi olla vastaus näihin ongelmiin.

Kun olin sinkku, kaipasin läheisyyttä ja sitä, kun voi käpertyä toisen kainaloon ja sanoa "minä rakastan sinua". Olin niin läheisyydenkipeä. Kaipasin syleilyä, halaamista ja pussaamista. Illalla ennen nukkumaanmenoa masensi ja tuntui siltä, että en koskaan löydä "sitä oikeaa". Yritin väsätä tyynyistä taakseni isoa lusikkaa, mutta se ei tuntunut lainkaan samanlaiselta kuin aito rakas poikaystävä-lusikka. Oli jotenkin haikea ja tyhjä olo. Tarvitsin sen lämpöpatterin taakseni ja käden, jota saisin rutistaa. Tietysti olin myös puutteessa ja kaipasin kunnon seksiä miehen kanssa, jota rakastaa. Yhden illan jutut ja panokaverisuhteet veivät pahimmat puutteet mennessään, mutta en silti kokenut saavani seksistä tarpeeksi. Parisuhteessa kumppanukset osaavat lukea toistensa ajatuksia ja molemmat tietävät sängyssäkin mitä toinen juuri sillä hetkellä haluaa. Sinkkuna voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisikin laaja ystäväpiiri. Monilla kavereilla on kuitenkin tyttö- tai poikaystävät ja he hengaavat usein keskenään. Kolmantena pyöränä oleminen on jotain niin kamalaa. Parisuhteen syvyys ja arkisuus tarjoavat parhaat puitteet keskustelulle ja maailman ihmettelylle. Sinkkuna kaipaa sitä, kun voi tekstata tai soittaa maailman tylsimmistäkin asioista poikaystävälleen. Poikaystävälle voi puhua kaikesta vertavuotavasta peräpukamasta avaruuden ääri-ilmiöiden pohtimiseen saakka ja hän kuuntelee. Häntä kiinnostaa sellaisetkin asiat, joita ystäviä ei ehkä kiinnostaisi. Hän jaksaa kuunnella (POIKKEUS: Jos on pelaamassa CS:sää tai änäriä), koska rakastaa sinua ja rakastaa kuulla ääntäsi.

Sinkkuelämässä on toisaalta taas hyviäkin puolia. Sinkkuna on enemmän aikaa viettää ystävien kanssa ja tehdä tyttöjen juttuja. Keskustelut ja juoruaminen miehistä ystävien kanssa on parasta aikaa. Sinkkuna ei tarvitse aamuisin lintsata koulusta sen takia, että vieressä on joku överi ihana rakkauspakkaus, jota ei millään halua jättää yksin sänkyyn. Sinkkuna ei tarvitse sitoutua mihinkään päätöksiin tai tulevaisuuden suunnitelmiin. Päätökset saa tehdä yksin, ei tarvitse tehdä kompromisseja ja kaikki maailman ovet ovat avoinna. Sinkkuna ei tarvitse stressata parisuhteen kuumottavista kysymyksistä: "Onko suhteella tulevaisuutta?", "Rakastaako hän minua ikuisesti?". Baari-iltoina saa vapaasti flirttailla niin monen miehen kanssa kuin sielu sietää eikä tarvitse stressata sitä, että kiinnostusta herättävän miehen kanssa ei voi edetä ajatusta pidemmälle. Pilkun tullessa mukaan saa napata herkullisimman miehen ja harrastaa koko aamuyön kiihkeää ja intohimoista känniseksiä. Joka ilta saa mennä kenen tahansa luo yöksi pussailemaan ja harrastamaan aikuistenjuttuja. Se vasta jännää on! Tylsän hetken tullen koulussa tai bussissa saa napata puhelimen käteen ja alkaa siirtämään miehiä raksiin ja sydämiin Tinderissä. Harva suhde varsinkaan nuorena kestää. Sinkkuna siis välttyy kamalilta sydänsuruilta. Moni parisuhde päätyy jatkuessaan yhteen muuttamiseen. Sinkkuna saa omaa aikaa ja tilaa juuri silloin kun sitä tarvitsee ja juuri niin paljon kuin sitä haluaa. Sinkkuna ei myöskään päästä itseään repsahtamaan. Pitäähän itsensä pitää hyvännäköisenä toisille sinkkukokelaille! Silloin tällöin sinkkuelämä vituttaa, mutta siihen ei ainakaan koskaan kyllästy. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus metsästää lisää sinkkuja!

Parisuhteen ensimmäinen vuosi on täydellistä aikaa. Tunne siitä, että minne tahansa meneekin minua odottaa aina joku takaisin. Tuntee, että minusta välitetään ja minä olen tärkeä. Toista oppii ymmärtämään ja tuntemaan paremmin. Rakkaus syvenee. Seksi on intohimoista ja nautinnollista. Joka yö saa nukahtaa oman kullan kainaloon ja herätä ihanan tuhisijan vierestä. Muutaman vuoden päästä toisen naama alkaa pikkuhiljaa vituttaa. Toisen huonot puolet tulevat esiin. Seksistä tulee rutiininomaista eikä se ole enää niin kuumaa tai intohimoista. Halut laskevat ja seksiä harrastetaan huomattavasti vähemmän kuin seurustelun alkutaipaleella. Jompi kumpi alkaa kuolata toisen naisen/miehen perään. Yhdessä ollaan ainoastaan tavan vuoksi. Kuulostaako tutulta? Itselläni tästä ei ole kokemusta, sillä en ole seurustellut niin pitkään paitsi kaukosuhteessa, joka on taas aivan eri maailmansa. Siitä joskus myöhemmin lisää. Näin minä kuitenkin kuvittelisin tilanteen menevän. Seksi ei ole enää tarpeeksi tyydyttävää ja apua lähdetään hakemaan vieraista. Luottamus kaatuu ja koko suhde tasapainottelee kallion kielekkeellä. Sinkkuelämää alkaa ikävöidä, mutta toisesta on niin riippuvainen, että ero tuntuu mahdottomalta.

Tähän kaikkeen löytyy ratkaisu avoimesta suhteesta. Avoimessa parisuhteesa saa pitää kiinni sinkkuuden villistä menosta ja tarpeen tullen palata takaisin kumppanin kainaloon kehräämään. Avoin parisuhde ei kuitenkaan sovi kaikille sen herättämien uusien vieraiden tunteiden takia. Minun kokemuksistani avoimesta parisuhteesta voit lukea lisää tästä linkistä. Parisuhteessa ongelmien tullessa vastaan tulisi niistä jutella kumppanin kanssa. Kaikkia asioita ei kuitenkaan pysty kahdestaan ratkaisemaan, kun asiat tuntuvat ylivoimaisen hankalilta. Tällaisissa tapauksissa voi harkita esimerkiksi tauon pitämistä tai pelkkää aikalisää. Tauko avaa silmiä ja pääsee perille omista ajatuksistaan ja siitä, mitä elämältään haluaa. Tauon ja aikalisän määrittelee jokainen pariskunta yhdessä. Tauon sijaan voi myös harkita ammattiapua esimerkiksi parisuhdeterapiaa. Kaikille sinkuille sanon vinkiksi, että älkää stressatko sen oikean löytämisestä. Nauttikaa sinkkuudesta vielä kun voitte!

Kun tyttöystävällä on krapula

Frankilla on harvoin krapulaa, vaikka olisi juonutkin litroittain alkoholia. Minä taas olen tehnyt eksperimentaalisia kokeita omasta viinapäästäni ja olen tullut tulokseen, että yli kahdeksan annosta juodessani laatta alkaa lentää ja seuraavan aamun krapula on taattu. Jos annosmäärä pysyy alle kahdeksassa ja alle puolet annoksista on raakaa viinaa ei krapulaa pitäisi tulla. Jokatapauksessa aina minä käyn hitaalla seuraavana päivänä eikä mistään meinaa tulla mitään.

Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minä en ole tossuttaja ihmisiä. Lukuunottamatta pikkuveljieni tossuttamista, mutta eikö pikkuveljien tossuttaminen ole isosiskon oikeus ja velvollisuus? Minun ja Frankin suhteessa Frank on se osapuoli, joka tossuttaa. Tosin sitä tapahtuu melko harvoin ja sen sattuessa sanon yleensä asiasta Frankille suoraan.

Viime lauantai iltana tuli taas juhlittua hieman liian kovaa, josta sunnuntainen krapula minua muistutti. Herättiin tunniksi kahden aikoihin. Oli niin helvetinmoinen päänsärky, että en meinannut sängystä ylös päästä. Pyysin Frankilta luvan hänen tossuttamiseensa ja siitä se sitten lähti. Roolimme vaihtuivat. Minä pääsin tossuttajan rooliin. Ensin pyysin lasin vettä ja buranaa. Vähän ajan päästä tarvitsin tilinumeroni, jonka minun piti lähettää työnantajalleni. Sitten pyysin apua yhden sanan etsimisessä. Se oli mennyt jonnekin aivojeni kaukaiseen nurkkaan piiloon. Ei kauaa mennyt, kun taas laitoin Frankin hommiin. Tarvitsin ruokaa. Frank lähti väsäämään minulle leipiä. Kohta minulle tuli taas jano ja munuaiset kävivät hitaalla, joten tarvitsin taas lisää vettä. Päänsärky ei vaan tuntunut helpottavan. Käskin Frankin mennä kastelemaan pyyhkeen kylmän veden alla ja laittamaan sen otsalleni. Se onneksi hieman helpotti oloani, mutta ei tarpeeksi. Vesi valui pitkin tyynyä, joten tarvitsin taas kuivan pyyhkeen. Suussa maistui paska. Pyysin Frankkia pesemään hampaani. Siitä ei tullut mitään, joten pyysin purkkaa. Jo alkoi hengittäminen tuntua helpommalta, kun suussa maku vähän normalisoitui. Morfiinia ei ollut tarjolla, joten käskin Frankin tuottaa minulle sisäistä dopamiinia, joka ehkä helpottaisi päänsärkyyn. Pikkuhiljaa siinä Frankin silitellessä ihoani nukahdettiin molemmat tyytyväisinä ja Frank helpottuneena. Nukuttiin yhteensä sellaiset 14 tuntia.

Sellainen oli tämän tossuttajan viime sunnuntai. Terveisin krapulapeikko, joka ei juo enää ikinä.

P.S. Katotaan vaan, niin tänään lähden taas bailaamaa.

Parisuhdeterapiaa

Päätettiin eilen pitää pieni parisuhdeterapiatuokio, jossa kerrottiin toisillemme kolme ärsyttävintä tai huonointa asiaa toisistamme. Tekee välillä hyvää saada kaikki negatiivinenkin sanottua toiselle suoraan. Keskusteluhetken vastaisena yönä nukuttiin tosin erillään eri puolilla sänkyä omien peittojen kanssa mahdollisimman kaukana toisistamme... Hekoheko. Terveisin sarkasmi.

Venla Frankista

1. Välillä ärsyttää Frankin välinpitämättömyys asioita kohtaan. Välillä Frank valvoo yömyöhään, vaikka tietää aamulla olevan aikainen herätys kouluun. Yleensä Frank nukkuu pommiin, jos on valvonut edellisiltana myöhään enkä minä ole Frankkia erikseen herättämässä. Koulusta on muutenkin annettu jo varoituksia Frankin myöhästelemisestä. Frank on muitakin asioita kohtaan välinpitämätön. Esimerkiksi bileet saattavat tulla ennen vuokranmaksamista, vaikka vuokran eräpäivä olisi seuraavana päivänä ja tilillä on rahaa ainoastaan jompaan kumpaan. Frankilla on siis vielä varaa aikuistua.

2. Niin kuin kaikki tuntemani miehet on Frank myös siivouksen suhteen samanlainen. Itse olen siivoushullu ja lähes neuroottinen asioiden järjestyksessä pitämisestä. En tietenkään vaadi mieheltäni samaa neuroottisuutta, mutta olisi ihan kiva ettei joka aamu tarvitsisi kompastua johonkin vaatekasaan mennessäni vessaan. Olisi myös kiva, että Frank tiskaisi omat tiskit eikä jättäisi kaikkea perussiivoomista minun vastuulleni.

3. Jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa niin poliittisesti kuin uskonnollisestikin. Välillä ärsyttää, kun Frank yrittää syöttää minulle poliittista soopaansa. Itse luen uutiset aina kriittisesti enkä usko läheskään kaikkea mitä lehdissä sanotaan. Frank taas ei lue tavallisia lehtiä ollenkaan, vaan jotain nettiartikkeleita ja väittää lukemansa jälkeen, että kaikkien minun lukemani asioiden takana on salaliittoteoria. Se ärsyttää minua suunnattomasti. Salaliittoteoriatkin pitää ajatella kriittisesti. Minusta saan uskoa mihin haluan.

Frank Venlasta

1. Ei niin tärkeiden asioiden stressaaminen. Venlan pelihousut repeää (ei kuitenkaan mäkätä tai suutu), kun pyyhe ei ole pistetty oikeaan paikkaan kuivumaan tai kun korut eivät ole järjestyksessä oikeissa minigrip pusseissa oikeassa laatikossa.

2. Mua sapettaa se, että Venlaa ei kiinnosta politiikka lainkaan. Venla on hyvin kiinnostunut avustustyöstä, mutta ei ole koskaan selvittänyt, mistä syystä asiat ovat kehitysmaissa niin kuin ne ovat. Useat johtuvat poliittisista päätöksistä.

3. Venla on tuuliviiri. Aina ennen kauppaan menoa suunnittelemme, mitä ostamme. Mietintään saa varata puoli tuntia aikaa: teemmekö makaronilaatikkoa vai pastaa. Päätöksenteon jälkeen Venlan mieli vaihtuu samantien. Matkalla kauppaan päätös muuttuu vielä useaan kertaan. Kaupassa sama väittely jatkuu, kunnes päätän itse mitä otamme. Mulla menee kymmenen minsaa kaupassa. Venlalla menee tunti koko kauppareissuun ja lopulta päätyy ostamaan vain jogurtin, banaanin ja omenan. Kotona se ihmettelee miksi kaappi on ihan tyhjä.

Ranen ensimmäinen postaus

Tervehdys, mun nimi on Frank. Asia on ehkä tullut aikasemmissa Venlan postauksissa selväksi. Yritän tähän nyt jollain lailla avata mikä, missä ja kuka olen. 

Olen 15 vuotiaana alkanut seurustelemaan ekan kerran. Siinä suhteessa vierähti 3,5 vuotta, kihloihinkin kerkesin. Sitten menikin sukset ristiin ja uudet kujeet olivat edessä. Eipä siinä kauan nokka tuhissut. Taisi mennä jopa muutama kuukausi, toiminnan mies kun olen. Tadaa, taas seurustelin. 

Lähdin inttiin rekkakorttia hakemaan. Tämä oli ainoa syy mennä sinne ja ainoa hyöty koko armeijasta. Muuten armeija on "aikuisten" leikkikoulu, jossa opetellaan pystyttään telttaa, käyttään vaarallista kirvestä ja petaamaan sänky. Joku joutuu jopa siivoamaan. Joku tekee sitä ensimmäistä kertaa. 

Armeija loppui ja reservin aurinko paistoi kirkkaasti hienäkuisessa Suomessa. Elämänmuutos oli tapahtunut. Vakityöpaikka rekan ratista. Erokin tuli tässä kohtaa, ei haitannut. Tuntu hyvältä. Töitä tehden meni puoli vuotta eteenpäin. Mitään kummallista ei tapahtunut. BOOM, uusi vuosi ja taas aloin seurustelemaan. Tässä vaiheessa pieni linnunpoika otti siivet alleen omasta turvakolosta porukoilta ja lähti maailmalle. Muutto toiseen kaupunkiin. Koko ikäni asunut pienellä paikkakunnalla. Pienissä piireissä elänyt. Yhtäkkiä löytää itsensä Tampereelta asumasta rivitalosta naisen kanssa. Ahkerana työmiehenä sain oikein mukavan suuruisia tilejä. Alkoi alkoholi maistua ja kaupungin yöelämä tuli tutuksi. Ei jäänyt oikein aikaa muulle kuin työlle ja viihteelle. Puoli vuotta siinä meni ja ero tuli. 

Muutama vuosi tuli juostua baareissa ympäri Suomea. Tonneja paloi rahaa niillä reissuilla, aivosoluja tuhoutui nuoruudenkin edestä, mutta ennen kaikkea sain mitä hain! Sain teinivuodet kiinni! Sitten tapasin tämän vembulan, huhhuh... Damn girl! Tavattiin Tampereen baarissa kuuman kosteana kesäisenä yönä. Tapasin iloisen ja avoimen nuoren naisen. Höpöteltiin jokunen tovi baaritiskillä ja vaihdetiin numerot. Mun piti seuraavana päivänä lähteä töihin kohtuu aikasin, niin piti lähteä aikasemmin kotiin ja lopettaa juominen. Alettiin viestittelemään useasti ja parin viikon päästä nähtiinkin jo. Rekkamies kun olen, niin tietenkin hain Venlan ekaa kertaa kyytiin rekalla. Venlan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Olin sanonut että tuun rekalla ottaan kyytiin. Venla ei osannut arvata, että tulin oikeasti isolla rekalla enkä millään pikku kuorma-autolla, eikä Venla ollut aikasemmin ollut rekan kyydissä. Koko loppu työpäiväni höpötettiin niitä näitä eikä hiljaista hetkeä ollut. 

Yli kaks vuotta sinkkuelämää takana. Sinä aikana on elämä muuttunut paljon. Asun poikamies boksissa, olen avoimessa suhteessa ja koulussa. Mitään näistä en olisi muutama vuosi takaperin voinut kuvitella tapahtuvan, ainakaan avointa suhdetta. Toisaalta ihmettelen, miksi ihmeessä en ole aikasemmin tehnyt näitä ratkaisuja. 

Olen oppinut paljon menneistä ajoista. Kuitenkin kuusi vuotta seurustelua takana, kihlatkin. Olen pitänyt itseäni aina yhden naisen miehenä, olenkin sitä. Jos vertaan tämän hetkiseen tilanteeseen, eli avoimeen suhteeseen, muutos minussa on ollut valtava. Avoin suhde kuulostaa monista, ettei toisesta osapuolesta välitetä yhtä paljoa kuin normaalisuhteessa. Se on kuitenki pötyä! Minun mielestäni tässä suhteessa toisesta välitetään enemmän. Tätä suhdetta rakennetaan järjellä ja tunteilla, ei pelkästään tunteiden mylleryksessä. Kun avointa suhdetta tarpeeksi kauan rakentaa uskon, että siitä voi saada luotua pysyvän suhteen -kestävän ja vahvan. Tässä suhteessa kokee niin paljon suoremmin esim. mustasukkaisuuden tunteet. Ne voidaan yhdessä käsitellä, puhua ja vahvistaa luottamusta toisiimme. Myöhemmässä vaiheessa, esim. jälkikasvua miettiessä on hyvä vakiintua ja liittyä seurustelevien porukkaan.

Tiivistettynä= Avoinsuhde antaa mahdollisuuksia geeneihin kirjoitettujen viettien laannuttamisen tässä hektisessä maailmassa, vaikka olisi löytänyt sen, jolle sydän kuuluu. Joutsenet harkitsee pitkään ennen kun sitoutuu. Sitoutuessaan suhde on elinikäinen. Mulla on tunne, että oon löytäny sen oikeen. Suhdetta kuvaa mun mielestä joutsenpariskunta.

Ransu <3 Vembula

Kun rakkaus ei olekaan molemminpuolista

Olen seurustellut kahden ihmisen kanssa elämäni aikana. Rakastin heitä kumpaakin. Rakastan toista edelleen hyvänä ystävänä. Olen ollut useampaan mieheen rakastunut, vaikka virallisia seurustelusuhteita on ollut vain kaksi. Olen aina rakastunut helposti ja ihastunut vielä herkemmin. Olen kokenut sydänsuruja, vaikka usein sydänsurut ovat johtuneet jostain aivan toisesta syystä kuin rakkauden vastakaiun puuttumisesta. Joskus vain ei ole ollut oikea aika tai paikka jatkaa rakastumisesta seurusteluun. Ihastumisia on ollut pilvin pimein.

Yli vuosi sitten tapasin Frankin. Ihastuin häneen saman tien. Ensimmäiset asiat, joihin ihastuin olivat pituus, huumorintaju ja rento elämänasenne. Aloin rakastaa häntä noin kahden kuukauden päästä ensimmäisestä tapaamisestamme. Rakkauden tunnustaminen on ollut minulle aina helppoa. Kerroin rakastavani Frankkia heti kun koin tuntevani niin. Frank ei tuntenut samoin. En saanut rakkaudelle vastakaikua. Ystäväni sanoivat minulle, että älä hullu mene sanomaan rakastavasi häntä, kun tiedät että hän ei koe samoin. En ollut tässä vaiheessa vielä varma rakastinko häntä pelkästään ystävänä vai oliko rakkaus vielä syvempää kuin ystävää kohtaan tuntemani rakkaus.

Olin tietysti pettynyt, kun Frank ei tuntenut samoin. Se ei silti poistanut rakastumisen tunnetta kehossani. Olen aina ollut tarmokas ja päättäväinen ihminen. Jos jotain olen halunnut, olen tehnyt kaikkeni sen saamiseksi enkä koskaan luovuttanut. Olen lähes aina saanut ihastumiselleni/rakastumiselleni vastakaikua. Torjutuksi tuleminen oli minulle vieras tunne. Se muistutti kuitenkin hyvin paljon tunnetta, joka minulla oli silloin, kun koin parisuhdeväkivaltaa ja tunnetta kun jouduin jättämään poikaystäväni Yhdysvaltoihin muuttaessani takaisin Suomeen. Toisaalta taas se tuntui aivan erilaiselta. Se antoi minulle voimaa taistella tie toisen sydämeen. En halunnut luovuttaa. Mietin myös oliko taistelussa mitään järkeä. Kahdessa kuukaudessa Frank oli jo nähnyt paljon minua, eikä omaa luonnetta voi lähteä muuttamaan. Jos toisen luonne ei nappaa, ei sille vain mahda mitään. Tapasimme Frankin kanssa kesä-syksyllä, jolloin oli vielä hienot ilmat ja alkoholin kittaaminen oli muodissa. Frank ei ole koskaan pitänyt minusta humalassa. Onhan se totta, että käyttäytymiseni muuttuu aika radikaalisesti humalassa. Muutun muutaman vuoden nuoremmaksi ja muistutan teini-ikäistä, joka on ensimmäisen kerran koskenut alkoholiin.

Onneksi talvi tuli pian ja bileviikonloput harvenivat. Olimme henganneet Frankin kanssa tiiviisti yhdessä. Ihastus oli molemminpuolista, mutta edelleenkään Frank ei rakastanut minua. Olin jo tottunut siihen ja asia oli minulle ok. En yrittänyt saada Frankkia rakastumaan minuun ja ajattelin, että tässä fuckbuddy-suhteessa on hyvä olla. En muutenkaan halunnut seurustella. Pystyin keskustelemaan Frankin kanssa tunteistani ja Frank tiesi, että olin tähän rakastunut. Vuosi vaihtui ja kolmen kuukauden Afrikanmatkani alkoi olla käsillä. Hyvästelin Frankin Helsingin lentokentällä.

Onneksi Afrikassa toimi silloin tällöin netti ja pystyin olemaan kontaktissa Frankkiin. Ikävöimme molemmat suunnattomasti toisiamme. Frankilla oli varmasti vielä kovempaa aikaa, kun hänellä jatkui normaali arki Suomessa, mutta ilman minua. Minulle kaikki oli sentään uutta. Näin asioita, joita en tule ikinä näkemään Suomessa. Jokainen päivä oli omalla tavallaan jännittävä. Muutaman viikon päästä lähdöstäni Afrikkaan Frank kertoi rakastavansa minua. Se tuntui hyvältä. Epäilin silti koko kolmen kuukauden ajan jatkuisiko rakkaus, kun palaisin takaisin Suomeen. Jos tämä olikin vain Frankin tapa kertoa ikävästä ja painosta sydämellä.

Tässä kuitenkin ollaan. Kahdeksan kuukautta koettu molemminpuolista rakkautta. Rakastuminen on syventynyt minun osaltani vuoden aikana hurjasti. Tuntuu, että päivä päivältä rakastun häneen vain enemmän ja enemmän. Rakastumisella sanotaan olevan neljä eri vaihetta. Uskon avoimen suhteen pitävän meidät pitkään ensimmäisessä vaiheessa ja alkuhuumassa. Toiseen ei kyllästy niin helposti. Mitä tästä tekstistä opimme? Rakkaus ei aina ole rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkauden pystyy rakentamaan. Kun rakkaudelle rakennetaan vankka pohja voi se silloin kestää pidempään.

Peruna viinikellarissa

Viikonlopun jälkeen ei runosuoni ole millään puhjennut kukkaan. Kerron siis alkoholin ja juhlan täyttämästä viikonlopustamme lyhyesti kuvien kautta. 

Toisilla personal trainer, mulla personal urheiluhieroja.

Nam.

"Miten tää kone toimii?"

"Mulla on tänään nimpparit!"

"Mmmm hyvää kakkua!"

Frankin nimipäiväkakku.

Jujun keikalla Hämeenkyrössä.

Urheiluhierontaa.

Koirahierontaa.

"Wihiiii mä oon raketti!"

Muista aina elää hetkessä!

Toinen näistä on feikattu. Mitä veikkaatte?

Venla sydän Frankki. Puspus.

Nyt alkaa bileet ja Venlan absolutismi vaihtuu känniääliötismiin.

Kurkusta alas!

"Hei jou me ollaan kännissä."

Infected mushroomin keikalla Pakkahuoneella.

Infected mushroom. Sairaan hyvä keikka!

Ilon täyteistä viikkoa kaikille! :)

Yksi kuukausi ja pallinaamateoria

Huomenta krapulapesäkkeet! Itselläni ei krapula päässyt tänään yllättämään, kun kerrankin otin bileet vähän rauhallisemmin. Olimme katsomassa Frankin kanssa Jujua Hämeenkyrön Venttiilissä. Oli kyllä hyvä keikka, vaikka olisihan se voinut pidempikin olla. Nyt ollaan Frankin sukulaisten luona. Frankilla on muutama hierontakeikka. Minä kirjoitan sillävälin tämän päivän postauksen.

Tänään on blogini yksi-kuukautis syntymäpäivä. Selkeästi luetuin postaus on ollut Avoin suhde koetuksella. Siinä on lukijoita ollut yli 1500. Toiseksi luetuin on ollut Avoin parisuhde ja kolmanneksi luetuin Kakka. Muissa postauksissa on keskimäärin ollut lukijoita muutamia satoja. Vajaa puolet lukijoista on tullut facebookin kautta ja yli puolet lukijoista googlen, blogilistan tai jonkin muun linkin kautta. Edelleen hieman etsin blogini pääteemaa. Avoimesta parisuhteesta on lukijoilla ainakin kiinnostusta lukea ja minulla kiinnostusta kirjoittaa. Alun perin blogini oli tarkoituksena pyöriä seksuaalisuuden, parisuhteen ja seksin ympärillä. Nyt olen vain rönsyillyt siellä täällä. Yritän tästä eteenpäin painottaa enemmän näihin aiheisiin. Sain myös Frankin suostuteltua mukaan kirjoittamaan muutamia blogitekstejä. Mukava saada molempien näkökulmia näkyviin blogikirjoituksiin. 

Kuukausi sitten tein blogini. Blogin nimeksi tuli kukapelkaapallinaamaa. Mietin nimeä pitkään. Nimivaihtoehtoja oli mm. maailmaonsun, pallinaamalaiffii, kukapelkaaaikavarasta, jaatavakhylli, jattikulli, lautojajabanaaneja, aavavagina, pallinaamateoria, hakunamatatavenla, wempula, wemlanlaiffii, wemlavaigorilla, wemla. Päädyin nykyiseen nimeen sillä perusteella, että halusin nimen olevan yhtä pimeä kuin itse olen ja halusin nimen jäävän mieleen.

Pallinaama-sana tuntuu olevan kaikille Tamperelaisille mystinen asia. Minä kun olen Turkulaisena tottunut kutsumaan isoposkisia babyfaceja pallinaamoiksi. Vanhempanikin kutsuvat minua pallinaamaksi eikä se ole mitenkään erikoinen asia. Tämän postauksen lopussa kuva siitä miltä kolme pientä pallinaama-sisarusta näyttävät vierekkäin. Kuva on otettu vuonna nakki, mutta samat pallinaamat täällä edelleen luuraa. 

Päätin vielä mielenkiinnosta googlettaa pallinaama-sanan ja hämmennyin totaalisesti. Suomi sanakirja määrittelee sanan "pallinaama" (halventava) pyöreänaamaisesta (tyhmästä) ihmisestä. "...Jos Pate pallinaama vetää kaks litraa pirtua ja ämpärillisen pillereitä ja rupee näkeen näkyjä ja lyö mua lapiolla päähän ja leikkaa mattoveitsellä multa munat irti, niin kyllä se sattuu niin vitusti. Ei se lievennä ainakaan mun haaroja tippaakaan, vaikka Pate ois kuuden promillen kännissä ja pilleripölyssä." Ehkä alankin pikkuhiljaa ymmärtää, miksi tamperelaiset katsovat minua kieroon kutsuessani jotakuta pallinaamaksi.

Kaksi pikku possua ja yksi iso paha susi.

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? -Omaa polkua etsimässä

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? -Siinä kysymys, johon en ole useiden vuosien mietinnän jälkeen vieläkään saanut vastausta. Olen yläkoulusta asti ollut aivan hukassa, mikä minusta tulee isona. Ammatinvalinta on ollut minulle hyvin haastavaa. Edelleenkään en tiedä, mikä minusta tulee isona. Onneksi sairaanhoitajan opinnot ovat jo kovaa vauhtia lähestymässä loppuaan. Sairaanhoitajan koulutuksessa on se hyvä puoli, että koulutus on lyhyempi kuin lääkärin koulutus ja pääsisin jo nuorena sota-alueelle tai pakolaisleirille töihin. Jos opiskelisin lääkäriksi, en välttämättä koskaan päätyisi kehitysapuun ulkomaille. Lääkäriksi valmistuttua on jo vanhempi ja alkaa suunnitella perheen lisäystä. Työkokemustakin pitäisi saada.

Jokapuolelta kuulee, kuinka sairaanhoitajat vihaavat työtään. Sairaanhoitajat ovat alipalkattuja. Sairaanhoitajat ovat kunnon bitchejä, jotka eivät osaa muuta kuin haukkua toisiaan ja puhua paskaa toisten selän takana niin paljon kuin sielu sietää. Sairaanhoitajat katsovat potilaita alaspäin ja hoitajan vastaanotolle tullessa vastaukseksi saa vain nyrpeän katseen ja "Ota panadolia". Naisvaltainen ala ja sen huomaa. Ala, jossa työpaikkakiusaamista on eniten. Henkisesti ja fyysisesti raskas ala, josta ammatinvaihtoja tapahtuu usein. Kaiken tämän olin kuullut ja nähnyt ennen kuin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Miten ihmeessä innostusta vielä riitti tällaisen kuuleman ja näkemän jälkeen? 

Possun dissektiota yhdysvalloissa vaihto-oppilasvuonna.

Sairaanhoitajan ammatti avaa monia ovia. Jatkokoulutusmahdollisuuksia on paljon. Ulkomaille on helppo lähteä sairaanhoitajan paperit kourassa. Sairaanhoitajat työllistyvät useisiin erilaisiin työtehtäviin. Sairaanhoitajana voi olla töissä sairaalassa monilla eri osastoilla, leikkaussalissa, vanhainkodissa, vuodeosastoilla, teho-osastolla, ensiavussa, kotihoidossa, psykiatrisessa sairaalassa, päihdeklinikoilla, työterveyshuollossa, poliklinikalla, lastenkodissa, vankilassa, koulussa, puolustusvoimissa, laboratoriossa tai erilaisissa yksityisissä firmoissa kuten lääkefirmoissa. Vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on paljon. Sosiaali- ja terveysalalla työllistyy yleensä hyvin. Suomalainen sairaanhoitajakoulutus on myös arvostettu muualla maailmalla.

Vaikka sairaanhoitajan työ on vastuullista, en koe sen olevan tarpeeksi haasteellista. Kaipaan haasteita ja toimintaa. Tylsistyn asioihin liian helposti. Ihmisten auttaminen on ollut minulle aina tärkeää. Kaipaan myös liikkumista ja toimintaa. Ambulanssityö voisi sopia minulle, mutta toisaalta Suomessa suuri osa ensihoitajien työkeikoista on vain potilaiden siirtoa paikasta A paikkaan B. Se vasta tylsää olisikin! Afrikassa sairaanhoitajan työ oli juuri sitä mitä työstäni kaipaan! Vaikka aivosoluni yleensä käyvät hitaalla, pidin nopeatempoisesta työstä. Tehopotilaita, akuuttihoitoa, elvytystä, haasteita, adrenaliinia, vastuuta, nopeaa toimintaa jne. Haasteita ja improvisointia oli päivittäin. Esimerkiksi miten tehdä dreeni? Vastaus: Leikataan tippaletkusta letku ja laitetaan kumihanska päähän, johon eritteet valuvat.

Kun ihmisen anatomia ja fysiologia alkoi yläkoulussa, olin täysin varma, että haluaisin ammattiin, jossa voisi tutkia ihmisen rakennetta ja toimintaa vielä syvällisemmin. Koska suvussani oli lääkäreitä, uskoin, että jatkaisin perinnettä ja vielä minustakin tulisi jonain päivänä lääkäri. Lukion aikana päätökseni ammatin suhteen vaihtelivat lähes viikoittain. Saatoin olla muutaman viikon täysin varma, että haluan lääkäriksi, kunnes seuraavalla viikolla päätinkin haluavani kätilöksi. Mieleni muuttui jatkuvasti. Kaiken kaikkiaan pohtimiani ammatteja olivat kätilö, opettaja, sihteeri, sairaanhoitaja, ensihoitaja, psykologi, toimintaterapeutti, lääkäri sekä fysioterapeutti. Päätöksen tekoa vaikeutti vielä se, että poikaystäväni asui Yhdysvalloissa ja toiseksi se, että olin jo täysin kyllästynyt asumaan Suomessa. Ulkomaat olivat jo kauan aikaa sitten vieneet sydämeni.

Päätöksenteko aika tuli. Hain opiskelemaan Tampereelle sairaanhoitajaksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin muuttanut asumaan Yhdysvaltoihin poikaystäväni luokse ja mennyt yliopistoon opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opinnot ulkomailla olisivat tulleet hyvin kalliiksi ja vierastin ajatusta lainan ottamisesta. Meidän lopullinen suunnitelma oli, että minä opiskelen Suomessa sairaanhoitajaksi ja poikaystäväni muuttaa opintojeni ajaksi Suomeen. Valmistuttuani muutamme yhdessä Yhdysvaltoihin. Sairaanhoitajan ammattiin päädyin, sillä koulutus kestäisi vain 3.5 vuotta ja pääsisin nopeasti muuttamaan ulkomaille. Mitäs sitten kävikään... Muutaman vuoden pituinen suhde poikaystäväni kanssa ajautui karille. Minä jäin Suomeen ja poikaystäväni muutti takaisin Yhdysvaltoihin.

Vaikka eromme oli lopullinen, olin edelleen sitä mieltä, että valmistuttuani sairaanhoitajaksi muutan ulkomaille töihin. En olisi voinut kuvitellakaan tekeväni töitä sairaanhoitajana Suomessa. Suomessa sairaanhoitajia ei arvosteta ja vastuuseen nähden heillä on aivan olematon palkka. Esimerkiksi yhdysvalloissa anestesiasairaanhoitaja tienaa noin 8500 euroa kuukaudessa. Suomessa kolmivuorotyötä tekevä sairaanhoitaja voi saada juuri ja juuri 3000 euroa kuukaudessa. Lääkärin töitä siirtyy jatkuvasti yhä enemmän sairaanhoitajille. Esimerkiksi nykyään sairaanhoitajat saavat määrätä rajattuja lääkkeitä lisäkurssin käytyään. Vaikka lääkärien töitä siirretään sairaanhoitajille, hoitajien palkat pysyvät samana. Lääkäreitä ei aina edes tarvita diagnosoimaan sairauksia. Terveyskeskuksessa riitti, että sairaanhoitaja katsoi otoskoopilla korvat ja kertoi lääkärille tällä olevan korvatulehdus. Lääkäri määräsi e-reseptillä antibiootit, eikä nähnyt koko potilasta. 

Afrikassa miesten kirurgisella osastolla.

Tällä hetkellä elän avoimessa parisuhteessa, mutta minulla on tunne, että tämä voisi olla "se oikea". Ammatinvalinnan suhteen se pistää pään taas aivan sekaisin. Poikaystävä Suomessa, mutta haluamani työpaikka ulkomailla. Se ei tulisi toimimaan. Jos kolme vuotta sitten olisin tiennyt, että löydän poikaystävän Suomesta, en olisi harkinnutkaan sairaanhoitajaksi opiskelua. Sairaanhoitajaksi lähdin opiskelemaan sillä perusteella, että valmistumisen jälkeen olisi helppo lähteä ulkomaille töihin. En ole varautunut siihen, että tekisin sairaanhoitajan töitä Suomessa. Välillä tuntuu siltä, että haluan lopettaa opinnot kesken ja keskittyä lukemaan lääketieteellisen pääsykokeisiin. Toisaalta hieman yli vuosi valmistumiseen ei kuulosta pitkältä ajalta. Olisi tyhmää jättää opinnot kesken tässä vaiheessa. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka avoin suhde ei koskaan seurusteluksi muuttuisikaan. Silloin hakeutuisin ulkomaille töihin ja olisin enemmän kuin tyytyväinen sairaanhoitajan ammattiin.

Toinen puoli sydämestäni kaipaa ulkomaille tekemään sairaanhoitajan töitä ja toinen puoli taas haluaa jäädä Suomeen mahdollisesti tulevan poikaystäväni luokse. Molempia en voi saada. Sairaanhoitajaksi valmistuttua on tietysti mahdollista jatkaa opintoja yliopistossa maisteritason koulutuksissa tai käydä erillisiä kursseja. Voisin esimerkiksi opiskella liikuntalääketiedettä, psykoterapiaa tai kauan haaveilemaani seksuaaliterapiaa. Näillä aloilla taas tulee vastaan työllistyminen. Lääkärinä saisi varmasti helpommin töitä kuin seksologina.

Sairaanhoitajan koulutuksesta on varmasti hyötyä lääketieteellisen opinnoissa. Sairaanhoitajan opintoihin kuuluu anatomian, fysiologian, farmakologian ja lääketieteen opintoja. Opintoihin sisältyy sairauksien oireiden, diagnostisten kriteerien ja hoitojen opettelemista. Lääketieteellisessä näihin syvennytään enemmän. Tulevathan potilaan kohtaaminen, hoidon tarpeen arviointi, kliiniset käden taidot ja potilaan tutkiminen sekä koko sairaalamaailma kirjausjärjestelmineen ja aseptiikkoineen koulutuksessa tutuiksi.

Afrikassa ruumiinavaukseen menossa.

Afrikassa leikkaussalissa anestesiapuolella.

Tällä hetkellä yritän vain elää tässä hetkessä. Aika näyttää, minne tieni vie. Uskon, että jokainen lopulta löytää oman paikkansa. Tie sinne voi olla mutkikas tai suora, mutta paikoilleen ei saa jäädä. Monet löytävät unelmiensa ammatin vain sattumalta. He ovat hakeutuneet jollekin alalle sen perusteella, että siellä oli täydennyshakupaikka tai ystävä haki myös sinne. Monille on myös käynyt niin, että ovat luulleet hakevansa siihen unelmiensa ammattiin, mutta puolessa välissä koulutusta huomanneet, että tämä ei olekaan heitä varten. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Niin kuin Keniassa on tapana sanoa ”Hakuna matata” eli ei huolen häivää. 

Onko muita, joille ammatinvalinta on tuottanut suuria vaikeuksia?
Tsemppiä kuitenkin kaikille oman polun etsijöille! I feel ya!